Olen lastenhoitaja. Mitä haluat kysyä?

FASUT PITÄÄ MEILLÄ LTO

-ap

-JOO EN OLLUT MINÄ, ei tartte puhua toisen nimissä.

t. Ap

Vierailija kirjoitti:

Saa tulla esittämään omia näkemyksiään jos jollakulla on parempaa FAKTAA antaa. Näähän on ihmiskohtasia juttuja myöski.

Oon ollu alalla niin vähän aikaa, etten mä tiedä noista entisistä vasuista sen enempää. Sen tiedän, että ne kirjotusmuotoon täytettävät vasu-paperit on erilaisia kun ennen. :D Ja että lähihoitaja ei niitä täytä. :)

Kyllä lastenhoitajankin täytyy tietää, mikä on valtakunnallinen vasu, mitä se sisältää ja miten se teitä töissä velvoittaa! Herranen aika.

Niin munkin mielestä. Onko ihan oikealla alalla edes. Vaikuttaa nuorelta ja tiedot ovat puutteellisia. En usko, että ap osaa vastata. Hän oli yhteen kysymykseen vastannut , kun oli kysytty ” pelottavin ja haastavin hetki töissä” niin ” esim. Väkivaltaiset lapset eikä mitään muuta”. Hän ei siis koe mitään muuta haastavaksi

-Niin?! :D Tai jos oonki sitten oikealla alalla, jos toi on ainoa paha juttu mun mielestä. :DDDDD Esim kiire ei mua haittaa, enkä ymmärrä julkisii keskustelui siitä kuinka kamala ala. :D ku ite en nää alassa mtn edes erikoista saati raskasta tai kamalaa.

Vierailija kirjoitti:

Vähän epäilen, onko ap kuitenkaan lastenhoitaja... Skippasit vissiin vasukysymyksen, koska et osaa vastata siihen? Jotenkin tuo kirjoitustyyli kuulostaa siltä kuin 16-vuotias opiskelija vastailisi kysymyksiin. Myös vastaus kurinpitokysymykseen oli ihan ihmeellinen.

Joo ei oo ap:llä näiden vastausten perusteella hajuakaan, mitä lastenhoitajan pitää tietää/ osata/ toimia. En voi ymmärtää näitä vastauksia kertakaikkiaan. Opiskelijatkin tietävät sanan verran jossei jopa enemmän.

Olen itse kuntouttavassa työtoiminnassa päiväkodissa. (kokemusta on päiväkodeista ja pienistäkin lapsista) Olen nyt pari kertaa pukenut 2-vuotiaan jonka saa ensinnäkin hakea jostain nurkasta tai pöydän alta kun sanalliset kehottelut pukemiseen eivät riitä. Ja siitä alkaa se suuri huuto. Lapsi huutaa ja vetää itsensä vaikka minkälaiseen solmuun ettei vaan menisi vaatteet päälle. Välillä tulee sellainen olo, että nyt se rimpuilee niin kovasti, että parempi vaan ottaa "lukkoon" jalkojen väliin (tämän tapauksen kanssa istun lattialla, ettei vaan tipu korkeampaa sylistä uhmatessaan). Sitten kun on rauhoituttu ja olen selittänyt, että kaikki muutkin on ulkona jo ja haluaako **** jäädä yksin sisälle, aletaan sama rumba. Olen tosiaankin saanut lapsen puettua joka kerta. Mutta hirveän hien ja työn takana se on. Lapsi huutaa itsensä niin äineyksiin, että alkaa jo kakoa oksennusta. Ulkona ei mitään ongelmaa, mutta se pukeminen on järkyttävää taistelua.

Että mitä olet mieltä? Pitääkö vain noin väkisin pukea? Väkisinkin pelkään, että teen lapsen kanssa jotain väärin, vaikka olen nähnyt, että kiukuttelee samat kyllä kaikille. Mutta kun sinne ulos pitää mennä. Tällä lapsella olen vielä tosi varovainen, kun hällä tuppaa lähtemään ranteet paikoiltaan. Viimeksi tosiaan, kun tämä tappelu käytiin, nostelin rimpuilevaa lasta ja hällä tietysti paitakin nousi. Pelkäsin, että jätän jälkiä, mustelmia. En minä sitä halua! Mutta kun jos ei jämptisti tästä lapsesta pidä kiinni, hän on silmänräpäyksessä taas toisessa huoneessa pöydän alla ja minä en hiiri-kissa-leikkiin ala lapsen kanssa. Silloin tuntuisi, että homma on menetetty.

