Muutin maalle, enkä voi enää harrasta kerrostalokyttäystä
On tässä taloja puolen kilometrin säteellä montakin, mutta ei sinne pihoihin näe, eikä varsinkaan kuule. Luulin, että olisi ihanaa, kun saa elää omassa rauhassa, mutta yllättäen olen huomannut oikeasti kaipaavani sitä sosiaalisuutta, mikä kerrostalossa oli ympärillä aina. Oli ne kerrostalon tutut ja turvalliset äänet, tiesin kaikki kerrosnaapurini ainakin ulkonäöltä ja tunsin heidän päivärytminsä. Täällä en tiedä naapureistani juuri mitään, ellen mene käymään, mutta en oikeastaan ole kyläilevää tyyppiä.
Ehkä tähän yksinäisyyteen joskus tottuu :( Ei ole varaa muuttaa takaisinkaan, eikä puoliso kyllä suostuisikaan.
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
En ikinä muuttaisi maalle, vaikka en edes ole yltiösosiaalinen. Asun pienkerrostalossa, tunnen kaikki asukkaat nimeltä tässä taloyhtiössä ja lähes jokaisen kanssa joku sana aina törmätessä vaihdetaan. Mä olen kerrostaloeläjä, vaikka onhan tässä vuosien mittaan naapurissa ollut jos jonkinlaista viheltäjää, mutta kaikkien kanssa on tultu toimeen. Huomenna pihatalkoisiin.
Mukavia pihatalkoita! :) Minäkin teen huomenna pihahommia, mutta yksin ja sitä pihaa myös riittää.
Pappatunturi alle ja harrastamaan maatalokyttäystä.
Maalla on sitten ihan toisenlaista kyttäystä ja pjaskanjauhantaa. Ehdit kyllä ärtyä vielä, elä huoli.
Et ole kyläilevää, mutta kyyläilevää tyyppiä kylläkin.
Hyvä että saatiin kaltaisesi nuuskija ja skandaalin hakija maalle haistelemaan tuoretta lehmän pask aa. Läheltä se haju on peräisin, usko pois!
En ikinä muuttaisi maalle, vaikka en edes ole yltiösosiaalinen. Asun pienkerrostalossa, tunnen kaikki asukkaat nimeltä tässä taloyhtiössä ja lähes jokaisen kanssa joku sana aina törmätessä vaihdetaan. Mä olen kerrostaloeläjä, vaikka onhan tässä vuosien mittaan naapurissa ollut jos jonkinlaista viheltäjää, mutta kaikkien kanssa on tultu toimeen. Huomenna pihatalkoisiin.