Vakava masennus - voiko välillä olla ei-masentunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poika on 18 v. Kyllä se on ihan tyypillinen, vakava masennus. Mieliala kuitenkin menee jotenkin niin, että kolme päivää syvissä vesissä, sitten pari päivää nousujohteista, sitten kolme päivää, jolloin normaali, sitten ilman syytä romahtaa, ja kierre alkaa alusta.

Liittyykö mielialan vaihteluihin mitään ulkopuolisia tekijöitä?

Ei, sehän tässä onkin outoa. Sanoo, ettei edes ajattele mitään.

Ei edes mitään tiettyä viikonpäivää tai muuta taitekohtaa?

Ei. Hän ei pysty edes käymään koulussa tällä hetkellä, eli ei edes tiedä viikonpäiviä.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on diagnosoitu vakava, mutta nyt vähän alle vuoden ajan on ollut aika vuoristorataa. Välillä mietin itsemurhaa päivittäin ja yhtäkkiä tuleekin viikon tai kahden tauko, etten mieti ja tuntuu, ettei yhtään masenna. Silloin elämä onkin mukavaa ja kauhistelen sitä, kuinka olen joskus voinut haluta tappaa itseni.. Sitten yhtäkkiä tuleekin taas romahdus, itsemurha-ajatukset alkavat pyörimään päässä.. Sitten taas hyvä fiilis ja sitten taas huono. Parin viikon välein, välillä pidempi ja välillä lyhyempi väli. 

Tällä hetkellä on taas tämä huono fiilis ja itsemurha-ajatuksia jatkuvasti, mutta odotan kärsivällisesti, että menisivät ohi ja tulisi taas se parempi olo. Lääkärille tästä puhuin ja hän sanoi, että on ihan normaalia, että masennuksessa on eri vaiheita, että välillä menee paremmin. Ihmettelen vain, koska vuosien ajan olen ollut masentunut kokoajan, mutta nyt on alkanut tulla tällaisia vaiheita.

Millaiset asiat sinulla laukaisee ahdistusta?

Kannattaa ainakin heti poissulkea keliakian mahdollisuus joka voi myös oireilla masennuksena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poika on 18 v. Kyllä se on ihan tyypillinen, vakava masennus. Mieliala kuitenkin menee jotenkin niin, että kolme päivää syvissä vesissä, sitten pari päivää nousujohteista, sitten kolme päivää, jolloin normaali, sitten ilman syytä romahtaa, ja kierre alkaa alusta.

Liittyykö mielialan vaihteluihin mitään ulkopuolisia tekijöitä?

Ei, sehän tässä onkin outoa. Sanoo, ettei edes ajattele mitään.

Ei edes mitään tiettyä viikonpäivää tai muuta taitekohtaa?

Ei. Hän ei pysty edes käymään koulussa tällä hetkellä, eli ei edes tiedä viikonpäiviä.

Onhan pojalla olemassa hoitosuhde ja lääkitys? Vaikuttaa niin pahalta, että kyökkipsykologien diagnooseista on enemmän haittaa kuin hyötyä, parempi luottaa ammattilaisiin. Kattavat labrakokeet kannattaa tietysti pyytää, jos niitä ei ole jo tehty.

Epävakaa persoonallisuushäiriö voi aiheuttaa mielialojen heittelehtimistä. Tai sitten vaihtelu unirytmissä, ruokavaliossa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poika on 18 v. Kyllä se on ihan tyypillinen, vakava masennus. Mieliala kuitenkin menee jotenkin niin, että kolme päivää syvissä vesissä, sitten pari päivää nousujohteista, sitten kolme päivää, jolloin normaali, sitten ilman syytä romahtaa, ja kierre alkaa alusta.

Liittyykö mielialan vaihteluihin mitään ulkopuolisia tekijöitä?

Ei, sehän tässä onkin outoa. Sanoo, ettei edes ajattele mitään.

Ei edes mitään tiettyä viikonpäivää tai muuta taitekohtaa?

Ei. Hän ei pysty edes käymään koulussa tällä hetkellä, eli ei edes tiedä viikonpäiviä.

Onhan pojalla olemassa hoitosuhde ja lääkitys? Vaikuttaa niin pahalta, että kyökkipsykologien diagnooseista on enemmän haittaa kuin hyötyä, parempi luottaa ammattilaisiin. Kattavat labrakokeet kannattaa tietysti pyytää, jos niitä ei ole jo tehty.

