Lue keskustelun säännöt.
Sinä, joka vaadit lisää vauvoja - perustele minulle miksi synnyttäisin
25.04.2019 |
Olen hedelmällisessä iässä oleva nainen, jolla on lapsia haluava, vakityössä oleva mies. Keskiverto palkka. Mahdollisuus siis löytyy. Itse vielä opiskelen. Oma kantani lapsiin ei ole ehdoton, joskaan en paljasta kumpaan suuntaan kallistun.
Sen verran voin paljastaa, etten vihaa lapsia. (:D) Omien kavereideni lapsiperhe-elämää seuratessani, on äidin osa näyttäytynyt vaivalloisena, sekä vankilan kaltaisena. Joskin varmasti myös omat lapset ovat todella rakkaita.
Kerrotko minulle, sinä joka toivot maamme väkiluvun kasvavan, miksi juuri minä synnyttäisin vauvan? Hyviä perusteluja saatan jopa kuunnella.
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikki tai edes suurin osa ajattelee, että kyllä joku muu synnyttää niin siinä käy siten ettei niitä vauvoja teekään kukaan. ("Tiedätkö ketään 'joku muu' -nimistä...?") Vaikka kaikki hedelmällisessä iässä olevat naiset hankkisivat nyt lapsen, niin silti väestön ikärakenne ja kantasuomalaisten määrä on menossa edelleen huonoon suuntaan.
Siksi.
Kiitos mielipiteestäsi. Vastaisitko sitten vielä viestin numero 53 kysymyksiin.
No esim. juuri oli lehdessä, että joku kunta maksaa kymppitonnin vauvarahan. Lisäksi monia uudistuksia on jo tehty, mm. äitiysloman ajalta kertyy eläkettä vaikka ei ole töissä. Keinoja kyllä löytyy, mutta ne eivät auta jos asenne on väärä.
Suurin muutos yhteiskunnassa pitäisi tehdä sukupuolien arvottamisessa. Tällä hetkellä naisia pidetään korkeassa arvossa pelkän olemassa olonsa vuoksi, koska heidän oletetaan synnyttävän lapsia. Miehet taas arvotetaan vain tehdyn työn ja yhteiskunnan rahoittamisen perusteella. Tällä hetkellä naiset ovat melkoisia vapaamatkustajia kun monikaan ei meinaa hankkia lapsia, mutta arvotus lasten hankinnan perusteella kyllä kelpaa. Lasten hankkiminen voisi alkaa kiinnostaa jos pitää pärjätä samalla arvotuksella kuin miestenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikki tai edes suurin osa ajattelee, että kyllä joku muu synnyttää niin siinä käy siten ettei niitä vauvoja teekään kukaan. ("Tiedätkö ketään 'joku muu' -nimistä...?") Vaikka kaikki hedelmällisessä iässä olevat naiset hankkisivat nyt lapsen, niin silti väestön ikärakenne ja kantasuomalaisten määrä on menossa edelleen huonoon suuntaan.
Siksi.
Kiitos mielipiteestäsi. Vastaisitko sitten vielä viestin numero 53 kysymyksiin.
No esim. juuri oli lehdessä, että joku kunta maksaa kymppitonnin vauvarahan. Lisäksi monia uudistuksia on jo tehty, mm. äitiysloman ajalta kertyy eläkettä vaikka ei ole töissä. Keinoja kyllä löytyy, mutta ne eivät auta jos asenne on väärä.
Suurin muutos yhteiskunnassa pitäisi tehdä sukupuolien arvottamisessa. Tällä hetkellä naisia pidetään korkeassa arvossa pelkän olemassa olonsa vuoksi, koska heidän oletetaan synnyttävän lapsia. Miehet taas arvotetaan vain tehdyn työn ja yhteiskunnan rahoittamisen perusteella. Tällä hetkellä naiset ovat melkoisia vapaamatkustajia kun monikaan ei meinaa hankkia lapsia, mutta arvotus lasten hankinnan perusteella kyllä kelpaa. Lasten hankkiminen voisi alkaa kiinnostaa jos pitää pärjätä samalla arvotuksella kuin miestenkin.
Millä tavalla ne naiset ovat vapaamatkustajia, jos käyvät töissä ja maksavat veronsa?
Odotin kiinnostavaa yhteiskunnallista keskustelun alkua, mutta törmästinkin johonkin jonneen tahi katkeroituneeseen ukkoon/eukkoon.
