Lue keskustelun säännöt.
Mistä se kertoo jos joku ihminen on ajan saatossa jatkuvasti törmäyskurssilla toisten ihmisten kanssa?
04.05.2019 |
Minulla on yksi tällainen sukulainen, joka laittaa välit poikki milloin kenenkin kanssa. Syytä ei ikinä kerrota eikä asioista keskustella. Lyödään vaan mielivaltaisesti liinat kiinni. Olisiko tuolla ihmisellä peiliin katsomisen paikka vai voiko oikeasti olla niin että vika on aina kaikissa muissa? Kommenttia?
Kommentit (70)
Minulla on kaveri, jolla on mennyt välit lukuisiin ihmisiin. Ensin ollaan ihan sydänystäviä ja kaikki on ihanaa, tehdään paljon asioita ja suunnitelmia kunnes tulee joku isompi erimielisyys/riita, ja välit täysin poikki. Ikinä syy ei ole hänessä itsessä vaan niissä muissa. Jännästi osuu itse aina syyttömästi osalliseksi tälläisiin konflikteihin...
Jännä nähdä käykö meidänkin kohdalla joskus näin, toistaiseksi oltu kyllä vuosia kavereita. Ehkä syynä "onnistumiseen", ettei olla kovin läheisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla yks tuollainen "sukuun naitu". Riidoissa oman sukunsa kanssa, haukkunut meidän suvun, kaikki työnantajansa...käsittämätöntä on, että henkilön oma perhe uskoo ja puolustaa häntä. Vika on aina muissa. Vaikkei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkisin että tällaisella ihmisellä on ongelmia mielenterveyden kanssa. Ei osaa keskustella asioista. On riittämättömät välineet käsitellä ongelmia. Ja kyllä se eniten tuosta ihmisestä itsestään kertoo kuin muista.
Eli sinun mielestäsi kaikkien kanssa on periaatteessa pakko tulla toimeen? Muuten on mielenterveysongelmainen.
Onko sinusta normaalia, että on riidoissa osan naapureittensa kanssa, koskee jokaista paikkaa, jossa on asunut viimeisen 10 vuoden aikana. On riidoissa osan oman sukunsa ja miehen suvun kanssa. Omituisia syitä ja tarinoita...
Itse olen joko neutraaleissa tai hyvissä väleissä.
Riitapukarilla on jyrkkä luonne, toisaalta kokee muiden käyttävän häntä hyväksi, ei jostain kumman syystä osaa sanoa ei? Lisäksi asioiden pitäisi mennä juuri niin kuin hän itse haluaa, kompromissit ovat hankalia.Mitä ihmeen väliä jonkun toisen tekemisillä on? Miksi vaivaat päätäsi tällaisella asialla? Sairasta.
Henkilö on äitini ja jostain syystä haluaa näitä tarnoita minulle kertoa, itse en niitä halua kuunnella eli vaihdan puheenaihetta.
Millä tavoin vaivaan päätäni? Ihmettelen miksi hän ei itse ymmärrä olevansa koko ajan jonkun kiistan osapuolena, vastapuoli vain vaihtuu. Olrtko kenties itse samanlainen riitapukari?Sinulla on valtavan iso äitiongelma, sen tietää joka ikinen av:n lukija. Jaxuhalit taas kerran.
Kuvitteletko kaikkien äitiin liittyvien tekstien olevan kivikissan ikuisuusjargonia äidistään vääntävän? 🙄
Itselläni on äitiini neutraalin etäiset välit, äitini tosin haluaa avautua omista ongelmistaan minulle... iso osa täysin itseaiheutettuja.
Itse olen sellainen, että jos toisella on niin sanotusti väärä mielipide, otan etäisyyttä. En hauku silti ja käyttäydyn asiallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Minä en esimerkiksi siedä kateellisia ja kieroja ystäviä. Naisten keskuudessa sellainen pahaa puhuminen ja juoruaminen on tosi yleistä. Jollain tasolla se on vielä ok, mutta sitten kun se on pelkkää manipulointia ja muiden kääntämistä yhtä vastaan, sille on laitettava raja. Itse olen vasta aikuisiällä oppinut, että kierojen ystävien kanssa voi laittaa välit poikki, siinä ei ole mitään väärää. Jännää että näissä ketjuissa yritetään aina syyllistää ja jopa diagnosoida se joka laittaa välit poikki.
