Lue keskustelun säännöt.
Uskotteko että sinun lapsesi eivät ole sinun?
Kommentit (5)
Joo, kyllä välillä on tullut mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan tee yhtäkään päätöstä tuon 1v:n puolesta. Itse saa päättää, vaihdetaanko vaippa tai mitä haluaa syödä tai mitä haluaa tehdä ja itse lapsi kantaa vastuun siitä, että iho on vaippa-alueelta rikki tai kirjahylly kaatui päälle.
Tätähän sä tarkoitit?
Kyllä ne lapset todellisuudessa ovat minun lapsiani ja nimenomaan minä heistä vastuun kannan jo siitä lähtien, kun heidät olet maailmaan halunnut saattaa. Heidän ajatuksensa ovat omiaan, niistä en vastaa, mutta siististä kodista, puhtaista vaatteista, kunnon ruuasta ja paljosta sylittelystä olen vastuussa. Lapset eivät koskaan ole vain lainassa, kyllä heidän on tarkoitus olla osa elämääni täältä ikuisuuteen. Ei välttämättä vierellä, samassa kaupungissa tai edes samassa maassa, mutta eivät he ikinä minulta katoa ja lähde kiertoon.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan tee yhtäkään päätöstä tuon 1v:n puolesta. Itse saa päättää, vaihdetaanko vaippa tai mitä haluaa syödä tai mitä haluaa tehdä ja itse lapsi kantaa vastuun siitä, että iho on vaippa-alueelta rikki tai kirjahylly kaatui päälle.
Tätähän sä tarkoitit?
Kyllä ne lapset todellisuudessa ovat minun lapsiani ja nimenomaan minä heistä vastuun kannan jo siitä lähtien, kun heidät olet maailmaan halunnut saattaa. Heidän ajatuksensa ovat omiaan, niistä en vastaa, mutta siististä kodista, puhtaista vaatteista, kunnon ruuasta ja paljosta sylittelystä olen vastuussa. Lapset eivät koskaan ole vain lainassa, kyllä heidän on tarkoitus olla osa elämääni täältä ikuisuuteen. Ei välttämättä vierellä, samassa kaupungissa tai edes samassa maassa, mutta eivät he ikinä minulta katoa ja lähde kiertoon.
Minun lapseni ovat 18 vuotiaita.
Ykkönen
Sä maailmaani katsot
Kummallista niin
Ihmeitäsi etsien sä törmäät valheisiin
Ja kaikki nuo valheet
On juoni aikuisten
Oi pienokainen oot lainaa mulle hetkisen
Lainaa vain, lainaa vain,
Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain
Harhaan sua mä ohjaan
teet itse valinnan
En tahdo tietäs kaventaa kun nään sun kasvavan
Sulta opin paljon ja riittää kun muistan sen
Oi pienokainen oot lainaa mulle hetkisen
Lainaa vain, lainaa vain
Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain
Toiveesi kannat maailmaan
Ne murtuu kun törmäät ihmisiin
Nuo muistoissa kulkee ja tekee ahtaaksi maan
Ei lapsuuttaan voi elää uudestaan
Mä muistan kun synnyit tulit ja huusit niin
Huudat vielä uudestaan öihin pimeisiin
Mä toivon että
Pärjäät yli yön huomiseen
Oi pienokainen oot lainaa mulle hetkisen
Lainaa vain, lainaa vain
Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain
Lainaa vain, lainaa vain
Oi pienokainen oot lainaa mulle hetken vain
En tiedä kom-teatterista, mutta periaatteessa ajattelen näin. Koska kukaan ei voi omistaa toista ihmistä - he eivät siis voi olla ”minun”. Ja jos jokin on ”minun”, niin minä voin tehdä päätökset sellaiset puolesta ja kantaa vastuun näistä päätöksistä - ja loppupeleissä lapset tekevät ihan omat valinnat. Ja uskon, että lapset ovat vain lainassa - he tulevat lentämään pesästä, ja hyvä niin.