Vakava masennus - voiko välillä olla ei-masentunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poika on 18 v. Kyllä se on ihan tyypillinen, vakava masennus. Mieliala kuitenkin menee jotenkin niin, että kolme päivää syvissä vesissä, sitten pari päivää nousujohteista, sitten kolme päivää, jolloin normaali, sitten ilman syytä romahtaa, ja kierre alkaa alusta.

Liittyykö mielialan vaihteluihin mitään ulkopuolisia tekijöitä?

Ei, sehän tässä onkin outoa. Sanoo, ettei edes ajattele mitään.

Ei edes mitään tiettyä viikonpäivää tai muuta taitekohtaa?

Ei. Hän ei pysty edes käymään koulussa tällä hetkellä, eli ei edes tiedä viikonpäiviä.

Onhan pojalla olemassa hoitosuhde ja lääkitys? Vaikuttaa niin pahalta, että kyökkipsykologien diagnooseista on enemmän haittaa kuin hyötyä, parempi luottaa ammattilaisiin. Kattavat labrakokeet kannattaa tietysti pyytää, jos niitä ei ole jo tehty.

Hoitosuhteessa viime syksystä alkaen, toiset lääkkeet menossa. Kaikki labrat otettu. Ja poika vajoaa kuukausi kuukaudesta yhä syvemmälle.

Utelen vielä, millaista hoitoa poika saa? Lääkeresepti tk-lääkäriltä ja jutustelua psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa, säännölliset psykiatrikäynnit, Kelan tukema terapia?

Psykiatrisella polilla mielialayksikössä, säännölliset psykiatrin käynnit, sekä paykologin käynnit. Ei koe hyödylliseksi.

Siinä kenties yksi syy. Masennuksesta toipuminen lähtee oman pään sisältä ja halusta parantua, ja jos hoitoa ei koe hyödylliseksi, toipuminen ei tahdo onnistua. Lääkityskin voi olla osatekijä, joko lääke ei ole sopiva tai annos on väärän kokoinen.

Tiedän kyllä. Tuhannen taalan kysymys onkin, mitä pitää tehdä, jos toinen ei edes halua parantua? Siis jos kyse puhtaasta masennuksesta, ei aivokemiasta tms.

En ole alan ammattilainen mutta itselläni on ollut masennus n.10 vuotta, vaihdellen keskivaikeasta vaikeaan ja monella läheiselläni on myös masennus.  Minun mielestäni ei ole mitenkään kovin poikkeavaa tai epätavallista että masentuneen mieliala vaihtelee radikaalistikin laidasta toiseen ja joskus jopa ihan ilman mitään sen erityisempää syytä. Joskus tällaisen huonomman vaiheen/romahduksen saa aikaan esim joku menneestä muistuttava tapahtuma esim juhlapyhä, tietty musiikki, valokuvat, joku toisen sanoma asia. Joskus taas kasaantuvat velvollisuudet kuten kouluhommat, työpaineet, kotityöt, ihan pienetkin hoidettavat asiat kuten että pitäisi maksaa laskuja tai tiskata niin tulee ihan voimaton olo ja fiilis että eihän musta oo mihinkään. Koen vielä että mitä kauemmin masennus on ollut, sitä pienemmästä ärsykkeestä ajatukset alkaa mennä sitä tuttua samaa rataa jota ne on tottuneet menemään, eikä sitä syytä edes välttämättä tajua itse. Joskus kesken tosi hyvänkin päivän saattaa tulla romahdus ja sellainen olo että ei missään ole mitään järkeä, varsinkin voimakas ahdistus on itselläni selittämätöntä ja ennalta-arvamaatonta jolle en usein löydä yhtään mitään alkupistettä mistä se lähtisi. Se vaan tulee eikä sille aina voi mitään. Minulla se vaihtelu saattaa tapahtua tosiaan ihan yhden päivänkin sisällä, saatan esim aamulla olla pirteä ja iloinen ja jaksaa vaikka nähdä kavereita ja illalla itkeä kotona etten tahdo enää elää. Sitähän se masennus on, että hetkittäin on voimia ja energiaa ponnistella tehdäkseen kivoja asioita mutta se ei vaan koskaan kannattele kovinkaan pitkälle vaan se paha olo tulee siitä huolimatta.

En toki tässä nyt väitä ettei mahdollisuutta esim kaksisuuntaiseen olisi koska en ole ammattilainen mutta oman kokemuksen mukaan tuollainen äkillinenkin vaihtelu voinnissa on melko tyyppillistä masennuksen oireilua.

masentunella voi olla hyviä päiviä ja kausiakin. Toivottavasti poikasi saa kuitenkin oikean diagnoosin, terapiaa ja sopivat lääkkeet. 2-suuntaistakin on useita muotoja. kaikilla ei ole maniaa vaan hypomania. joskus 2-suuntaiset saavat masennusdiagnoosin virheellisesti.