"Suomelle on pitkään ollut tyypillistä, että naisten ja miesten työllisyysasteet eivät ole eronneet merkittävästi toisistaan. Tämä poikkeaa monista EU-maista. 15–64-vuotiaiden naisten työllisyysaste on ollut Suomessa pitkällä aikavälillä huomattavasti korkeampi kuin vastaava EU28-maiden keskiarvo. Miesten työllisyysaste on ollut melko lähellä EU28-keskiarvoa. Vuonna 2015 naisten työllisyysasteen keskiarvo EU28-maissa oli 60,4 ja miesten 70,8 prosenttia."
Vierailija kirjoitti:
No esim. juuri oli lehdessä, että joku kunta maksaa kymppitonnin vauvarahan. Lisäksi monia uudistuksia on jo tehty, mm. äitiysloman ajalta kertyy eläkettä vaikka ei ole töissä. Keinoja kyllä löytyy, mutta ne eivät auta jos asenne on väärä.
Suurin muutos yhteiskunnassa pitäisi tehdä sukupuolien arvottamisessa. Tällä hetkellä naisia pidetään korkeassa arvossa pelkän olemassa olonsa vuoksi, koska heidän oletetaan synnyttävän lapsia. Miehet taas arvotetaan vain tehdyn työn ja yhteiskunnan rahoittamisen perusteella. Tällä hetkellä naiset ovat melkoisia vapaamatkustajia kun monikaan ei meinaa hankkia lapsia, mutta arvotus lasten hankinnan perusteella kyllä kelpaa. Lasten hankkiminen voisi alkaa kiinnostaa jos pitää pärjätä samalla arvotuksella kuin miestenkin.
Kymppitonnin vauvaraha on hyvä alku.
Eli ymmärränkö oikein:
- Mielestäsi saan arvostusta vain olemassaoloni perusteella
- Mielestäsi miehiä arvostetaan työn ja yhteiskunnan rahoittamisen perusteella
- Mielestäsi minun kuuluisi saada arvostusta vain, jos synnytän lapsia
Kuitenkin naisten ja miesten työllisyys on suurinpiirtein sama. Ovatko naiset siis parempia ihmisiä, kun tekevät työtä vaikkei arvostuksen puolesta tarvitsisi? Riittäisi ihan vaan että oleilen.
Perustelusi vakuuttaa minut enemmänkin siihen, että naisena minun kannattaisi lopettaa työnteko ja nauttia paratiisimaisesta elämästäni. kuitenkin vaikutat hieman todellisuudesta harhautuneelta, joten täytynee vielä tarkistaa muualta, onko asia todella niin hyvin!! Vapaus ilman töitä, täältä tullaan!!
- Ap
Raskaus ja synnytys on ihan pikkiriikkinen osa lapsen kasvatusta tasapainoiseksi aikuiseksi. Raskaus voi olla tai olla olematta täysin hanurista ja synnytys voi olla ihan mitä tahansa. Ekat vuodet ovat rankkoja. Ja kyllä, vaikka parisuhde ja vanhemmuus olisi miten tasa-arvoista, niin se on äiti, joka kantaa lapsen ja synnyttää lapsen, yleensä myös huolehtii pääsääntöisesti. Se on äiti, jonka kroppa muuttuu yleensä pysyvästi, työura on katkolla ja kuka jää sairaan lapsen kanssa kotiin. Se on myös äiti, jonka omat harrastukset ja touhut ovat niitä, joista ekana tingitään. Ja se on äiti, jonka tulot romahtavat vuodeksi kahdeksi. Se on myös äiti, joka yleensä herää tai herätetään yöllä, oli asia sitten tissiä, lohdutusta, hammassärkyä tai pimeän pelkoa. Lisäksi se on juuri äiti, jonka viaksi lasketaan ulkopuolisten toimesta kaikki mahdollinen, joka lapsessa tai hänen kehityksessään ei ole suoraan oppikirjasta. Ja se on juuri äiti, jonka vanhemmuutta ja olemusta vastaan hyökätään. Lisäksi se ihana mytty kasvaa monen mutkan kautta ensin uhmaavaksi taaperoksi, hetken tyyntä ja sitten se on kunnon murkku ja mutsi on hullu lehmä. Ja vaikka se kupeiden hedelmä olisi (toivottavasti hetkellisesti) aivan järkyttävä apina, jonne tai pissis, niin siltikin antaisit henkesi hetkeäkään pohtimatta, jos lapsen hyvinvointi sitä vaatisi. Lisäksi ihan hyvästä, tasa-arvoisesta ja aktiivisesta miehestä saattaa kuoriutua tai taantua yksi lapsi lisää, joka parhaimmillaan unohtaa olevansa perheen toinen vanhempi ja heittäytyy vapaamatkustajaksi. Tai vaan häipyy jonkun pubi-Pirkon matkaan siinä vaiheessa, kun arki ei ole kivaa.
