Mistä huomasit, että äitisi on alkanut vanhentua, "mummoutua" ja menettää omaa normaalia käytöstään ja olemustaan?

Oma äiti on vielä nuori, mutta mummissa olen huomannut tuon, että saattaa sanoa jotain todella töykeitä asioita ihan arkipäiväisinä asioina. Esimerkiksi arvosteli todella rumasti äitini uutta miestä joka on häntä monet kerrat auttanut monessa asiassa.

Ei hän ennen vain. Todella herttainen pullantuoksumummo.

Muistitesteihin pikimmiten, jos vaan saat suostuteltua. Lääkitys auttaa parhaiten niille, jotka sen saavat ajoissa, eli hyvin alkuvaiheessa sairautta.

Omalla äidilläni diagnosoitiin muistisairaus erittäin alkuvaiheessa n. 4 v sitten, edelleen on tosi hyvässä kunnossa. Nyt 72 v.

Itse en sitä olisi huomannut, hän itse halusi testeihin. Kyllä hän tosi usein kyseli samoja asioita useampaan kertaan, mutta ajattelin, ettei hän vaan ollut kuunnellut, etenkin kun meillä oli aina vilkkaiden lasten takia niin hirveä härdelli päällä kun tapasimme.

Nyt huomaan jo varmoja merkkejä, esim. ei muistanut meinanneensa kompastua ruusupuskaan edellisenä päivänä, vaikka tämä tapahtuma oli sellainen, että se ihan varmasti jää mieleen. Mutta on itsenäinen edelleen, hoitaa kaikki omat asiansa, ja asunto on ok siisti jne. Edunvalvontavaltuutuksen olemme onneksi jo tehneet.

Huh, onpa nuorena päässyt eläkkeelle. Minä olen 55v ja minulla on työelämää jäljellä vielä 10-12 vuotta. Äitisi ongelmissa on varmaan perusyynä se, miksi pääsi niin nuorena eläkkeelle. Terve ihminen ei eläkkeelle pääse 55 vuotiaana. Pitää olla joko pää kainalossa tai psyykkisiä ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Oma äiti on vielä nuori, mutta mummissa olen huomannut tuon, että saattaa sanoa jotain todella töykeitä asioita ihan arkipäiväisinä asioina. Esimerkiksi arvosteli todella rumasti äitini uutta miestä joka on häntä monet kerrat auttanut monessa asiassa.

Ei hän ennen vain. Todella herttainen pullantuoksumummo.

Mikä muistisairauksissa muuten aiheuttaa tuon? Miksi ihminen alkaa ilkeäksi? Onko se vaan se, että estoja poistuu, niin asiat joita ajattelee tulee sanottua ääneen?

Huonosta käytöksestä. Alkoi etuilla jonoissa. Haukkua tuntemattomia ihmisiä julkisilla paikoilla. Kiilata autolla ajaessa. Sitten alkoivat tuhmat puheet...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma äiti on vielä nuori, mutta mummissa olen huomannut tuon, että saattaa sanoa jotain todella töykeitä asioita ihan arkipäiväisinä asioina. Esimerkiksi arvosteli todella rumasti äitini uutta miestä joka on häntä monet kerrat auttanut monessa asiassa.

Ei hän ennen vain. Todella herttainen pullantuoksumummo.

Mikä muistisairauksissa muuten aiheuttaa tuon? Miksi ihminen alkaa ilkeäksi? Onko se vaan se, että estoja poistuu, niin asiat joita ajattelee tulee sanottua ääneen?

Myös se, että on helpompi tunnistaa ihmisten tunnetiloja jos ne ovat vihaisia, suuttuneita, loukkaantuneita, nauravat yms. Puhumalla kohteliaita ei herätä mitään toisissa ihmisissä ja jos on vaikeuksia tunteiden tunnistamisessa, on kuin puhuisi patsaalle.

