Lue keskustelun säännöt.
Äitini ja siskoni puuhailevat selkäni takana
03.05.2019 |
Olin jo kuukausia epäillyt, että äitini ja siskoni puuhailevat selkäni takana, kunnes tänään sain asiaan vahvistuksen. Kävin pankissa ja pois tullessa näin, että äiti ja sisko istuivat Subwayssa lounaalla - kahdestaan. Olin hämmästynyt, ja vasta äsken soitin äidilleni ja kysyin asiasta suoraan.
Itse olen hyvin yksinäinen ihminen, elämääni ei kuulu kuin miesystäväni ja kissani, ja nyt tuli ilmi, että äiti ja sisko hengailevat keskenään viikottain, useita kertoja viikkoon. Sisko soittaa äidille PÄIVITTÄIN ja puhuvat pitkiä puheluita. Äiti siis ilmeisesti viettää rattoisasti eläkepäiviään minun siskoni seurassa, kun minut - esikoinen - jätetään ulkopuolelle.
Onko ihan reilua, että toinen tytär jätetään yksin, ja toisen tyttären kanssa vietetään ihanaa yhteistä arkea lounaiden ja pitkien, antoisien keskustelujen merkeissä? Äitini ei osannut vastata.
Onko ihan tavallista, että äiti suosii toista tytärtä yli toisen? Minusta halpamaista.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Aikuisena ollaan niin kuin aikuiset keskenään, kenen kanssa viihdytään, kun ei ole enää elatus- eikä kasvatusvelvollisuutta. Odottavatkohan ihmiset, että esim. heidän kiukuttelujaan pitäisi vielä seitsemänkymppistenkin vanhempienkin sietää kuin lapselta?
Sietäähän ne lapsetkin sitä kylmää kiukuttelevaa aikuista joka suosii vain yhtä lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene kahville anopin kanssa, hän on varmasti yhtä yksinäinen tai ainakin tauon tarpeessa lapsikaappausten lomassa.
Eivät ole tilinvelvollisia Sinulle,ei äitisi eikä sisaresi.Oma käytöksesi kyllä kertoo jo vastauksen kysymykseesi.Olet SISARKADE.
Mä tiedän sellaisia tapauksia, joissa vanhemmat eivät ehkä ole yhteydessä kaikkien aikuisten lasten kanssa samalla tavalla, tai yhtä usein, ei siihen mikään suosiminen ole syynä vaan ihan muita syitä. Esim. eräässä tuttava perheessä tiedän, että yhden aikuisen lapsen perhe ei vain halua osallistua moniin yhteisiin ilakointeihin ja, eikä niitä sukujuhlia usein edes ole, joten jää tapaamiset väkisinkin vähälle. Jos ei asuta ihan lähekkäin, sellaiset ex-tempore kahvittelut jää myös vähälle. Saattaa myös olla, että helposti, jos sukulaisperheet eivät elä samantapaista elämänvaihetta, vaikka toinen lapsiperhe ja toinen ei, niin yhteistä tekemistä, juteltavaa tai tapaamisia ei synny niin luonnostaan kuin jos olisi samanlaiset elämäntilanteet. Sitten taas yhdessä perheessä pariskunta on aina yhdessä kuin iilimadot ja vanhempi ehkä haluasi tavata lastaansa ilman sitä puolisoa joskus ,mutta näyttäisi aina olevan kummatkin tai ei mitään. Samoin myös joskus olen huomannut,, että se joka valittelee, että joku toinen ei pidä yhteyttä tai kutsu mihinkään ei harrasta tätä itsekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle on käynyt täysin samoin mutta vielä törkeänmin: on läynyt ilmi että äiti on maksanut ison käsirahan siskon asuntoon (ns omarahaosuus eli 15%)., ostanut siskolle uuden AUTON ja antanu rahaa isohkoja summia (kuitenkin alle 4000e eli verovapaa summa vuosittain). Äiti sai perinnön 5v sotten ja on jaksnut siskolle tätä pottia. Minä en ole saanut mitään.
Mun luona ei käy, ei soita, ei vastaa jos itse soitan, ei tapaa mun lapsia eikä ole ikinä hoitanut.
