Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miehen suku ei hyväksy meidän elämäntapaa :(
05.05.2019 |
Olen kotiäiti ja eletään käytännössä kokonaan miehen palkalla, yhdessä sovittu näin. Olen kotona siihen asti, kun nuorinkin täyttää kolme. Minulle olisi ihan sama mitä sukulaiset ajattelevat, mutta kun he aukovat tästä päätä jatkuvasti. Miehen siskot ovat kumpikin laittaneet lapset hoitoon aina vuoden vanhoina ja jatkaneet uraansa, heillä tosiaan on ura toisin kuin minulla. Samoin mies sisaruksineen pistettiin hoitoon aika lailla heti kun se oli mahdollista. Ei siis tosiaan eletä leveästi vaan aika tiukalla budjetilla, eikä siihen sovi esimerkiksi kalliit ulkomaanmatkat, toisin kuin niiden sisarusten perheillä. Alan olla aika loppu tämän kanssa ja jokainen tapaaminen sukulaisten kanssa ahdistaa jo etukäteen.
Kommentit (40)
Sanokaa suoraan niille. Ei niiden tarvi tykätä teidän elämäntyylistä ja jos vit.tuilu ei lopu, niin tapaamiset ja kyläilyt loppuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä haluaisin kuulla ihan sanasta sanaan miten he kuittailevat sinulle/teille kotiäitiydestäsi?
Mä varmaan oikein nauttisin tuollaisesta tilanteesta. Minusta tulee suorastaan yliystävällinen jos minulle kuittaillaan tai vinoillaan. Hymyilen leveästi, sanon että niinkö, sepä kiinnostavaa että ajattelet noin, minä kun olen aivan toista mieltä. Kertoisitko lisää miksi olet tuota mieltä! Hymyilen ja nyökyttelen niin kuin pikkulapselle tai vähä-älyiselle, joka yrittää selittää jotain hölmöyttä totuutena.
Mistä johtuu, että sinä pidät niin hirvittävän tärkeänä joidenkin ihmisten mielipiteitä? Elä sinä vaan oma elämääsi!
Sinä taidat olla muutenkin kova ahdistumaan?
Minulla on anoppi ihan samanlainen. Joka kerta kun nähdään, hän taivastelee, että on sulla jo varmaan kova ikävä/hinku töihin. Ja milloinka sä nyt olitkaan menossa takaisin sinne töihin!? Ja mitä ne siellä töissä sanoo kun olet noin kauan kotona!?Varmaan työantaja haluaisi sut jo takaisin töihin..ym.ym Raskasta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on niin helppo sanoa, mitä sukulaisille pitää täräyttää päin naamaa. Todellisuudessa useimmat kuitenkin nielevät uskomattoman määrän potaskaa, kunnes tulee katkeaminen jonkin ihan pikkuasian takia.
Mutta olisi kuitenkin hyvä seuraavassa tapaamisessa ottaa asia esiin, mikäli piikittely jatkuu. Vaikka sanoen, että olette tämän järjestelyn yhdessä sopineet, se sopii teille ja on lastenkin kannalta hyvä. Puhumattakaan hoitomaksujen määrästä, ja päivähoidossa olevien sairastavuudesta. Ja vielä se, että tuntuu ikävältä kuunnella jatkuvaa piikittelyä asiasta, joka on täysin teidän perheenne päätettävissä.
Uskomatonta, että tuollaisesta asiasta joku kokee oikeudekseen arvostella. Mutta voihan tosiaan kyse olla kateudesta, kun uraäiti ei oikein voi olla vuosikausia kotona.
Ei se sanoa täräyttäminen niin vaikeaa ole kuin te luulette. Kokeilkaapa!
Minä olen se, joka sanoin. Enemmän minua harmitti se, kun joskus en saanut sanotuksi. Eipä tarvinnut yrittää mielistellä sukulaisia.
