Jos laihduttaisit ja saisit pidettyä itsesi hoikkana, mitä kaikkea hyötyä siitä olisi?

Olen laihduttanut ja pysynyt hoikkana kohta 15 vuotta. Olen terveempi kuin ylipainoisena ja vaatteiden osto on helpompaa. Jos tulee lyhyellä varoitusajalla joku tilaisuus/tapahtuma johon ei ole valmiiksi päällepantavaa, en ole stressaa asiasta vaan menen kauppaan ja ostan.

Olen vuodenvaihteesta saanut pudotettua noin 35kg. Paljon on tapahtunut positiivista, mutta esimerkiksi miehiä olen saanut aina, vaikka painoa olisi ollut 60-104. Ja aviomiehen olen onnistunut pitämään, vaikka painoa oli tosi paljon liikaa. Olen vissiin niin valloittava persoona, että paino ei ole haitannut.

Painonpudotuksesta on ollut vaan hyötyä. Polvet toimivat, nukun paremmin, jaksan liikkua ja nautin liikkumisesta. Seksiä on enemmän ja se on helpompaa ja parempaa, vaatekaapin sisältö on vaihtunut ja vaatteita on mukava hankkia. Elämä on mahtavaa. Olihan se ennenkin mukavaa, mutta nyt on parempi. Toivottavasti kilot pysyvät poissa, eikä kyllä haittaisi, vaikka vielä tippuisikin. Isoimmat positiiviset vaikutukset olen jo saanut, ja se motivoi pitämään kilot poissa ja jatkamaan tällä linjalla.

- Olisi helpompi löytää vaatteita, ja voisi muutenkin pukeutua vähän mihin sattuu, ilman, että tarvitsisi miettiä miltä mikäkin maha- tai selkäröllykkä näyttää missäkin vaatteessa

- Ei olisi niin kuuma (tosin talvella olisi sitten varmaan tuplakylmä, kun on jo nytkin)

- Ei tarvitsisi kuunnella sukulaisten tölväyksiä jokaisesta suupalasta

- Yhteiskunnan hyväksyntä, voisin taas olla harmaata massaa enkä "aktiivisesti halveksuttu"

Olen laiha eikä siitä ole mitään hyötyä. Haluaisin olla hyvin koulutettu, varakas ja älykäs. Mieskin ois kiva löytää.

Mulla on ikävä sitä fiilistä kun oma kroppa oli hyvässä kunnossa. Vaatteiden osto oli helppoa ja mukavaa, oli vaatetta joka juhlaan ja menoon. Nyt kiloja tullut 20 kiloa liikaa ja olo on kurja ja vetämätön.

Ylipäätään minua kohdeltiin paremmin kun ei ollut ylipainoa, miesten kunnostuksesta en välitä, oma on riittänyt jo 20 vuotta.

Nyt etsin hidasta ja varmaa tietä takaisin hyvään kuntoon ja normaalipainoon.

Istuessa en tuntisi vatsamakkaraa niin ikävästi ympärilläni. Vihaan sitä!

Sairastuin kilpirauhasen vajaatoimintaan ja lihoin lyhyessä ajassa paljon. Nyt on lääkitykseni lääkärin mielestä kohdallaan mutta tämä sairauden akuutissa vaiheessa kertynyt pelastusrengas ei ole lähtenyt.

1 Olisin paljon kauniimpi ja haluttavampi

2 olisin onnellisempi

3 voisin vihdoin pistää päälleni lempimekkoni ja muita kivoja vaatteita

4 näyttäisin valokuvissa hyvältä eikä tarvitsisi hävetä

5 voisin vihdoin esiintyä videoissa

6 sosiaalinen ahdistuneisuus vähenisi, koska en olisi koko ajan niin epävarma ulkonäöstäni

7 en häpeäisi ja vihaisi itseäni näin paljon

8 saisin ehkä miehen

9 voisin mennä uimarannalle häpeämättä

Olen nainen, 25 v 178 cm ja 94kg (yök!)

Vierailija kirjoitti:

Keräätkö jotain listaa motivaatioksi laihdutukseen? No, ainakin on helpompi löytää kivoja vaatteita. Ja jos pysyy samassa painossa, ei tarvitse olla kokoajan hankkimassa uusia vaatteita. Tykkään hoikempana enemmän peilikuvastani, jo viisi kiloa enemmän nykyisestä painostani teki naamani jotenkin "pullavaksi", piirteeni ovat paremmat hoikempana.

Mitä sanot vaatteista, on kyllä totta. Sen sijaan tykkään peilikuvasta enemmän ”pullavana”. Laihempana naama jotenkin roikkuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saisin miehen. Kun painoindeksi oli 17-20 miehiä riitti, nyt kun se on 23 en kelpaa enää. 

