Miksi kotona tulee sellanen ”ei jaksa eikä huvita tehdä mitään” -olo?
Kun oon ulkona tai kaupoilla yms. on sellanen kiva fiilis ja kaikki on jees ja tekee mieli tehdä kaikkea, mutta sitten kun tuun kotiin niin lösähdän tuolille ja tulee sellanen lamaantunut olo?
Tää on ruvennu ärsyttämään mua, välillä ei tekis mieli mennä kotiin mutta pakko sinnekin on välillä mennä.
Miten saisin vältettyä ettei tulis tällästä oloa ettei huvita tehdä mitään jne.?
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
Muuta. Ulkomaille. Mulla meni 30v hukkaan. Viimeiset 10v en saanut mitään aikaiseksi. Jäi opinnot kesken ja työt saamatta. En vaan pystynyt muuta kuin kattomaan telkkaa. Ja syömään. Sitten en edes jaksanut lähteä minnekkään. Vaikka olin nuori ja halusin. Oli helpompi jäädä kotiin. Se oli jotain aivan kamalaa. Täys mukavuudehalu tai voimattomuus.
Nyt ulkomailla 2 vuotta ja kokoajan miettii mitä nyt sitten seuraavaksi. Vaikka ei jaksais silti tekee. Kyllä harmittaa kadotetut vuodet.
Mistä sait rahaa muuttoon?
Tiedän tunteen ja vuosien kärjistelyn jälkeen tajusin että taustalla onkin masennus. Kannattaa katsoa että onko jokin asia hullusti, minulle vaikutti perhesuhteet ja liika stressi. Lamaannuin ihan täysin ja pidin sitä vain saamattomuutena siihen asti että ajatukseni kääntyivät liian synkiksi.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen ja vuosien kärjistelyn jälkeen tajusin että taustalla onkin masennus. Kannattaa katsoa että onko jokin asia hullusti, minulle vaikutti perhesuhteet ja liika stressi. Lamaannuin ihan täysin ja pidin sitä vain saamattomuutena siihen asti että ajatukseni kääntyivät liian synkiksi.
No minusta ei oo masennus. Olin nuorempana masentunut ja silloin olin kotona koko ajan ja nimenomaan viihdyin kotona paremmin enkä edes halunnut mennä ulos tai minnekään ellei ollut pakko.
Nykyään jotenkin kotona ei saa vaan mitään aikaseksi, ehkä sit johtuu stressistä tai että muuten liikaa häiriötekijöitä ja tavaroita ympärillä.
Muuta. Ulkomaille. Mulla meni 30v hukkaan. Viimeiset 10v en saanut mitään aikaiseksi. Jäi opinnot kesken ja työt saamatta. En vaan pystynyt muuta kuin kattomaan telkkaa. Ja syömään. Sitten en edes jaksanut lähteä minnekkään. Vaikka olin nuori ja halusin. Oli helpompi jäädä kotiin. Se oli jotain aivan kamalaa. Täys mukavuudehalu tai voimattomuus.
Nyt ulkomailla 2 vuotta ja kokoajan miettii mitä nyt sitten seuraavaksi. Vaikka ei jaksais silti tekee. Kyllä harmittaa kadotetut vuodet.