Koiran hankkiminen kaduttaa

Mitähän väliä silläkin on, vaikka olisikin provo. Te jotka koko ajan tuota ulisette: ottakaa se pää pois takamuksesta. Tuollaisia tarinoita on todellakin, paljon. Koira on saatava, mutta ei hajuakaan, mistä. Joten ostetaan halvin. Ei hoito- eikä koulutusohjeita, eikä ylipäätään mitään käryä mistään.

Ei tarvi olla mikään koiraa puolijumalaksi nostava kouluttaja, että ymmärtää, miksi pentua pitää jaksaa raahata ulos joka välissä. Koska muuten siitä kehittyy sisälle kuseksiva riesa. Samalla logiikalla toimii muukin koulutus. Jätä asioita opettamatta, niin jossain vaiheessa pulu lentää turbiiniin kuitenkin, ja jotain pitää tehdä. Jos koiran ottaa, se on opetettava tavoille. Koskee muuten kaikkea elämää koiran kanssa, miten se on omien lasten kanssa, vieraiden, ulkona vastaantulijoiden, autojen yms yms.

Koiraa pystyy opettamaan myös lasten ollessa pieniä, koska kysehän on perheenjäsenestä myös, tosin lauman alimmaisesta. Ei se ole mitään ydinfysiikkaa, vaan samoilla periaatteilla opetetaan niin pienet lapset, kuin koiranpentukin.

Vierailija kirjoitti:

Tässä muutamia esimerkkejä näiltä kouluttajilta.

Kerroin, että koira vetää lenkeillä muita koiria vastaan. Samalla itselläni on juuri pyöräilemään oppinut 4 vuotias ja 2 vuotias taapero mukana. (Tottakai on, enhän heitä voi kahdestaan kotiinkaan jättää lähtiessäni koiran kanssa lenkille.) Sain neuvon, että taskussa pitää olla koko ajan herkkuja ja niillä viedä koiran huomio pois vastaantulevista. Minun pitää samalla myös katsoa, ettei toinen lapsista pyöräile ojaan, muistaa pysähtyä suojatielle, pysyä reunassa eikä lähde liian kauas minusta. Samalla jaloissani luultavasti itkee 2 vuotias, joka on juuri kaatunut kävellessään tai muuten vaan haluaa syliin. Toinen kouluttajista sano, että koira tarvii yhtä paljon huomiota ja koiraa ON huomioitava. Millä kustannuksella? Sillä, että toinen lapsista pyöräilee autotielle? Ja jos sylissäni on 2 vuotias, niin miten siinä toisella kädellä annan koiran nenään eteen herkkuja ja yritän viedä huomiota? 

Sisäsiistiksi opettelussa neuvo oli juuri tuo, että koiraa pitää viedä lähes koko ajan ulos. Heti kun herää, leikkii, lopettaa leikin, on syönyt, haukotellut tai ylipäätään hengittänyt. Erityisesti koira sai iltasin, juuri iltapalan aikaan kauheen hepulin ja juoksenteli sisällä ympäriinsä. Pyödässä on tosiaan 4 -ja 2 vuotiaat. Toinen kaataa vahingossa juotavan pöydälle, toisella jää sormi nokkamukin väliin, itsekin yrittää jotain syödä. Mutta ei, näissäkin tilanteissa koiran tarpeet tulisi laittaa etusijalle. "Lapset kyllä pärjäävät sen aikaa kahdestaan kun käytät koiran ulkona." - Aaa? Niin siis ennen iltapalaa, pari kertaa iltapalan aikana, ennen iltahetkee, iltahetken keskellä ja v***** ! Koko ajan kaikki toiminnon tulisi keskeyttää, jotta vien koiran ulos. Asutaan omakotitalossa, mutta kerrostalossa tämä olisi ollut entistä mielenkiintoisemi väite. Toisekseen. Itsekin olen herännyt aamuvuoroon kukonlaulun aikaan, hoitanut kaikki aamurumbat, ollut 8h töissä, tullut kotiin ja siivonnut kaikki jätökset ja PESSYT koiran koska koira oli siinä itsessään, lapset väsyneitä, itsekin väsynyt, nälkä, mutta ei, koira on se kaikkein tärkein!