Hoitosuhteessa viime syksystä alkaen, toiset lääkkeet menossa. Kaikki labrat otettu. Ja poika vajoaa kuukausi kuukaudesta yhä syvemmälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poika on 18 v. Kyllä se on ihan tyypillinen, vakava masennus. Mieliala kuitenkin menee jotenkin niin, että kolme päivää syvissä vesissä, sitten pari päivää nousujohteista, sitten kolme päivää, jolloin normaali, sitten ilman syytä romahtaa, ja kierre alkaa alusta.

Liittyykö mielialan vaihteluihin mitään ulkopuolisia tekijöitä?

Ei, sehän tässä onkin outoa. Sanoo, ettei edes ajattele mitään.

Ei edes mitään tiettyä viikonpäivää tai muuta taitekohtaa?

Ei. Hän ei pysty edes käymään koulussa tällä hetkellä, eli ei edes tiedä viikonpäiviä.

Onhan pojalla olemassa hoitosuhde ja lääkitys? Vaikuttaa niin pahalta, että kyökkipsykologien diagnooseista on enemmän haittaa kuin hyötyä, parempi luottaa ammattilaisiin. Kattavat labrakokeet kannattaa tietysti pyytää, jos niitä ei ole jo tehty.

Hoitosuhteessa viime syksystä alkaen, toiset lääkkeet menossa. Kaikki labrat otettu. Ja poika vajoaa kuukausi kuukaudesta yhä syvemmälle.

Utelen vielä, millaista hoitoa poika saa? Lääkeresepti tk-lääkäriltä ja jutustelua psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa, säännölliset psykiatrikäynnit, Kelan tukema terapia?

saako poikasi apua terapiasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poika on 18 v. Kyllä se on ihan tyypillinen, vakava masennus. Mieliala kuitenkin menee jotenkin niin, että kolme päivää syvissä vesissä, sitten pari päivää nousujohteista, sitten kolme päivää, jolloin normaali, sitten ilman syytä romahtaa, ja kierre alkaa alusta.

Liittyykö mielialan vaihteluihin mitään ulkopuolisia tekijöitä?

Ei, sehän tässä onkin outoa. Sanoo, ettei edes ajattele mitään.

Ei edes mitään tiettyä viikonpäivää tai muuta taitekohtaa?

Ei. Hän ei pysty edes käymään koulussa tällä hetkellä, eli ei edes tiedä viikonpäiviä.

Onhan pojalla olemassa hoitosuhde ja lääkitys? Vaikuttaa niin pahalta, että kyökkipsykologien diagnooseista on enemmän haittaa kuin hyötyä, parempi luottaa ammattilaisiin. Kattavat labrakokeet kannattaa tietysti pyytää, jos niitä ei ole jo tehty.

Hoitosuhteessa viime syksystä alkaen, toiset lääkkeet menossa. Kaikki labrat otettu. Ja poika vajoaa kuukausi kuukaudesta yhä syvemmälle.

Utelen vielä, millaista hoitoa poika saa? Lääkeresepti tk-lääkäriltä ja jutustelua psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa, säännölliset psykiatrikäynnit, Kelan tukema terapia?

Psykiatrisella polilla mielialayksikössä, säännölliset psykiatrin käynnit, sekä paykologin käynnit. Ei koe hyödylliseksi.

Mulla on lapsuuden hyväksikäytöstä lähtien vakava syklinen masennus.

Eli masennus on ollut jo lapsena, ja pitkin matkaa. Jostain syystä olen vielä hengissä.

Tuli mieleen, että kaksisuuntaisessa voi olla sekamuotoisia jaksoja, jolloin mielialat vaihtelee syvästä masennuksesta maniaan ja kaikkea siltä väliltä. Eli jos olisi 2 tyypin bipolaarihäiriö, tämä mielialan aaltoilu selittyisi sillä. Onko tasaavaa lääkettä kokeiltu?

Mulla tuli myös mieleen epätyypillinen masennus, jossa masennuksen oireet voivat olla ihan tyypillisiä, mutta sekaan mahtuu myös hyviä hetkiä.

Toivottavasti saatte asiaan pian selvyyttä ja apua!

Joku hyvä harrastus tai asia mistä ihminen innostuu toimii yleensä paljon paremmin kuin useimmat lääkkeet, masentuneen kohdalla tietysti ongelma on se, että ei meinaa kiinnostua mistään niin paljon että saisi itsensä harrastamaan tai tekemään jotain.

Masentuneella voi olla kiihtyneisyyttä ja sitten voi olla vaan tavallisen hyviä päiviä sen masiksen lisäksi. Itsellä ollut molempia. Näissä on kyllä selkeä ero maniaan, joka on tuntemillani bipoilla holtiton tila.