Luultavasti näillä ihmisillä ei itsellään ole niin hankalista ihmisistä kokemusta, että välien katkaiseminen on käytännössä ainut toimiva ratkaisu. Sitten ehkä ymmärtää paremmin jos osuu omalle kohdalle. Joku voi myös kuulua itse niihin ihmisiin, joihin välit jostain kumman syystä (ei missään tapauksessa ainakaan itsestä johtuvasta) usein katkaistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla yks tuollainen "sukuun naitu". Riidoissa oman sukunsa kanssa, haukkunut meidän suvun, kaikki työnantajansa...käsittämätöntä on, että henkilön oma perhe uskoo ja puolustaa häntä. Vika on aina muissa. Vaikkei ole.
Oma perhe ei välttämättä usko häntä, mutta ei jaksa sotia hänen kanssaan.
Jos muut ihmiset aiheuttavat mielipahaa, alakuloa tai jopa toivottomuutta, heitä kannattaa vältellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähipiirissä on tällainen "drama queen" joka on milloin minkäkin sukulaisen jne kanssa riidoissa. Suuttuu aina verisesti ja ei mene sukulaisilleen kylään kunnes taas seuraavan kerran kertoo kuinka oli siellä kyläilemässä. On äkkipikainen tuuliviiri joka voi suuttua ihan mistä tahansa ihan milloin tahansa. Hänellä on mt-ongelmia ja on kyllä hankala ihminen kaikin tavoin. Se vielä että nämä riidat eivät ole koskaan hänen vikansa vaan aina sen toisen osapuolen jota solvaa ja haukkuu kunnes taas onkin näiden kanssa ylin ystävä. Ja puhutaan jo suht iäkkäästä ihmisestä.
Olen myös itse pistänyt välejä poikki joskus joihinkin ihmisiin koska ajattelen että jos jostakin ihmisestä jää minulle enää puolituttu tai hän kuuluu vain sinne hyvänpäiväntuttujen joukkoon niin miksi kertoisin tällaiselle ihmiselle mitään elämästäni enää tms.? Eli en halua jakaa elämääni sellaisten ihmisten kanssa jotka eivät kuulu ihan lähipiiriin. Teennäisyys on mielestäni vähän ällöttävää joten parempi olla olematta tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa joiden kanssa ei ole enää oikein mitään yhteistä.
Ex-kälyllä oli laaja suku ja muutama ystävä. Vähän väliä oli sukset ristissä sen ja sen kanssa ja välillä taas bestismeininkiä. Kun kuunteli selostuksia mitä kenenkin kanssa oli käynyt että välit menivät, en ollut ihan varma kuka mihinkin hoitolaitokseen pitäisi toimittaa. Tyyppi yritti saada minut myös inhoamaan anoppia, mutta en mennyt mihinkään manipulointihommiinsa mukaan, ja se selvästi ketutti dramaqueeniä. Kun yritti riidellä minun kanssani, poistuin vain paikalta, kunnes tajusi että minusta ei tule lisämaustetta hänen soppiinsa.
Kun erosin exästä, huokaisin helpotusesta että pääsin samalla kätevästi eroon tuosta sekopäästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähipiirissä on tällainen "drama queen" joka on milloin minkäkin sukulaisen jne kanssa riidoissa. Suuttuu aina verisesti ja ei mene sukulaisilleen kylään kunnes taas seuraavan kerran kertoo kuinka oli siellä kyläilemässä. On äkkipikainen tuuliviiri joka voi suuttua ihan mistä tahansa ihan milloin tahansa. Hänellä on mt-ongelmia ja on kyllä hankala ihminen kaikin tavoin. Se vielä että nämä riidat eivät ole koskaan hänen vikansa vaan aina sen toisen osapuolen jota solvaa ja haukkuu kunnes taas onkin näiden kanssa ylin ystävä. Ja puhutaan jo suht iäkkäästä ihmisestä.