Oltiin niin kaukana näkemyseroinemme, että kahteen kurssiin jäi. Yksi kurssi oli neljä kertaa eli yhteensä 8 kertaa kävin kuuntelemassa, kuinka surkea koiranomistaja olen.

Noh, nyt se koira on sisäsiisti ja helpottaa arkea. On myös oppinut, ettei näyki lapsia. Niin juu. Tuohon, jos koira näykki lapsia, niin neuvo oli sumutepullolla suihkaista vettä koiran nenään. Ei auttanut. Lapset oli naarmuilla ja välillä verilläkin. Kunnon "EI" ja nenästä kiinni, niin loppu sekin huonotapa koiralta. 

Tässä vaan muutama esimerkki.... 

Miksi otitte koiran kun lapset on pieniä?

Ihan uteliaisuuttani kysyn, kun itselläni on koira 8 v ja lapsi 2 v. Onneksi koira on rauhallinen ja asumme maalla. Mutta vaikka haluaisin ja tarvitsisin toisen työkoiran, tiedän että nyt ei ole sopiva aika sitä ottaa.

Yhdys sana ongelmainen provoiljataasliikenteessä.

Minä käytin koiranpentua ulkona 10min-2h välein ja ei ole montaakaan kertaa pissannut sillä, eikä kakannut kertaakaan.

Ihan turha haaveilla että oppii sisäsiistiksi, jos käy kolme kertaa päivässä ulkona, sehän oppii tekemään sisälle.

Mutta koirasta pääsee eroon helposti.

Koiranpentu ei tosiaankaan pärjää kolmella ulkoilutuksella päivässä. Nyrkkisääntönä on, että pidätyskykyä on yhtä monta tuntia kuin pennulla on ikää kuukausina. Kuten jo monta kertaa täällä on sanottu, pentu pitää vielä ulos nukkumisen, syömisen ja leikkimisen jälkeen. Sitten, kun koira on vuoden ikäinen niin voit odottaa siltä sellaista 8 tunnin pidätyskykyä. Mitä muuta luulit? Tuskin lapsesikaan niin nopeasti kuivaksi vaipoista oppi?

Pentu tarvitsee runsaasti virikkeitä ja sallittua pureskeltavaa. Erilaisia puruluita ja leluja. Lisäksi sen kanssa pitäisi touhuta päivittäin. Näitä hetkiä kutsutaan yleensä koulutukseksi. Silloin näytät koiralle, että sinun kanssasi on kannattavaa toimia ja sinua kannattaa kuunnella.

Lasta kohti hyökkiminen on todennäköisesti leikkiyrityksiä. Lapselle pitää kertoa, kuinka hänen tulee toimia koiran kanssa (ei saa juosta karkuun, jos koira puree hellästikin, kiljahdetaan kimeästi ja käännytään koirasta poispäin...). Koiralle pitää aikuisten läsnäollessa opettaa, kuinka suhtautua lapseen.

Nyt mars eka kirjastoon ja sieltä joku koiranpennun perusopus tai pari lainaan. Mitä uudempia sitä parempi. Sitten vähän ylimääräistä kamaa ja pieniä lastenvaatteita fasekirppikselle myyntiin ja koirakoulukurssille.

