Kiusaajien sosiaalinen taitavuus on myytti. Sosiaalisesti taitavaa on tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa

Sosiaalisesti taitava ihminen osaa kyllä halutessaan huomioida toisen ihmisen. Kysymys on tässä kohtaa enemmänkin siitä, halutaanko toiset ihmiset ottaa huomioon, ei niinkään osaamisesta. Sosiaalisesti taitava ihminen on usein hyvä havainnoimaan toisten käytöstä ja olemusta, hän voi esimerkiksi löytää aika helpostikkin toisen ihmisen heikot kohdat. Ja kiusaajahan usein haluaa iskeä heikkoihin kohtiin. Lisäksi sosiaalisesti taitava ihminen tunnistaa yleensä hyvin erilaiset käyttäytymisnormit ja osaa luovia niissä. Sosiaalisesti taitava voi oppia kiusaamaan hyvin hienovaraisesti ja jopa huomaamattomasti, tai siten että muut ihmiset eivät täysin edes ymmärrä tilannetta kiusaamisena tai pahimmillaan he jopa näkevät kiusaamisen oikeutettuna, koska sosiaalisesti taitava ihminen osaa esittää sen heille niin.

Eli epäaitoa luonnehäiriöistä pitäisi ihailla? No, valintansa kullakin. Mihinköhän asti hän vielä minioninsa johdatteleekaan, ropiseeko kaikille ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa? Ulkoapäin näyttää vain siltä, että entinen rupusakki se siinä vain tyhmäilee, mutta nyt vain leson näköisenä nokka pystyssä.

Ehkä sosiaalisesti taitavan määrittelyyn pitäisi liittää jonkinlaiset empatiataidot, oikeudentajuisuus ja prososiaalisuus.

Olkoon ne muut vaikka sosiaalisesti näppäriä.

Aikuinen ihminen ei käytä sanaa "kiusaaja". Se on lasten ja satujen lässytyskieltä. Aikuisilla on laajempi sanavarasto.

Jotkut kiusaajat ovat sosiaalisesti taitavia sillä tavalla, että he osaavat lukea ihmiisä ja manipuloida heitä.

Taitaa AP olla aikamoinen hiekkavittu.

Aihe jäi mietityttämään minua aiemmin, joten ajattelin palailla tähän keskusteluun uudestaan. Käsittääkseni jo ihmismielen toiminnan asiantuntijoilla (psykiatrit, psykologit...) en osin erilaisia näkemyksiä sosiaalisten taitojen ja kiusaamisen välisestä suhteesta. Kiusaamista on selitetty esimerkiksi sosiaalisten taitojen puutteella, mutta toisaalta on myös esitetty, että kiusaajat olisivat yleensä sosiaalisesti taitavia. En tiedä, onko olemassa jotain yleisempää linjaa, jota suurin osa asiantuntijoista kannattaa, en ole perehtynyt asiaan niin tarkoin.

Ajatus sosiaalisten taitojen ja kiusaamisen yhteydestä on oikeastaan aika mielenkiintoinen. Jos esimerkiksi ajatellaan väitettä, että kiusaaminen johtuu sosiaalisten taitojen puutteesta, niin tämän voisi oikeastaan nähdä tietynlaisena synninpäästönä kiusaajille. Silloinhan kiusaajat olisivat vain surullisia raukkoja, jotka eivät vain osaa toimia oikein. Toisaalta onko tällaisessa tilanteessa reilua, että sosiaalisten taitojen puutteen takia epäasiallisesti käyttäytyvää kutsutaan kiusaajaksi?

Tässä kohtaa tullaan toisaalta lähelle sitä kysymystä, millä tavoin kiusaaminen ylipäätään määritellään. Onko jokin tietty toiminta aina absuluuttisesti kiusaamista? Vai vaikuttaako kiusaamisen määrittelyyn toiminnan taustalla olevat motiivit? Vaatiiko kiusaaminen siis aina sen, että toiminta on tahallista vai onko tietty toiminta aina kiusaamista? Jos ottaa esimerkiksi tilanteen, että on kaveriporukka, johon tulee uusi jäsen. Yksi porukan jäsenistä ei tykkää ollenkaan uudesta tulokkaasta ja päättää siksi olla puhumatta uudelle jäsenelle, jättää tämän siis tarkoituksella huomiotta. Toinen porukan jäsen on taas sosiaalisesti uuno eikä osaa jutella uuden ihmisen kanssa. Tämän vuoksi hän ei puhu uudelle tulokkaalle. Uusi tulokas kokee itsensä syrjityksi näiden kahden puhumattoman takia. Ovatko molemmat uudelle tulokkaalle puhumattomat kiusaajia?

Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että kiusaamisesta tekee kiusaamista juuri toiminnan motiivi vahingoittaa toista ihmistä (tosin joskus motiivit saattavat toki olla tiedostamattomiakin). Mutta jos kiusaamisen nähdään johtuvan vain huonoista sosiaalisista taidoista, niin silloin kai tuon sosiaalisesti uunon vaikenijan voisi nähdä olevan kiusaaja. Onko se reilua? No se on varmasti pitkälti myös mielipidekysymys. Mutta omasta mielestäni olisi surullista, jos molemmat vaikenijat "tuomittaisiin" tässä kohtaa sosiaalisesti taitamattomiksi kiusaajiksi. Tällöin mieltään tarkoituksella osoittava vaikenija saisi ikään kuin synninpäästön, koska hänhän ei vain osaa toimia oikein. Ja sosiaalinen uuno saisi sitten taitamattomuutensa vuoksi kiusaajan leiman.

Itse ehkä ajattelen, että kiusaaja voi olla sosiaalisesti taitava, mutta ei välttämättä automaattisesti ole.