Voiko eläin tehdä itsemurhan vai onko se taito vain ihmisillä?

mulla joutui koira onnettomuuteen. koko tilanne näytti huonolta siinä viikkojen mittaan. juoksi metsään eikä ikinä löydetty. sitä en tiedä juoksiko kipujaan/sekaisin vai tekikö tahallaan.

nyt on toinen koiravanhus huonossa hapessa. diagnoosia ei ole saatu monista yrityksistä huolimatta. käytös välillä todella itsetuhoista ihmisen näkökulmasta. istuu ja tuijottaa horisonttiin pitkiä aikoja. kävelee siitä rauhallisesti suoraan järveen, metsään susireitille eikä turvalliset normipaikat tai reitit kiinnosta.

kaikki tutkittu. ei mitään vikaa. olisiko kehitysvammainen vai onneton ja yrittää tappaa itsensä vanhoilla päivillä. nuorempana ei ole tätä tehnyt. tuskallista yrittää antaa koiranarvoinen elämä ja kuitenkin kokoajan vahtia ettei tee itselleen pahaa. muutama vuosi olisi kuitenkin vielä aikaa jos keski ikää ajatellaan(pitkäikäinen)

Eläin voi omalla toiminnallaan aiheuttaa hengenlähtönsä mutta ei suorittaa harkittua itsemurhaa

Se on sun kirous kun alat isojen poikien kanssa leikkimään.

Luon jostain, että delfiinien on delfinaarioissa joskus havaittu toimivan näin. Ne vain menevät pohjaan eivätkä enää palaa hengittämään... :(

Voi tehdä, sitä ne valaat duunaa ku uivat maihin.

Itsemurhaa en ole kuullut lehmien koskaan tehneen? Mutta naapurikylässä kuoli karjaa 70 luvulla luulotautiin. Luulivat neljä viikkoa että saavat ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet eläimet kyllä surevat kuolleita laumanjäseniään että kyllä jollain tavalla ymmärtävät kuoleman ja kuolemanpelkohan/halu pysyä hengissä se saa esimerkiksi pakenenmaan saalistajaa, syömään, pysymään turvassa jne. Eli kyllähän ne eläimet sen jollain tavalla tiedostaa elämän loppumisen.

Muutamilla eläimillä on myös ihan todistettu tietoisuus esimerkiksi peilitestissä.

Outoa että edelleen on ihmisiä jotka uskovat evoluutioon, mutta eivät usko eläimillä olevan tietoisuutta, pelkoa, empatiaa, ahdistusta tai tunteita - mistä ne olisivat meidän dna:han periytyneet, jos ei eläimiltä. Viitaten siis näihin tähän tulleisiin kommentteihin, ei aloitukseen.

Elämässäni on ollut monta eläinystävää, jotka ovat aistineet tunnetiloja ja mielialoja. Eläimen aistit ovat ihmiseen verrattuna ylivoimaiset monella saralla. Ovathan he ehtineet kehittyä "huippuunsa" jo miljoonia vuosia ennen ihmisen pilkahdustakaan. Harmi että eläimen henkistä maailmaa vähätellään, ymmärtävät asioita joista ihminen ei tiedäkään.

Rukoilen jatkuvasti lukemattomien ihmisten kuolemaa juuri sikis, että ihminen on niin s**tanan tyhmä eläin.

Vierailija kirjoitti:

Fun fact (tai hauska ja hauska mutta kuitenkin):

Synnytyksenjälkeinen masennus on evoluutiopsykiatrian hypoteesin mukaan adaptaatio, ei valintahaitta. Sitä tavataan ylivoimaisesti eniten äideillä, joilla ei ole tukiverkkoa (miestä ei ole tai sitä ei kiinnosta, perhettä ei ole tai ei kiinnosta, ystäviä ei ole tai niitä ei kiinnosta). Synnytyksenjälkeisen masennuksen erityispiirre on sairastuneen äidin heikentynyt kyky kiintyä vauvaan, tai tuntea vauvaa kohtaan positiivisia tunteita. On arveltu, että tämä olisi sopeuma siihen, että vauvan selviämismahdollisuudet olivat ennen huonot tai jopa olemattomat, jos äiti hoiti vauvaa yksin. Toisin sanoen jompi kumpi todennäköisesti kuoli jos äiti oli vauvan kanssa kahdestaan. Masennus ja kiintymyksen puute saattavat siis olla suojakeino; turha kiintyä vauvaan joka kuolee kuitenkin.

/21

Mielenkiintoista.

Kirjailija Charles Dickensin vaimo kuului heihin, jotka kärsi synnytyksenjälkeisestä masennuksesta. Vaimon sisar autteli taloudenpidossa. Lapsia syntyi kymmenen.

"se on sun kirous kun alat isojen poikien kanssa leikkimään."

Seinäjokisia taas? Niitä sekoja sieltä? 

Respectiä Seinäjoelle isoille pojille vaan. 

Täytyy olla mahtavaa jengiä Seinäjoella? 

Vähän off topic, mutta ainakin tämän todella surullisen jutun perusteella languri-apinat ymmärtää kuoleman ja tuntee surua. Ilmeisesti myös jonkinlaista empatiaa osaavat tuntea. En pysty kattomaan itkemättä :'(  

https://www.dailymail.co.uk/news/article-6532275/Grieving-mother-monkey…

Andy Riley: The book of bunny suicides

Vierailija kirjoitti:

Mm. Sopulit harrastavat joukkoitsemurhia.

Tällä viittaat varmaan surullisenkuuluisaan Disneyn "luontoelokuvaan", jossa kuvausryhmä ajoi tietoisesti sopulilauman alas kallioilta. Tämä on ainoa tieteellisesti todistettavissa ollut sopulien "itsemurha". Disneyn 50-60-lukujen luontofilmit olivat muutenkin varsin kyseenalaista tavaraa ja yhtiö unohtaa aktiivisesti ne unohtaa. Usea eläin sai surmansa kuvauksissa.

Vierailija kirjoitti:

Vähän off topic, mutta ainakin tämän todella surullisen jutun perusteella languri-apinat ymmärtää kuoleman ja tuntee surua. Ilmeisesti myös jonkinlaista empatiaa osaavat tuntea. En pysty kattomaan itkemättä :'(  

https://www.dailymail.co.uk/news/article-6532275/Grieving-mother-monkey…

Itku tuli, en pystynyt katsomaan loppuun. Miten jotkut ihmiset kehtaavat väittää, ettei eläimillä ole tunteita? Tuon äidin suru lapsensa kuoleman johdosta...

Tää ketju sai ahdistumaan ja surulliseksi.