Äitisi on vielä nuori. Toki noin pitkä poissaolo työelämästä kapeuttaa jo ajattelua ja heikentää sosiaalisia taitoja. Äidilläsi saattaa kuitenkin olla vielä elinikää jäljellä 20 vuotta tai enemmänkin,  ellei hänellä ole jotain elinaikaa lyhentävää sairautta. Jokin uusi harrastus, uusia ihmissuhteita tms. haasteita kaivattaisiin, mutta pahahan niitä on ulkopuolelta järjestää. Oletko antanut äidillesi palautetta käytöksestä?

Ap:n äitiä en kyllä olisi kyöräämässä mihinkään muistitesteihin tuon kuvailun perusteella.  Eihän siinä ole yhtään mitään, mikä viittaisi muistihäiriöihin.

Olen samanikäinen,  ja kyse on vain siitä, että elämä on.  Ihminen on jo 10 vuotta ollut pois työelämästä joten täytyy olla jokin syy, miksi näin on.   Normaalille vanhuuseläkkeelle ei pääse 55-vuotiaana.  Kymmenen vuotta suht. nuorena ilman työelämää, työtovereita ja työhaasteita aivan varmasti "latistaa" ihmisen joltain osin, mutta onhan äidilläsi siis ystäviä, jos hän kerran heistä sinullekin kertoo.

Mutta en kyllä näe tuossa mitään sairauden oireita, hän on vain tullut vanhemmaksi ja elämän arvot on pikku hiljaa muuttuneet nekin.  En minäkään enää jaksa jokaista pikku juttua ulkomuodossani ajatella, en tästä sen kauniimmaksi tule kuitenkaan.  Enkä ketään yritä tarkoituksella viehättää.  Rahan laittaminen kalliisiin laatutuotteisiinkin on alkanut arveluttaa.   Mitä lisäarvoa minulle on tuonut elämääni mikään kallis ja arvokas tuote, mihin olen rahaani hassannut? 

Sinäkin, hänen lapsensa, olet jo tullut aikuiseksi ja elät omaa elämääsi.  Sinunkaan suhteesi hänellä ei varmaan ole mitään vaikuttamisen mahdollisuutta eikä tarvettakaan.  Eikä siis varmasti mitään huoltakaan.  Kaikki näkyy hoituvan kyllä.

Mistä hänen pitäisi mielestäsi kanssasi puhua?  Hänellä on oma ystäväpiirinsä ja kertoilee heistä sinulle.  Mitä muuta kerrottavaa hänellä olisi?  

Ja voi olla, että enää ei viitsi olla niin äärettömän kohteliaskaan joka hetki.  Aika usein ihmisistä iän myötä karisee pintakiiltokin ja ihminen muuttuu suorasukaisemmaksi.  Mutta en sinuna ainakaan noitten mainitsemiesi asioiden perusteella suuremmin huolestuisi.  Poikkeaako äitisi mielestäsi kovastikin muista ikäisistään?  

Välillä äidiltä (73 v) irtoaa nykyään purskahduksenomaisesti kommentteja jotka ovat 100% kuin oman edesmenneen äitinsä suusta, äänensävyjä myöten. Nämä kommentit ovat useimmiten todella negatiivisia, vähätteleviä ja ärsyttäviä. Ilmeisesti hänen on nyt tullut aika katkeroitua. Erittäin surullista seurattavaa.

Ei osaa enää leipoa/kokata, edes lapsille ei kelpaa ja sitten pitää kohteliaisuuden vuoksi koettaa nieleksiä niitä tuotoksia alas...  Tarjolla on ollut mm. vetistä makaronilaatikkoa kovilla makaroneilla, harmaa rahkapiirakka ja kovia mauttomia pullia. Tapasin mieheni 10v sitten eikä hän meinaa uskoa, että sain lapsuudessa/nuoruudessa oikein hyvää ruokaa ja onnistuneita leipomuksia! Äiti on siis 65 v.

Monet naiset muuttuvat vaihdevuosien jälkeen. Olen huomannut myös omassa äidissä, että on väsyneempi ja ehdottomampi kuin ennen. On nyt 60-v. 

Äitisi on vihdoinkin tajunnut, että ei ole pakko esittää mitään, saa vihdoinki sanoa rehellisesti ajatuksensa ja käyttää ikivanhoja vaatteita kulutushysterian mukana kulkemisen sijaan.