Elämän faktoja: Miehet rakastavat hoikan naisen vartaloa.

Varmin tapa karkoittaa miehet: Lihominen.

Joo tuli karulla tavalla huomattua. 

Ja ei, en ole myöskään keskivartalolihava. Mutta iso perä ja paksut reidet löytyy. Ja jonkin verran rasvaa tullut myös kasvoihin :( 

Olen ihan hoikka, 162cm ja 55 kg, mutta 3-5 kiloa hoikempana tuntui paljon kevyemmältä ja vaatteet tuntuivat paremmalta päällä. Kilot tulivat nyt muutaman kuukauden aikana kun työtilanne lähti ihan käsistä ja olen tehnyt 10 tuntisia työpäiviä, ylitöitä myös viikonloppuisin. Nyt onneksi saatiin palkattua uusi tiimiini ja heti on energiaa enemmän, tänään kävin jo 10km lenkillä :) hyvä muistutus, että itsestään huolta pitäminen pitäisi aina olla ensimmäinen prioriteetti.

Vierailija kirjoitti:

1 Olisin paljon kauniimpi ja haluttavampi

2 olisin onnellisempi

3 voisin vihdoin pistää päälleni lempimekkoni ja muita kivoja vaatteita

4 näyttäisin valokuvissa hyvältä eikä tarvitsisi hävetä

5 voisin vihdoin esiintyä videoissa

6 sosiaalinen ahdistuneisuus vähenisi, koska en olisi koko ajan niin epävarma ulkonäöstäni

7 en häpeäisi ja vihaisi itseäni näin paljon

8 saisin ehkä miehen

9 voisin mennä uimarannalle häpeämättä

Olen nainen, 25 v 178 cm ja 94kg (yök!)

Olet pitkä, joten olet varmasti näyttävä nytkin!

Missä videoissa haluaisit esiintyä?

Tarkastetaanko muiden vastaukset tähän ketjuun?? Jostain syystä en läpäissyt sen suuria, minä lie väärä sana??

Mainitsin vain että omalla kohdalla refluxi ja uniapnea helpottaisi, samoin hengenahdostus jos laihtuisin 8 kg. Ihan normaaleja ylipainon (vain 5kg mutta kuitenkin) haittoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saisin miehen. Kun painoindeksi oli 17-20 miehiä riitti, nyt kun se on 23 en kelpaa enää. 

Elämän faktoja: Miehet rakastavat hoikan naisen vartaloa.

Varmin tapa karkoittaa miehet: Lihominen.

Miehenä kerron nyt tämän: Kaikki miehet eivät rakasta hoikan naisen vartaloa.

Itse en ainakaan tykkää seksistä jonkun hoikan rimppakintun kanssa. Luut siinä vaan kolisee. Naisen pitää olla pehmeä ja muodokas, ei kasa luita, jotka on tungettu nahkapussiin.

Ja tuohon toiseen väitteeseen sanoisin, että lihominen on varmin tapa karkoittaa ääliömiehet.

Omakohtainen kokemus nuorempana. Sain miespuolisilta kollegoilta ystävällisempää kohtelua. Tämä siis oli todella konkreettinen muutos, kun olin lihavampi tuntui etten päässyt joukkoon mukaan lainkaan. Löysin uuden miehen, vaihdoin työpaikan parempaan, sain hyvää palkkaa, sosiaalinen elämä oli vilkasta.

Valitettavasti lihoin korkojen kera. Kyllä liikapaino ärsyttää monissa arkisissa tilanteissa. Esim. istuvien vaatteiden löytäminen, rinnat näyttää isoilta valokuvissa, jumpassa jaksaisin kovemmin, jos en painaisi näin paljon, pienen näyttämön leffateatterin penkki tuntuu pieneltä, varmasti etenisin töissä paremmin, jos olisin hoikka. Hameita ei voi käyttää, reidet hinkaa toisiaan, farkut menevär rikki reisistä.

Onneksi koti, työ, perhe ja ystävät ovat elämässäni. Mutta olen varma, että 20 kilon pudotus toisi elämääni vielä enemmän asioita. Painonpudotus menossa.