Siskon kanssa matkustaa ja reissaa ja viettää aikaa, koko ajan toistensa luona.
Vääryys tää on mutta asetelma oli lapsuudessa jo sama. Olin esikonen ja vahinko, sisko taas hartaasti toivotti ja pitkään yritetty. Minit äiti laitto hoitoon 2kk iässä ja siskoa hoiti kotona 3 vuotiaaksi. Kiintyi ja rakastui siskoon jotenkin.
Nyt mini aattelee että syy on jotenkin minun. Ei ole, sillä minä olen se kiltti ja miellyttämishaluinen, aina kiltti ja kohtelias ja sisko taas äyski ja tiuskii ja on tosi ilkeä välillä vanhemmille.
Ei näille voi mitään. Pkko vaan hyväksyä vaikka veetuttaa miten.
Jotkut äidit on törkeen epäreiluja.
T. Sisarukselle ostettiin omakotitalo lahjaksi, kaksi muuta eivät saaneet mitään, ja kyseessä ei sit ollut ennakkoperintö vaan LAHJA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on ok vielä jos äiti viettää paljon enemmän aikaa suosikkilapsen kanssa, mutta se ei ole ollenkaan ok, että ostellaan autoja, ulkomaanmatkoja tms ja jätetään sisarukset ilman!
Laittaisin välit poikki samantien tuollaisen ”ostin asunnon lellikille” casen jälkeen!
Vierailija kirjoitti:
Mulle on käynyt täysin samoin mutta vielä törkeänmin: on läynyt ilmi että äiti on maksanut ison käsirahan siskon asuntoon (ns omarahaosuus eli 15%)., ostanut siskolle uuden AUTON ja antanu rahaa isohkoja summia (kuitenkin alle 4000e eli verovapaa summa vuosittain). Äiti sai perinnön 5v sotten ja on jaksnut siskolle tätä pottia. Minä en ole saanut mitään.
Mun luona ei käy, ei soita, ei vastaa jos itse soitan, ei tapaa mun lapsia eikä ole ikinä hoitanut.
Siskon kanssa matkustaa ja reissaa ja viettää aikaa, koko ajan toistensa luona.Vääryys tää on mutta asetelma oli lapsuudessa jo sama. Olin esikonen ja vahinko, sisko taas hartaasti toivotti ja pitkään yritetty. Minit äiti laitto hoitoon 2kk iässä ja siskoa hoiti kotona 3 vuotiaaksi. Kiintyi ja rakastui siskoon jotenkin.
Nyt mini aattelee että syy on jotenkin minun. Ei ole, sillä minä olen se kiltti ja miellyttämishaluinen, aina kiltti ja kohtelias ja sisko taas äyski ja tiuskii ja on tosi ilkeä välillä vanhemmille.
Ei näille voi mitään. Pkko vaan hyväksyä vaikka veetuttaa miten.
On sitten varakas äiti teillä, jos on ihan uuden auton pystynyt ostamaan. Käteisellä vai maksaako äiti sitten ne auton osamaksut? Uudet autot on nimittäin kalliita. Ikävältä kuulostaa kyllä jos vain siskosi lapset huomioidaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on käynyt täysin samoin mutta vielä törkeänmin: on läynyt ilmi että äiti on maksanut ison käsirahan siskon asuntoon (ns omarahaosuus eli 15%)., ostanut siskolle uuden AUTON ja antanu rahaa isohkoja summia (kuitenkin alle 4000e eli verovapaa summa vuosittain). Äiti sai perinnön 5v sotten ja on jaksnut siskolle tätä pottia. Minä en ole saanut mitään.
Mun luona ei käy, ei soita, ei vastaa jos itse soitan, ei tapaa mun lapsia eikä ole ikinä hoitanut.
Siskon kanssa matkustaa ja reissaa ja viettää aikaa, koko ajan toistensa luona.Vääryys tää on mutta asetelma oli lapsuudessa jo sama. Olin esikonen ja vahinko, sisko taas hartaasti toivotti ja pitkään yritetty. Minit äiti laitto hoitoon 2kk iässä ja siskoa hoiti kotona 3 vuotiaaksi. Kiintyi ja rakastui siskoon jotenkin.