Tuo uhma on aina kamala. Että just 2v täyttänyt huutaa suoraa kurkkua:"Päästä irti! Päästä irti" kun yritetään vaan laittaan haalaria päälle. Olen ehdottanut lapselle, että yritäpä itse. Pakenee penkin alle. Ja sitten sylissä "Katoppa, laitetaanpa itse villasukka jalkaan." Villasukka lentää toiseen päähän huonetta. Joten se aikuisen pukeminen on ainoa vaihtoehto.

Mulla oli kyyneleet tosi lähellä viime kerralla, kun olen tosiaan masennuspotilas ja ahdistus on 100/10 tuommoisissa tilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse kuntouttavassa työtoiminnassa päiväkodissa. (kokemusta on päiväkodeista ja pienistäkin lapsista) Olen nyt pari kertaa pukenut 2-vuotiaan jonka saa ensinnäkin hakea jostain nurkasta tai pöydän alta kun sanalliset kehottelut pukemiseen eivät riitä. Ja siitä alkaa se suuri huuto. Lapsi huutaa ja vetää itsensä vaikka minkälaiseen solmuun ettei vaan menisi vaatteet päälle. Välillä tulee sellainen olo, että nyt se rimpuilee niin kovasti, että parempi vaan ottaa "lukkoon" jalkojen väliin (tämän tapauksen kanssa istun lattialla, ettei vaan tipu korkeampaa sylistä uhmatessaan). Sitten kun on rauhoituttu ja olen selittänyt, että kaikki muutkin on ulkona jo ja haluaako **** jäädä yksin sisälle, aletaan sama rumba. Olen tosiaankin saanut lapsen puettua joka kerta. Mutta hirveän hien ja työn takana se on. Lapsi huutaa itsensä niin äineyksiin, että alkaa jo kakoa oksennusta. Ulkona ei mitään ongelmaa, mutta se pukeminen on järkyttävää taistelua.

Että mitä olet mieltä? Pitääkö vain noin väkisin pukea? Väkisinkin pelkään, että teen lapsen kanssa jotain väärin, vaikka olen nähnyt, että kiukuttelee samat kyllä kaikille. Mutta kun sinne ulos pitää mennä. Tällä lapsella olen vielä tosi varovainen, kun hällä tuppaa lähtemään ranteet paikoiltaan. Viimeksi tosiaan, kun tämä tappelu käytiin, nostelin rimpuilevaa lasta ja hällä tietysti paitakin nousi. Pelkäsin, että jätän jälkiä, mustelmia. En minä sitä halua! Mutta kun jos ei jämptisti tästä lapsesta pidä kiinni, hän on silmänräpäyksessä taas toisessa huoneessa pöydän alla ja minä en hiiri-kissa-leikkiin ala lapsen kanssa. Silloin tuntuisi, että homma on menetetty.

Tuo uhma on aina kamala. Että just 2v täyttänyt huutaa suoraa kurkkua:"Päästä irti! Päästä irti" kun yritetään vaan laittaan haalaria päälle. Olen ehdottanut lapselle, että yritäpä itse. Pakenee penkin alle. Ja sitten sylissä "Katoppa, laitetaanpa itse villasukka jalkaan." Villasukka lentää toiseen päähän huonetta. Joten se aikuisen pukeminen on ainoa vaihtoehto.

Mulla oli kyyneleet tosi lähellä viime kerralla, kun olen tosiaan masennuspotilas ja ahdistus on 100/10 tuommoisissa tilanteissa.

Lapsen pakottaminen fyysistä rajoittamista käyttäen on kielletty sekä YK:n lasten oikeuksien sopimuksessa että myös ihan rikoslaissa, koska se täyttää vapaudenriiston ja pahoinpitelyn määritelmän. Se, että ihminen on alaikäinen ei ole mikään oikeutus tehdä hänelle tuollaista vaan päin vastoin alaikäiselle on pyrittävä luomaan niin turvallinen ja hyväksyvä ympäristö kuin mahdollista. Erityisen vakavaa on, että lapseen kohdistetaan tuollaista päiväkotiympäristössä, koska päiväkoti on paikka jossa lapsi viettää paljon aikaa ja jossa hänen voidaan olettaa olevan turvassa.

Fyysinen pakottaminen tuhoaa lapsen ja hoitajan välisen luottamussuhteen ja aiheuttaa usein aikuisikään asti ulottuvaa katkeruutta lapsessa. Se on lapselle myös traumaattinen kokemus, mikä näkyy hyvin siinä, että lapsi tekee kaikkensa taistellakseen itsensä vapauteen puristuksista. Fyysisestä pakottamisesta ei ole myöskään mitään kasvatuksellista hyötyä, koska ainoa asia jonka se opettaa lapselle on se, että hän on hoitajan armoilla ja hoitajalla on oikeus tehdä hänelle mitä vaan.