Olen myös itse pistänyt välejä poikki joskus joihinkin ihmisiin koska ajattelen että jos jostakin ihmisestä jää minulle enää puolituttu tai hän kuuluu vain sinne hyvänpäiväntuttujen joukkoon niin miksi kertoisin tällaiselle ihmiselle mitään elämästäni enää tms.? Eli en halua jakaa elämääni sellaisten ihmisten kanssa jotka eivät kuulu ihan lähipiiriin. Teennäisyys on mielestäni vähän ällöttävää joten parempi olla olematta tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa joiden kanssa ei ole enää oikein mitään yhteistä.
Meillä on myös suvussa tällainen, nyt jo vanhahko naisihminen. Koko ikänsä on ollut hankala ja riidankylväjä. Saattaa pelmahtaa oven taakse sunnuntaiaamuna klo 8 huutamaan ja syyttelemään ihan mistä tahansa, kaivelee 30 vuotta sitten tapahtuneita asioita ja raivoaa niistä. Keksii itse asioita ja alkaa pitää niitä totena ja syyttelee sitten muita esim varkaiksi vaikkei kukaan ole häneltä mitään varastanut. On itse tehnyt huonoja valintoja, syyttää niistä muita. Ylipäänsä aina kaikki hänelle sattuvat vastoinkäymiset on muiden syytä.
Hän tarvitsisi ehdottomasti jotain hoitoa, olisi tarvinnut jo vuosia. Mutta milläs hoitoon saat kun omasta mielestään on ihan terve ja muut vaan juonii häntä vastaan.
Mullakin on suvussa draamaqueen. Hän ei varsinaisesti ole mitenkään ilkeä ihminen eikä myöskään mt-ongelmainen. Hän vain on luonteeltaan tunneihminen, joka tarvitsee vahvoja tunteita. Tunnetasolla tasainen arki on hänen mielestään mitäänsanomatonta ja tylsää. Joko pitää olla suurta iloa, onnea, romantiikkaa tai rakkautta tai sitten vähintäänkin riitaa jonkun kanssa. Hänen elämänsä vaikuttaa olevan tunteiden vuoristorataa, mutta hän haluaakin juuri sellaisen elämän. Mä olen luonteeltani täysin päinvastainen enkä tarvitse suuria tunnekuohuja. Mulle tunnetasolla tasapaksu elämä sopii paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en esimerkiksi siedä kateellisia ja kieroja ystäviä. Naisten keskuudessa sellainen pahaa puhuminen ja juoruaminen on tosi yleistä. Jollain tasolla se on vielä ok, mutta sitten kun se on pelkkää manipulointia ja muiden kääntämistä yhtä vastaan, sille on laitettava raja. Itse olen vasta aikuisiällä oppinut, että kierojen ystävien kanssa voi laittaa välit poikki, siinä ei ole mitään väärää. Jännää että näissä ketjuissa yritetään aina syyllistää ja jopa diagnosoida se joka laittaa välit poikki.
Kun mä aloitin aikoinaan edellisessä työpaikassani, yksi työkaveri otti minut huomaansa: opasti ja auttoi, ja meistä tuli sydänystävät. Meni reilu vuosi, kun hän yhtäkkiä katkaisi välit kanssani. Tämä tapahtui yhden loman aikana: perjantaina ennen lomaa vielä kaikki hyvin, loman jälkeen jäätävä hiljaisuus. Jos yritin kontaktia, se halveksunta ja ylenkatse oli suorastaan musertavaa. Mietin pääni puhki, mitä olin tehnyt väärin, itkin ja syytin itseäni. Lopulta luovutin, ja jatkoimme samassa työpaikassa vältellen toisiamme mahdollisuuksien mukaan.
Kun taloon tuli uusi työntekijä, huomasin miten sama toistui: sydänystävät, välirikko kuin veitsellä leikaten. Myöhemmin sitten kuulin, että en todellakaan ollut ensimmäinen, ja omin silmin näin, ettei seuraajani jäänyt viimeiseksi.