Nyt mini aattelee että syy on jotenkin minun. Ei ole, sillä minä olen se kiltti ja miellyttämishaluinen, aina kiltti ja kohtelias ja sisko taas äyski ja tiuskii ja on tosi ilkeä välillä vanhemmille.
Ei näille voi mitään. Pkko vaan hyväksyä vaikka veetuttaa miten.
On sitten varakas äiti teillä, jos on ihan uuden auton pystynyt ostamaan. Käteisellä vai maksaako äiti sitten ne auton osamaksut? Uudet autot on nimittäin kalliita. Ikävältä kuulostaa kyllä jos vain siskosi lapset huomioidaan.
Äitini osti auton kokonaan kerralla lahjaksi siskolle. Auto ei ole kuitenkan se pahin vaan se 15% raha asunnosta joka arvioni mukaan on yli 30 000e. Auto, asunnon rahoitus ja matkat ovat kaikkineen jo lähempänä sataa tuhatta euroa mutta tämä siis tulee äitini saamasta perinnöstä.
Mua tää kyrsii siksi että tuo lahjominen on VÄLITTÄMISTÄ. Tätä on vaikee selittää. En ole rahanahne mutta äitini teot vahvistaa sitä rakkaudettomuutta ja arvottomuutta joka minuun kohdistuu ja korostaa sitä lämmintä rakkautta jota äiti kokee siskooni.
Ja tosian mun lapsia äiti ei tapaa eikä ole tullut ristiäisiin. Koska oma lapsi ei ole tippaakaan rakas niin ei sitten lapsenlapsetkaan ole.
Mua tää raivostuttaa mutta mitäpä teen, en mitään kun ei ole mitään ”lyömäasetta” asian suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Mulle on käynyt täysin samoin mutta vielä törkeänmin: on läynyt ilmi että äiti on maksanut ison käsirahan siskon asuntoon (ns omarahaosuus eli 15%)., ostanut siskolle uuden AUTON ja antanu rahaa isohkoja summia (kuitenkin alle 4000e eli verovapaa summa vuosittain). Äiti sai perinnön 5v sotten ja on jaksnut siskolle tätä pottia. Minä en ole saanut mitään.
Mun luona ei käy, ei soita, ei vastaa jos itse soitan, ei tapaa mun lapsia eikä ole ikinä hoitanut.
Siskon kanssa matkustaa ja reissaa ja viettää aikaa, koko ajan toistensa luona.Vääryys tää on mutta asetelma oli lapsuudessa jo sama. Olin esikonen ja vahinko, sisko taas hartaasti toivotti ja pitkään yritetty. Minit äiti laitto hoitoon 2kk iässä ja siskoa hoiti kotona 3 vuotiaaksi. Kiintyi ja rakastui siskoon jotenkin.
Nyt mini aattelee että syy on jotenkin minun. Ei ole, sillä minä olen se kiltti ja miellyttämishaluinen, aina kiltti ja kohtelias ja sisko taas äyski ja tiuskii ja on tosi ilkeä välillä vanhemmille.
Ei näille voi mitään. Pkko vaan hyväksyä vaikka veetuttaa miten.