Ap ja eräät muut voivat vain kuvitella miehen sisarusten ilmeitä, kun siivoamattomuudesta valittaville vaan ystävällisesti hymyillen ilmoitin, että " ei minun tarvitse siivota kun me viihdymme tällaisessa".
Ap voi kokeilla samaa, eli hyvin iloisesti kehua kotiäidin päiviä " on se niin mukavaa kun saadaan aamuisin olla rauhassa, siis sillä tavalla meillä ollaan joka päivä kuin teillä vapaapäivinä".
Mitä mä just luin?
Sähän teet täysin oikein.
Miksi stressata?
Saat 10 pistettä multa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko sanonut ihan suoraan ja vilpittömästi miehesi sisarille, miltä susta tuntu kun he tölvivät sinua teidän elämäntavastanne? Niin kuin sanot tuossa aloituksessa: kurjalta, ahdistavalta, ei tee mieli tavata enää. Ei haittaa, vaikka vähän itkeä pirauttaisit (riippuu kyllä tyypeistä).Teidän ratkaisunne on lasten ja teidän itsenne kannalta hyvä. Onkohan sisaret kateellisia, kun teidän elämänne on rauhallista ja vähästressistä? Kovin älykkäitä tai sivistyneitä eivät ainakaan ole, jos pullistelevat ulkomaanmatkoillaan ja "hienoilla" urillaan.
En ole sanonut suoraan. Jotenkin pelkään sanoa siinä tilanteessa, enkä osaa sitten myöhemminkään palata siihen. Mies kyllä tietää ainakin osittain miltä minusta tuntuu, mutta ei hänkään sitten lopulta sano niin suoraan, että nälviminen loppuisi.
ap
Mies saisi sanoa, että tämä on teidän yhteinen päätöksenne, perheen ja lasten hyvinvointia ajatellen tehty.
Niin kauan kuin mies haluaa olla kaikkien mieliksi, ei hän valitettavasti ole kenenkään mieliksi, joten hankkikoon myös sisartensa kunnioituksen tuomalla julki mielipiteensä selkeästi.
Sopikaa tästä miehesi kanssa. On aika tohveli jos antaa systerien pomottaa yhä(tekivät varmaan niin jo kun olivat lapsia).
Itse lue vähän aihetta käsittelevää kirjallisuutta, ja vetoa alan auktoriteettien sanomisiin siitä, miten tärkeää pienen on saada varttua ja itsenäistyä kotona ennen kuin tyrkätään massan sekaan tuupittavaksi ja ikävöimään äitiä, niin kuin niin monille on käynyt. Sellaisesta vain seuraa, ettei jotkut oikeasti sosiaalistu koskaan vaan jäävät sille tuuppimistasolle (tässä kohtaa merkitsevä katse läsnäoleviin.)
Pidä puolesi niin, ettei ole vastaan sanomista. Tsemppiä tähän!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on niin helppo sanoa, mitä sukulaisille pitää täräyttää päin naamaa. Todellisuudessa useimmat kuitenkin nielevät uskomattoman määrän potaskaa, kunnes tulee katkeaminen jonkin ihan pikkuasian takia.
Mutta olisi kuitenkin hyvä seuraavassa tapaamisessa ottaa asia esiin, mikäli piikittely jatkuu. Vaikka sanoen, että olette tämän järjestelyn yhdessä sopineet, se sopii teille ja on lastenkin kannalta hyvä. Puhumattakaan hoitomaksujen määrästä, ja päivähoidossa olevien sairastavuudesta. Ja vielä se, että tuntuu ikävältä kuunnella jatkuvaa piikittelyä asiasta, joka on täysin teidän perheenne päätettävissä.
Uskomatonta, että tuollaisesta asiasta joku kokee oikeudekseen arvostella. Mutta voihan tosiaan kyse olla kateudesta, kun uraäiti ei oikein voi olla vuosikausia kotona.Miksi uraäiti olisi kateellinen kotiäitiydestä tai toisin päin? Eikä molemmat silloin valitsisi eri tavoin?
