Miksi naistenlehtien haastatteluissa usein ylpeillään omalla jääräpäisyydellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen vakio kun korostetaan omaa erinomaisuutta on: Olin tyypillinen poikatyttö ja kiipeilin puissa ja kasvoin poikien keskellä.

Eli suomennos: olin erinomaisen erilainen jo lapsena 😀

Tästä kommentista tuli lähinnä kuva, että lukija itse yhdistää mielessään poikien leikit (ja oletettavasti myös ylipäätään maskuliinisuuden) erinomaisuuteen. 

Ei, mutta jälleen se miten asia selitetään eli konteksti. Ap

Korkki kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen vakio kun korostetaan omaa erinomaisuutta on: Olin tyypillinen poikatyttö ja kiipeilin puissa ja kasvoin poikien keskellä.

Eli suomennos: olin erinomaisen erilainen jo lapsena 😀

Jos puhuja käyttää ilmaisua "tyypillinen poikatyttö", niin ei kuulosta siltä, että hän pitäisi itseään erityisen poikkeavana.

Miksi jotkut näkevät erilaisuuden aina jotenkin hyvänä asiana ja olettavat kaikkien muidenkin ajattelevan niin?

Missä niin sanotaan?

Ai missä oletetaan erilaisuus hyväksi asiaksi? Se on aika yleinen asennoituminen, joka ilmenee esim. "uniikeista lumihiutaleista" pilkallisesti puhumisena. Eli koetaan tarpeeksi palauttaa erilaiset takaisin maan pinnalle, ikään kuin he leijuisivat jossain pilvissä asti erinomaisuuden tunteessaan. On tietysti olemassa ihmisiä, jotka oikeasti pitävät erilaisuuttaan hienona asiana, mutta moni erilainen pitää erilaisuuttaan huonona asiana ja vaikka kuinka selkeästi puhuisi siitä negatiiviseen sävyyn, silti moni olettaa sen ylpeilyksi. Miksi?

Jos naisena haluaa olla erilainen ja mielenkiintoinen riittää kun kertoo tykkäävänsä leipomisesta ja olevansa hyvä siinä. Lisäksi että tykkää antaa periksi ja viljelee sananlaskuja "haluatko olla oikeassa vai haluatko olla onnellinen".

Vierailija kirjoitti:

Jos naisena haluaa olla erilainen ja mielenkiintoinen riittää kun kertoo tykkäävänsä leipomisesta ja olevansa hyvä siinä. Lisäksi että tykkää antaa periksi ja viljelee sananlaskuja "haluatko olla oikeassa vai haluatko olla onnellinen".

No mutta eikös leipominen yhdistettynä alistuvaan asenteeseen nyt ainakin ole aivan liikaa, eikä sovi mediaseksikkääseen nykynaisen kuvaan! Jostainhan sitä särmää on siihen kiiltokuvaan haettava ja silloin suusta lipsahtaa juuri se kommentti, että on jääräpäinen. 

Mitkä mammojen mielestä oikeasti olisivat ominaisuuksia, joilla naisen olisi sopivaa itseään kuvailla haastattelussa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos naisena haluaa olla erilainen ja mielenkiintoinen riittää kun kertoo tykkäävänsä leipomisesta ja olevansa hyvä siinä. Lisäksi että tykkää antaa periksi ja viljelee sananlaskuja "haluatko olla oikeassa vai haluatko olla onnellinen".

No mutta eikös leipominen yhdistettynä alistuvaan asenteeseen nyt ainakin ole aivan liikaa, eikä sovi mediaseksikkääseen nykynaisen kuvaan! Jostainhan sitä särmää on siihen kiiltokuvaan haettava ja silloin suusta lipsahtaa juuri se kommentti, että on jääräpäinen. 

Mitkä mammojen mielestä oikeasti olisivat ominaisuuksia, joilla naisen olisi sopivaa itseään kuvailla haastattelussa? 

Eihän sellaisia ominaisuuksia taida olla. Eipä tarvitse ihmetellä miksi monet naiset ovat koko ajan varpasillaan ja usein ylisuorittavat hermoromahdukseen asti, kun aina on joku hyökkäämässä, jos ei muista olla täydellinen. Muttei tietenkään saa olla myöskään liian täydellinen.

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsyttää kun joku valittaa, että olen liian kiltti ja ajattelen aina muita ennen itseäni, ja uuvun kun en osaa ottaa itselleni aikaa. Oikein marttyyriasenne; katsokaa kuinka hyvä ja uhrautuva olen!

Molemmat ääripäät ovat hankalia. Niin muut mielipiteet jyräävä kuin kaikelle alistuva marttyyrikin.

Tai että on tehty suuri muutos ja lähdetty ulkomaille, nyt unelmat vieneet maasta toiseen ja sinäkin pystyt kun vain myyt kaiken ja lähdet . Sitten lopuksi mainitaan että  tapasi miehen ja miehen työn mukana siipeillyt maasta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen vakio kun korostetaan omaa erinomaisuutta on: Olin tyypillinen poikatyttö ja kiipeilin puissa ja kasvoin poikien keskellä.

Eli suomennos: olin erinomaisen erilainen jo lapsena 😀

Jos puhuja käyttää ilmaisua "tyypillinen poikatyttö", niin ei kuulosta siltä, että hän pitäisi itseään erityisen poikkeavana.

Miksi jotkut näkevät erilaisuuden aina jotenkin hyvänä asiana ja olettavat kaikkien muidenkin ajattelevan niin?

Missä niin sanotaan?

