Sukunimen valinta parisuhteessa
Mä en halua ottaa miehen nimeä, mutta mies haluaa että mä ottaisin. Mun mielestä mun ei pidä jos en halua. En jaksaisi tapella tästä kun olen miehelle monta kertaa selittänyt miksi en halua hänen nimeään, en jaksa vaihtaa passia ja pankkikorttia enkä opetella uutta allekirjoitusta.
Kommentit (16)
Onneksi parisuhteessa ei ole vielä pakko päättää mistään nimiasioista, kun se tulee oikeasti ajankohtaiseksi vasta naimisiin mennessä.
Jos menisin naimisiin, pitäisin oman nimeni.
Toisaalta nimen pitämiestä tai vaihtamisesta saattaa olla fiksua puhua jo ennen (mahd.) naimisiin menoa tai paremmin ennen kuin edes lähtee suunnittelemaan häitä. - Olen (miehenä) ollut aistivinani, että säännöllisen epäsäännölliesti tälläkin palstalla kirjoittelee höyrypäisiä joku saanen sanoa sukunimi vouhottoja, joista monet saavat vain huokaamaan.. -Mutta toki nimikeskustelut yleisemmin ovat tai voivat olla oiva tapa kartoittaa mm. millaisia arvoja ja mielikuvia toisella (tai toisilla) on.
Mä en ymmärrä kun ollaan niin moderneja että pidetään oma sukunimi, mutta lapsia saadessa ne laitetaan lähes poikkeuksetta miehen nimelle. Halutaanko siinä ehkä vakuuttaa kaikille, että kyllä isä on biologinen isä ja muistuttaa miehelle, että hei sulla on lapsia nyt, muista se äläkä häivy. Sitten nainen on eri nimellä kuin muut, kuka ei kuulu joukkoon? Yritetään taistella patriarkaalista perinnettä vastaan, mutta vain vahvistetaan sitä antamalla lapsille miehen nimi ja pysymällä itse ulkopuolella.
Mitä tappelemista tuossa on? Jokaisella on oikeus päättää omasta nimestään, ja jos on niin tyhmä mies ettei sitä ymmärrä tai hyväksy, silloin ei mennä naimisiin. Sopii miettiä että mistä muustakin sillä on epätasa-arvoisia mielipiteitä ja sääntöjä, jos jo tuollainen pikkuasia on noin kamala draaman aihe.
Miksi mies haluaa sinun vaihtavan nimesi, voisihan hän vaihtaa omansa jos haluaa olla saman niminen?
Otin miehen nimen vaikka se ei soinnu hyvin etunimeni kanssa. Yhdistelmänimen tai muun keksityn ottaminen olisi tuntunut vähän omituiselta. Olisin ehkä pitänyt oman kauniin sukunimeni jos mieleen ei olisi muistunut alkoholisti-isäni juoppuhulluus ja pyyntö pitää oma nimeni jos naimisiin joskus menen.... Eli en pitänyt sitten kauniista pyynnöstä huolimatta. Harmittaa vain, että miehen nimessä on paljon takavokaaleja ja on rumempi kuin tyttönimeni.....
Mutta jos taustalla ei olisi ollut noita ihmeellisiä muistoja niin olisin ehkä pitänyt omani. Sinänsä kiva, että nyt perheellämme ln yhteinen sukunimi, mutta kun miehen sukunimi on tavallista rumempi, niin olisi ollut kiva pitää oma nimeni.
Lapsille sitten ehkö miehen nimi jos mies ei minun nimeäni olisi ottanut. Miehet taitavat ottaa naisen nimen yleensä vain jos omalla suvulla on huono maine tai oma nimensä om todella ruma tms. Yhdysnimikin voi olla kiv idea jos on onnistunut esim. Koivuniemi eikä Möttönen-Yli-Helenius
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä kun ollaan niin moderneja että pidetään oma sukunimi, mutta lapsia saadessa ne laitetaan lähes poikkeuksetta miehen nimelle. Halutaanko siinä ehkä vakuuttaa kaikille, että kyllä isä on biologinen isä ja muistuttaa miehelle, että hei sulla on lapsia nyt, muista se äläkä häivy. Sitten nainen on eri nimellä kuin muut, kuka ei kuulu joukkoon? Yritetään taistella patriarkaalista perinnettä vastaan, mutta vain vahvistetaan sitä antamalla lapsille miehen nimi ja pysymällä itse ulkopuolella.
Eiköhän nykyinen erinomaisen joustava ja hyvin monia miellyttämään pyrkivä nimilaki ole ratkaissut tähänkin ratkaisun mahdollistamalla sen, että lapsi voi saada kumpaisenkin vanhemman sukunimen. - Mutta ei tämäkään tietysti kaikille käy. - Kun osa on sitä mieltä, että pitää valita vain jompi kumpi (yleensä luultavasti se oma nimi).
No minä ainakin pidin oman nimeni naimisiin mennessä. Siitä ei oikeastaan edes keskusteltu. En voisi pakottaa miestä ottamaan omaa nimeäni, mutta ei myöskään miehellä silloin ole mitään sanomista, minkä nimen minä pidän/otan.