Ei-kateellinen ihminen ei kyseenalaista muiden valintoja, olipa aihe mikä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehesi lienee sukunsa alimman portaan alla. Sano muille, että rakastat lapsiasi, etkä heitä heitä liian pieninä muiden hoiviin.
Ei vastanälviminenkään fiksua ole. Tuossahan annetaan ymmärtää ettei lapsensa hoitoon laittavat rakasta lapsiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi lienee sukunsa alimman portaan alla. Sano muille, että rakastat lapsiasi, etkä heitä heitä liian pieninä muiden hoiviin.
Ei vastanälviminenkään fiksua ole. Tuossahan annetaan ymmärtää ettei lapsensa hoitoon laittavat rakasta lapsiaan.
Vastanälviminen on keino osoittaa tälle arvostelijalle hänen huono tapansa, jos ei hän sitä tiedosta.
Parempi keino on tietysti tuo nro 24 suosittelema keskusteleva reaktio ja kysymysten esittäminen. Silloinkin nälvijä joutuu ikään kuin vastuuseen sanomisistaan.
Jos pysyttelee altavastaajana edes puolustautumatta, saa aina olla jyrsimisen kohteena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sovi miehesi kanssa että seuraavan kerran kun teidän tapojenne arvostelu alkaa, vastaatte rauhallisesti ja päättäväisesti että kyseessä on teidän oma valintanne joka teille sopii parhaiten. Ja että mielellään ette enää kuulisi kritiikkiä teidän tavastanne elää.
Jos heillä on yhtään käytöstapoja he jättävät asian jauhamisen. Jos arvostelu jatkuu, voitte ystävällisesti todeta että jätätte yhteiset tapaamiset koska ette enää halua kuulla asiasta. Ja että jos he haluavat teitä edelleen tavata on syytä vaihtaa puheenaihe johonkin muuhun.
Ei saa olla aina niin hiton kiltti. Ja jos vielä miehesi kanssa olette asiasta yksimielisiä niin miksi siitä ei saisi huomauttaa?
Näitä systereitä ja anoppia kai ahdistaa se, että miehesi elättää sinut. Maksaa kaiken elämisen ja sinä vain lomailet kotosalla lasten kanssa.
Ei niitä muu hierrä.
Sano ensi kerralla, että on se kivaa kun on varaa olla kotona lasten kanssa. Tilillä on isotädin perintö ja lottovoitto eikä ollenkaan kiire työelämään stressaamaan oravanpyörään. Lastenkin kehitykselle ihan tutkitusti paljon parempi olla kotona kuin tehotuotantokanalan melussa hakemassa aikuisen huomiota ja flunssakierrettä. Siihenkin vielä ehtii, mutta isompana.
Anopillasi ja näillä kälyillä on oikeasti huono omatunto omien lastensa hoitovalintojen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska te elätte miehen palkalla ja kyseessä on miehen sukulaiset, niin on miehen tehtävä saada heidät lopettamaan arvostelu. Ei sinun. Miehen pitää tehdä se niin usein ja painokkaasti, että he uskovat. Jos nälviminen ei lopu, niin ilmoitatte, että tapaamiset ovat tässä. Kenenkään ei tarvitse sietää tuollaista.
Vierailija kirjoitti:
Näitä systereitä ja anoppia kai ahdistaa se, että miehesi elättää sinut. Maksaa kaiken elämisen ja sinä vain lomailet kotosalla lasten kanssa.
Ei niitä muu hierrä.
Sano ensi kerralla, että on se kivaa kun on varaa olla kotona lasten kanssa. Tilillä on isotädin perintö ja lottovoitto eikä ollenkaan kiire työelämään stressaamaan oravanpyörään. Lastenkin kehitykselle ihan tutkitusti paljon parempi olla kotona kuin tehotuotantokanalan melussa hakemassa aikuisen huomiota ja flunssakierrettä. Siihenkin vielä ehtii, mutta isompana.