Kuulostaa kamalalta. Varsinkin se että sinun lapsiasi ei ole huomioitu ja siskon lapset on. Olen itse todistanut erilaisia "epäoikeudenmukaisuuksia", joissa esim. joku lapsista, olkoon sitten sisko tai veli voi tuntea epäoikeudenmukaisuutta pelkästään siitä, että ei ole saanut rahaa, tai tavaraa vanhemmiltaan kun joku sisarusparvesta on saanut. Silloin se tuntuu hieman oudolta ja jopa ihmeellisen lapselliselta vinkumiselta, jos se joka tuntee epäoikeidenmukaisuutta ei ole edes ollut sen kyseisen rahan tai tavaran tarpeessa. Esim. jos veli on ostanut vuosia sitten itselleen asunnon, joka on tällä hetkellä velaton pitäisin aika hassuna ja jopa ryöhkeänä, jos hän olisi sitä mieltä että hänenkin pitäisi saada isohko summa tilille rahaa, kun siskokin sai käsirahaa asunnonostoon. Tai, jos lapseton veli laskee jokaisen euron, jotka vanhemmat ovat käyttäneet veljen siskon lapsiin, jokaista fleece pusakkaa ja joululahjaksi saatuja leluja myöten samat eurot pitäisi varmaan kilahtaa lapsettoman veljen tilille. En näe mitään epäoikeudenmuaksuutta, mutta ahneutta näen sen puolesta, joka mölisee, mulle kans. Ottaako jotkut asiat niin, että jos ei vanhempien antamat eurot mene tasan (eli autetaan sitä joka tarvitsee, mutta sitä joka ei tarvitse ei auteta) niin tämä myös automaattisesti tarkoittaa että välitetään vähemmän tai syrjitään? Raha siis on se, millä mitataan välittämistä. Minä aion itse jakaa perintöni omille lapsille, mukaanlukien myös lapsenlapset. En tiedä miten se laillisesti menee, mutta totta kai haluan antaa osani myös suoraan lapsenlapsille, enkä esim. puoliksi niin että lapseton lapsi saisi saman verran kun se kenellä on lapsia. Sukua kaikki. Mikään ei tee iloisemmaksi, kun jos voin auttaa ja ostaa jotain omille lapsenlapsilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on käynyt täysin samoin mutta vielä törkeänmin: on läynyt ilmi että äiti on maksanut ison käsirahan siskon asuntoon (ns omarahaosuus eli 15%)., ostanut siskolle uuden AUTON ja antanu rahaa isohkoja summia (kuitenkin alle 4000e eli verovapaa summa vuosittain). Äiti sai perinnön 5v sotten ja on jaksnut siskolle tätä pottia. Minä en ole saanut mitään.
Mun luona ei käy, ei soita, ei vastaa jos itse soitan, ei tapaa mun lapsia eikä ole ikinä hoitanut.
Siskon kanssa matkustaa ja reissaa ja viettää aikaa, koko ajan toistensa luona.Vääryys tää on mutta asetelma oli lapsuudessa jo sama. Olin esikonen ja vahinko, sisko taas hartaasti toivotti ja pitkään yritetty. Minit äiti laitto hoitoon 2kk iässä ja siskoa hoiti kotona 3 vuotiaaksi. Kiintyi ja rakastui siskoon jotenkin.
Nyt mini aattelee että syy on jotenkin minun. Ei ole, sillä minä olen se kiltti ja miellyttämishaluinen, aina kiltti ja kohtelias ja sisko taas äyski ja tiuskii ja on tosi ilkeä välillä vanhemmille.
Ei näille voi mitään. Pkko vaan hyväksyä vaikka veetuttaa miten.
On sitten varakas äiti teillä, jos on ihan uuden auton pystynyt ostamaan. Käteisellä vai maksaako äiti sitten ne auton osamaksut? Uudet autot on nimittäin kalliita. Ikävältä kuulostaa kyllä jos vain siskosi lapset huomioidaan.
Äitini osti auton kokonaan kerralla lahjaksi siskolle. Auto ei ole kuitenkan se pahin vaan se 15% raha asunnosta joka arvioni mukaan on yli 30 000e. Auto, asunnon rahoitus ja matkat ovat kaikkineen jo lähempänä sataa tuhatta euroa mutta tämä siis tulee äitini saamasta perinnöstä.
Mua tää kyrsii siksi että tuo lahjominen on VÄLITTÄMISTÄ. Tätä on vaikee selittää. En ole rahanahne mutta äitini teot vahvistaa sitä rakkaudettomuutta ja arvottomuutta joka minuun kohdistuu ja korostaa sitä lämmintä rakkautta jota äiti kokee siskooni.
Ja tosian mun lapsia äiti ei tapaa eikä ole tullut ristiäisiin. Koska oma lapsi ei ole tippaakaan rakas niin ei sitten lapsenlapsetkaan ole.
Mua tää raivostuttaa mutta mitäpä teen, en mitään kun ei ole mitään ”lyömäasetta” asian suhteen.
Nuo summat ovat TODELLA suuria, ja kannattaa varmistaa että niistä on lahjavero maksettu. Voit myös pitää listaa noista lahjoista, ja huolehtia että ne aikoinaan tulevat kirjatuiksi ennakkoperintönä sisaruksillesi/sisarellesi.