Sille, joka kirjoitti, että oli käynyt koirakursseilla, joille oli lapseton pariskunta ja saanut mielestään huonoja ohjeita mm. koiran ohitustilanteisiin. Kun koiralle opetetaan UUTTA ASIAA tai POIS vanhasta, VÄÄRÄSTÄ TAVASTA, niin silloin koira tottakai tarvitsee paljon huomiota (palkkion pitäisi tulla noin viiden sekunnin välein ja ei-toivottu toiminta pitää keskeyttää välittömästi). Se tarkoittaa käytännössä sitä, että koulutuksen AIKANA koiraa viedään yksin lenkille. Mikä pakko niitä kakaroita on raahata mukana, eikö niillä ole toinenkin vanhempi, joka voi katsoa sen aikaa (ja auttaa muuten myös sen iltapalan kanssa). Tilanne ei ole kuitenkaan loputon, vaan kun koira on saatu hallintaan, voidaan käydä lenkeillä niin, että huomiota riittää myös lapsille. Suihkepullokikka on yleensä toimiva, sitten on tietysti koiria, jotka eivät koe sitä epämiellyttäväksi, negatiivista palautetta ei tule tarpeeksi usein tai nopeasti (ennen kuin koira nappaa, ei sen jälkeen) tai lapsen toiminta (huitominen, karkuun juoksu) on positiivisempi kuin negatiivinen seuraus.

Ei me ehditty niin paljon miettiä, kun tutulla kaverilla oli niitä pentuja, niin mentiin heti hakemaan. Nyt sitten harmittaa. Ap.

No äkkiä koira osaavampaan kotiin. Pääsette kaikki helpommalla, sinä, vaarassa olevat lapset, naapurit ja lähialueen koirat. Ja samoin koira, joka kaikesta tästä tulee eniten kärsimään, lopuksi hengellään.

Tori.fi.

Vierailija kirjoitti:

Ajakaa järven rannalle. Laittakaa roskapusiin kiviä. Nostakaa pitbulli sinne. Sitokaa roskapussi kiinni ja heittäkää kauaksi järveen.

Olisi aivan hirveää eläinrääkkäystä. Eläimilläkin on tunteet, ja niiden rääkkääminen on rikos.

Koiranpennun kasvattaminen vaatii pitkäjänteisyyttä, kärsivällisyyttä ja johdonmukaisuutta. Vähän sama juttu kuin lapsen kasvattaminen. Pitää olla selkeät rajat siihen mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä. Rangaistukseksi esim. torumista ja huomiotta jättämistä, palkinnoksi kehumista ja herkkuja. Koiraa on aika helppo motivoida makupaloilla, ja yksin jääminen on laumaeläimelle rangaistus. Sama palkkio pitää tulla aina samasta asiasta, tämä pätee myös rangaistukseen. Jos tuntuu, ettei pysty kasvattamaan pentua, on parempi antaa se pois. Pitää myös muistaa, että koiran poisantaminen voi olla koiralle traumaattinen kokemus, kun koira on jo ehtinyt kiintyä omistajiin. Jos tuntuu siltä, että lapsi on koiran kanssa vaarassa, niin silloin varmaan kannattaa luopua koirasta. Toinen vaihtoehto on pitää lapsi ja koira visusti erillään, ja laittaa koira vaikka ulkotarhaan. Ensimmäisenä koirana pitbull saattaa olla vähän hankala, kun taitaa olla aggressiivisuuteen taipuvainen rotu. Lapsen turvallisuus pitäisi laittaa minusta etusijalle.

Pitbull on kiellettävä lailla.

Missä ap asuu? toivottavasti ei näillä kulmilla

Vierailija kirjoitti:

Koiranpennun kasvattaminen vaatii pitkäjänteisyyttä, kärsivällisyyttä ja johdonmukaisuutta. Vähän sama juttu kuin lapsen kasvattaminen. Pitää olla selkeät rajat siihen mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä. Rangaistukseksi esim. torumista ja huomiotta jättämistä, palkinnoksi kehumista ja herkkuja. Koiraa on aika helppo motivoida makupaloilla, ja yksin jääminen on laumaeläimelle rangaistus. Sama palkkio pitää tulla aina samasta asiasta, tämä pätee myös rangaistukseen. Jos tuntuu, ettei pysty kasvattamaan pentua, on parempi antaa se pois. Pitää myös muistaa, että koiran poisantaminen voi olla koiralle traumaattinen kokemus, kun koira on jo ehtinyt kiintyä omistajiin. Jos tuntuu siltä, että lapsi on koiran kanssa vaarassa, niin silloin varmaan kannattaa luopua koirasta. Toinen vaihtoehto on pitää lapsi ja koira visusti erillään, ja laittaa koira vaikka ulkotarhaan. Ensimmäisenä koirana pitbull saattaa olla vähän hankala, kun taitaa olla aggressiivisuuteen taipuvainen rotu. Lapsen turvallisuus pitäisi laittaa minusta etusijalle.