Anopillasi ja näillä kälyillä on oikeasti huono omatunto omien lastensa hoitovalintojen vuoksi.
Mutta perinnöt ja lottovoitot kannattaa kertoa vasta sitten, kun ne on totta. Muuten käy niin, että enää ei olekaan ilmaista mökkilomaa anopin mökillä, koska "onhan teillä nyt varaa omaankin tai vuokratkaa edes" eikä suku enää laita lastenvaatteita kiertoon teille asti, koska teillähän on rahaa vaikka miten. Ja kun lapsilla ilmenee ongelmia, on onneksi rahaa viedä yksityiselle neurologille ja hankkia päiväkotiin itse maksettu avustaja. Nythän ne ipanat on oikea riesa koko suvulle, vailla mitään tapoja.
Aikuisen ihmisen ei ole pakko seurustella ja viettää aikaa kenenkään kanssa, keiden kanssa ei halua. Jos toistuvasti tulee paha mieli jonkun seurassa, MIKSI edes menet paikalle. Myös itselläsi on vastuu omasta elämästäsi ja hyvinvoinnistasi.
Vierailija kirjoitti:
Mä varmaan oikein nauttisin tuollaisesta tilanteesta. Minusta tulee suorastaan yliystävällinen jos minulle kuittaillaan tai vinoillaan. Hymyilen leveästi, sanon että niinkö, sepä kiinnostavaa että ajattelet noin, minä kun olen aivan toista mieltä. Kertoisitko lisää miksi olet tuota mieltä! Hymyilen ja nyökyttelen niin kuin pikkulapselle tai vähä-älyiselle, joka yrittää selittää jotain hölmöyttä totuutena.
Yksi tuttu on juuri tuollainen. Sen lapsi yritti hakata vauvan päätä ihan oikealla vasaralla, mutta vauvan vieressä ollut isä nappasi aseen pois. Kun asiasta huomautettiin äidille ja kehotettiin vähän katsomaan 5v lapsen perään, alkoi juuri tuollainen hymyily ja nyökkäily ja että sinäkö olet tuota mieltä, minä olen kyllä sitä mieltä, että kyllä meidän Eetu saa tehdä mitä tahtoo, sinun lapsesihan on niin pumpulissakasvatettuja, että ne ei uskalla mitään. Ei se olisi vasaralla vauvaa lyönyt, ylireagoitte.
Hetkeä myöhemmin Eetu kiipesi kirjahyllylle ja putosi. Siinä vaiheessa Eetun äiti oli sitä mieltä, että jonkun muun olisi pitänyt puuttua tilanteeseen. Sen "uhanalaisen" vauvan isä totesi, että ylireagoit.
Ehkä sukua ärsyttää se, että olette koko ajan korostamassa omaa erinomaisuuttanne ja anoppia vaivaa, kun meni laittamaan nimensä takauspaperiin. Jos ette saa lainaa maksettua, häneltä menee koti.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap. Mitään järjellistä ratkaisua en osaa ehdottaa, mutta tsemppiä. Itsekin yritän oppia, että päästäisin sukulaisten aivopierut yhdestä korvasta sisään, toisesta ulos. Vaan kyllähän ne lannistavat. Meillä vaan se tilanne, että ollaan päätetty olla tekemättä lapsia ja sukulaiset painostavat lapsentekoon koko ajan (viikoittain).
Luoja kuinka törppöjä sukulaisia sulla on. Pidä vain pintasi jos lapsettomuus tuntuu oikealta! Koskaan ei pidä lisääntyä toisten painostuksesta.
Alue: Aihe vapaa
Sittenhän sen luulisi hyvin tulevan toimeen kotiäidin kanssa, joka ei edes kilpaile noilla asioilla. Kahnausta luulisi tulevan toisen uraäidin kanssa.