Todella kummallista, jos esimies ei ole teillä puuttunut tuohon.

Ootko eskariryhmässä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse kuntouttavassa työtoiminnassa päiväkodissa. (kokemusta on päiväkodeista ja pienistäkin lapsista) Olen nyt pari kertaa pukenut 2-vuotiaan jonka saa ensinnäkin hakea jostain nurkasta tai pöydän alta kun sanalliset kehottelut pukemiseen eivät riitä. Ja siitä alkaa se suuri huuto. Lapsi huutaa ja vetää itsensä vaikka minkälaiseen solmuun ettei vaan menisi vaatteet päälle. Välillä tulee sellainen olo, että nyt se rimpuilee niin kovasti, että parempi vaan ottaa "lukkoon" jalkojen väliin (tämän tapauksen kanssa istun lattialla, ettei vaan tipu korkeampaa sylistä uhmatessaan). Sitten kun on rauhoituttu ja olen selittänyt, että kaikki muutkin on ulkona jo ja haluaako **** jäädä yksin sisälle, aletaan sama rumba. Olen tosiaankin saanut lapsen puettua joka kerta. Mutta hirveän hien ja työn takana se on. Lapsi huutaa itsensä niin äineyksiin, että alkaa jo kakoa oksennusta. Ulkona ei mitään ongelmaa, mutta se pukeminen on järkyttävää taistelua.

Että mitä olet mieltä? Pitääkö vain noin väkisin pukea? Väkisinkin pelkään, että teen lapsen kanssa jotain väärin, vaikka olen nähnyt, että kiukuttelee samat kyllä kaikille. Mutta kun sinne ulos pitää mennä. Tällä lapsella olen vielä tosi varovainen, kun hällä tuppaa lähtemään ranteet paikoiltaan. Viimeksi tosiaan, kun tämä tappelu käytiin, nostelin rimpuilevaa lasta ja hällä tietysti paitakin nousi. Pelkäsin, että jätän jälkiä, mustelmia. En minä sitä halua! Mutta kun jos ei jämptisti tästä lapsesta pidä kiinni, hän on silmänräpäyksessä taas toisessa huoneessa pöydän alla ja minä en hiiri-kissa-leikkiin ala lapsen kanssa. Silloin tuntuisi, että homma on menetetty.

Tuo uhma on aina kamala. Että just 2v täyttänyt huutaa suoraa kurkkua:"Päästä irti! Päästä irti" kun yritetään vaan laittaan haalaria päälle. Olen ehdottanut lapselle, että yritäpä itse. Pakenee penkin alle. Ja sitten sylissä "Katoppa, laitetaanpa itse villasukka jalkaan." Villasukka lentää toiseen päähän huonetta. Joten se aikuisen pukeminen on ainoa vaihtoehto.

Mulla oli kyyneleet tosi lähellä viime kerralla, kun olen tosiaan masennuspotilas ja ahdistus on 100/10 tuommoisissa tilanteissa.

Lapsen pakottaminen fyysistä rajoittamista käyttäen on kielletty sekä YK:n lasten oikeuksien sopimuksessa että myös ihan rikoslaissa, koska se täyttää vapaudenriiston ja pahoinpitelyn määritelmän. Se, että ihminen on alaikäinen ei ole mikään oikeutus tehdä hänelle tuollaista vaan päin vastoin alaikäiselle on pyrittävä luomaan niin turvallinen ja hyväksyvä ympäristö kuin mahdollista. Erityisen vakavaa on, että lapseen kohdistetaan tuollaista päiväkotiympäristössä, koska päiväkoti on paikka jossa lapsi viettää paljon aikaa ja jossa hänen voidaan olettaa olevan turvassa.

Fyysinen pakottaminen tuhoaa lapsen ja hoitajan välisen luottamussuhteen ja aiheuttaa usein aikuisikään asti ulottuvaa katkeruutta lapsessa. Se on lapselle myös traumaattinen kokemus, mikä näkyy hyvin siinä, että lapsi tekee kaikkensa taistellakseen itsensä vapauteen puristuksista. Fyysisestä pakottamisesta ei ole myöskään mitään kasvatuksellista hyötyä, koska ainoa asia jonka se opettaa lapselle on se, että hän on hoitajan armoilla ja hoitajalla on oikeus tehdä hänelle mitä vaan.