Jos vanhempi ei osaa olla tasapuolinen ja suosii jotain lastaan, niin kannattaa pitää ainakin huoli siitä että kuitenkin perinnöstä saa osansa. Ei se ole ahneutta vaan oikeudenmukaisuutta.
Jos vanhemmat eivät ole oikeudenmukaisia niin viimeistään verottaja on -niin hassua kuin se onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on käynyt täysin samoin mutta vielä törkeänmin: on läynyt ilmi että äiti on maksanut ison käsirahan siskon asuntoon (ns omarahaosuus eli 15%)., ostanut siskolle uuden AUTON ja antanu rahaa isohkoja summia (kuitenkin alle 4000e eli verovapaa summa vuosittain). Äiti sai perinnön 5v sotten ja on jaksnut siskolle tätä pottia. Minä en ole saanut mitään.
Mun luona ei käy, ei soita, ei vastaa jos itse soitan, ei tapaa mun lapsia eikä ole ikinä hoitanut.
Siskon kanssa matkustaa ja reissaa ja viettää aikaa, koko ajan toistensa luona.Vääryys tää on mutta asetelma oli lapsuudessa jo sama. Olin esikonen ja vahinko, sisko taas hartaasti toivotti ja pitkään yritetty. Minit äiti laitto hoitoon 2kk iässä ja siskoa hoiti kotona 3 vuotiaaksi. Kiintyi ja rakastui siskoon jotenkin.
Nyt mini aattelee että syy on jotenkin minun. Ei ole, sillä minä olen se kiltti ja miellyttämishaluinen, aina kiltti ja kohtelias ja sisko taas äyski ja tiuskii ja on tosi ilkeä välillä vanhemmille.
Ei näille voi mitään. Pkko vaan hyväksyä vaikka veetuttaa miten.
On sitten varakas äiti teillä, jos on ihan uuden auton pystynyt ostamaan. Käteisellä vai maksaako äiti sitten ne auton osamaksut? Uudet autot on nimittäin kalliita. Ikävältä kuulostaa kyllä jos vain siskosi lapset huomioidaan.
Äitini osti auton kokonaan kerralla lahjaksi siskolle. Auto ei ole kuitenkan se pahin vaan se 15% raha asunnosta joka arvioni mukaan on yli 30 000e. Auto, asunnon rahoitus ja matkat ovat kaikkineen jo lähempänä sataa tuhatta euroa mutta tämä siis tulee äitini saamasta perinnöstä.
Mua tää kyrsii siksi että tuo lahjominen on VÄLITTÄMISTÄ. Tätä on vaikee selittää. En ole rahanahne mutta äitini teot vahvistaa sitä rakkaudettomuutta ja arvottomuutta joka minuun kohdistuu ja korostaa sitä lämmintä rakkautta jota äiti kokee siskooni.
Ja tosian mun lapsia äiti ei tapaa eikä ole tullut ristiäisiin. Koska oma lapsi ei ole tippaakaan rakas niin ei sitten lapsenlapsetkaan ole.
Mua tää raivostuttaa mutta mitäpä teen, en mitään kun ei ole mitään ”lyömäasetta” asian suhteen.
Nuo summat ovat TODELLA suuria, ja kannattaa varmistaa että niistä on lahjavero maksettu. Voit myös pitää listaa noista lahjoista, ja huolehtia että ne aikoinaan tulevat kirjatuiksi ennakkoperintönä sisaruksillesi/sisarellesi.
Jos vanhempi ei osaa olla tasapuolinen ja suosii jotain lastaan, niin kannattaa pitää ainakin huoli siitä että kuitenkin perinnöstä saa osansa. Ei se ole ahneutta vaan oikeudenmukaisuutta.
Jos vanhemmat eivät ole oikeudenmukaisia niin viimeistään verottaja on -niin hassua kuin se onkin.
Ei onnistu ennakkoperintöön vetoaminen sillä nuo on LAHJOJA eli on maksettu lahjavero ja tehty lahjakorja, erikseen vielä mainuttu että kuseessä ei ole ennakkoperintö.
