Autottomat kyydin pummaajat

Vierailija kirjoitti:

Tällä hetkellä joudun pyytämään kyytiä. Jos raha- ja elämäntilanne sen sallisi hankkisin oman auton. Kevättä odotellessa, että pääsen taas skootterilla kulkemaan itsenäisesti.

Kävele saatanan loinen.

Vierailija kirjoitti:

Mulla eräs tuttu joka ei itse tarjoa minulle koskaan apua, kerran pyysin pientä jelppiä muutossa, hän yritti moneen otteeseen suibailla siitä velvoitteesta ja varmisteli ettei vaan joudu muuta tekemäänjos hän nyt tähän juttuun uhrautuu ja joutuu olemaan valmiina xxx tilanteessa.  Hän ottaa kyllä sujuvasti vastaan kaiken mitä ilmaiseksi tarjoan, mutta ei anna itse mitään vastinetta, eikä koskaan kutsu vaikka kylään ja keitä kahvia/tarjoa vaikka edes pullaa. Ei ikinä. Kyytiä kyllä odottaa aina saavansa ku  johonkin mennään yhdessä ja joka ikinen kerta tietysti pitää tuoda kotiovelle saakka takasin vaikka matkaa olisi 1 km. Olen joskus miettinyt että onko ollut aina noin röyhkeä vai eikö oikeesti ees tajua. 

Sinä itse olet ää liö, sinähän tuon mahdollistat suostumalla kaikkeen. 

Ei kai kukaan nyt väkisin kysy kyytiä. Sano EI jos et halua. Minusta kaverin tai sovitun ihmisen kanssa osa voi joskus mennä yhdessä jonnekin, jos se kaverikin haluaa sitä aidosti, silloin on ok maksaa bensaraha. Kysy tarpeeksi bensarahaa. 

Onneksi on ihmisiä joilla on auttamishalua tai välittävät toisista. Silloin ei luulla kaikkia pummiksi. Mutta toki harva jaksaisi pelkkänä taksina olla, ei kai sitä vaaditakaan. Ehkä joskus ystävän apu on tarpeen. Osalla ei ole sukulaisia apuna ja pelkää yksin.

Usein tällaiset kyydin pummaajaihmiset ovat muutenkin röyhkeitä, niitä jotka hyödyntää toisia joka sektorilla missä ikinä kykenevätkään. Voivat olla oikein mukavia ja pidettyjä ja käyttävät sitä hyväkseen edellyttäessään muilta millon mitäkin palvelusta, kaverit eivät vaan kehtaa kieltäytyä hänen pyynnöstä. Hän pitää näitä palveluksia niin itsestään selvyytenä että en muista edes millon on viimeksi kiittänyt kyydistä. 

Mulla yks tällanen tuttu joka osaa jotenkin niin ovelasti esittää sen pyynnön (lue oletuksen), että siitä ei voi edes millään valkosella valheella päästä eroon. En voi valehdellaan et auto on rikki, koska hän voisi sanoa että "no mut mennään sit kun saat auton huollosta". Joskus koitin kiemurtelua että en jaksa, mä oon kipee, niin hän pirtsakkaana toteaa et ei sillä oo kiire, lähdet sit ens viikolla joku päivä töiden jälkeen. Harmittaa kun en haluis menettää muuten ok tuttavaa, mut ärsyttää kun hän käyttää hyväkseen ja veikkaan että hän tekee sitä ihan tietoisesti vaikka tajuaa että minä tajuan hänen hyväksikäyttönsä, eli ei välitä edes yhtään peitellä tai vähentää muiden hyödyntämistä 

Mulla kans ystävä jolla on perheessä auto, mutta koska ei tuu oikein juttuun miehensä kanssa eikä halua pyytää kyytiä häneltä niin ajatuttaa itsen millon kenelläkin meillä ystävillään. En tosin aio tehdä tätä enää, en ole ilmainen taksi, enkä edes maksullinen taksi. Pitää pysyä kotona jos ei ole mahkuja hankkia omaa autoa tai käyttää taksia.

Autottomana miehenä maksan kaikki naisten tarjoamat kyydit rahalla. Olen jopa ostanut kukkia, suklaata ja kenkiä sekä pari ulkomaanmatkaa kyytikorvauksina.

Löytyy sukulainen ja tuttavaperhe tällaisia autottomia. Julistavat kuinka hyvin pärjäävät ilman autoa, mutta kuitenkin usein pummaamassa kyytiä tai jopa autoa lainaksi.

Mitään eivät edes maksa. Vaikka meillä onkin kolme autoa, niin ei silti olla autovuokraamo, eikä kuljetusyritys.

Mulla oli yksi kaveri, joka pummasi usein kyytiä milloin minnekin. Koskaan ei osallistunut auton kuluihin. 

Lopetin kuskaamisen kokonaan, siitäkös poru tuli. Laitoin myös välit poikki kyseiseen ihmiseen, ei ole ikävä. 😃

Entä jos kyydin tarjoaja ei ota maksua, vaikka tarjoat? Kun kuitenkin itse ehdottaa ja kysyy mukaan? Kokeeko hän silloin velvollisuudeksi tarjota kyytiä, kun jätän usein 50 tai 100 € auton penkille.

Itse en koskaan pyydä kyytiä, toki mukavaa se on käydä kesätapahtumissa, kaupassa jne.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi on ihmisiä joilla on auttamishalua tai välittävät toisista. Silloin ei luulla kaikkia pummiksi. Mutta toki harva jaksaisi pelkkänä taksina olla, ei kai sitä vaaditakaan. Ehkä joskus ystävän apu on tarpeen. Osalla ei ole sukulaisia apuna ja pelkää yksin.

