Mistä se kertoo jos joku ihminen on ajan saatossa jatkuvasti törmäyskurssilla toisten ihmisten kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Minä en esimerkiksi siedä kateellisia ja kieroja ystäviä. Naisten keskuudessa sellainen pahaa puhuminen ja juoruaminen on tosi yleistä. Jollain tasolla se on vielä ok, mutta sitten kun se on pelkkää manipulointia ja muiden kääntämistä yhtä vastaan, sille on laitettava raja. Itse olen vasta aikuisiällä oppinut, että kierojen ystävien kanssa voi laittaa välit poikki, siinä ei ole mitään väärää. Jännää että näissä ketjuissa yritetään aina syyllistää ja jopa diagnosoida se joka laittaa välit poikki.

Pienemmillä kotimaasta operoivilla lentoyhtiöillä on henkilökunnassaan jonkin verran juoruharakoita. Todella törkeitä keksittyjä juoruja levittävät osasta. Niitä makustellaan sitten rikkinäinen puhelin metodilla milloin missäkin kuppikunnassa. Muutama sairas yksilö myrkyttää noilla työpaikoilla monen maineen, koska tyhmät osallistuvat juttujen levittelyyn. 

Itse katkaisin nuorena aika moneen "kaveriin" välit. Muutin peruskoulun jälkeen toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Kävin kotipaikkakunnalla sitten aina lomilla ja muuten kerran kuussa. Sovittiin kavereiden kanssa tapaamisia. Yksi teki aina oharit surkeilla tekosyillä, joten lakkasin laittamasta viestiä, eikä hänkään enää laittanut minulle viestiä. Toinen alkoi seurustella entisen kiusaajani kanssa ja puolusti poikaystäväänsä, kun puolustus kiusaamiselle oli: "No ku sit en ois saanu olla siinä kaveriporukassa jos en ois iteki kiusannu." Kolmas taas alkoi kaveerata muiden kiusaajien kanssa (joo, pieni paikkakunta ja pienet koulut). Sitten lukiossa oli vaikka minkälaista kulkijaa... Siellä mm. aikuiset opiskelijat alkoivat kiusata minua. Jotkut olivat todella negatiivisia ja katkeria ihmisiä, joten en halunnut olla sellaisten kanssa tekemisissä. Jatko-opiskeluissa opin jo aistimaan juoruilijat ja negatiiviset ihmiset, joten näiden kanssa en oikein sen kummemmin ollut tekemisissä. Yksi oli kaksinaamainen, joten häneenkin katkaisin välit heti kuin mahdollista. Yleensä annan anteeksi paljon, annan ihmisten kohdella minua huonosti. Sitten jossain vaiheessa katkeaa kamelin selkä ja katkaisen välit.

Kertooko se minusta, että olen saanut osakseni niin paljon negatiivista kohtelua? Olen ainakin huomannut, että monet suomalaiset ovat katkeria ja mt-ongelmaisia. Eräs läheinen ystävä usein ihmettelee, miten voin olla edelleen niin kiltti. Voi olla, että ihmiset aistivat kiltteyteni niin, että minua voi kohdella miten haluaa. Olenkin vasta viime vuosina opetellut olemaan itsekkäämpi, mutta välillä se on vaikeaa, kun kuitenkin haluan miellyttää muita. Kyllä, minullakin on mt-ongelmia.

Taidan olla myös tällainen joka on useampaan sukulaiseen katkaissut välit. Elän tosin omaa elämääni ihan hyvillä mielin on ystäviä ja jopa sukulaisia joihin on hyvät välit. 

Ne ihmiset joihin olen katkaissut välit ovat ihan itse toiminnallaan aiheuttaneet välien katkomisen. En näe mitään syytä miksi pitäisin yhteyttä tai edes "neutraaleja" välejä sellaisiin ihmisiin, jotka esim. kieroilevat ja valehtelevat omaa etua tavoitellessaan. Jopa ihan mitättömistä asioista.  En tarvitse sellaisia ihmisiä elämään, sukulaisia tai ei. Enkä myöskään koe että minun pitäisi käyttää aikaani ja energiaani saadakseni "välit toimimaan" näiden ihmisten kanssa. Olen onnellisempi näin. En kaipaa näitä ihmisiä elämääni. 

Ja olen mieleltäni ihan terve ja osaan myös ylläpitää ihmissuhteita ja ratkaista konflikteja ja erimielisyyksiä keskustelemalla. Joidenkin kanssa ei vaan kannata tuhlata aikaansa. Hukkaan menee. 

