Mikä sai sinut tuntemaan olisi erityiseksi lapsena

Melkein kaikki. Se, että tiesin isäni tienaavan hyvin, se, että meillä oli vhs paljon ennen muita, eli jotain 1976, se, että isä aina sanoi, ettei ihmisen tarvitse miettiä, mitä mieltä joku katkera harppu on siitä, miten mä elän (tai isä), koska heillä ei ole elämää. Ja se varsinkin kun sain 15-vuotiaana kuulla omistavani asunnon.

Siis muita paremmaksi, vai muista poikkeavaksi?

Nykyisin kun puhutaan erityisyydestä, niin tarkoitetaan jollain tavalla sairasta, vammaista, hullua tai epänormaalia.

Monesti sain kuulla olevani hyvin lahjakas ja yli,no,herkkä lapsi.

Se että suku välitti ja se että aineitani luettiin ääneen ala-asteella. Se että rakastin luontoa ja eläimiä. Se että tunsin olevani kirpeä, elävä, kunnioitettu, puhdas ja turvassa. Itsessäni.

Pääsiäiskokolla kun autonrenkaat paloi ja tuprutti mustaa savua.

Näin unia jotka toteutuivat. Pajunoksa taipui käsissäni kun katsottiin kaivonpaikkaa.

Tuleen tuijotellessani.

Nyt tyytyväinen eläkeläinen ja päivitykset menossa.

N45