Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko muita jotka ei juuri välitä musiikista ja karsastaa muita jotka jumputtaa kuulokkeet päässä 24/7?
26.04.2019 |
Jopa kognitiivinen psykologi, kielitieteilijä, ja tunnettu tiedekirjailija Steven Pinker sanoo että musiikki on kuin "auditory cheesecake".
Musiikkia siis kuunnellaan liikaa nykypäivänä. Kuten oikean juustokakun, sen pitäisi olla vähän nautittu jälkiruoka. Ei jatkuvaa herkuttelua. Jos syöt jatkuvasti juustokakkua, tiedät mihin se johtaisi. Moni ihminen tekee samaa virhettä "auditory cheesecake" kanssa, jumputtaen kuulokkeet päässä 24/7.
Meidän ei kannata jatkuvasti stimuloida aivojamme tällä musiikillisella juustokakulla, aivan kuten ei kannata jatkuvasti olla syömässä oikeata juustokakkua.
Tämä tiedemies väittää, että meidän ei tulisi kuunnella musiikkia niin paljon. Sitä tulisi lähinnä kuunnella juhlimiseksi, kun on saavuttanut jotain, tai kuten aina ennen vanhaan: tehdä musiikkia itse, eli ihmiset rummuttelivat heimoissaan samalla kun tehtiin ruokaa ja juhlittiin sitä kun saatiin eläin syötäväksi.
Olenko ainoa, joka karsastaa tätä nykykulttuuria jossa musiikkia kuunnellaan JATKUVASTI? Kuulokkeet päässä musiikin jumputusta oltava menitpä minne tahansa. Aivan kauheaa mielestäni! Mitähän seurauksia sillä on, ei varmasti mitään hyviä jos kysytään tältä asiaan perehtyneeltä tiedemieheltä.
Kommentit (77)
No, joo... mutta jokainen tyylillään.
Rakastan musiikkia, mutta en kuuntele sitä jatkuvasti. Olin eilen illalla lenkillä ja kuuntelin lintuja. Osa on todella kovaäänistä meteliä ja osa on niin hiljaista, että pitäisi oikein pysähtyä kuuntelemaan.
Vastaan tuli kiireinen rouva, jolla oli kuulokkeet päässä, mutta läpi kuului suomipop.
Yksi kaverini harrastaa polkujuoksua ja kuuntelee silloin hiljaista mindfullness-musiikkia (en oikein tiedä, mitä se on, mutta varmasti parempaa kuin metsässä kävely, luonnon äänet ja linnunlaulu).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuunnella voi muutakin musiikkia kuin jumputusta.
Itse rakastan musiikkia ja kuuntelen yleensä päivittäin. Mutta jos kuuntelen vaikka tunnin tai pari putkeen niin alkaa jo puuduttaa. En saa enää mitään kiksejä. Tekee hyvää olla taas tunteja tai päiviä kuuntelematta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mielenkiintoista. Itse en pysty elämään ilman musiikkia.
Minä en pysty elämään ilman kirjoja ja lukemista! Haluan täyttää ajatukseni aina uudella, tuoreella asialla, musiikkihan toistaa sitä samaa melodiaa ja lyrikkaakin jatkuvasti.
Et ilmeisesti tiedä että on muutakin musiikkia kuin se mitä joku radio Nova suoltaa. Spotifyssa on käytännössä loputon tarjonta erilaista musiikkia. Esim tällä viikolla olen kuunnellut ranskalaista rappiä, venäläistä hardcorea sekä tanssimusiikkia, arabialaista housea, ja ties mitä muita joiden genreä en edes osaa nimetä. Jos itse on tylsä ihminen joka ei osaa etsiä muuta kuin niitä listahittejä, niin toki voi olla vaikea ymmärtää vaihtoehtojen loputonta määrää.
Ihmeellisen tasaisesti 50/50 jakaantuneet ylä ja alapeukut. Aihe jakaa kansan selkeästi.
Kultainen keskitie on paras, eli ei kuunnella liikaa eikä sen puoleen suljeta ollenkaan musiikkia ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mielenkiintoista. Itse en pysty elämään ilman musiikkia.