Todella kummallista, jos esimies ei ole teillä puuttunut tuohon.

Mitä ihmettä sä selität? Joskus vaan tulee niitä tilanteita, että aikuisen on puettava lapsi ja vietävä sinne ulos kädestä pitäen, jos lapsi ei itse suostu pukemaan ja kävelemään. Tietenkään lasta ei _satuteta fyysisesti_ tuossa tilanteessa. Uhmaikäisen raivo voi tuntua hurjalta, mutta rajat on vain asetettava - siitä ei ole lapselle vahinkoa, vaan ihan päinvastoin.

Ap on vaan koko ajan DDDDDDD 😏

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse kuntouttavassa työtoiminnassa päiväkodissa. (kokemusta on päiväkodeista ja pienistäkin lapsista) Olen nyt pari kertaa pukenut 2-vuotiaan jonka saa ensinnäkin hakea jostain nurkasta tai pöydän alta kun sanalliset kehottelut pukemiseen eivät riitä. Ja siitä alkaa se suuri huuto. Lapsi huutaa ja vetää itsensä vaikka minkälaiseen solmuun ettei vaan menisi vaatteet päälle. Välillä tulee sellainen olo, että nyt se rimpuilee niin kovasti, että parempi vaan ottaa "lukkoon" jalkojen väliin (tämän tapauksen kanssa istun lattialla, ettei vaan tipu korkeampaa sylistä uhmatessaan). Sitten kun on rauhoituttu ja olen selittänyt, että kaikki muutkin on ulkona jo ja haluaako **** jäädä yksin sisälle, aletaan sama rumba. Olen tosiaankin saanut lapsen puettua joka kerta. Mutta hirveän hien ja työn takana se on. Lapsi huutaa itsensä niin äineyksiin, että alkaa jo kakoa oksennusta. Ulkona ei mitään ongelmaa, mutta se pukeminen on järkyttävää taistelua.

Että mitä olet mieltä? Pitääkö vain noin väkisin pukea? Väkisinkin pelkään, että teen lapsen kanssa jotain väärin, vaikka olen nähnyt, että kiukuttelee samat kyllä kaikille. Mutta kun sinne ulos pitää mennä. Tällä lapsella olen vielä tosi varovainen, kun hällä tuppaa lähtemään ranteet paikoiltaan. Viimeksi tosiaan, kun tämä tappelu käytiin, nostelin rimpuilevaa lasta ja hällä tietysti paitakin nousi. Pelkäsin, että jätän jälkiä, mustelmia. En minä sitä halua! Mutta kun jos ei jämptisti tästä lapsesta pidä kiinni, hän on silmänräpäyksessä taas toisessa huoneessa pöydän alla ja minä en hiiri-kissa-leikkiin ala lapsen kanssa. Silloin tuntuisi, että homma on menetetty.

Tuo uhma on aina kamala. Että just 2v täyttänyt huutaa suoraa kurkkua:"Päästä irti! Päästä irti" kun yritetään vaan laittaan haalaria päälle. Olen ehdottanut lapselle, että yritäpä itse. Pakenee penkin alle. Ja sitten sylissä "Katoppa, laitetaanpa itse villasukka jalkaan." Villasukka lentää toiseen päähän huonetta. Joten se aikuisen pukeminen on ainoa vaihtoehto.

Mulla oli kyyneleet tosi lähellä viime kerralla, kun olen tosiaan masennuspotilas ja ahdistus on 100/10 tuommoisissa tilanteissa.

Lapsen pakottaminen fyysistä rajoittamista käyttäen on kielletty sekä YK:n lasten oikeuksien sopimuksessa että myös ihan rikoslaissa, koska se täyttää vapaudenriiston ja pahoinpitelyn määritelmän. Se, että ihminen on alaikäinen ei ole mikään oikeutus tehdä hänelle tuollaista vaan päin vastoin alaikäiselle on pyrittävä luomaan niin turvallinen ja hyväksyvä ympäristö kuin mahdollista. Erityisen vakavaa on, että lapseen kohdistetaan tuollaista päiväkotiympäristössä, koska päiväkoti on paikka jossa lapsi viettää paljon aikaa ja jossa hänen voidaan olettaa olevan turvassa.