Äitini on kaiken tän tehnyt tieten ja tahallaan. Nyt on käynnissä suunnittelu siitä että kesämökki siirretään siskoni nimiin. Äiti siis kaiken omaisuuden aikoo siirtää siskolle elinaikanaan ja varmistaa etten peri mitään.
Tää on epäreilua juuri siksi että olin kiltti ja helppo lapsi, tein kotitöitä paljon ja koulussa olin hyvä ja ahkera, yritin kaikkeni miellyttää mutta mitään rakkaimutta en saanut. Sisko taas oli äkäinen ja raivosi, laiska ja huono koulussa, silti äitini rakastaa siskoa yli kaiken.
Näissä on aina jotain outoa mitä ei voi selittää. Ihmiset kovasti yrittää itselleen selittää että varmaan se hylkimisen kohteena oleva lapsi on ilkeä tai tyly mutta kun se ei mee näin. Maailma on absurdi ja irrationaalinen eikä ollenkaan niin että hyvä käytös palkitaan ja pahaa ei.
T. Se jonka sisko sai 100 000
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hirveitä vanhempia. Tollaset ei ansaitsisi lapsia lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vastaava tilanne siskoni ja äitini kanssa. Ovat käyneet ulkomailla ym, mutta minua ei ole edes pyydetty mukaan. Ovat aina olleet läheisempiä. Minusta äitini ei ole koskaan ollut kiinnostunut..kertoilee välillä omia kuulumisiaan, mutta koskaan ei kysy miten mulla menee tai lapsillani ym. Pahalle tuntuu :( Siskon kanssa olen kuitenkin läheinen. Eipä tuolle oikein mitään voi..koen, että jokin vika minussa on, kun en kelpaa. Ehkä syy on se, että äitini sai minut ollessani 16v ja se oli ollut rankkaa. Noh, turha hänen odottaa apua minulta, kun on vanha.
Voisiko olla, että siskosi on tässä se aktiivinen suhteiden ylläpitäjä, jos kerta hyvät välit sinuun ja äitiinne?
Onpas niin samanlainen tilanne kuin minulla. Sovittiin äitini kanssa lomamatka ulkomaille. Kun siskoni kuuli siitä, sanoi että haluaa myös mukaan. Hänelle sopi vain yksi ainoa viikko vuodesta jolloin pääsi lähtemään, minä taas en vielä tiennyt oman lomani ajankohtaa, joten en voinut heti päättää kohdetta enkä ajankohtaa. Nämä kaksi sitten keksivät että menevätkin ilman minua, koska eivät voi odottaa kahta viikkoa varauksen kanssa (kunnes minun lomani selviäisi, lomaan oli vielä 3 kk aikaa). Tosi "tyylikkäästi" lempattu pihalle. Äitini kyllä sanoi että voi lohdutukseksi lähteä minun kanssani viikonlopun kylpyläreissulle ( en käy koskaan kylpylöissä, en voi uida) kotimaassa. Päätin että tämä oli viimeinen kerta kun temppuilee minun kanssani, on siis aiemminkin vinkunut että lähtisin hänen seurakseen ulkomaille ja kun olen suostunut, on sitten viime metreillä ilmoittanut menevänsä jonkun toisen kanssa. Nyt tuli loppu tälle kiusaamiselle. Äitini myös aina soittaessaan haluaa perusteellisesti kertoa omat kuulumisensa ja kun minä haluaisin kertoa omistani, tulee kiire lopettaa puhelu. Enkä siis ole mikään valittaja ja kitisijä, arvostelija tms. Menköön siskoni kanssa mihin haluaa, minä menen mieluummin yksin. Muutenkin äidin puheista aina saa selkeästi sen käsityksen että ei minusta pidä, teen kaiken väärin jne ja siskoni on se täydellinen lapsi. Viimeksi sanoi "jostain tuttavastaan" suoraan että jos ei ole varaa lomalla elää leveästi on parempi pysyä kotona. Itse olen kyllä aika säästäväinen ja hän tuhlari. Lomalla kuitenkin elän leveämmin. Täytyy vain elää sen tiedon kanssa että ei ole hyväksytty eikä rakastettu lapsi. Kaikista naisista ei vain ole äidiksi.