Millä tavalla musiikkia tarvitaan elämiseen? Miksi joku ei muka pystyisi elämään ilman musiikkia? Tuo on niin klisee lausahdus, "en voi elää ilman musiikkia", kyllä voit.
Kuuntelen paljon musiikkia. Aivojen stimulointi ei ole ollenkaan huono asia. Kannattaa joskus kokeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mielenkiintoista. Itse en pysty elämään ilman musiikkia.
Millä tavalla musiikkia tarvitaan elämiseen? Miksi joku ei muka pystyisi elämään ilman musiikkia? Tuo on niin klisee lausahdus, "en voi elää ilman musiikkia", kyllä voit.
Meillä joillain on soi päässä taustamusiikkia koko ajan. Jos se lakkaisi, tarkoittaisi se luultavasti aivotoimintojen pysähtymistä.
Record Collector kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mielenkiintoista. Itse en pysty elämään ilman musiikkia.
Kuuntelen itse musikkia pääasiassa perinteisillä stereoilla, joissa on siis vahvistin, kaksi isoa lattiakautinta, CD-levysoitin ja vinyylilevysoitin. Yleensä kuuntelen 1- 2 CD:tä tai 1-2 LP:tä päivässä ilman että naapurit joutuisivat siitä kohtuuttomasti kärsimään, sillä normaaliin päiväaikaan on muutenkin kaikenlaista ylimääräistä ääntä kuten liikenteen melua, pihalla huutavia lapsia, pyykinpesua, asunnon imurointia, tms. Minulla on myös varsin laaja levykokoelma 1950-luvulta 2010-luvulle asti eli jostain Chuck Berrystä Ellie Gouldingiin, mutta ei yhtään ainoaa rap-albumia ei suomeksi eikä englanniksi.
Olen tottunut kuuntelemaan musiikki albumikokonaisuuksina, mutta toki kuuntelen sattunaisesti joitakin radio-ohjelmia ja käyn YouTubessa katsomassa musiikkivideoita, konserttitaltiointeja ja muusikoiden haastatteluja. Minusta musiikin kuuntelu toimii parhaiten sopivasti annosteltuna aivan kuten elokuvan katsomisesta nauttii enemmän kun sen tekee keskittyneesti eikä esim. niin että televisio olisi koko ajan vain taustalla päällä.
MInuakin vähän ihmetyttää miksi jotkut haluavat kulkea joka paikkaan kuulokkeet päässä musiikkia kuunnellen. Kun liikun kaupungilla ihmisten kesken, haluan ottaa enemmin kontakteja muihin ihmisiin ja tervehtiä tuttuja kuin sulkeutua omaan maailmaan kännykkää räplämään. Samoin juostessa tarkkailen enemmin ympäristöä ja omia ajatuksiani kuin että minulla olisi kuulokkeet korvilla.
En minä ainakaan jossain työmatkalla ota kontaktia vastaantulijoihin sen enempää kuin on pakko, eikä helsingin kokoisessa kaupungissa hirveästi tule tervehdittäviä tuttuja vastaan. Jos tulee, niin voin ottaa kuulokkeet pois. Osaan myös tarkkailla ympäristöä sekä ajatella samalla kun kuuntelen musiikkia. Miksi joidenkin mielestä on suurikin hyve ettei vahingossakaan kuuntele musiikkia, lue kirjoja, katso elokuvia tms mikä saattaisi tuottaa mielihyvää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musiikki tekee hyvää aivoille, joten kuuntelen paljon musiikkia myös kuntoutussyistä.
Vierailija kirjoitti:
The Harvard Professor, Steven Pinker says in “The Language Instinct”:
“As far as biological cause and effect are concerned, music is useless. Music appears to be… a cocktail of recreational drugs that we ingest through the ear to stimulate a mass of pleasure circuits at once… Music could vanish from our species and the rest of our lifestyle would be virtually unchanged.”
Strong words.
Onko hän teidän mukaan väärässä? Ei ole.
Musiikki on turhaa suurimmaksi osin.