Fyysinen pakottaminen tuhoaa lapsen ja hoitajan välisen luottamussuhteen ja aiheuttaa usein aikuisikään asti ulottuvaa katkeruutta lapsessa. Se on lapselle myös traumaattinen kokemus, mikä näkyy hyvin siinä, että lapsi tekee kaikkensa taistellakseen itsensä vapauteen puristuksista. Fyysisestä pakottamisesta ei ole myöskään mitään kasvatuksellista hyötyä, koska ainoa asia jonka se opettaa lapselle on se, että hän on hoitajan armoilla ja hoitajalla on oikeus tehdä hänelle mitä vaan.

Todella kummallista, jos esimies ei ole teillä puuttunut tuohon.

Mitä ihmettä sä selität? Joskus vaan tulee niitä tilanteita, että aikuisen on puettava lapsi ja vietävä sinne ulos kädestä pitäen, jos lapsi ei itse suostu pukemaan ja kävelemään. Tietenkään lasta ei _satuteta fyysisesti_ tuossa tilanteessa. Uhmaikäisen raivo voi tuntua hurjalta, mutta rajat on vain asetettava - siitä ei ole lapselle vahinkoa, vaan ihan päinvastoin.

Laki kieltää vapaudenriiston ihan samalla lailla kuin pahoinpitelynkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten nettopalkkasi on noin suuri?

Ei kyllä ole todellakaan 2000€ nettona.

On suuri viikkotuntimäärään nähden.

Vierailija kirjoitti:

Ap on vaan koko ajan DDDDDDD 😏

Ap on 16v teinityttö.

Vierailija kirjoitti:

Lastentarhanopettajien nimike vaihdettiin varhaiskasvatuksen opettajiksi ja varhaiskasvatuksen sosionomeiksi sekä erityislastentarhanopettajien nimike varhaiskasvatuksen erityisopettajiksi.

Pitäisikö mielestäsi myös lastenhoitajien nimike päivittää nykyaikaan? Mikä siinä tapauksessa olisi hyvä uusi ammattinimike? Varhaiskasvatusohjaaja? Varhaiskasvatusassistentti?

Lastenohjaajan tutkinto on jo olemassa ja  lastenhoitajien ohella lastenohjaajat toimivat myös lastenhoitajan nimikkeellä päiväkodeissa. Lastenhoitaja on koulutettu ammattikasvattaja, ei assistentti. Virallinen nimike on muutettu ja on nykyään varhaiskasvatuksen lastenhoitaja.

-varhaiskasvatuksen lastenhoitaja, eri kuin ap

Olen väsynyt näihin vakitrollin aloituksiin "kysy jotakin". Taitaa olla tylsää, kuten jonakin viikonloppuna trolli tunnustikin. Aloita vaihteeksi: Olen trolli, kysy jotakin. 

(Ja jos tämä olikin oikea lastenhoitaja, pahoittelen. Täällä on vaan liikaa näin otsikoitua trollausta.)

Vierailija kirjoitti:

2000e kuussa, päivätyö, 28 h  viikossa töitä ja ruuat kuuluu työhön.

Yksityinen.

Tosi hyvä tuo ruokaetu ja ihanan lyhyt työaika - ihmeen hyvä palkka, kun kyseessä on vain päivä- ja osa-aika työ???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse kuntouttavassa työtoiminnassa päiväkodissa. (kokemusta on päiväkodeista ja pienistäkin lapsista) Olen nyt pari kertaa pukenut 2-vuotiaan jonka saa ensinnäkin hakea jostain nurkasta tai pöydän alta kun sanalliset kehottelut pukemiseen eivät riitä. Ja siitä alkaa se suuri huuto. Lapsi huutaa ja vetää itsensä vaikka minkälaiseen solmuun ettei vaan menisi vaatteet päälle. Välillä tulee sellainen olo, että nyt se rimpuilee niin kovasti, että parempi vaan ottaa "lukkoon" jalkojen väliin (tämän tapauksen kanssa istun lattialla, ettei vaan tipu korkeampaa sylistä uhmatessaan). Sitten kun on rauhoituttu ja olen selittänyt, että kaikki muutkin on ulkona jo ja haluaako **** jäädä yksin sisälle, aletaan sama rumba. Olen tosiaankin saanut lapsen puettua joka kerta. Mutta hirveän hien ja työn takana se on. Lapsi huutaa itsensä niin äineyksiin, että alkaa jo kakoa oksennusta. Ulkona ei mitään ongelmaa, mutta se pukeminen on järkyttävää taistelua.