- Nivelrikkokivut helpottaisi (polven ja lonkkien ylipainon on aiheuttanut ylipaino)

- Pystyisin pyyhkimään takapuoleni normaalisti

- Voisin käyttää kuukuppia (nyt en ylety sinne läskimahan takia)

- Voisin ostaa vaatteet normaalikaupoista isojen tyttöjen kauppojen sijaan

- Moni terveysriski pienenisi merkittävästi

- Näyttäisin dynaamisemmalta ja nuoremmalta, mistä etua esim. töissä

Kolesteroliarvot varmaan paranisivat. Itsetunto kohenisi. Vaatteet istuisivat paremmin kuin nyt tämän rasvamahan kanssa.  Tohtisin lähteä jatkamaan tanssiharrastustani. Painoindeksi 25.8

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt äkkseltään tule mitään mieleen...  t. 175cm ja 58kg "jo" vuodesta 2003. 

Mulla bmi 19 38v saakka ja sitä seuraavat 21 vuotta bmi 23. Nyt viimeisen 1/2 vuoden aikana paino nousi 5kg, syynä voi olla lääke vaikken sellaiseen usko. Liikun ja treenaan viikoittain

n 59v

Olen aina ollutkin hoikka, mutta osannut myös arvostaa sitä ja aina nähdä sen hyvät puolet (siksi olen kai onnistunut pitämäänkin itseni hoikkana). Vaatteita on totta kai helppo löytää ja melkein mikä tahansa vaate näyttää hyvältä ja tietysti säästyy kaikilta polvivaivoilta tai muilta mitkä ylipainoisia saattavat vaivata. Mutta ennen kaikkea pidän siitä miten helppoa liikkuminen ja ylipäänsä oleminen on: kaupassa pystyy liikkua helposti ahtaissa hyllyväleissä, on helppo kumartua laittamaan kengät jalkaan, istua autoon tai konttia imurin kanssa imuroimassa sänkyjen ja sohvien alusia. Eli ihan arkipäiväiset asiat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saisin miehen. Kun painoindeksi oli 17-20 miehiä riitti, nyt kun se on 23 en kelpaa enää. 

Elämän faktoja: Miehet rakastavat hoikan naisen vartaloa.

Varmin tapa karkoittaa miehet: Lihominen.

Miehenä kerron nyt tämän: Kaikki miehet eivät rakasta hoikan naisen vartaloa.

Itse en ainakaan tykkää seksistä jonkun hoikan rimppakintun kanssa. Luut siinä vaan kolisee. Naisen pitää olla pehmeä ja muodokas, ei kasa luita, jotka on tungettu nahkapussiin.

Ja tuohon toiseen väitteeseen sanoisin, että lihominen on varmin tapa karkoittaa ääliömiehet.

Tämä se on oikeasti totuus ja totuus näkyy erittäin selkeästi vanhalla kunnon Prisma-testillä. Eli kannattaa mennä Prismaan katsomaan ihan mielenkiinnosta minkälaisia tavallisia pariskuntia vastaan tulee. Siellä näkee, että kyllä pullukammilla naisillakin on miehet vierellä ja hymy huulilla.

Olen ollut pienestä asti lihava. Lapsena ja nuorena kuvittelin että olisin onnellinen jos vain laihtuisin. Toivoin sitä enemmän kuin lottovoittoa, mutta eihän lapsella ole mitään valmiuksia tehdä sen asian eteen mitään. Laihtuminen oli suurin asia elämässäni. Nykyään tajuan olleeni naiivi. Jos laihdun, elämässäni olisivat siltikin samat ongelmat kuin aina ennenkin. Olen 40 kiloa ylipainoinen.

Siitäkin huolimatta, nämä asiat sentään parantuisivat elämässäni laihtumisen myötä: olisi helpompi liikkua (olen ollut tätä nykyistä 20 kiloa kevyempi ja liikkuminen oli niin kevyttä ja HELPPOA!!! Silloin ymmärsin miten hyväkuntoiset voivat harrastaa rankkaakin liikuntaa), kuvittelen että ei olisi jokapäiväisiä jalka- ja selkäkipuja, pystyisin vaikkapa istumaan normaalisti, pystyisin leikkimään poikani kanssa kuinka pitkään vain (pystyn aika hyvi nytkin, mutta paikat kipeytyvät nopeasti), löytäisin helpommin vaatteita (joskus on pakko ostaa rumia ja epämukavia vaatteita, ihan vain koska ne ovat ainoat jotka mahtuvat päälle) ja voisin pukeutua kuten haluan, kuumalla ilmalla ei tulisi niin nopeasti pyörryttävä olo ja tärinä. Jos olisin laiha, kuvittelisin että syön terveellisesti, joten minulla olisi hyvä ja virkeä olo (ei väsyttäisi KOKO AJAN kuten nyt), ja kun oppisin itsekin esim. herkuttelemaan kohtuudella, osaisin opettaa nämä terveelliset elämäntavat myös pojalleni ja hänen ei tarvitsisi kärsiä samoista asioista kuin minä koko elämäni.