Lue keskustelun säännöt.
Kumpi on lapselle haitallisempaa, ylisuojeleva vai välinpitämätön kasvatus?
30.04.2019 |
Minusta tuntuu, että ne välinpitämättömässä kodissa kasvaneet ovat tosi usein rohkeita ja reippaita, kun ovat saaneet pienestä pitäen mennä ja tehdä, ja on täytynyt kantaa itsestä huoli. Ylisuojeleva koti puolestaan voi olla ns. rakastava, ja silti tukahduttaa lapsen ja tehdä epävarmaksi.
Kommentit (10)
no se vähän riippuu et mitä tässä nyt tarkotetaan??
Se ei ainakaan oo hyvä pohja, ettei oo rakastava koti. Et jos välinpitämättömyydellä tarkotetaan sitä, niin se ei ole hyvä asia. Mutta mikään kontrollifriikki tai tyranni vanhempana ei oo myöskään todellakaan hyvä, jos täs nyt tarkotetaan sitä ylisuojelevalla????
:D
En osaa vastata, koska en ymmärtäny kysymystä tarpeeks hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei varmaan mikään liiallinen oo mitenkään plussaa. :D
Ei liiallinen holhoaminen tai kontrolloiminen eikä liiallinen vapauden antaminenkaan...
Mut enemmän nään hyviä puolia tossa ns vapaudessa, ku sellasessa mikä on päinvastanen. Oon nähny lähipiirissä näitä ja oon huomannu että ns vapaakin kasvatus toimii paremmin ku sellanen et lapsella on hirveen tiukat säännöt ja tukahdutetaan lapsi omilla näkemyksillään jotka on tosi kapee-alasia ja holhotaan lasta liikaa jopa aikuisuuteen asti..
Ja sitten tietty vuorovaikutus voi olla erilaista, ite esim. viihdyn ympäristössä missä ihmiset on ystävällisiä, ei käskeviä. Et jos ylisuojelevuus tarkottaa sellasta että vanhemmat komentaa koko ajan isoon ääneen, nii kyl mua ainaki olis ahdistanu kasvaa tollasessa ilmapiirissä vs. ystävällisempi ja miedompi suhtautuminen sekä rennompi.
Jos on suojeleva, huolehtiva ja rakastava en nää mitään vikaa jos on tosi suojelevainenkin mutta sana yli tarkottaa liikaa joten se ei ole enää sillon hyvä asia eikä merkki mistää rakkaudesta vaan jostain kontrolloimisesta tai omista heikoista kohdista sillä vanhemmalla.
Ja jos välinpitämättömällä tarkotetaan sitä, että vanhemmille on tyyliin ihan sama onko lasta edes syntyny, tai et mieluummin ois jääny syntymättä eikä välitä millään lailla lapsesta niin sehän on todella huono asia. eihän siinä oo mitään hyvää.
No kaipa se riippuu siitäkin mitä tarkoitat välinpitämättömällä ja mitä ylisuojelevalla missäkin iässä.
Mutta pääsääntöisesti kun tarkastellaan esim. alle 3-vuotiaan kehitystä, niin molemmissa on isoja haittoja lapsen persoonan ja itsetunnon kehityksen kannalta. Ylisuojeltu ja tukahdutettu lapsi ei välttämättä pääse aidosti erillistymään äidistään, ja jää kiinni käsitykseen, että muut ovat velvollisia häntä kohtaan. Hän ei opi nauttimaan autonomian tuomasta vapaudesta, vaan jää kiinni toisiin ihmisiin eri tavalla kuin normaalisti erillistynyt ihminen. Välinpitämättömyys tuolloin puolestaan johtaa liian varhaiseen erillistymiseen, joka tarkoittaa sitä että lapsi joutuu toimimaan itsensä vanhempana ja lohduttajana jopa. Tällöin lapsi voi kasvaa harhaan, että hän on muita parempi ja hänellä on oikeus manipuloida toisia saadakseen haluamansa. Molemmat teoriat ovat myös eräänlaisia narsismin syntyteorioita.
Mutta jonkun mielestä se on ylihuolehtivaa, ettei laita pientä lasta hoitoon ja jonkun mielestä se välinpitämätöntä, että taapero saa rauhassa tutkia kattiloita. Joten ehkä voit selventää mitä edellä mainituilla tarkoitat? Itse tarkoitin ylihuolehtivalla ja tukahduttavalla sitä, ettei esim. taaperoa/vauvaa päästetä sylistä pois vaikka hän pyristelee siitä pois, ettei hänen autonomiapyrkimyksiä kunnioiteta, eikä anneta esim. harjoitella kävelyä itsekseen lainkaan. Hyvä esimerkki on myös se kun 2-vuotias tarvitsee apua palapeliin ja vanhempi ratkaisee koko palapelin eikä auta lasta itse oivaltamaan. Tällaista on tukahduttava kasvatus. Välinpitämätöntä on antaa lapsen itkeä yksin ilman että yritetään lohduttaa tai vaikkapa se että jätetään pieni lapsi liian vieraalle ihmiselle hoitoon. Luonnollisesti tämä vaatii pitkäaikaista ja toistuvaa laiminlyöntiä/tukahduttamista, ja kaikilla vanhemmilla sattuu väärinymmärryksiä jonkin verran lasten tarpeiden suhteen.