Että mitä olet mieltä? Pitääkö vain noin väkisin pukea? Väkisinkin pelkään, että teen lapsen kanssa jotain väärin, vaikka olen nähnyt, että kiukuttelee samat kyllä kaikille. Mutta kun sinne ulos pitää mennä. Tällä lapsella olen vielä tosi varovainen, kun hällä tuppaa lähtemään ranteet paikoiltaan. Viimeksi tosiaan, kun tämä tappelu käytiin, nostelin rimpuilevaa lasta ja hällä tietysti paitakin nousi. Pelkäsin, että jätän jälkiä, mustelmia. En minä sitä halua! Mutta kun jos ei jämptisti tästä lapsesta pidä kiinni, hän on silmänräpäyksessä taas toisessa huoneessa pöydän alla ja minä en hiiri-kissa-leikkiin ala lapsen kanssa. Silloin tuntuisi, että homma on menetetty.

Tuo uhma on aina kamala. Että just 2v täyttänyt huutaa suoraa kurkkua:"Päästä irti! Päästä irti" kun yritetään vaan laittaan haalaria päälle. Olen ehdottanut lapselle, että yritäpä itse. Pakenee penkin alle. Ja sitten sylissä "Katoppa, laitetaanpa itse villasukka jalkaan." Villasukka lentää toiseen päähän huonetta. Joten se aikuisen pukeminen on ainoa vaihtoehto.

Mulla oli kyyneleet tosi lähellä viime kerralla, kun olen tosiaan masennuspotilas ja ahdistus on 100/10 tuommoisissa tilanteissa.

Lapsen pakottaminen fyysistä rajoittamista käyttäen on kielletty sekä YK:n lasten oikeuksien sopimuksessa että myös ihan rikoslaissa, koska se täyttää vapaudenriiston ja pahoinpitelyn määritelmän. Se, että ihminen on alaikäinen ei ole mikään oikeutus tehdä hänelle tuollaista vaan päin vastoin alaikäiselle on pyrittävä luomaan niin turvallinen ja hyväksyvä ympäristö kuin mahdollista. Erityisen vakavaa on, että lapseen kohdistetaan tuollaista päiväkotiympäristössä, koska päiväkoti on paikka jossa lapsi viettää paljon aikaa ja jossa hänen voidaan olettaa olevan turvassa.

Fyysinen pakottaminen tuhoaa lapsen ja hoitajan välisen luottamussuhteen ja aiheuttaa usein aikuisikään asti ulottuvaa katkeruutta lapsessa. Se on lapselle myös traumaattinen kokemus, mikä näkyy hyvin siinä, että lapsi tekee kaikkensa taistellakseen itsensä vapauteen puristuksista. Fyysisestä pakottamisesta ei ole myöskään mitään kasvatuksellista hyötyä, koska ainoa asia jonka se opettaa lapselle on se, että hän on hoitajan armoilla ja hoitajalla on oikeus tehdä hänelle mitä vaan.

Todella kummallista, jos esimies ei ole teillä puuttunut tuohon.

Mitä ihmettä sä selität? Joskus vaan tulee niitä tilanteita, että aikuisen on puettava lapsi ja vietävä sinne ulos kädestä pitäen, jos lapsi ei itse suostu pukemaan ja kävelemään. Tietenkään lasta ei _satuteta fyysisesti_ tuossa tilanteessa. Uhmaikäisen raivo voi tuntua hurjalta, mutta rajat on vain asetettava - siitä ei ole lapselle vahinkoa, vaan ihan päinvastoin.

Laki kieltää vapaudenriiston ihan samalla lailla kuin pahoinpitelynkin.

No mitenkäs itse toimit tilanteessa, jossa sun on yksin puettava joukko taaperoita, ja yksi heittäytyy maahan uhmailemaan ja ei kertakaikkiaan suostu pukemaan. Pihalle on mentävä, koska siellä odottelee muiden ryhmän lasten kanssa työkaveri, jonka työpäivä on päättymässä. On talvi, ja vaihtoehtona ei ole se, että lapsi menee ulos ilman vaatteita. Aikaa on vähän, ei voi jäädä puoleksi tunniksi neuvottelemaan ja maanittelemaan.

Ihme kommentteja täällä, mun mielestä AP vaikuttaa hyvältä lastenhoitajalta. Ja kiva asenne. Kirjoitusasusta välittyy pirteä ja kiltti olemus ja AP on varmaan sillä hyvällä tavalla lapsellinen, että osaa puuhastella lapsien kanssa.

Te jotka haluaisitte vastata tähän jotain että lastenhoitajan työ on vakavaa, niin vakavaa ettei hymiöitä saisi käyttää eikä varmaan työssäkään liikoja hymyillä, ei se että osaa näyttää ja olla rennosti tarkoita etteikö ymmärtäisi mitä tekee. AP ei kuitenkaan varmaan ole päävastuussa kaikesta päiväkodin ohjelmasta ja kehityssuunnitelmista, vaan on vain hoitaja joka huolehtii lapsen perustarpeista, leikistä ja kivasta seurasta. Ja on vielä uusi työntekijä.

