Jos tuntuu että ystävyys on yksipuolista, lopetatko ystävyyden?

Kyllä.

Jep. Ei ole vielä kenestäkään jälkeenpäin kuulunut. En saa mitään muuta kuin pahan mielen yksipuolisesta ihmissuhteesta.

Miettisin ensin, miksi ystävyys on muuttunut yksipuoliseksi. Eli onko toisen elämässä tapahtunut jotain sellaista, mikä selittäisi asiaa (esim vakava sairastuminen tms). Jos mitään selkeää syytä ei olisi, lakkaisin pitämästä yhteyttä ja ajattelisin, että toinen ottaa yhteyttä sitten, jos joskus vielä haluaa. 

Kyllä ja en. On ystävyyssuhteita, joissa olen varmasti se, joka pitää ja kannattalee sitä ja ystävyytemme luultavasti sammuisi, jollen itse jaksaisi  ja olisi valmis kannattelemaan sitä. Mutta enää en jaksa toimia jokaisen ystävyys -suhteen kanssa samalla tavoin.  Aikani olen toki kipuillut asian kanssa ja tuntunut ajoittain todella pahalta, kun ei ole oikein tiennyt miten pitäisi omaa jatkaa toimintaansa.   

Juu, en lopettanut ystävyyttä, jätin vain ylläpitämättä sitä. Ja siihen se loppui.

Tässä kävi sellainen ajanjakso, että erosin avioliitostani, välillä koitin muutamalla sanalla avata asiaa tälle ystävälle, kuunteli kyllä ja pahoitteli, mutta sitten taas juteltiin hänen asioistaan. Hyvin pian eroni jälkeen hän puolestaan erosi, silloin kyllä kuunteleva korvani kelpasi, soitin hänen heikoimpina aikoinaan lähes päivittäin, koska olin tosi huolissani hänestä, mutta jälkeenpäin tajusin, että oman eroni aikana minun hyvinvointini tuntui olleen aika yhdentekevää.

Sitten minulla oli juhlat, joihin hän innoissaan oli osallistumatta, vaikka menneisyydestä jo tiesin että jotain "yllättävää" tulee kuitenkin. Näin kävi, päivää ennen juhlia hän ilmoitti että lähteekin (uuden) miesystävänsä kanssa RISTEILYLLE. "Olisin tietenkin halunnut tulla mutta mies oli varannut tämän yllätysmatkan niin en nyt voi jättää sitä väliin"... No, joko hän ei ollut alunperinkään kertonut osallistuvansa juhliini, tai sitten mies ei ollut kuunnellut tai (hänkään) ei pitänyt ystävyyttämme minkään arvoisena, kun joku Ruotsinristeily piti ajoittaa juuri sille viikonlopulle.

Sen jälkeen lopetin yhteydenpidon omalta osaltani ja tajusin, että hän oli omalta osaltaan lopettanut sen jo ajat sitten. Toisaalta harmittaa ja surettaa, mutta kyllä ystävyys jonkinlaista vastavuoroisuutta ja panostusta vaatisi.

Mua pelottaa, että oon ollut noin kylmä kun oon sairastanut ja toipunut. Koska osa "kavereista" ollut tosi outoja sen jälkeen.