En tiedä, mikä tuolla ihmisellä on hätänä. Hän on äärimmäisen viehättävä ja valloittava persoona ja kietoo uudet tulokkaat pauloihinsa hyvin tehokkaasti - näin kävi minullekin. Se tunne, kun "paras ystäväsi" muuttuu yhdessä yössä pahimmaksi viholliseksi on kyllä jäätävä, yksi myöhemmistä uhreista (jonka kanssa ystävystyin kun hän oli tullut dumpatuksi) kertoi, että hän oli vakavissaan harkinnut jopa työpaikan vaihtamista tämän asian takia.
Sittemmin vaihdoin työpaikkaa itse, mutta monta hyvää ystävää jäi tuoltakin työpaikalta elämääni. Kaikki tämän yhden "kierrättämiä" toki. 😄
Mutta niin, tuollaisia ihmisiä on. Sattuisiko paikalla olemaan joku, joka tunnistaa itsensä? Mistä tällainen käytös johtuu, osaatko selittää?
Vaikeuksia ilmeisesti hyväksyä todellisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olishan se tavallaan kiva ymmärtää miten tälläinen ihminen itse näkee nää välirikot ja eikö koskaan käy mielen vieressäkään, että itsessä ois jotain syytä näihin.
Se henkilö kenet itse tunnen haukkuu vuolaasti aina sen uusimman vihamiehen ja kertoo hyvin auliisti kuinka huonosti häntä on kohdeltu. Unohtuu jotenkin se oma osa koko sopassa. Itse kuitenkin myös tuntenut muutamia näistä ihmisistä eikä ne hommat kyllä ihan niin mustavalkoisia todellisuudessa olleet...
Hänellä on persoonallisuushäiriö. Reagoi kaikkeen tunteella, koska on hemmetin epävarma.
Vai onko loogista päätellä, että teillä koko muulla suvulla on?
Eiköhän tuo eka vaihtoehto ole todennäköisempi.
Anopillani on vain entisiä ystäviä, suuttunut melkeinpä kaikkiin joiden kanssa on ollut tekemisissä. Syyt vaihtelevat, joku on saattanut olla eri mieltä jostain asiasta tai joku on kuulemma tullut kiukkuisena hänen luo kylään ja kadehtinut hänen taitojaan ym.
Naapurit eivät osaa pitää pihojaan siisteinä, sisaruksensa ovat kaikki jollain lailla kelvottomia..
Hän on melko negatiivinen ihminen ja yritän antaa kaiken mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Näin on mieheni mua neuvonut.
Sen arvaa että hän on yksinäinen, valittaa sitä kun kukaan ei käy.
Olen miettinyt mikä on hänen tarinansa miksi tällainen luonne.
Koetan kääntää asiat positiiviksi mutta ne ei oikein mene perille.
Joita hän pauhaa, sanon heistä jtn hyvä
Muutama esimerkki tulee lähipiiristä mieleen.
Erään puolitutun elämään on tullut hieman sivusta seurattua, lähinnä niitä sekoiluja siis. Olen nähnyt niin monta kertaa kun hän itse aiheuttaa draamaa (kuulee että joku on vaikka käynyt baarissa ja keksii tästä ihan ihme juoruja vaikka itse ei ole ollut edes paikalla) ja sitten itkee kun kaikki ovat häntä vastaan. Hänen elämänsä on jatkuvaa muiden ihmisten kanssa taistelua päivästä toiseen. Hän on niiiiin ylpeä itsestään kuinka jaksaa eteenpäin kaikista vaikeuksista ja vaikeista ihmisistä huolimatta. En vain ymmärrä että miten hän selittää itselleen nuo valheet. En ole tämän tyypin kanssa ollut tekemisissä enää vuosiin, vaikka se sekoilu olikin välillä huvittavaa seurattavaa.