Ei ole mitään ulkotarhaa, kerrostalossa asutaan. Mies on vienyt nyt koiraa iltaisin koirapuistoon, niin pääsee vähän purkamaan energiaa.

Vierailija kirjoitti:

Osta kaupasta myrkkyä ja syötä sille niin pääset eroon. Ihan sairasta ottaa noita sairaita rotuja pikkulasten sekaan.

Eutanasia onnituu ihan kuule eläinlääkärillä. Ei tarvi rääkätä koiraa jollain omatekoisilla myrkkyannoksilla. Kaukpassa kun on nuo myrkkyvalikoimat vähän kehnoja.

Näitä pittejä ja amstaffeja ei saisi viedä puistoon...

Uuteen kotiin ja äkkiä, vie löytöeläinhoitolaan jos ei muu auta, lapsen kannalta tuo koiran hyökkääminen on vaarallista, älä jätä hetkeksikään lasta ja koiraa kahden, että vahingolta voitaisiin vielä välttyä.

Vierailija kirjoitti:

Pitbull on kiellettävä lailla.

Missä ap asuu? toivottavasti ei näillä kulmilla

Ei, vaan vajokit koiranomistajat, jotka eivat tajua koiran mukana tulevaa vastuuta ja sen koulutuksen tarkeytta, olisi kiellettava lailla. 

Ko. koirarotu on saanut huonon maineen, koska tietyn tyyppiset ihmiset preferoivat tata rotua. Ja valitettavasti naille ihmisille on annettu lusikalla eika kauhalla. 

Mulla on itsella astetta isompi taistelukoirarotua oleva koira (60 kg), ja koskaan ei ole ollut mitaan ongelmia. Miksi? Koska olen kouluttanut koirani hyvin, kayttanyt sita kursseilla ja muutenkin tehnyt selvaksi, kuka meilla on pomo.

Tama oli minulle itsestaanselvyys ei pelkastaan koiran rodun (voi tunnetusti olla dominoiva ja aggressiivinen ilman oikeanlaista koulutusta), vaan myos sen KOON perusteella. Sanoohan sen jo jarkikin etta jos sulla on kotona karvainen kaveri joka pystyisi halutessaan pistamaan sut paivilta, etta koulutettava se on ja kunnolla. 

Mun koiralla ei ole aavistustakaan siita etta se on mua vahvempi ja etta voisi halutessaan repia multa k*rkun auki. Koska se on oppinut luulemaan, etta hanen emantansa on maailman ainut auktoriteetti eika ole muuta vaihtoehtoa kuin totella. :) 

Pikku pitbull on ihana, uskollinen ja lempea kumppani jos sen kouluttaa kunnolla. 

omien koirien pentuajoista on jo niin pitkä aika (13 ja 14 vuotta) että en enää muista minkä ikäisenä vasta kannattaa viedä koirapuistoon, ihan pienille pennuillehan se ei ole suositeltavaa lainkaan.

Eikä piteille tai muille taistelukoiraroduille. Ne eivät ole koirapuistokoiria ollenkaan.

Myy koira jollekin, jolla on osaamista ja aikaa koulutukselle. Lopulta se on parasta koiralle ja teidän perheelle.

Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Eikä piteille tai muille taistelukoiraroduille. Ne eivät ole koirapuistokoiria ollenkaan.

Mistahan sa revit taman "faktan"? Mun koira (edelleen ns. taistelukoirarotua) on useinkin tekemisissa muiden koirien kanssa, eika koskaan ole ollut mitaan ongelmia. Itseasiassa jos joku koira tulee rahisemaan, tama mun sankari tulee mun selan taakse turvaan. :D