1-vuotiaiden kotiäidit ja -isät, mitä teette päivisin lapsen kanssa?
En tiedä saako tätä sanoa edes ääneen, minulla on lapsen kanssa kotona aika tylsää...
Olen siis kotona 1v2kk lapsen kanssa. En tiedä onko minulla jotenkin huono mielikuvitus, mutta olen vähän huono keksimään leikkejä tämän ikäiselle. Sormivärit/värikynät eivät vielä käy, lapsi laittaa kaiken suuhun. Ollaan päivittäin pihalla, mutta kävely ei suju vielä hirveän hyvin etenkään kengät jalassa. Leikkipuistossa tykkää lähinnä keinumisesta, mutta ei jaksa olla kiinnostunut siitä kovin kauaa. Tykkää kovasti kirjoista ja luetaankin paljon. Lapsella on pari suosikkikirjaa, joita luen hänelle arviolta 1000 kertaa päivässä...
Ongelma on lähinnä siinä, ettei lapsi viihdy hetkeäkään yksin. Ruuanlaitto on ihan tuskaa, kun lapsi roikkuu jalassa ihan kuin olisi suurempikin hätä. Samoin jos vaikka pyyhin pöytää, on se ihan kamalaa. Leikkii itsekseen, kunhan en vain tee samalla jotain muuta ja kaikki huomioni on hänessä. Mitään "omia juttuja" on turha edes kuvitella tekevänsä, jos lapsi on hereillä.
Meidän paikkakunnalla on perhekerho, mutta se on uniaikojen kannalta meille todella huonoon aikaan, joten ei käydä kovin usein. Lähinnä mietin, tarjoanko lapselle riittävästi virikkeitä. Mielestäni päivähoito on lähinnä ylikuormitettu lasten säilöntäpaikka (lähipiirin lton suusta), mutta ehkä siellä olisi tarjolla monipuolisempaa tekemistä.
Mitä mukavaa voisi keksiä tämän ikäisen kanssa? Voisin kuvitella, että muutaman kuukauden päästä vaikka leikkipuisto on lapselle paljon mieluisampi, kun hän oppii kävelemään paremmin.
Kommentit (9)
Tuota se on tuossa iässä. Kokeile laittaa musiikkia soimaan niin huomio voi siirtyä siihen sinussa roikkumisen sijaan jos siivoat tms. Leikkikehä myös on ihan ok ratkaisu vaikka monet sitä inhoavat ja pitävät keskitysleirejäkin parempana olopaikkana lapselle kuin leikkikehä. Fyysisen tilan rajaaminen 1-15min ajaksi tuon ikäiselle tekee hyvää siinämielessä että huomion keskittäminen voi olla helpompaa kun mahdollisuuksia on vähemmän.
Jutun perusteella, enemmän siellä päivähoidossa tarjotaan virikkeitä ku teillä kotona...
Ja MUISTA! Jokaiseen vinkaisuun ja älähdykseen ei tarvitse reagoida syliin ottamisella enää tuossa iässä.
-3
Vierailija kirjoitti:
Ja MUISTA! Jokaiseen vinkaisuun ja älähdykseen ei tarvitse reagoida syliin ottamisella enää tuossa iässä.
-3
2 eikä 3. :)
Tuntuupa tutulta. Tuon ikävaiheen haasteet kuvasit aika hyvin. Ei ole enää pelkkä tissitakiainen ja sylissä kanneltava, mutta ei vielä millään muotoa itsenäinenkään. Siinä sitä on viihdyttämistä. Mitään yli 5min kestäviä omia asioita et lapsen hereillä ollessa pysty tekemään.
Ei tuon ikäinen tarvitse mitään kovin kummoisia virikkeitä, älä nyt ainakaan niiden takia mitään päiväkotia pohdi. Ihan se perusarki kyllä riittää. Laulakaa (hanki Soiva laulukirja), puhaltakaa saippuakuplia, käykää vaunulenkeillä katsomassa sorsia/koiria/junia. Käykää semmoisissa paikoissa joista sinä tykkäät: museoissa, metsälenkeillä, kaupassa jne.
Ja kyllä. Yhden pienen lapsen kanssa kotona on tosi tylsää. Koita saada jotain äitikaveriseuraa. Mutta toisaalta, noin leppoisaa elämää pääset seuraavan kerran viettämään joskus eläkkeellä.
Mulla on helppo tappero (onneksi!). Aamupäivisin käydään ulkona kävelyllä ja keinumassa. Kun tullaan sisälle, laitan ruokaa ja sen aikaa joko viihtyy omissa leikeissään tai katsoo vierestä ja minä siinä samalla selitän kaikenlaista (tämä on peruna, kuoritaan se tälläisellä kuorimella jne jne.) Sitten syödään ja mennään päiväunille. Nukkuu tunnin, puolitoista. Iltapäivällä ainakin imuroidaan (koiratalous) ja siinäkin on hommassa mukana (lapsella on sellainen iso lelukukka, "imuroi" sillä sohvan alusen ja muuta siinä mun kanssa). Sitten luetaan, rakennetaan palikoista torneja, katsotaan ehkä vähän piirrettyjä. Jos keli sallii, niin mennään uudestaan ulos.
Vierailija kirjoitti:
Ja kyllä. Yhden pienen lapsen kanssa kotona on tosi tylsää. Koita saada jotain äitikaveriseuraa. Mutta toisaalta, noin leppoisaa elämää pääset seuraavan kerran viettämään joskus eläkkeellä.
Minulla taas töissä on leppoisampaa siinä mielessä, että vaikka työ onkin raskasta, niin pääsen kuitenkin käyttämään aivojani ja keskusteluseurana on aikuisia. Työpaikalla voin myös käydä kusella, syödä ja juoda kahvit rauhassa vs. vastaavat toimenpiteet kotona pienen lapsen kanssa.
Nukkuuko enää päiväunia? Jos nukkuu, lepää sinäkin samaan aikaan. Pikkulapsiaika on niin lyhyt (vaikka ei nyt siltä tuntuisi), että myöhemmin kaipaat ja muistelet sitä lämmöllä.