Toinen tällainen draama queen löytyy suvusta. Hän tykkää testailla muita ihmisiä ja ärsyttää heitä, ja jos toinen siitä ärtyy niin se on sota pystyssä. Yrittää manipuloida eli kääntää asiat niin, että hän ei itse ole tehnyt mitään vaan aina joku toinen. Hän on itse puhdas kuin pulmunen ja selittää mustan valkoiseksi ja pitää päänsä vaikka hautaan asti. Kuvittelee oikeasti että tämä toimii. Aika moni näkee hänen lävitseen. Aika moni myös vain naureskelee hänen jutuilleen. Itse olen katsellut tätä touhua niin pitkään että en näe mitään järkeä lähteä siihen tappeluun mukaan. Tämä henkilö nauttii siitä tappelusta ja kun en siihen lähde, niin en saa osakseni mitään draamaa, muutoin kun hän välillä kertoo mitä hänelle on tapahtunut.
Kolmas esimerkki onkin toisesta päästä. Hyvällä ystävälläni on paljon ystäviä. Hän on vahva ja osaa pitää puolensa, mutta hän on hieman naiivi. Eli hänellä on ystäviä, jotka vain käyttävät hyväkseen häntä ja valehtelevat, ja naiiviutensa takia hän uskoo kaiken mitä hänelle sanotaan. Jossain vaiheessa hän huomaa valheet ja siinä vaiheessa toinen saa kuulla kunniansa ja välit katkeavat. Onneksi hänellä on myös paljon hyviä ystäviä, joiden kanssa hän ei ole riidellyt ikinä (esim. minä). Persoonallisuutensa takia hän siis ajautuu idioottien kanssa tekemisiin, mutta ennen pitkää valheet aina paljastuvat.
Aa, minäpä olen ilmeisesti tällainen ihminen, en kyllä mielestäni mikään riitapukari. Voin kertoa muutaman esimerkin miksi olen välejä laittanut poikki, voitte sitten kommentoida olenko mt-ongelmainen vai jotain muuta (täällähän on paljon psykiatriaan erikoistuneita ihmisiä kommentoimassa päivittäin). Naapuri varasti minulta tavaraa (tunnusti), en tervehdi. Toisen naapurin miesystävä kännissä metelöi, hakkasi ovea ja ikkunaa yöllä, nikkaroi keskiyöllä. Suutuin kun piti saada nukuttua että jaksoi tehdä 10-12h työpäivää 50 km päässä. Ei uskonut, en tervehdi miestä edelleenkään, vastaan jos kysyy, rouvan kanssa ollaan puheväleissä ja autan joskus. isännöitsijä ja hallituksen puh.johtaja päättivät mitään ilmoittamatta käydä asunnossani yleisavaimella poissaollessani, vaikka erityisesti sen kielsin, kun ei ollut mikään pakottava asia. Suutuin kummallekin. Useampaan työnantajaan olen katkaissut välit syystä että joku on kiusannut, toinen jättänyt palkkaa maksamatta, antanut minulle luvatun vakipaikan toiselle, haukkunut vaikka olisi voinut sanoa ystävällisesti, kohdellut minua täysin eri tavalla kuin muita työntekijöitä jne. Ystävääni, siis entiseen katkaisin välit kun en jaksanut kuunnella sitä kettuilua kun en lahjonut kummilasta riittävän kalliilla rahalahjoilla, toiseen katkaisin välit kun epäili minua ex-miehensä uudeksi naisystäväksi (en koskisi 5m kepilläkään ja toisaalta mitä sillä enää olisi väliä kenen kanssa seurustelee jos itse on halunnut miehestä erota). Jokainen jonka olen saanut kiinni minua koskevan keksityn paskapuheen levittämisestä (mm. olen edennyt reittä pitkin, en tekisi niin vaikka miljoonia tarjottaisiin) ja huorannut milloin kenenkin kanssa (yksi ainoa mies ollut minulla elämässäni). En ole niin epätoivoinen että pitäisin tuollaisia ihmisiä elämässäni läsnä kun voi valita itse paremman seuran. Yleensä jokainen jonka olen sulkenut ulos, on hyökännyt minua vastaan jostain tekaistusta syystä ja jatkanut sitä kauan vaikka olen sanonut että en hyväksy tuollaista, lopeta tai suutun todenteolla. Kukaan ei ole uskonut ja olen joutunut suuttumaan ja laittamaan rajat. Tästä johtuen olen nyt sitten "riitapukari" ja mitä lie kaikkea muuta kun en anna kohdella itseäni huonosti. Huomautuksena vielä että minulla on ystäviä 30-40v takaa, tosin joskus pitempi tauko yhteydenpidossa. Kykenen siis tulemaan toimeen ihmisten kanssa. No niin, analysoikaapa nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en esimerkiksi siedä kateellisia ja kieroja ystäviä. Naisten keskuudessa sellainen pahaa puhuminen ja juoruaminen on tosi yleistä. Jollain tasolla se on vielä ok, mutta sitten kun se on pelkkää manipulointia ja muiden kääntämistä yhtä vastaan, sille on laitettava raja. Itse olen vasta aikuisiällä oppinut, että kierojen ystävien kanssa voi laittaa välit poikki, siinä ei ole mitään väärää. Jännää että näissä ketjuissa yritetään aina syyllistää ja jopa diagnosoida se joka laittaa välit poikki.
