Lapsella alkoi lääkekuuri (biologinen lääke), mutta se on vissiin pakko keskeyttää, kun kapselit ei mene alas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota hyvä ihminen yhteys lääkäriin. Äläkä täällä tuollaista kysele.

En voi ottaa yhteyttä hoitavaan tahoon, koska erikoissairaanhoidon poliklinikat ovat kiinni viikonloppuisin. En tiedä, mitä joku päivystävä yleislääkäri voisi asialle tehdä.

Ap

Kumman agressiivista vastailua. Mutta aikaa täällä valittaa. Jos on hätä niin päivystykseen. Jos ei koululainen muka saa pientä kapselia alas niin anna olla.

Vierailija kirjoitti:

Jos pakkausselosteessa sanotaan, että pitää ottaa kokonaisena, niin sitten se on niin! Hyvä, ettei ap kuuntele näitä tietämättömien kehoituksia.

Jos lääkekapseli kielletään avaamasta, niin taustalla voi olla esim. se, että lääkeaineen imeytyminen estyy tai kyseessä on depot-lääke, jolloin suuri määrä lääkeainetta imeytyy liian nopeasti.

Ja tietämättömiltä kyselee silti neuvoja..

Lieneeköhän ammattivalittaja asialla?

Itse löysin vain tämän ohjeen Neotigasonista:

"Suun kautta.

Kapselit suositellaan otettavaksi kerran päivässä aterian yhteydessä tai maidon kanssa."

Eli ei kielletä avaamasta kapselia. Toki jos on joku muu valmiste, jossa se erikseen kielletään niin silloin sitä ei missään nimessä saa avata.

Itsellänikin oli pienenä vaikeuksia niellä edes allergialääke Zyrtecin _puolikas_. Laitoin sen vaan sitten mahdollisimman syvälle kurkkuun ja mahdollisimman isoja kulauksia vettä päälle, kunnes meni alas. Nykyään on tosiaan apteekeissa noita nielemistä helpottavia geelejä ja jossain vaiheessa oli myös liukastava kalvo markkinoilla. Mutta yleensä tosiaan menee jonkun normaalistikin pureksimatta nieltävän kanssa alas, esim jugurtti. Jos ei mene niin soita maanantaina lääkäriin, että voiko kapselin avata tai löytyykö muuta valmistemuotoa.

Vierailija kirjoitti:

Useimpia kotona annosteltavia reumalääkkeitä saa ihan pistoksinakin. Kannattaa pyytää resepti nimen omaan kynään, se on lapselle helpompi, hän oppii itse sen pistämään(mikäli tauti ei tokene vaan jää pysyvästi lääkitykselle kuten yleensä käy). injektion etu myös se että ei tule ruuansulatuskanavan ongelmia

Kaikkia lääkkeitä ei ole im-versioina.

Ja kapseli on ihan syystä kapselina. Avattuna lääke voi menettää tehonsa ruoansulatuskanavassa (mahnesteet esim), yl. imeytyminen on ohutsuolesta.

Biologisia lääkkeitä käytetään kyllä myös immuunisupressioina tukemaan immuunipuolustusta eikä tuhoamaan sitä.

Tässä alkuun.

Mahaneste sori.

Vierailija kirjoitti:

Google ap:lle itselleen käteen:

Onko se puhtaan lääkeaineen aiheuttama vahinko suulle ja ruokatorvelle isompi kuin lääkkeen syömättä jättäminen?

Voi ei näitä "neuvoja"!

Kyllä biologisiakin lääkkeitä on per os-muodossa. Kun joku täällä sitäkin epäili.

Et sitten ajatellut kysyä lääkealan ammattilaisilta apteekista tai vaikka terveyskeskuksesta. Varmasti heillä on vinkkejä kapselien syöttämiseen lapselle. Ai niin, pitää olla juuri jonkin tietyn alan erikoislääkäri... Tabletinnielemisen erikoislääkäri?

Meillä on onnistunut, kun olen selittänyt lapselle, että kun juo,  sitä lääkettä ei pidä etsiä sieltä suusta, vaan keskittyä vain siihen veden juomiseen. Ja se voittajan ilme lapsen kasvoilla on huikea, kun hän huomaa, että se lääke onkin kadonnut suusta.

Mullakin on erityisherkkä lapsi, jolle tablettien nieleminen on tuskaa. Kaikki keinot kokeiltu, mutta tabletti tulee aina ulos. Joskus on tuntikausia väännetty, kaikilla hermot riekaleina mut tabletti on ja pysyy. Antibioottikuuri silkkaa tuskaa, vaikka oli nestemäistä. Oli niin pahaa kuulemma, että kieltäytyi ottamasta. Isoa lasta ei voi väkisinkään pitää kiinni.

Ei meillä tehonnut kuin järkipuhe ja sitä piti käydä pitkäääään. Lääkkeenottoon piti varata ainakin tunti aikaa ja pitkä pinna. Lopulta se alkoi sujumaan.

Vissyn tai jonkun hiilihapollisen juoman kanssa kannattaa testata. Ei erotu kapseli niin hyvin suussa, kun hapot "peittää" tuntuman.

Laitat suoraan nieluun ja liikutat leukoja kuten kissan lääkettä antaessa

Meillä kaikki sihtikurkut ja erityisherkät oppivat nielemään lääkkeet, kun motivaatio oli kohdillaan. Eli vaikka kurkkuviipale oli liian vaikeaa koostumukseltaan, että sen olisi saanut nieltyä, niin kun sanottiin, että veljellä kiemurtelee pyllyssä matoja ja niitä on jo meidän muidenkin suolistossa, niin lapset napsi rivissä matolääkkeet ihan nou proplem. Mielikuva suolistomadoista oli herkille lapsille sen verran ällöttävä, että olivat valmiit ylimaallisiin nielemissuorituksiin, kunhan vain madot saadaan karkotettua.

