Olen epäonnistunut ihminen, saa kysellä

Epäonnistuminen on aina oma vika, tahdon puutetta.

t. TOSINAINEN

Ap, ajatteletko itse, että olet epäonnistunut?

Vai peilaatko ympäristön näkemyksiä tilanteestasi?

Millä tavalla olet epäonnistunut? Minkä ikäinen olet?

Vierailija kirjoitti:

Epäonnistuminen on aina oma vika, tahdon puutetta.

t. TOSINAINEN

Aika pitkälti totta. Ei ihan aina toki, mutta aika moneen asiaan voi itsekin vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Ap, ajatteletko itse, että olet epäonnistunut?

Vai peilaatko ympäristön näkemyksiä tilanteestasi?

Ajattelen itse, ja haen lopulta vahvistuksen ympäristön näkemyksen mukaan. Eli kumpiakin.

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla olet epäonnistunut? Minkä ikäinen olet?

Olen epäonnistunut suunnilleen kaikessa. Terveys kuitenkin on ainakin tallella ja kouluistakin sentään pääsin rimaa hipoen läpi. Esimerkiksi töihin minua ei tunnu kukaan kelpuuttavan.

Jos ei olisi epäonnea niin mulla ei olisi mitään onnea.

Ap, minulla ei ole kysymystä, mutta haluan sanoa sinulle, että sinä voit itse vaikuttaa elämääsi asennoitumalla toisin. Hylkää 'epäonnistuneen ihmisen' identiteetti ja käännä uusi sivu. Kun arvostat ja kunnioitat eli rakastat itseäsi, millään tapahtumilla ja ulkoisella ei ole sinuun valtaa.

Puhun kokemuksesta. Aikoinaan putosin korkealta ja olin elävä kuollut monia vuosia.

Häpesin itseäni. Ja vihasin kaikkia, jotka olivat onnistuneet tai aiheuttaneet minulle kärsimystä. Sitten totesin, että minulla on tämä yksi elämä ("elämä"), ja vain minä itse olen sen ohjaksissa. Se, mitä muut minusta ajattelevat, on samantekevää. Pyrin elämään sellaista elämää, että voin itse kunnioittaa itseäni.

Vierailija kirjoitti:

Ap, minulla ei ole kysymystä, mutta haluan sanoa sinulle, että sinä voit itse vaikuttaa elämääsi asennoitumalla toisin. Hylkää 'epäonnistuneen ihmisen' identiteetti ja käännä uusi sivu. Kun arvostat ja kunnioitat eli rakastat itseäsi, millään tapahtumilla ja ulkoisella ei ole sinuun valtaa.

Puhun kokemuksesta. Aikoinaan putosin korkealta ja olin elävä kuollut monia vuosia.

Häpesin itseäni. Ja vihasin kaikkia, jotka olivat onnistuneet tai aiheuttaneet minulle kärsimystä. Sitten totesin, että minulla on tämä yksi elämä ("elämä"), ja vain minä itse olen sen ohjaksissa. Se, mitä muut minusta ajattelevat, on samantekevää. Pyrin elämään sellaista elämää, että voin itse kunnioittaa itseäni.

Olisikin niin helppoa kääntää se "uusi sivu", mutta kun olen vähän siitä(kin) hankala persoona, että tarvitsisin sen jonkin onnistumisen elämässä, että voisin edes hetkellisesti olla jostain tyytyväinen. Nyt kun elämä on jatkuvaa turpaan saamista, niin sitä vaan lannistuu. Ja itseään on vaikea kunnioittaa kun ei muutkaan niin tee.