-- olen samaa mieltä että on mukava jos on vielä ihmisiä jotka auttaa JOSKUS, mutta esim omassa tapauksessani tästä muutamien ihmisten kuskaamisesta on tullut jotenkin heidän mielestään itsestään selvyys. HE OLETTAVAT minun aina kuskaavan. Ovat siis muuten mukavia enkä halua menettää noita vähiä ystäviä tämän takia. Eli siis en todellakaan viitsi sanoa, että EN AUTA, en kuljeta sinua, en vie kotiin, kävele tai osta oma auto. 

Joidenkin kohdalla tuo ystävyyden varjolla tapahtuva itsensä passauttaminen (monessa muussakin asiassa kuin autokyydin tarvitsemisessa) menee jo niille äärirajoille, että sitä käytetään tietoisesti hyväksi, kun tiedetään että toinen ei viitsi kieltäytyä. Ihmiset ovat röyhkeitä. Mutta tiedättekö - röyhkeät ihmiset ovat usein niitä jotka pärjäävät täällä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on sopiva korvaus? Kertokaa esimerkkejä. Auton omistaja voisi sen suoraa pyytää.

No eipä noilla lyhyillä matkoilla esim pari kilometriä kehtaa pyytää jotain 3€. Pidemmillä matkoilla ja kun yhdessä sovittuun juttuun mennään niin siten pitää maksaa sen verran että ainakin bensat menee puoliksi.

Lähinnä tässä on kyse siitä että jotkut vaan olettaa että kun sulla nyt on auto niin heitätätkö minut vaikka jostain kotiin jne tai viititkö lähtee hakemaan jostain postista ison laatikon tms.  Mulla esim tuttu joka on parikin kertaa tilannut jotain todella isoa, mutta ei pihinä raski ottaa kotiin kuljetusta. No kyselee sitten minua kuljettamaan sen. Keittää sitten kahvit kotona ja tarjoaa jotain pullaa kiitokseksi. Tällainen ärsyttää ihan suunnattomasti, eli säästää minun kustannuksella. Seuraavan kerran kieltäydyn ja sanon että ota taksi ne on sitä varten.

Toisella kaverilla on ehkä hiukan isompi palkka kuin minulla, mutta hän ei halua käyttää rahaansa auton ostoon vaan ostaa kaiken maailman krääsää, muka taidetta ja sisustusjuttuja ym ym ihan älyttömästi ja ajatuttaa itseään sitten ystävillään, vaikka todellisuudessa rahat riittäis jonkun pienen perus auton maksamiseen vallan mainiosti.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos kyydin tarjoaja ei ota maksua, vaikka tarjoat? Kun kuitenkin itse ehdottaa ja kysyy mukaan? Kokeeko hän silloin velvollisuudeksi tarjota kyytiä, kun jätän usein 50 tai 100 € auton penkille.

Itse en koskaan pyydä kyytiä, toki mukavaa se on käydä kesätapahtumissa, kaupassa jne.

 

No mutta sitten hän ei varmaankaan ole se oka täällä harmittelee sitä että jotkut käyttää autollista ihmistä hyväkseen. Eiväthän kaikki autolliset ole sitä mieltä.

En pidä pahana, jos joku kulkee joskus kyydissäni kunhan maksaa bensarahaa. Luontoystävällisempää sellainen kimppakyyti myös on.

Lopetin työkaverin kuskaamisen, kun ajokortittomana alkoi neuvoa ajamisessa ja reitinvalinnoissa. 

Mulla ei ole koskaan ollut varaa autoon mutta en myöskään pummi kyytejä. Kävelen tai menen bussilla. Mutta jos se lottovoitto tulee niin ai että nautin kun voi sanoa muille että en tarjoa sulle kyytiä kun sääkään et ole sitä mulle koskaan tarjonnut.;)

Mistä sinä tiedät toisten kyydeistä. Monet autoilijat auttavat ihan mielellään. Nämä taas näitä kun "Minä maksan itte,niin ei toisillekaan tarjota mitään" 

Nynnyynyy on se kauheaa, kun jotkut nelikymppiset auttavat vanhempiaan taloudellisesti ja jotkut vanhemmat auttavat nelikymppisiään tai lapsenlapsiaan. On se niin väärin!

Itse en ole kehdannut 25 vuotta täytettyäni kehdannut keneltäkään kyytiä pyytää, jos en itse voi vastavuoroisesti heille joskus tarjota autokyytiä. Olenkin siis lopettanut pari harrastusta, joissa harrastuspaikat sijaitsevat pääsääntöisesti parikymmentä kilometriä kaupungin ulkopuolella. En minä aikuisena miehenä voi olla koko ajan pyytelemässä kyytiä. Kyllä tässä iässä pitää olla varaa ostaa oma auto ja kulkea sillä. Ja jos ei ole niin sitten valitaan sellaisia harrastuksia joihin pääsee bussilla tai pyörällä. 

Vierailija kirjoitti:

Lopetin työkaverin kuskaamisen, kun ajokortittomana alkoi neuvoa ajamisessa ja reitinvalinnoissa. 

Meillä oli kerran ajokortiton kaveri kyydissä, joka tiesi kaupungin jokaisen risteyksen liikennesäännöt paremmin, kuin kukaan meistä kortillisista. Onneksi olikin kyydissä, sillä aivan hyvin olisimme saattaneet muuten väärin ajaa.