Ai missä oletetaan erilaisuus hyväksi asiaksi? Se on aika yleinen asennoituminen, joka ilmenee esim. "uniikeista lumihiutaleista" pilkallisesti puhumisena. Eli koetaan tarpeeksi palauttaa erilaiset takaisin maan pinnalle, ikään kuin he leijuisivat jossain pilvissä asti erinomaisuuden tunteessaan. On tietysti olemassa ihmisiä, jotka oikeasti pitävät erilaisuuttaan hienona asiana, mutta moni erilainen pitää erilaisuuttaan huonona asiana ja vaikka kuinka selkeästi puhuisi siitä negatiiviseen sävyyn, silti moni olettaa sen ylpeilyksi. Miksi?

Samankaltaisuus ympärillä luo turvallisuuden tunnetta. Silti moni ihminen haluaa tuntea itsensä omaksi yksilökseen ja päälle toivotaan, että muut jakaisivat samanlaiset arvot ja elämäntilanteen. 

Onko tämä sitten itsensäkorostamisen tarvetta vai pelkkä paradoksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos naisena haluaa olla erilainen ja mielenkiintoinen riittää kun kertoo tykkäävänsä leipomisesta ja olevansa hyvä siinä. Lisäksi että tykkää antaa periksi ja viljelee sananlaskuja "haluatko olla oikeassa vai haluatko olla onnellinen".

No mutta eikös leipominen yhdistettynä alistuvaan asenteeseen nyt ainakin ole aivan liikaa, eikä sovi mediaseksikkääseen nykynaisen kuvaan! Jostainhan sitä särmää on siihen kiiltokuvaan haettava ja silloin suusta lipsahtaa juuri se kommentti, että on jääräpäinen. 

Mitkä mammojen mielestä oikeasti olisivat ominaisuuksia, joilla naisen olisi sopivaa itseään kuvailla haastattelussa? 

Eihän sellaisia ominaisuuksia taida olla. Eipä tarvitse ihmetellä miksi monet naiset ovat koko ajan varpasillaan ja usein ylisuorittavat hermoromahdukseen asti, kun aina on joku hyökkäämässä, jos ei muista olla täydellinen. Muttei tietenkään saa olla myöskään liian täydellinen.

Siis kuka on hyökkäämässä, jos ei ole täydellinen? 

Nyt on naisena muotia sanoa:

- inhoan siivoamista, meillä käy siivooja

- mies tekee meillä ruoat, olen surkea kokki

- tyytyväinen äiti on paras äiti, sen takia vein lapseni puolivuotiaana päiväkotiin koska voimaannun urasta

- olen tarkka rahojeni kanssa ja sijoitan kaiken yli liikenevän

Nuo toistuu jatkuvasti...

Kunhan kysyn kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos naisena haluaa olla erilainen ja mielenkiintoinen riittää kun kertoo tykkäävänsä leipomisesta ja olevansa hyvä siinä. Lisäksi että tykkää antaa periksi ja viljelee sananlaskuja "haluatko olla oikeassa vai haluatko olla onnellinen".

No mutta eikös leipominen yhdistettynä alistuvaan asenteeseen nyt ainakin ole aivan liikaa, eikä sovi mediaseksikkääseen nykynaisen kuvaan! Jostainhan sitä särmää on siihen kiiltokuvaan haettava ja silloin suusta lipsahtaa juuri se kommentti, että on jääräpäinen. 

Mitkä mammojen mielestä oikeasti olisivat ominaisuuksia, joilla naisen olisi sopivaa itseään kuvailla haastattelussa? 

Eihän sellaisia ominaisuuksia taida olla. Eipä tarvitse ihmetellä miksi monet naiset ovat koko ajan varpasillaan ja usein ylisuorittavat hermoromahdukseen asti, kun aina on joku hyökkäämässä, jos ei muista olla täydellinen. Muttei tietenkään saa olla myöskään liian täydellinen.

Siis kuka on hyökkäämässä, jos ei ole täydellinen? 

Ainakin AV-palsta koko ajan.

Oikeassa elämässä supatellaan selän takana ja tehdään ulkopuoliseksi. Netissä sama kohdistuu ihmisten ominaisuuksiin, ihmisryhmiin ja yksittäisiin julkkiksiin tai muuten esillä olleisiin henkilöihin. Kuvitellaan, että tällä ei vaikuteta kehenkään. Luullaan, että jos haukutaan vaikka itse julkisuuteen noussutta (= haukut ansainnutta), niin se ei vaikuta muihin. Totta kai se vaikuttaa. Se miten näkee toisia haukuttavan, vaikuttaa tietenkin myös siihen, mitä itse enää uskaltaa tuoda itsestään esiin. Haukkumista sivusta seuraavatkin alkavat mukauttaa itseään suuntaan, jonka ilkeät ihmiset paremmin hyväksyivät, koska eihän kukaan halua pilkatuksi joutua. Siitä seuraa jännittämistä siitä uskaltaako olla oma itsensä, liiallista itsetietoisuutta ja varomista.

Ehkä se jonkun epätäydellisyys/täydellisyys on vain tekosyy. Ja monella ihmisellä on muuten vain tarve halveksia muita ja tartuttaa halveksuntaansa ympärilleen, niin että mahdollisimman moni muukin ajattelisi puheena olevasta ikävästi.

En kyllä ymmärrä tuollaista, koska eihän se voi haukkujaa itseäänkään hyödyttää, että ihmisiin suhtaudutaan niin ankarasti. Eikö haukkuja haluaisi itsekin ottaa vain rennosti ja voida olla vapaasti oma itsensä eikä ainaisen kritiikin kohteena?

Naisten odotetaan olevan sosiaalisia, joustavia ja mukautuvaisia, joten helposti suhtaudumme vakavammin, jos meidän vihjataan olevan vääränlaisia. Siksi kai jääräpäisyys on jokin erikoismaininta naisella.