Äitisi on tekemisissä ystäviensä kanssa paljon enemmän kuin sinun kanssasi, toki silloin ne läheiset ihmiset perheineen on tärkeämpiä kuin joka paikkaan nenäänsä tunkeva tytär. Kärsimättömyys on silkka hyve, kun matkaa hautaan on enää kutakuin 20 vuotta ja on huomannut, että kiltit tytöt ei välttämättä saa yhtään mitään eikä ne puoliaan pitävät kuole salamaniskuun samantien.

Ei kuulosta miltään muistisairauksilta tai miltään muuultakaan huolestuttavalta vaan tavanomaiselta vanhenemiselta. 

Ulkonäkö ei useimpia vanhempia ihmisiä enää kauheasti kiinnosta, varsinkaan niitä jotka alkavat tykätä enemmän oleilla vain kotipiirissä. 

Vanhat ihmiset usein tulevat sellaisiksi että tykkäävät jutella omista asioistaan, ei niinkään kuunnella muita. Omat vaivat, kaverit, juorut jne on mieluisia puheenaiheita, muttei välttämättä enää tykätä että esim. lapset kuormittaa omilla murheillaan tai asioillaan. 

Mitä sillä väliä jos tykkää ostella rihkamaa? Hän saa siitä iloa, joten harrastakoon. 

Ja tosi monesta naisesta tulee vaihdevuosien jälkeen sellainen suoraansanoja, jotka katsoo oikeudekseen paukautella totuuksia ihmisten silmille tosi kärkevästi. Viimeistään eläköidyttyä. Omakin äitini oli nuorena suorastaan ujo ja hiljainen, mutta 50 v:stä eteenpäin alkoi rohkaistuminen ja nyt 70 v:nä se on jo tosi nolo totuuksien laukoja ja mielipiteidensä julistaja.

Äitini on 72v eikä ole juuri muuttunut. Touhuaa ja kulkee pyörällä joka paikkaan, lenkkeillee ja tanssii, huolehtii vanhuksista (sekä sukulaisista että ystävistä), leipoo ja kokkaan puolelle suvulle vähän väliä, tekee ihan kaiken itse eikä todellakaan käyttäisi ikinä siivoojan palveluita tms. Matkustaa sekä Suomessa että ulkomaille hoitamaan lapsenlapsiaan. Myöntää kyllä, että muisti on alkanut pätkiä. 

Vierailija kirjoitti:

Välillä äidiltä (73 v) irtoaa nykyään purskahduksenomaisesti kommentteja jotka ovat 100% kuin oman edesmenneen äitinsä suusta, äänensävyjä myöten. Nämä kommentit ovat useimmiten todella negatiivisia, vähätteleviä ja ärsyttäviä. Ilmeisesti hänen on nyt tullut aika katkeroitua. Erittäin surullista seurattavaa.

Olen joutunut seuraamaan läheltä parin vanhuksen kehitystä. Tämmöistä olen kuullut:

- ilkeät kommentit, rumien puhuminen - voivat olla oire alkavista sairauksista ja pitäisi mennä tutkimuksiin

- unohtelu, ärtymys, ärtyisyys - pitäisi tarkistaa ravinto, että syö oikein, että saa vitamiineja

Erityisesti B12 vitamiini - sitä tarvitaan muistamiseen ja hermojen kuntoon. B12 vitamiinia ei saa mistään muusta kuin lihasta ja apteekista.  

Vitamiinien jne. riittävä saanti pitää varmistaa. Siis erityisesti tuo B12.

Äidilläni todettiin syöpä 74v ja yritettiin leikata mutta oli myöhäistä. Leikkauksen jälkeen kunto huononi nopeasti, muisti/pää ei toiminut enää täysillä ja kuolema tuli 2 kuukaudessa. Ennen syopää äitini oli nuorekas ja aktiivinen ja oli vielä osaksi työelämässäkin ja monessa mukana.

Vanhuksia työkseni kotihoitavana voin sanoa, että ei se vanheneminen usein ole mitään idyllistä, jossa ihmisestä tulisi seesteinen mummeli tai pappa, joka elämäänsä tyytyväisenä nauttisi viimeisistä elinvuosistaan henkisesti kypsänä ihmisenä.