Koko ihmiselo on turhaa, mutta voi siitä silti nauttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On jotenkin surullista, että ihmiset haluavat sulkea ympäröivän maailman pois, käpertyä omaan kuplaansa johon luodaan oma henkilökohtainen tunnelma musiikilla. Jokainen hiihtelee omassa tunnelmassaan jonne toisia ei haluta eivätkä toisten kuplat kiinnosta. Ymmärrän täydellisesti rauhassa olon tarpeen, ja myös sen, että jotkut haluavat mieluummin tasaisen, ennustettavan äänimaton kuin satunnaista meteliä ympärillään. Silti minusta nykyinen tapa olla julkisilla paikoilla koko ajan kuulokkeet päässä kertoo ihmisistä jotain perin murheellista.
10 vuotta sitten maaseudun pikkukaupungissa kuulokkeiden käyttö ei ollut kovin yleistä. Muistan kun olin käymässä pääkaupunkiseudulla ja yllätyin siitä että kenellekään ei voinut puhua, kukaan ei kuullut mitään. Metrolaiturilla etsin ihmistä, jolta kehtaisin kysyä neuvoa keskeyttämättä hänen kuunteluaan. Helsinki tuntui tosi muuttuneelta, koska sitä aiemmilla käynneilläni sielläkään kovin moni ei ollut suojautunut kuulokkeiden taakse ja olin kokenut ihmiset vastaanottavaisina ja helposti lähestyttävinä.
En minä tarkoita, että ihmisten pitäisi olla koko ajan valmiustilassa minua kuuntelemaan, mutta koen että sellainen pieni, vastaanottavainen kanssakäyminen on kuitenkin myös tärkeää julkisissa tiloissa, koska se rakentaa yhteyttä toisiin, turvallisuutta, huomioiduksi tulemista. En tiedä millaista Helsingissä on tänä päivänä, mutta joitain vuosia sitten se vaikutti jääneen pois tai ainakin vähentyneen merkittävästi.
Vierailija kirjoitti:
Luettavaa aiheesta:
https://www.psychologytoday.com/us/blog/music-matters/201309/was-steven…
http://ricecatalyst.org/discoveries/2015/6/28/music-a-language-or-an-au…
Steven Pinker’s Cheesecake For The Mind http://cogweb.ucla.edu/Abstracts/Carroll_C98.html
En nyt tajua mikä pointti näissä lähteissä oli? Artikkeleissahan nimenomaan kritisoidaan Pinkerin väitettä, että musiikki olisi vain puheen sivutuote. Todennäköisempää on siis että puhe on musiikin sivutuote. Vikassa artikkelissa spekuloidaan että lapsi joka kasvaa ilman taiteellisia ja musikaalisia ärsykkeitä ei kehity normaalisti. Musiikki kehittää ja stimuloi aivoja ja vahvistaa kykyä tunnistaa monimutkaisia kaavoja.
Siitä olen samaa mieltä, että nykyinen listamusiikki on usein melko ala-arvoista, enkä pidä siitä että sitä pakkosyötetään ihmisille esim. ruokakaupoissa ja muissa julkisissa tiloissa. Siksi kuulokkeet ovat parempi vaihtoehto, niin voi itse valita musiikkinsa... Toki julkisissa tiloissa pitäisi olla myös oikeus hiljaisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis syy on sen tutkijan mielestä, että musiikin kuuntelu on ajanhukkaa ja sen tilalla voisi tehdä jotain hyödyllisempää. Jjjust :D no mutta onhan se ajanhukkaa sellaiselle, joka ei musiikista välitä. Sen sijaan sellaiselle, joka siitä tykkää, on se kaikkea muuta kuin ajanhukkaa ja siitä tulee hyvä mieli ja näinollen edesauttaa jopa mielenterveyttä. Ei vaikuta kovin fiksulta tuo ap:n jumaloima tyyppi.
