Abortin vastustaja, mikä on tekosyysi olla työskentelemättä lastensuojelussa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osittain vastustan aborttia. Olen työskennellyt lastensuojelussa vuosia sosiaalityöntekijänä. Mieleeni ei kuitenkaan tule yhtään asiakasperhettä, joka olisi halunnut tehdä abortin. Päin vastoin, monet asiakasperheitteni vanhemmista haluavat monta lasta. En koe, että työssäni olisin tekemisissä ei-toivottujen lasten kanssa.

Ehkä joku ennemminkin ajattelee tätä asiaa siten päin, että "huonot vanhemmat" eivät saisi hankkia lasta, vaan lapsi pitäisi abortoida; kun ne "huonot vanhemmat" joutuvat antamaan lapset sitten kuitenkin pois, kun eivät osaa niistä pitää huolta. Mutta monestikaan ei pystytä luokittelemaan joitain ihmisiä huonoiksi vanhemmiksi etukäteen. Narkomaanitkin minä laittaisin raskauden ajaksi vain pakkohoitoon. Sitten lapsen synnyttyä tilannetta voisi arvioida uudestaan.

Monet naiset tekevät abortin esim. ensimmäisen lapsen ollessa vielä vauva. Raskaaksi tullaan vahingossa, kun luotetaan imetyksen ehkäisytehoon. Tai parikymppisenä kun on hoidett ehkäisy vähän sinne päin - tyhmyyttä. 

Ymmärrän abortin monissa tapauksissa: jos raskaus uhkaa naisen henkeä, jos lapsi on todetusti vakavasti sairas tai jos on raiskauksen vuoksi raskaana. Kuitenkin, jos tahallisesti harrastaa seksiä, olisi mielestäni oltava valmis sen luontaiseen seuraukseen, raskauteen. Kaikki tietävät, että mikään ehkäisy ei ole 100% varma.

Eniten minua ällöttävät ne ihmiset, jotka haluavat abortin kun raskaus on jo pitkällä. Samaan aikaan sairaalassa voi olla abortoitu iso vauva ja suunnilleen saman kokoinen keskonen.

Sinun asiasi ei ole tuomita toisia tai kyseenalaistaa toisten valintoja ja elämäå. Hoida vain työsi.

Lastensuojelun sossun tehtävä on kyseenalaistaa vanhempien valintoja, jos ne eivät ole lapsen etu tai jopa lapselle vahingollisia. Jos Pikkulapsen äiti päättää piikittää suoneensa piriä, niin totta maar se sossulle kuuluu kyseenalaistaa ja tuomita.

Ei, vaan sossun tehtävä on arvioida tilanne ja suorittaa tarvittavat lastensuojelulliset toimenpiteet. Tähän ei kuulu toisten valintojen tuomitseminen,.

Kyllä minä huostaanoton valmistelun näkisin melko tuomitsevana.

en vastusta aborttia, mutta se pitäisi tehdä tavalla joka saa henkarin vaikuttamaan humaanilta.

"Ei" uudelle mahdollisuudelle! Repikää koko kohtu rikki samalla.

Vierailija kirjoitti:

en vastusta aborttia, mutta se pitäisi tehdä tavalla joka saa henkarin vaikuttamaan humaanilta.

"Ei" uudelle mahdollisuudelle! Repikää koko kohtu rikki samalla.

Öh, tähän olisi kyllä kiva kuulla jotain perusteluita? Jos vaikka teini tulee raskaaksi hyväksikäytön myötä niin tämä pitäisi repiä rikki? Miksi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopettakaa jo se adoptiojonoista jankkaaminen, kaikki siellä roikkuvista eivät ole vanhemmiksi soveltuvia! Prosessi on hyvästä syystä pitkä.

Kumma kun adoptiossa on erittäin tiukat vaatimukset vanhemmiksi kelpaamiseen, mutta itse saa lapsen tehdä kuka vaan vailla mitään kriteerejä.

Tästä seuraa varmasti kivitys, mutta...

Pyrin ajattelemaan lapsettomuutta niin, että ehkä elämällä onkin jotain muuta varattuna sille henkilölle kuin lisääntyminen. Ehkä antaa kodin jollekin muulle tarvitsevalle lapselle, tai muuten edesauttaa jo olemassa olevia lapsia vaikka tukiperheenä tai järjestötöissä. Ehkä löytää uuden intohimon ja mullistaa elämänsä. Ehkä mullistaa maailmaa. Polkuja on niin monenlaisia.

