Lue keskustelun säännöt.
Olenko oikeilla jäljillä kun väitän, ettei ensiasunnoksi kannata ostaa pientä ja halpaa asuntoa?
03.05.2019 |
Ensiasunnon ostajalla on oltava vähintään 5 % säästöjä tai muuta vakuutta. Muun kuin ensiasunnon kohdalla vakuutta vaaditaan jo 15 %.
Esimerkiksi 115 000 eurosta (ASP-lainan enimmäismäärä muualla kuin pk-seudulla) 5 % on 5750 euroa. 250 000 eurosta 5 % on 12 500 euroa ja 37 500 euroa.
Eikö näin ollen ole vähän haaskausta "tuhlata" tuo ensiasunnon ostajan etu johonkin pieneen edulliseen kaksioon, jos A) oma työmarkkina- ja tulotilanne on erittäin vakaa ja B) toivoo elämäntilanteen muuttuvan tulevien vuosien mittaan siten, ettei asunto ole enää sopiva?
Miehen mukaan ajattelen tätä asiaa liian monimutkaisesti, kun rupesin nyt miettimään, että ensiasunnon ostajan etujen "hassaaminen" ei-niin-kivaan lähiökaksioon vie esimerkiksi omakotitalon paljon kauemmaksi, kun vaadittu säästöjen osuus on sitten jo paljon suurempi - jos siis tilanne on se, että varmuudella tietää omakotitalon haluavansa ja lähes varmuudella voi ennustaa, että parin vuoden päästä talous- ja muu elämäntilanne on sen hankinnalle otollinen. Olenko ihan väärillä jäljillä? Asunnosta toki vapautuu koko ajan pääomaa kun maksaa asuntolainaa pois, mutta vaikutus ei koron vuoksi ole yhtä iso kuin suoraan säästämällä ko. summan korkotilille/ASP-tilille. Lisäksi parin-kolmen vuoden tähtäimellä asuntojen hintojen nousun varaan ei mielestäni uskalla laittaa paljoakaan toivoa edes muuttovoittoseuduilla.
Kommentit (19)
Sen ensiasunnon maksaminen kerryttää sitä varallisuutta koko ajan. Nyt tietysti korkotilanne suosii isoja lainoja. Mutta korot voivat nousta, elämä voi yllättää esim sairaudella jne, joten liian tiukalle tehty budjetti on iso riski ja stressitekijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt kuitenkaan ostaisi itselleni liian kallista ja turhan isoa asuntoa siksi että menettää tuon edun. Ennemmin miettisin tarkasti asunnon sijaintia ja arvonnousua tulevaisuudessa eli onhan asunnolla hyvä jälleenmyyntiarvo sitten jos aikanaan haluan muuttaa. Sijainti ehdottoman tärkeä. Kukaan ei osta asuntoa hankalien kulkuyhteyksien päästä, oli se asunto kuinka kiva tahansa.
Kukin oman maksukyvyn mukaisesti. Kannattaa ottaa huomioon, millaisella elintasolla haluaa elää: syökö makaronia ja ketsuppia ja maksaa ylikallista lyhennystä vai elää kituuttamatta. Me asuimme vuokralla niin pitkään, kunnes säästimme sen verran, että saimme "unelmakodin". Vaarana on jäädä kahden asunnon loukkuun, jolloin elämä vaikeutuu jos ei ole huikeita tuloja.
Oletko varma, että kyseessä on etu? Koko kauppasumma jää loppujen lopuksi joka tapauksessa ostajan maksettavaksi ja tuolla ensiasunnon 5 %:lla lainan osuus jää suuremmaksi, samoin siis myös korkojen, eli asunto maksaa enemmän. Me ostimme ensiasunnoksi kohtuullisen kokoisen ja erittäin huonokuntoisen kerrostaloasunnon ja teetimme siellä täysrempan. Remonttikulujen jälkeenkin myimme asunnon pari vuotta myöhemmin 10 % voitolla.
Sanoisin, ettei missään tapauksessa kannata ottaa harteilleen ylisuurta velkataakkaa. Jos ette ostovaiheessa pysty laittamaan sitä 15 % omakotitalon hinnasta, jättäkää se ostamatta.
Olen siis miehesi kannalla.
Minusta ajattelet turhan yksioikoisesti. Jos ostat pienen asunnon, niin maksat lainaa koko ajan pois, joten sinulla on aika pian koossa isompaan asuntoon vaadittavat säästöt (toki kiinni asunnossa, mutta kuitenkin). Lisäksi et tunnu ottavan huomioon sitä, että jos odotat asunnon ostossa pari vuotta, maksat ilmeisesti vuokraa koko tämän ajan. Vuokran sijaan voisit maksaa omaa asuntoa.
En silti sano, että varmasti kannattaa ostaa se pienempi asunto nyt. Olennaista on se, kuinka hyvin se säilyttää arvonsa ja menee kaupaksi sitten, kun teillä on mahdollisuus muuttaa isompaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensiasunnon ostajan ei tarvitse maksaa varainsiirtoveroakaan (tietyin ehdoin): https://www.vero.fi/henkiloasiakkaat/asuminen/varainsiirtovero/ensiasun…
Myöhemmin isompaan vaihdettaessa taas se etu on menetetty.