Vierailija kirjoitti:
On jotenkin surullista, että ihmiset haluavat sulkea ympäröivän maailman pois, käpertyä omaan kuplaansa johon luodaan oma henkilökohtainen tunnelma musiikilla. Jokainen hiihtelee omassa tunnelmassaan jonne toisia ei haluta eivätkä toisten kuplat kiinnosta. Ymmärrän täydellisesti rauhassa olon tarpeen, ja myös sen, että jotkut haluavat mieluummin tasaisen, ennustettavan äänimaton kuin satunnaista meteliä ympärillään. Silti minusta nykyinen tapa olla julkisilla paikoilla koko ajan kuulokkeet päässä kertoo ihmisistä jotain perin murheellista.
10 vuotta sitten maaseudun pikkukaupungissa kuulokkeiden käyttö ei ollut kovin yleistä. Muistan kun olin käymässä pääkaupunkiseudulla ja yllätyin siitä että kenellekään ei voinut puhua, kukaan ei kuullut mitään. Metrolaiturilla etsin ihmistä, jolta kehtaisin kysyä neuvoa keskeyttämättä hänen kuunteluaan. Helsinki tuntui tosi muuttuneelta, koska sitä aiemmilla käynneilläni sielläkään kovin moni ei ollut suojautunut kuulokkeiden taakse ja olin kokenut ihmiset vastaanottavaisina ja helposti lähestyttävinä.
En minä tarkoita, että ihmisten pitäisi olla koko ajan valmiustilassa minua kuuntelemaan, mutta koen että sellainen pieni, vastaanottavainen kanssakäyminen on kuitenkin myös tärkeää julkisissa tiloissa, koska se rakentaa yhteyttä toisiin, turvallisuutta, huomioiduksi tulemista. En tiedä millaista Helsingissä on tänä päivänä, mutta joitain vuosia sitten se vaikutti jääneen pois tai ainakin vähentyneen merkittävästi.
No itse käytän kuulokkeita esim. salilla ja kyllä silti saatan katsoa kanssatreenaajia silmiin ja huomioin muut ihmiset, hymyilen yms. ja huomaan kyllä jos joku alkaa minulle puhumaan ja tällöin nappaan napit korvista.
Minua raivostuttaa töissä, kun jonkun on pakko aina laittaa välittömästi se mölytoosaradio päälle, joka sitten soittelee niitä samoja kappaleita koko päivän uudestaan ja uudestaan. Välillä se tuntuu sellaiselta helvetilliseltä limbolta. Minulla meinaa pää levetä sen radion takia ja nää radioihmiset ei taas kuulemma kestä hiljaisuutta töissä, mikä mulle sopisi vallan mainiosti.
Mulla oli joku ihmeellinen blokki musiikin kuuntelua kohtaan joskus teininä. Ajattelin että vain minulla oli sellainen.
Onneksi meni pois. Musiikkia ei voi kuunnella liikaa. (Paitsi jos kuulonsa tuhoaa.) Kai sitä kuvitteli olevansa joku järjen ristiretkeläinen ja länsimaisen sivilisaation viimeinen toivo tai jotain? Se vasta typerää ajan hukkaa olikin. :D
Jaa. Mulle musiikki on elämä. Soitan myös kitaraa ja pianoa. En voisi elää ilman.
Minusta tuntuu, että autistiset ihmiset eivät niin välitä musiikista. Sellaiseen olen törmännyt esim kun olen seurustellut autistisen kanssa, ei varsinaisesti koskaan kuunnellut musiikkia.
Voin olla väärässäkin.
Alue: Aihe vapaa
Mun työmatka vie 1.5 tuntia suuntaansa (tunnin juna plus kävely meluisten alueiden läpi), ja työskentelen avokonttorissa jossa kollegat tekevät paljon puhelimella töitä. Vaihtoehtona on siis koko kuunnella kolme tuntia juna-ääniä, toisten puhetta, mainoksia, autoja, ja päälle 8 tuntia avokonttorin melusaastetta.. Tai 11 tuntia valitsemaani musiikkia.
En nyt ihan saa kiinni ajatuksesta, kuinka satunnaisen melun kuuntelu olisi jotenkin parempi vaihtoehto. Joskus on vahingossa akku loppunut kuulokkeista, ja melua kuunnellessani olen kyllä huomattavasti stressaantuneempi ja huonolla päällä, enkä pysty keskittymään kun jokin satunnainen ääni tai puhe vie aina huomion.