Nimi on jokainen henkilokohtainen asia. En voi mitenkään ymmärtää, että jollakin miehellä on varaa pakottaa/painostaa toista ottamaan hänen nimensä.
Mitä järkeä edes koko nimen vaihdossa on? perusteluksi ei kelpaa se, että sitten koko perhe on saman niminen, koska perhe on saman niminen silloinkin kun mies ottaa vaimonsa nimen.
Ja koska nykyään paljon erotaan, niin sitten se perhe ei kuitenkaan ole saman niminen, kun nainen uudelleen naimisiin mennessään vaihtaa taas nimensä tai jos ei vaihda, uuden miehen kanssa saatavat lapset saa uuden miehen sukunimen ja kas kummaa, perheessä on taas eri sukunimiä.
Parasta, kun nainen pitää oman nimensä ja lapsille ilmanmuuta äidin nimi.
Näi mies voi vaihtua, mutta ydinperhe (äiti ja lapset) pysyy aina samannimisenä.
Epätasa-arvoinen tapa! Vaivainen prosentti miehistä kykenee tähän tai haluaa uhrautua? Miksi se on aina nainen? Niin ja miksi tapa oli pakko niin pitkään? Tyttöjä hylätään ja abortoidaan koska he liittyvät aviomiehen sukuun. Suomessakin miehet valittaa että tyttö tuli ja nimi ei jatku. Hienoa esimerkkiä näytätte lapsille, mies merkitsee enemmän kuin tyttö. Missä LAPSEN etu?
Sukunimi valitaan aina miehen vallan mukaan. Naiset vielä kehuvat miten itse osaavat alistua. Katsokaa tilastokau, vain prosentti kelpuuttaa naisen nimen. Isän nimi on maailmalla pakko lähes kaikissa maissa.
Alkakaa käyttää naisille taisteluja oikeuksia. Miehet ei omista teille mitään, miksi nainen on aina se alentuvat kana?
Ja ei ole oma asianne syrjiä naisia tavalla joka on julkinen.
Jos sukunimissä ei tule tasa-arvoa, ei sitä tarvitse hakea miehillekään huoltajuusasioissa. Huoltajuuden saa valita ;)
Miten selitätte sen että niin moni mies kiristää ja pakottaa? Koska tapa on alistava ja siksi vain naisille keksitty. Alkakaa käyttää niitä oikeuksia.
Sukunimi merkitsee kulttuurista valtaa. Ei ole oma asianne kun sukututkimus sekoaa kun naisten lukuisat sukunimet ei kerro mikä on naisen oma suku.
Tyttöjä abortoidaan miehen suvun takia. Ketään ei abortoida isän suvussa olemisen takia. Valot päähän, alistuvat kanat.
Äidit yleensä hoitavat neuvolat, lääkärikäynnit, harrastus- ja kouluasiat. Paljon kätevämpää että äidillä ja lapsilla on sama sukunimi. Isän sukunimi voi olla mikä on, ei niin merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Miten selitätte sen että niin moni mies kiristää ja pakottaa? Koska tapa on alistava ja siksi vain naisille keksitty. Alkakaa käyttää niitä oikeuksia.
Sukunimi merkitsee kulttuurista valtaa. Ei ole oma asianne kun sukututkimus sekoaa kun naisten lukuisat sukunimet ei kerro mikä on naisen oma suku.
Tyttöjä abortoidaan miehen suvun takia. Ketään ei abortoida isän suvussa olemisen takia. Valot päähän, alistuvat kanat.
Johan sua odoteltiinkin tänne suu vaahdossa korskumaan...
Vierailija kirjoitti:
Äidit yleensä hoitavat neuvolat, lääkärikäynnit, harrastus- ja kouluasiat. Paljon kätevämpää että äidillä ja lapsilla on sama sukunimi. Isän sukunimi voi olla mikä on, ei niin merkitystä.
En ymmärrä tätä 'kätevyyttä'. Hei, täällä puhuu Liisa Laaksonen, Ville Miettisen äiti. Mikä siinä on niin epäkätevää? Yksi sana enemmän.
Jos OIKEASTI noudatetaan perinnettä niin nainen pitää nimensä. Näin on ollut kautta vuosisatojen ja tämä miehen nimen ottamishömpötys tuli vasta 1900-luvun alkupuoliskolla uuden nimilain myötä.
Minä noudatin perinnettä ja pidin oman nimeni. Naimisissa on oltu kohta 20vuotta ja se nimi ei ole millään lailla elämässä vaikuttanut mihinkään suuntaan. Sukunimellä ei avioliittoa rakenneta vaan ihan muulla.
No. Jos miehesi on fiksu, niin kunnioittaa ja arvostaa sinun valintaansa. - Ei minua ainakaan haittaisi, jos kumppanini (nainen) haluaisi pitää oman nimensä. Miksi haittaisi. Toki on monia jotka toivovat erilaisten perinteiden jatkuvan ja pahoittavat mielensä kun osa tai joku on sitä mieltä, ettei halua jakaa tuota perinnettä heidän kanssaan.