Vierailija kirjoitti:
Minusta ajattelet turhan yksioikoisesti. Jos ostat pienen asunnon, niin maksat lainaa koko ajan pois, joten sinulla on aika pian koossa isompaan asuntoon vaadittavat säästöt (toki kiinni asunnossa, mutta kuitenkin). Lisäksi et tunnu ottavan huomioon sitä, että jos odotat asunnon ostossa pari vuotta, maksat ilmeisesti vuokraa koko tämän ajan. Vuokran sijaan voisit maksaa omaa asuntoa.
En silti sano, että varmasti kannattaa ostaa se pienempi asunto nyt. Olennaista on se, kuinka hyvin se säilyttää arvonsa ja menee kaupaksi sitten, kun teillä on mahdollisuus muuttaa isompaan.
Ongelma on nimenomaan se, että meillä on varaa joko vanhaan lähiöasuntoon tai erittäin pieneen kaksioon uudelta asuinalueelta, joka sijaitsee kaukana keskustasta. Miehen mielestä meidän kannattaa ostaa jompi kumpi, ja koska itse en mistään hinnasta halua muuttaa johonkin elämänilon syövään Neuvostokolhoosiin, on valinta tuo jälkimmäinen. Vaan kun ei voi tietää, kuinka kauan se uudisalue vetää asukkaita sillä, että se on uusi. Viisi vuotta eteenpäin, niin täällä on jo monta uudempaa. Siksi mietin, olisiko turvallisempaa asua todella edullisesti valtion subventoimassa vuokra-asunnossa ja säästää koko ajan unelma-asuntoon, vai sitoa 130 000 euroa pääomaa asuntoon, jonka myyntiajat ovat luultavasti pitkiä ja arvo saattaa laskea. Em. syystä vuokramme on nyt niin edullinen, että lainanlyhennys + hoitovastike + sähkö, vesi, netti ja parkkipaikka, joista ei nyt makseta mitään erikseen, on väistämättä kalliimpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa myös muistaa ok-talon 4% varainsiirtovero, jota ensiasunnonostajan ei tarvitse maksaa. Säästin itse 8000e kun en joutunut tuota maksamaan, kun säästin suoraan riittävät rahat ok-taloon.
Vierailija kirjoitti:
Ensiasunnon ostajan ei tarvitse maksaa varainsiirtoveroakaan (tietyin ehdoin): https://www.vero.fi/henkiloasiakkaat/asuminen/varainsiirtovero/ensiasun…
Myöhemmin isompaan vaihdettaessa taas se etu on menetetty.
Tämä on erittäin olennainen pointti, joka tukee aloittajan näkemystä.
Toki aloittajan pitää huomioida se, että JOS hän nyt päätyy ostamaan sen edullisen asunnon, niin se on hänen, riippumatta siitä, miten työ- tai terveysrintamalla menee. Jos aloittaja odottelee vaikka neljä vuotta omakotitalon vuoksi, voi molemmat tilanteet muuttua merkittävästi niin, ettei enää onnistu sen pikkuasunnonkaan osto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kukaan ostaisi 2 vuodesi kaksiota jos tähtäimessä on ok-talo? Kyllä tuon 2 vuotta asuisi millaisessa vuokramurjussa hyvänsä ja säästäisi rahat.
15% on ihan älyttömän vähän omaa rahaa lainaa otettaessa. Meillä ensiasunnon oston aikaan piti olla 30%, ja se oli ihan hyvä summa. Eipähän tule otettua ylisuuria lainoja. En missään tapauksessa suosittelisi tuolla logiikalla mahdollisimman suurta lainaa. Entäs jos lainakorot nousevat sinne lähelle 10% missä oltiin 20 vuotta sitten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt missään tapauksessa ostaisi tuossa tilanteessa uutta asuntoa kaukana kaikesta, koska sitä voi olla tosi vaikea saada myydyksi. Suosittelen, että teet muutaman kävelyretken vanhoihin lähiöihin. Eivät läheskään kaikki niistä ole niin ankeita kuin tunnut kuvittelevan.
Vertailusi vuokra vs. lainanlyhennys + vastike + sähkö ym. on väärä. Sinun pitäisi ottaa lainasta huomioon vain korkoon menevä osuus, kun vertaa kustannuksia vuokralla asumiseen. Lyhennyshän on sinulla säästöä omaan omaisuuteen.
Kyllä ja ei.
Ostakaa miehenne kanssa esimmäinen asunto 49% ja 51% omistusosuuksilla ja seuraava 51% ja 49% omistusosuuksilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En nyt missään tapauksessa ostaisi tuossa tilanteessa uutta asuntoa kaukana kaikesta, koska sitä voi olla tosi vaikea saada myydyksi. Suosittelen, että teet muutaman kävelyretken vanhoihin lähiöihin. Eivät läheskään kaikki niistä ole niin ankeita kuin tunnut kuvittelevan.