Tiedän yhden ihmisen, jolla on jatkuvasti joku silmätikkunaan. Jatkuvasta riitaa tai kärhämää jonkun kanssa. Muuten kyllä mukava ihminen, mutta välillä tuntuu että hänellä on vain pakkomielle inhota jotakuta. Tosin hänellä on kyllä jonkinlaisia mielenterveysongelmia, joten en sitten tiedä, voisiko liittyä niihinkin. Ja muutenkin välillä tuntuu, että on vähän uhriutuvaa sorttia, näkee että muut on aina ilkeitä hänelle, mutta itse ei usein löydä omasta toiminnastaan vikaa. En sitten tiedä, että voisiko olla ongelmia itsetunnossakin, että ei osaisi kohdata omia virheitään ja näkee sitten sen sijaan koko ajan virheitä muissa. Tai sitten ei vaan oikeasti osaa nähdä vikaa itsessään vaan ihan aidosti uskoo, että suurin piirtein kaikki ihmiset ovat epäluotettavia ja ilkeitä. Siis näin kärjistetysti todettuna. Tosin toki varmasti ikävät elämänkokemukset voivat myös vaikuttaa siten, että ei niin luota toisiin ihmisiin ja näkee siksi ilkeyttä sielläkin, missä sitä ei kenties välttämättä edes ole.

Entinen työkaverini oli juuri tuollainen. Riitautui milloin kenenkin kanssa töissä ja vapaa-aikana, koskaan ei nähnyt syytä itsessään vaan muut olivat epäoikeudenmukaisia häntä kohtaan. On se jännä miten yhden ihmisen tielle sattuukin niin monta pahaa ihmistä...

Vika on aina kaikissa muissa.

t. TOSINAINEN

Onko sukusi ihana, ap? 

Tiedän yhden, joka kokee tulleensa kiusatuksi jokaisessa työpaikassaan. Nykyään siis töissä samassa paikassa kuin minä. Taas on napit vastakkain useiden ihmisten kanssa, ja sivusta seuranneena olen sitä mieltä, että hänen oma käytöksensä on kamalaa. Voi alkaa huutaa ja haukkua kenet tahansa koska tahansa. Puhuu selän takana ihmisistä pistäen heidän suuhunsa sanoja, joita nuo ihmiset eivät ole sanoneet. Yrittää kyseisellä tavalla saada kollegat toisiaan vastaan. Hämmentää jotain soppaa jatkuvasti. Tekisi mieli sanoa, että katsopa peiliin, mutta en aio tehdä sitä, koska sitten varmasti minä olisin hänen mielestään kiusaaja...

Eli ainakin tän minun tietämän ihmisen pitäisi katsoa peiliin. Hän ei ole mikään viaton uhri, jollaisena haluaa esiintyä, vaan vika on hänen omassa toiminnassaan. Olen satasen varma, ettei ikinä tule tajuamaan sitä. Vika on aina muissa.

Vierailija kirjoitti:

Entinen työkaverini oli juuri tuollainen. Riitautui milloin kenenkin kanssa töissä ja vapaa-aikana, koskaan ei nähnyt syytä itsessään vaan muut olivat epäoikeudenmukaisia häntä kohtaan. On se jännä miten yhden ihmisen tielle sattuukin niin monta pahaa ihmistä...

Minä tiedän myös tällaisen henkilön, riitaa on aina johonkin suuntaan (suku, perhe, naapurit, työkaverit, ylipäätään kaikki ihmiskontaktit missä milloknkin on potentiaalisia riitakumppaneita) ja välejä katkotaan. On paha suustaan, epävakaa ja arvaamaton käytökseltään ja ilkeä. Vaikuttaa kyllä persoonallisuushäiriöiseltä.

Mun anoppi on tuollanen. Tajusin ajan saatossa kuitenkin että hän ei itse tajua käytöstään.

Haukkuu ja tölvii ja sanoo rumasti, sitten kun toinen suuttuu, anoppi suuttuu siitä suuttumisesta (!) ja laittaa välit poikki.

Anoppi parka, sillä on välit poikki onaan äitiinsä, kaikkiin sisaruksiin, naapureihin, kahteen poikaansa, miniöihin, vävyyn ja muihinkin etäisempiin sukulaisiin. Ainoa keneen välit on on tytär ja appi.

Meidän perheeseen on ollut välit poikki jo 6 vuotta. Anoppi siis ITSE aina perseilee ensin, sanoo todella loukkaavia ja ilkeitä juttuja. Mutta tätä osuutta se ei näe itse. Näkee vasn sen kun toinen suuttuu tai loukkaantui ja sitten onkin hänellä oikeutus raivostua ja katkoa välit.

Sääliksi käy. Kahden poikansa lapsiin ei ole missään kanssakäymisessä.