Lue keskustelun säännöt.
Kärsittekö lapsena lyhyydestänne?
28.04.2019 |
Itse ainakin muistan sen, että jossain iässä se otti hiukan päähän, kun vaatteita paljon kierrätettiin sukulaislasten kesken, niin minä sain nuoremmilta lapsilta jääneitä vaatteita ja ne oli sitten usein lapsellisempia kuin mitä oman ikäisilläni oli tyyliin jotain talvihaalareita ja kurahousuja ja nallepaitoja jne.
Kommentit (15)
Äidille varmaan helpotus että löytyy käytännöllistä vaatetta pidempään eikä tarvitse ahdistua napapaidoista ja muista lapsille tarjottavista teinivaatteista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun paras kaveri oli vuotta vanhempi ja se on jäänyt harmittavana asiana mieleen, kun hän sai jo käyttää isompien tyttöjen vaatteita ja mun piti edelleen käyttää pienten vaatteita kuten kuriksia esim. silloin kun oltiin kahdestaan esim. pihalla leikkimässä.
Kyllä kärsin lapsena ja yhä vielä aikuisenakin. Olen vain 155cm pitkä nainen.
Mä olin lapsena aina pisin 😂😂ku kehityin aikaisin. Nyt sit aikuisena toisin päin 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon 158cm, enkä kärsi yhtään.
Totuushan on, että mitä pitempi tolppa, sitä himmeempi lyhty 😁
Olen 158 cm pituinen ja en ole ikinä kärsinyt pituudestani millään tavoin, päinvastoin. Osa ystävistäni on minua lyhyempiäkin ja ei heilläkään ole ollut koskaan mitään kriisejä asian takia.
Ymmärrän kyllä, jos joku on pienenä joutunut käyttämään vain muilta pieneksi jäämiä vaatteita ja se on ärsyttänyt. Jos kuitenkin aikuisena kriiseilee jonkun 155 cm:n pituuden takia, niin silloin on monet muutkin asiat pään sisällä vinksallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohis, mutta muistan koulussa kun oli samanniminen pitkä ja lyhyt, niin toista kutsuttiin yleisesti "Pikku-Hannaksi". Tosi kivaa varmaan...
En vielä lapsena. Olin rakastettu ja hyvinkasvatettu. Vasta aikuisena tajusin kuinka iso miinus se on miehelle ja oikeuttaa koko ainutkertaisen elämänmittaiseen kiusaamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olitteko te lyhyet lyhyitä jo ala-asteella suhteessa luokkakavereihin? Vai menikö muut jossain vaiheessa ohi?
Mun tyttö on jo teini ja 162 cm eli ei erityisen lyhyt mutta hänelle on jäänyt joku lyhyyskompleksi siitä että oli eskarista seiskaluokkaiseksi asti luokkansa lyhin.
En lapsena, mutta aikuisena 163 senttisenä harmittaa, kun ei ylety joka paikkaan. En toki valita pituuttani, se on mikä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin pisin ystävistä ja luokalta pisimpien joukossa, oon 161cm ja olin joku 160cm jo 12 vuotiaana. Sit mun ystävän joskud 16 vuotiaana kaikki kasvo pidemmiksi. Ja oon isosisko, siskokin oli lyhyempi varmaa 16 vuotiaasts ja sit meni 10 senttii ohi 😂joten se sai pienenä multa vanhoja vaatteita. Muaki on kutsuttu pikku-***... Mut ei onneks usein
Kyllä,olin 53cm pitkä lapsena ja muistelen että se oli aivan kamalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä,olin 53cm pitkä lapsena ja muistelen että se oli aivan kamalaa.
Ehdit ensin. :D
Minä painoin vain 3200 grammaa, muut vauvat olivat paljon paksumpia ja kerskailivat suuremmalla painollaan.
En kärsinyt. Olen aina pitänyt lyhyydestäni.