Enemmän olisin huolissani siitä, kun kerrot että poika ei reagoi lääkitykseen eikä keskusteluapuun. Jos diagnoosi tosiaan on vakava masennus, niin hän saattaa tarvita huomattavasti tukevammat hoidot tai diagnoosi & hoito on väärä. Onko osastojaksosta puhuttu?

Vierailija kirjoitti:

Masentuneella voi olla kiihtyneisyyttä ja sitten voi olla vaan tavallisen hyviä päiviä sen masiksen lisäksi. Itsellä ollut molempia. Näissä on kyllä selkeä ero maniaan, joka on tuntemillani bipoilla holtiton tila.

Enemmän olisin huolissani siitä, kun kerrot että poika ei reagoi lääkitykseen eikä keskusteluapuun. Jos diagnoosi tosiaan on vakava masennus, niin hän saattaa tarvita huomattavasti tukevammat hoidot tai diagnoosi & hoito on väärä. Onko osastojaksosta puhuttu?

Sitäjuuri mietin, onko diagnoosi väärä, kun koko puolivuotisen hoidon ajan on vain menty alamäkeä. Toiset lääkkeet nyt menossa. Oli kerran avohoidossa viisi päivää, mutta ei kokenut saavansa apua.

Nyt tilanne on se, ettei suostu mihinkään muuhun kuin ottamaan lääkkeensä. Ei muuhun hoitoon, ei sairaalaan. Koska hän ei usko, että mikään auttaa.

Epätyypillinen kilpirauhasenvajaatoiminta.

Vierailija kirjoitti:

Epätyypillinen kilpirauhasenvajaatoiminta.

Ei ole. Kerroin jo, että kaikki on mitattu, vitamiineja myöten.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poika on 18 v. Kyllä se on ihan tyypillinen, vakava masennus. Mieliala kuitenkin menee jotenkin niin, että kolme päivää syvissä vesissä, sitten pari päivää nousujohteista, sitten kolme päivää, jolloin normaali, sitten ilman syytä romahtaa, ja kierre alkaa alusta.

Liittyykö mielialan vaihteluihin mitään ulkopuolisia tekijöitä?

Ei, sehän tässä onkin outoa. Sanoo, ettei edes ajattele mitään.

Ei edes mitään tiettyä viikonpäivää tai muuta taitekohtaa?

Ei. Hän ei pysty edes käymään koulussa tällä hetkellä, eli ei edes tiedä viikonpäiviä.

Onhan pojalla olemassa hoitosuhde ja lääkitys? Vaikuttaa niin pahalta, että kyökkipsykologien diagnooseista on enemmän haittaa kuin hyötyä, parempi luottaa ammattilaisiin. Kattavat labrakokeet kannattaa tietysti pyytää, jos niitä ei ole jo tehty.

Hoitosuhteessa viime syksystä alkaen, toiset lääkkeet menossa. Kaikki labrat otettu. Ja poika vajoaa kuukausi kuukaudesta yhä syvemmälle.

Utelen vielä, millaista hoitoa poika saa? Lääkeresepti tk-lääkäriltä ja jutustelua psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa, säännölliset psykiatrikäynnit, Kelan tukema terapia?

Psykiatrisella polilla mielialayksikössä, säännölliset psykiatrin käynnit, sekä paykologin käynnit. Ei koe hyödylliseksi.

Siinä kenties yksi syy. Masennuksesta toipuminen lähtee oman pään sisältä ja halusta parantua, ja jos hoitoa ei koe hyödylliseksi, toipuminen ei tahdo onnistua. Lääkityskin voi olla osatekijä, joko lääke ei ole sopiva tai annos on väärän kokoinen.

Masennus on vain heikkojen nyhveröiden tekosyy laiskuuteen.

t. TOSINAINEN

Itse olen 14v tyttö. Toki jos on 2-suuntanen, kuten kaikki muutkin sairaudet ovat kaikilla hyvin erilaisia. Itsellä on ollut vakava Masennus, ja nyt olen avun avulla saanut lievennettyä. En enää viiltele, mutta vaikka kullan on tällä hetkellä keskivaikea Masennus niin kyllä niitä hyviäkin päiviä on, eikä vain paikkoja. Mut jokaisella menee eri tavalla. Toisilla on silleen, etteivät nää ikinä hyviä päiviä. Toiset taas uivat välillä syvissä vesissä, mutta kuitenkin heidän mielestään heillä on myös hauskoja ja kivoja aikoja. Jne, kaikilla mennee silti eritavalla.