Jatka samaan malliin AP!

Ja kysymys: tuleeko mieleen jotain hauskoja juttuja mitä lapsi on sanonut? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse kuntouttavassa työtoiminnassa päiväkodissa. (kokemusta on päiväkodeista ja pienistäkin lapsista) Olen nyt pari kertaa pukenut 2-vuotiaan jonka saa ensinnäkin hakea jostain nurkasta tai pöydän alta kun sanalliset kehottelut pukemiseen eivät riitä. Ja siitä alkaa se suuri huuto. Lapsi huutaa ja vetää itsensä vaikka minkälaiseen solmuun ettei vaan menisi vaatteet päälle. Välillä tulee sellainen olo, että nyt se rimpuilee niin kovasti, että parempi vaan ottaa "lukkoon" jalkojen väliin (tämän tapauksen kanssa istun lattialla, ettei vaan tipu korkeampaa sylistä uhmatessaan). Sitten kun on rauhoituttu ja olen selittänyt, että kaikki muutkin on ulkona jo ja haluaako **** jäädä yksin sisälle, aletaan sama rumba. Olen tosiaankin saanut lapsen puettua joka kerta. Mutta hirveän hien ja työn takana se on. Lapsi huutaa itsensä niin äineyksiin, että alkaa jo kakoa oksennusta. Ulkona ei mitään ongelmaa, mutta se pukeminen on järkyttävää taistelua.

Että mitä olet mieltä? Pitääkö vain noin väkisin pukea? Väkisinkin pelkään, että teen lapsen kanssa jotain väärin, vaikka olen nähnyt, että kiukuttelee samat kyllä kaikille. Mutta kun sinne ulos pitää mennä. Tällä lapsella olen vielä tosi varovainen, kun hällä tuppaa lähtemään ranteet paikoiltaan. Viimeksi tosiaan, kun tämä tappelu käytiin, nostelin rimpuilevaa lasta ja hällä tietysti paitakin nousi. Pelkäsin, että jätän jälkiä, mustelmia. En minä sitä halua! Mutta kun jos ei jämptisti tästä lapsesta pidä kiinni, hän on silmänräpäyksessä taas toisessa huoneessa pöydän alla ja minä en hiiri-kissa-leikkiin ala lapsen kanssa. Silloin tuntuisi, että homma on menetetty.

Tuo uhma on aina kamala. Että just 2v täyttänyt huutaa suoraa kurkkua:"Päästä irti! Päästä irti" kun yritetään vaan laittaan haalaria päälle. Olen ehdottanut lapselle, että yritäpä itse. Pakenee penkin alle. Ja sitten sylissä "Katoppa, laitetaanpa itse villasukka jalkaan." Villasukka lentää toiseen päähän huonetta. Joten se aikuisen pukeminen on ainoa vaihtoehto.

Mulla oli kyyneleet tosi lähellä viime kerralla, kun olen tosiaan masennuspotilas ja ahdistus on 100/10 tuommoisissa tilanteissa.

Lapsen pakottaminen fyysistä rajoittamista käyttäen on kielletty sekä YK:n lasten oikeuksien sopimuksessa että myös ihan rikoslaissa, koska se täyttää vapaudenriiston ja pahoinpitelyn määritelmän. Se, että ihminen on alaikäinen ei ole mikään oikeutus tehdä hänelle tuollaista vaan päin vastoin alaikäiselle on pyrittävä luomaan niin turvallinen ja hyväksyvä ympäristö kuin mahdollista. Erityisen vakavaa on, että lapseen kohdistetaan tuollaista päiväkotiympäristössä, koska päiväkoti on paikka jossa lapsi viettää paljon aikaa ja jossa hänen voidaan olettaa olevan turvassa.

Fyysinen pakottaminen tuhoaa lapsen ja hoitajan välisen luottamussuhteen ja aiheuttaa usein aikuisikään asti ulottuvaa katkeruutta lapsessa. Se on lapselle myös traumaattinen kokemus, mikä näkyy hyvin siinä, että lapsi tekee kaikkensa taistellakseen itsensä vapauteen puristuksista. Fyysisestä pakottamisesta ei ole myöskään mitään kasvatuksellista hyötyä, koska ainoa asia jonka se opettaa lapselle on se, että hän on hoitajan armoilla ja hoitajalla on oikeus tehdä hänelle mitä vaan.