Matolääkkeet ovat pieniä, mutta näillä pienillä harjoittelun jälkeen isommatkin kapselit ovat menneet alas ongelmitta. Suosittelen siis pienillä harjoittelemista ja kauhukuvien luomista.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kaikki sihtikurkut ja erityisherkät oppivat nielemään lääkkeet, kun motivaatio oli kohdillaan. Eli vaikka kurkkuviipale oli liian vaikeaa koostumukseltaan, että sen olisi saanut nieltyä, niin kun sanottiin, että veljellä kiemurtelee pyllyssä matoja ja niitä on jo meidän muidenkin suolistossa, niinä lapset napsi rivissä matolääkkeet ihan nou proplem. Mielikuva suolistomadoista oli herkille lapsille sen verran ällöttävä, että olivat valmiit ylimaallisiin nielemissuorituksiin, kunhan vain madot saadaan karkotettua.

Matolääkkeet ovat pieniä, mutta näillä pienillä harjoittelun jälkeen isommatkin kapselit ovat menneet alas ongelmitta. Suosittelen siis pienillä harjoittelemista ja kauhukuvien luomista.

Siis kurkkuviipaleen pureskeleminen ja sen jälkeen nieleminen oli liian vaikeaa. Ei meillä sentään kokonaisia kurkkuviipaleita ole kehoitettu nielemään!

Otat tarpeeksi suuren pillin ja imaisee sen pillin kanssa sekä mehun, että kapselin.

Ap:lle tiedoksi: Tuota asitretiiniä (joka muuten ei ole biologinen lääke!) minäkin otin takavuosina vaikeaan psoriasikseen. Lääkitys piti lopettaa muutaman viikon jälkeen, koska kolesteroli nousi todella korkeaksi, hiukset irtosivat isoina tuppoina ja kynnet hajoilivat.

Toki jokainen on yksilöllinen, mutta minulle nyt vain kävi noin.

Nyt olen saanut "oikeaa" biologista lääkettä reilun vuoden ja vuosikymmenien kärsimisen jälkeen (iho, nivelet, kynnet) olen täysin oireeton. Tämä lääke on pistettävässä muodossa.

ja trolli nauraa alapartaansa

Kaksi vinkkiä:

1. Aiemmassa viestissä suositeltiin hiilihapollista juomaa. Jos lääkkeen kanssa saa ottaa esimerkiksi kokista, ja lapsi on sen ikäinen että se on ok, niin kannattaa kokeilla. Limpparin poreilu estää tuntemasta nesteessä kelluvaa kapselia kielellä. Lisäksi jos limppari on muuten kielletty tai rajoitettu lapselta, tästä voi tehdä sellaisen luvallisen nautintohetken. 

2. Kapselin tai tabletin kuljetus suussa kielen päällä niin pitkälle taakse kuin mahdollista, eli tavoite olisi päästä tilanteeseen, jossa ei enää tunne kapselia kielellään. Pieni määrä nestettä riittää kelluttamaan sellaisia kapseleita, jotka ovat kevyitä. Liikaa nestettä ei saa olla, koska silloin nieleminen ei ole enää luonnollisen tuntuista, kun posket on ihan pullollaan, ja silloin kapselin tuntee taas suunlaessa. Ehkä tämän voisi kuvailla, että kuljettaa kapselin aalloilla kohti suun takaosaan, ja sitten tulee vesipyörre...

Jouduin itse opettelemaan n. 10-vuotiaana rautakuurin myötä tablettien syömisen kunnolla, sitä ennen se oli tosi vaikeaa. Tuo tabletin kuljetus kielellä suun takaosaan auttoi silloin eniten. Nykyään aikuisena nielen useamman tabletinkin kerralla. Kaikki ruokaan piilottamiset ja soseet eivät auttaneet lapsena yhtään, pahensivat vain asiaa. Samoin tablettien pilkkomiset tuovat usein joidenkin lääkeaineiden pahan maun esille, ja tabletista tai kapselista riippuen nielemisellä on aikaraja: se pitää tehdä ennen kuin lääkeainetta suojaava pintakerros alkaa hajota ja sulaa.

Ja mikähän biologinen lääke annetaan per os? Paskaa puhuu ap.

Oletteko siis sen saman kapselin kanssa yrittäneet tunnin? Monet kapselit muuttuvat ihan tahmaisiksi, jos ovat pitempään suussa. Sitten on tosi vaikeaa saada alas. Jos siis on hankalaa, niin hylkäisin suussa käyneen kapselin ja ottaisin uuden uuteen kokeiluun, jos vain mahdollista. Mulla ei ole lääkkeiden nielemisessä mitään ongelmia, mutta tunnin suussa pyörinyttä kapselia en saisi alas minäkään. Vinkeiksi en osaa antaa muuta kuin sosemaisen ruoan kanssa ottamisen (esim. jugurtti) ja sen, että keskittyy siihen suussa olevaan muuhun aineeseen, ei lääkkeeseen. Isonkin lääkkeen voi saada menemään niin, ettei sen olemassaoloa veden joukossa edes huomaa, kun rutinoituu annostelemaan veden oikein. Nro 99 edellä selitti tämän asian hyvin. En usko, että tässä olisi motivaatio-ongelmasta kysymys pohjimmiltaan. Kyllä kouluikäisen luulisi jo tajuavan, miksi lääkkeet pitää ottaa ja mitä hyötyä siitä on.