En tiedä miltä "kellon tikitys" tuntuu, vaikka pidänkin lapsista valtavan paljon. Siksi vaikuttaa oudolta, että joku menettäisi tyystin mielenterveytensä, eikä miltei haluaisi olla edes olemassa, mikäli ei saa omaa lasta? Ymmärrän väkisinkin biologisen puolen, mutten kokonaan henkistä. Onko se mielenterveys ollut riittävän vakaalla pohjalla muutenkaan? Eikö lapseen saattaisi kohdistua kohtuuttomia odotuksia kaiken täydellistämisestä? Ihminen se lapsikin "vain" on, arvokas sellaisenaan, ei odotuksia täyttämässä. Jos rakastaa niin paljon lapsia, eikö lapsi kuin lapsi ole sen rakkauden arvoinen?

Varmasti loukkasin jotakuta, mutta se ei missään nimessä ollut tarkoituksena.

Nosto

Mitä tapahtui sektio/abortti-ketjulle? Mistä siellä lopuksi puhuttiin kun piti poistaa?

Vastustan aborttia ja toimin lastenkodin ohjaajana.

Ei lapsen tarvitse kuolla sen takia että vanhempansa toilailivat seksin suhteen. Se ihmiselämä joka on lähtenyt alulle, jatkukoon.

Luojan kiitos lainsäädäntö antaa Suomessa luvan aiemmin tituleeratun solukasan abortointiin.

Ei silloin ihminen kuole, jos kyseessä on nk. solukasa.

Vierailija kirjoitti:

Vastustan aborttia ja toimin lastenkodin ohjaajana.

Ei lapsen tarvitse kuolla sen takia että vanhempansa toilailivat seksin suhteen. Se ihmiselämä joka on lähtenyt alulle, jatkukoon.

Mitä mieltä olet heistä, joita on hyväksikäytetty? Että ansaitsivatkin sen? Mitäs pukeutui hameeseen?

Maailmaan tarvittaisiin aika monta lastenkotia lisää jos aborttia ei saisi vapaasti. Mistä rahat sellaiseen? Nytkin on sosiaalihuolto jo tiukilla.

En vastusta aborttia (yksikkö), mutta olen vakaasti sitä mieltä että viimeistään kolmannen abortin kohdalla pitäisi samalla laittaa piuhat solmuun.

Voisin myös adoptoida muksun tai pari jos se olisi mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Luojan kiitos lainsäädäntö antaa Suomessa luvan aiemmin tituleeratun solukasan abortointiin.

Ei silloin ihminen kuole, jos kyseessä on nk. solukasa.

Puutu solukasan kehitykseen - ei ikinä kehity aikuista ihmistä

Puutu täysiaikaisen sikiön kehitykseen - ei ikinä kehity aikuista ihmistä

Puutu taaperon kehitykseen - ei ikinä kehity aikuista ihmistä

Hienoa jos et näe noissa eroa, itselleni ne ovat yksi ja sama asia. Estetään ihmisyksilön kehityksen jatkuminen.

Vierailija kirjoitti:

Luojan kiitos lainsäädäntö antaa Suomessa luvan aiemmin tituleeratun solukasan abortointiin.

Ei silloin ihminen kuole, jos kyseessä on nk. solukasa.

Mutta kun se ihminen kohdussa ei ole solukasa. Rv 12 vaikkapa solukasa? Höpsis.

Nosto

Lastensuojelun entisenä lapsena vastaan, että ennemmin toivoisin, että olisin jäänyt syntymättä, kuin syntyä paskoille vanhemmille. Koko elämä on yhtä taistelua joka asiassa, parisuhteissa, omassa mielenterveydessä, työpaikoissa, opiskeluissa...ja vituttaa katsoa vierestä, kun normaalin lapsuuden saaneet vain puksuttavat eteenpäin ilman murheita tai suurempia ongelmia, mulla menee päin kettua kaikki. En ole vihainen hyvän lapsuuden saaneille enkä toivo kenellekään mitään pahaa, olen vain vihainen siitä, että oma elämä ja idiootti vanhempien takia ainaista kärsimystä.