On myös sellaisia vanhempia, jotka tekevät molempia. He vuoroin tukahduttavat ja ylisuojelevat ja vuoroin laiminlyövät. Tällainen vanhempi lähestyy lasta täysin omista tarpeista käsin, eli hän kuvittelee lapsen selviävän yksin jostain mihin valmiuksia ei ole, koska ei itse silloin halua auttaa. Joskus hän haluaa itse kokea rakkautta ja läheisyyttä ja vaatii lasta antamaan sitä vastoin tahtoaan. Tällöin vanhemmalla voi hyvinkin olla pahoja mielenterveysongelmia tai jopa persoonallisuushäiriöi. Toki edelleen jokainen vanhempi tekee virheitä ja ei aina jaksa olla paras mahdollinen ja "saatavilla", mutta kyseessä on toistuva toimintamalli, joka usein jatkuu eri lapsen kehitysvaiheissa.
Hyvä esimerkki on myös se kun 2-vuotias tarvitsee apua palapeliin ja vanhempi ratkaisee koko palapelin eikä auta lasta itse oivaltamaan.Tällaista on tukahduttava kasvatus.
-ahaa, :D ja mun mielestä toi on taas välinpitämätön kasvatus. :D jos siis tollasta tapahtuu koko elämässä kaiken aikaa. :DDDD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sain nuo molemmat kasvatukset samalta vanhemmalta. Hän ailahteli laidasta laitaan. Välillä kytättiin kaikkea tekemisiä, välillä vaadittiin pärjäämään täysin itsenäisesti kaikessa. Ehkä tästä syystä minulla on paljon piirteitä tunne-elämältään epävakaasta persoonallisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä esimerkki on myös se kun 2-vuotias tarvitsee apua palapeliin ja vanhempi ratkaisee koko palapelin eikä auta lasta itse oivaltamaan.Tällaista on tukahduttava kasvatus.
-ahaa, :D ja mun mielestä toi on taas välinpitämätön kasvatus. :D jos siis tollasta tapahtuu koko elämässä kaiken aikaa. :DDDD
Välinpitämätöntä olisi mielestäni se, ettei lasta auteta ollenkaan kun hän apua tarvitsee/pyytää. Ei anneta olla pieni, kun haluaa olla pieni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välinpitämätöntä olisi mielestäni se, ettei lasta auteta ollenkaan kun hän apua tarvitsee/pyytää. Ei anneta olla pieni, kun haluaa olla pieni.
-no mut ei toi nyt tukahduttava ainakaan ole. :DDDDDD hauska ajatuski "äiti teki palapelin lapsen puolesta, lapsen ei tarvinnut itse tehdä mitään eikä myöskään oppinut tekemään itsenäisesti, kylläpä on tukahduttava kasvatus kun tunkee palapelin luo ja tekee sen puolesta!"
hahahahaha, itteeni ainaki alko naurattaa.
siis toi on välinpitämätön sillä lailla, että tehään lapsen puolesta eikä edes opeteta miten lapsi vois tehdä itse ja oppia. se on välinpitämätöntä eikä tukahduttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Välinpitämätöntä olisi mielestäni se, ettei lasta auteta ollenkaan kun hän apua tarvitsee/pyytää. Ei anneta olla pieni, kun haluaa olla pieni.
-no mut ei toi nyt tukahduttava ainakaan ole. :DDDDDD hauska ajatuski "äiti teki palapelin lapsen puolesta, lapsen ei tarvinnut itse tehdä mitään eikä myöskään oppinut tekemään itsenäisesti, kylläpä on tukahduttava kasvatus kun tunkee palapelin luo ja tekee sen puolesta!"
hahahahaha, itteeni ainaki alko naurattaa.
siis toi on välinpitämätön sillä lailla, että tehään lapsen puolesta eikä edes opeteta miten lapsi vois tehdä itse ja oppia. se on välinpitämätöntä eikä tukahduttavaa.
Voi luoja,
Kerrohan mikä on sinun mielestäsi tukahduttava, jos ei se että lapsen puolesta tehdään asioita joita hänellä on tarve ja kyky oppia aikuisen avulla.
Riippuu temmpperamenttista paljonkin ja miten voimakasta holhous tai välinpitämättömyys on.