Vertailusi vuokra vs. lainanlyhennys + vastike + sähkö ym. on väärä. Sinun pitäisi ottaa lainasta huomioon vain korkoon menevä osuus, kun vertaa kustannuksia vuokralla asumiseen. Lyhennyshän on sinulla säästöä omaan omaisuuteen.
No mutta onko sitä asuntoa sitten jotenkin merkittävästi helpompi myydä jostain huonomaineisen lähiön putkiremppakohteesta kuin talosta, joka on kyllä kaukana, mutta ajanmukainen ja viehättävämmällä alueella?
Ja se lyhennys ei ole varmaa säästöä. Oletetaan, että olen lyhentänyt itse lainaa vaikka 13 000 euroa, kun samaan aikaan asunnon arvo on esimerkiksi laman vuoksi laskenut 15 000 euroa. Tällöin olen tappiolla. Säästämällä pankkitilille kärsin inflaatiosta, mutta saan pitää maksamani pääoman varmasti.
Mieheni on valitettavasti jo omistanut asunnon (ei omista enää), eli minun varassani ovat nämä ensiasunnonostajan edut.
Olen samaa mieltä aikaisemman kanssa, ei missään tapauksessa asuntoa uudiskohteesta. En tiedä missä asut ja missä kunnossa kuntasi asuntomarkkinat ovat, mutta ota asioista selvää. Hyvää asuntoa pitää etsiä ja ehkä vähän odottaakin. Ihmetyttää tosin se, että miten parin vuoden päästä pystytte ostamaan omakotitalon, jos nyt tulee kyseeseen korkeintaan kaksio kaukana keskustasta. Oletteko opiskelijoita?
Toivoisin sinulle jotain asioista paremmin tietäviä sukulaisia yhdessä miettimään näitä asioita. Välittäjä voi puhua sinulla soopaa uusista hienoista asuinalueista. Vuokralla auvat kyllä usein haukkuvat vanhoja lähiöitä, mutta perheelliset haluavat kasvattaa lapsensa siellä, siellä on urheilupaikat, uimahallit , ostosparatiisi, virastot, kirjastot, terkku ja hammaslääkärit. Hyvät koulut ja luotettavat naapurit ja iltapäiväkerhot ja kivoja kavereita, joilla voi yökyläillä ja käydä mökillä. Esim. Myyrmäki, kaikki toimii ja liikenne pelaa. Lapsilla turvallista. Ihminen tarvitsee sen yhteisön, ollakseen turvassa ja mukana menossa. Omakotialueilla asuu paljon vanhuksia, sillä pääkaupunkiseudulla ne maksavat 600 000 eurosta yölöspäin. Turvallista kyllä, ja kaksi autoa tarvitaan. Terv. Espoon Westendistä.
Vierailija kirjoitti:
Toivoisin sinulle jotain asioista paremmin tietäviä sukulaisia yhdessä miettimään näitä asioita. Välittäjä voi puhua sinulla soopaa uusista hienoista asuinalueista. Vuokralla auvat kyllä usein haukkuvat vanhoja lähiöitä, mutta perheelliset haluavat kasvattaa lapsensa siellä, siellä on urheilupaikat, uimahallit , ostosparatiisi, virastot, kirjastot, terkku ja hammaslääkärit. Hyvät koulut ja luotettavat naapurit ja iltapäiväkerhot ja kivoja kavereita, joilla voi yökyläillä ja käydä mökillä. Esim. Myyrmäki, kaikki toimii ja liikenne pelaa. Lapsilla turvallista. Ihminen tarvitsee sen yhteisön, ollakseen turvassa ja mukana menossa. Omakotialueilla asuu paljon vanhuksia, sillä pääkaupunkiseudulla ne maksavat 600 000 eurosta yölöspäin. Turvallista kyllä, ja kaksi autoa tarvitaan. Terv. Espoon Westendistä.
No mitä omaa paikkakuntaani tunnen, niin ihmiset täällä eivät kyllä halua kasvattaa lapsiaan Kaukajärvellä, Tesomalla tai Multisillassa, jos suinkin on varaa valita. Ne ehkä sanovat noin, joilla ei taloudellisista syistä ole mahdollisuutta valita, mutta ulospäin on kivempi sanoa, että "kiva lähikauppa ja uimahalli" kuin että eipä ole varaa muualle.
Emmekä ole mitään perheasuntoa ostamassa, vaan kaksion. Ihan aidosti mietin, että onko kommentoijien mielestä vaikeampaa myydä asunto v. 2015 talosta kehittyvältä alueelta (= ei kummoisia lähipalveluita) kuin vuoden 1979 asunto huonomaineiselta alueelta, kun taloon on tulossa putkiremontti. En tarkoita olla nenäkäs, vaan ihmettelen. Enkä koe, että olisi noin yksiselitteistä, että vanhat betonilähiöt olisivat jotakin paratiiseja, joita ihmiset eivät vaan tajua arvostaa.
Nostan, edelleen kiinnostaa näkemykset viesteissä 15 ja 18 esitettyyn pohdintaan.
Kannattanee huomioida oma maksukyky... Jos ei ole laittaa sitä vaivaista 15% taloa varten myöhemmin, niin sitten jättää talon ostamatta.