Todella kummallista, jos esimies ei ole teillä puuttunut tuohon.

Mitäs tuossa sitten olisi pitänyt tehdä? Saitko vaikutelman, että riepottelen lasta miten sattuu ja pidän häntä jotenkin puristuksissa koko ajan? Ei, vaan yritän viimeiseen asti pukea lapsen kuten muutkin. Antaen vain ohjeita ja auttaen. Mutta tämä vekara lähtee heti penkkien ja pöytien alle. Naureskelee ja päristää päin naamaa, kun pyydetään pukemaan. Kun pikkuisenkin lapseen yrittää koskea, alkaa se "Päästä irti" huuto. Ei ole resursseja jättää yhtä lasta sisälle muiden ulkoillessa, kun sinne sisälle jäävät aikuiset oikeasti tekevät muita töitä. Ja tuohan on lapselta vaan sitä uhmaa ja vallankäyttöä tuo uhmaaminen. Pitää lasta kasvattaa ja osoittaa, että aikuinen päättää tietyistä asioista. Kuten me monesti sanotaan töissä, että aikuinen päättää ulkoilu-/nukkumis-/syömisasiat (siis jos ruoka ei oikein kelpaa kaikkea ei tarvitse syödä, mutta vähän pitäisi maistaa, ei ketään pakoteta syömään lautasta tyhjäksi), mutta lapsi päättää leluasiat. Että mitä leikkiä haluaa leikkiä ja minkä ottaa unikaveriksi. Siinä on minun mielestäni tarpeeksi päättämisen taakkaa myös tälle meidän uhmikselle.

Ja tuosta esimiehestä... Mua on siinä sivussa seuranneet vastuuaikuiset ja ovat kehuneet, että hyvin olen vienyt tilanteen loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Ihme kommentteja täällä, mun mielestä AP vaikuttaa hyvältä lastenhoitajalta. Ja kiva asenne. Kirjoitusasusta välittyy pirteä ja kiltti olemus ja AP on varmaan sillä hyvällä tavalla lapsellinen, että osaa puuhastella lapsien kanssa.

Te jotka haluaisitte vastata tähän jotain että lastenhoitajan työ on vakavaa, niin vakavaa ettei hymiöitä saisi käyttää eikä varmaan työssäkään liikoja hymyillä, ei se että osaa näyttää ja olla rennosti tarkoita etteikö ymmärtäisi mitä tekee. AP ei kuitenkaan varmaan ole päävastuussa kaikesta päiväkodin ohjelmasta ja kehityssuunnitelmista, vaan on vain hoitaja joka huolehtii lapsen perustarpeista, leikistä ja kivasta seurasta. Ja on vielä uusi työntekijä.

Jatka samaan malliin AP!

Ja kysymys: tuleeko mieleen jotain hauskoja juttuja mitä lapsi on sanonut? 

Niin, huomaa, ettet tiedä itse työstä mitään, siksi sinun mielestä Ap:llä on homma hanskassa.

Ensinnäkin: Se hymiöiden laittaminen ei ole ongelma, vaan pointti oli se, että ap:n vastaukset ovat puutteellisia ja lyhyitä. En ole itsekään työskennellyt vuotta enempää alalla ja olen nuori, mutta siitä huolimatta tiedän paljon asioita, mitä ap ei maininnut. Monista vastauksista puuttu se tärkein asia, eikä useimmissa vastauksissa ole edes vähääkään tärkeitä asioita lueteltuna. Joihinkin vastauksiin ap ei edes vastannut. Ehkä ihmeellisintä oli se hygieniavastaus. Koitas lukea se. Minusta se on niin tärkeä asia, että siihen pitäisi vastata paljon tarkemmin.

Lastenhoitaja ei ole päävastuussa ryhmästä, olet oikeassa siinä, mutta lastenhoitajan täytyy tietää, mitä vasu sisältää, koska se on meidän keskeisin työväline, jota tarvitsee myös lastenhoitaja. Sen on myös jokainen työntekijä lukenut.

Vaikka olisi uusi ja nuori alalla, niin täytyy olla tietyt asiat tiedossa. Tässä ei ole kysymys mistään kokemattomuudesta eikä siitä että ” kukaan ei ole täydellinen” , vaan siitä, ettei ap tiedä asioita , mitä lastenhoitajan kuuluu tietää. Se on työntekijän velvollisuus tietää tietyt asiat!

Ap ei tullut tänne pätemään vaan vastailemaan kysymyksiin, joihin on aikaa vastata.