Kun mä aloitin aikoinaan edellisessä työpaikassani, yksi työkaveri otti minut huomaansa: opasti ja auttoi, ja meistä tuli sydänystävät. Meni reilu vuosi, kun hän yhtäkkiä katkaisi välit kanssani. Tämä tapahtui yhden loman aikana: perjantaina ennen lomaa vielä kaikki hyvin, loman jälkeen jäätävä hiljaisuus. Jos yritin kontaktia, se halveksunta ja ylenkatse oli suorastaan musertavaa. Mietin pääni puhki, mitä olin tehnyt väärin, itkin ja syytin itseäni. Lopulta luovutin, ja jatkoimme samassa työpaikassa vältellen toisiamme mahdollisuuksien mukaan.
Kun taloon tuli uusi työntekijä, huomasin miten sama toistui: sydänystävät, välirikko kuin veitsellä leikaten. Myöhemmin sitten kuulin, että en todellakaan ollut ensimmäinen, ja omin silmin näin, ettei seuraajani jäänyt viimeiseksi.
En tiedä, mikä tuolla ihmisellä on hätänä. Hän on äärimmäisen viehättävä ja valloittava persoona ja kietoo uudet tulokkaat pauloihinsa hyvin tehokkaasti - näin kävi minullekin. Se tunne, kun "paras ystäväsi" muuttuu yhdessä yössä pahimmaksi viholliseksi on kyllä jäätävä, yksi myöhemmistä uhreista (jonka kanssa ystävystyin kun hän oli tullut dumpatuksi) kertoi, että hän oli vakavissaan harkinnut jopa työpaikan vaihtamista tämän asian takia.
Sittemmin vaihdoin työpaikkaa itse, mutta monta hyvää ystävää jäi tuoltakin työpaikalta elämääni. Kaikki tämän yhden "kierrättämiä" toki. 😄
Mutta niin, tuollaisia ihmisiä on. Sattuisiko paikalla olemaan joku, joka tunnistaa itsensä? Mistä tällainen käytös johtuu, osaatko selittää?
Tunnen samantapaisen naisen joka on julkiuskovainen ja hakeutuu ihmisten ystäväksi kun haluaa käännyttää nämä. Tietysti toiset luulevat sitä normaali ystävyydeksi. Kun hän huomaa että ei onnistu käännyttämisessä, hylkää "uhrinsa" kertaheitolla.
Tämä on hyvä esimerkki. Narsistisen ihmisen kanssa on pakko laittaa välit poikki, ei ole muita vaihtoehtoja. Ellei halua kärsiä koko elämäänsä narsistisesta kiusaamisesta ja narsistin aiheuttamasta draamasta koko ystäväpiirissä. Narsisti vaan osaa kääntää syyn muualle, kuin itseensä. Ja saa helposti muut näyttämään syylliseltä. Jos ystäväpiirissä on narsisti, kannattaa vaan jättää koko ystäväpiiri. Aina voi löytää uusia ystäviä. Narsisti tietenkin saattaa puhua pahaa selän takana jälkeenpäin jopa vuosia, mutta se on vaan kestettävä ja mentävä eteenpäin.