Päinvastoin, monelle eläkkeelle jäämisen jälkeen ilman minkäänlaisia muisti- tai muitakaan sairauksia alkaa tulla kaikenlaisia piirteitä jotka on heidän entiselle persoonalleen vieraita ja omaisille kummastuttavia. Esim. vielä hetki sitten modernisti elänyt, nykyaikainen ihminen alkaakin kauhistella nykyajan maailmaa ja menoa, pukeutua mummo- tai pappamaisesti. Kytätä silmä kovana postilaatikolle odottaen päiväpostin tuloa. Alkaa joko tuhlailevaiseksi tai sitten hyvin säästäväikseksi riippumatta rahavarojen määrästä. Lastenlapsia saatettiin odotella ennen kovin, mutta osa vanhuksista tuleekin hyvin mukavuudenhaluisiksi eivätkä sitten oikeasti haluakaan niitä kuin pikaisesti nähdä, mieluiten niin että eivät melua eivätkä sotke - hoitoon tulo tai yökylät ei tule kysymykseenkään. Osa muuttuu katkeraksi menneisyydestään tai sairauksistaan tai jopa lastensa elämänvalinnoista. 

Vanhat ihmiset on usein raskaita mutta se täytyy vaan hyväksyä elämänvaiheeseen kuuluvana asiana eikä väkisin vaatia heitä olemaan samoja ihmisiä kuin olivat nuorempana. Eivät he ole, he ovat käsittelemässä vaikeaa henkistä prosessia, joka johtaa siihen että voisi hyväksyä elämästä luopumisen hyvinkin pian. Siinä prosessissa muuttuu usein arvot ja elämäntapa täysin. 

Ja minusta AP:n aloituksen kuvauksessa ei oikein mikään viittaa muistisairauksiin. 

Mun isoäitille tuli alzheimer 35v on jo kuollut.

Mun äiti on 60v

Mua on nyt alkanut häiritsemään äitini osa oireista. Onneksi hän itse meni muistitesteihin.

Työ on tosi vaativa, hän on tosi hyvä töissään. Mutta vapaa-ajalla hän ei muista yhtikäs mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma äiti on vielä nuori, mutta mummissa olen huomannut tuon, että saattaa sanoa jotain todella töykeitä asioita ihan arkipäiväisinä asioina. Esimerkiksi arvosteli todella rumasti äitini uutta miestä joka on häntä monet kerrat auttanut monessa asiassa.

Ei hän ennen vain. Todella herttainen pullantuoksumummo.

Mikä muistisairauksissa muuten aiheuttaa tuon? Miksi ihminen alkaa ilkeäksi? Onko se vaan se, että estoja poistuu, niin asiat joita ajattelee tulee sanottua ääneen?

Ei ole sitä, että estoja poistuu. On sitä että aivoissa alkaa esim. joidenkin tärkeiden ravintoaineiden puutteen takia tapahtua erilaisia asioita. Voi myös olla että aivoissa soluja rapautuu. En ole ammattilainen enkä osaa selittää, mutta olen omaishoitajana vähän perehtynyt. Kannattaa etsiä geriatriaan liittyviä artikkeleita. Myös alzheimeriin vai oliko dementiaan - liittyy se, että ei enää osaa kontrolloida mitä sanoo tai ajattelee.

Ei ne vanhukset ilkeiksi tahallaan muutu, niiden päässä vaan palikat rapistuu tai muuten menevät huonoon kuntoon.

Jos ei ole kiinnostunut merkkivaatteista, ei jaksa meikata, höpöttelee ystäviensä kanssa,  eikä ole enää niin kiinnostunut lapsensa elämästä, ostaa joskus krääsää, on kärsimätön ja sanoo suoraan mitä ajattelee yms,  ei nyt ihan noilla perusteilla voi höperöksi väittää.

Jos osaa huolehtia itse arjestaan ja muistaa asioita,  niin tuo kuvaushan voisi sopia moneen murrosikäisestä mummoikäisiin, tosin murrosikäiset ovat harvemmin kiinnostuneita vanhemmistaan...