Mutta joo. Jos sinä haluat lapsen, niin kannattaa ehdottomasti yrittää. On se silti maailman isoin ja ihanin asia. Helppoa ei tule olemaan, mutta onko elämää edes tarkoitettu helpoksi. Rakkaus omiin lapsiin on ihan hillitön voima.
31-vuotiaaksi elelin ihan aktiivista ja vauhdikasta elämää. Jotenkin siinä oli jo bilettämiset nähty, matkailtu kystä kyllin ja kierretty oman lajin kansallisia karkeloita teinistä asti, työurakin oli varsin kivassa vauhdissa tai oikeastaan hyvään asentoon vakiintunut. Yhdessä hyvän miehen kanssa muutaman vuoden ja pulla uuniin ilman vauvakuumetta. Pienen alkujärkytyksen jälkeen siitä miehestä tuli muuten maailman paras isä ja taistelupari maailmaa vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Raskaus ja synnytys on ihan pikkiriikkinen osa lapsen kasvatusta tasapainoiseksi aikuiseksi. Raskaus voi olla tai olla olematta täysin hanurista ja synnytys voi olla ihan mitä tahansa. Ekat vuodet ovat rankkoja. Ja kyllä, vaikka parisuhde ja vanhemmuus olisi miten tasa-arvoista, niin se on äiti, joka kantaa lapsen ja synnyttää lapsen, yleensä myös huolehtii pääsääntöisesti. Se on äiti, jonka kroppa muuttuu yleensä pysyvästi, työura on katkolla ja kuka jää sairaan lapsen kanssa kotiin. Se on myös äiti, jonka omat harrastukset ja touhut ovat niitä, joista ekana tingitään. Ja se on äiti, jonka tulot romahtavat vuodeksi kahdeksi. Se on myös äiti, joka yleensä herää tai herätetään yöllä, oli asia sitten tissiä, lohdutusta, hammassärkyä tai pimeän pelkoa. Lisäksi se on juuri äiti, jonka viaksi lasketaan ulkopuolisten toimesta kaikki mahdollinen, joka lapsessa tai hänen kehityksessään ei ole suoraan oppikirjasta. Ja se on juuri äiti, jonka vanhemmuutta ja olemusta vastaan hyökätään. Lisäksi se ihana mytty kasvaa monen mutkan kautta ensin uhmaavaksi taaperoksi, hetken tyyntä ja sitten se on kunnon murkku ja mutsi on hullu lehmä. Ja vaikka se kupeiden hedelmä olisi (toivottavasti hetkellisesti) aivan järkyttävä apina, jonne tai pissis, niin siltikin antaisit henkesi hetkeäkään pohtimatta, jos lapsen hyvinvointi sitä vaatisi. Lisäksi ihan hyvästä, tasa-arvoisesta ja aktiivisesta miehestä saattaa kuoriutua tai taantua yksi lapsi lisää, joka parhaimmillaan unohtaa olevansa perheen toinen vanhempi ja heittäytyy vapaamatkustajaksi. Tai vaan häipyy jonkun pubi-Pirkon matkaan siinä vaiheessa, kun arki ei ole kivaa.
Mutta joo. Jos sinä haluat lapsen, niin kannattaa ehdottomasti yrittää. On se silti maailman isoin ja ihanin asia. Helppoa ei tule olemaan, mutta onko elämää edes tarkoitettu helpoksi. Rakkaus omiin lapsiin on ihan hillitön voima.
31-vuotiaaksi elelin ihan aktiivista ja vauhdikasta elämää. Jotenkin siinä oli jo bilettämiset nähty, matkailtu kystä kyllin ja kierretty oman lajin kansallisia karkeloita teinistä asti, työurakin oli varsin kivassa vauhdissa tai oikeastaan hyvään asentoon vakiintunut. Yhdessä hyvän miehen kanssa muutaman vuoden ja pulla uuniin ilman vauvakuumetta. Pienen alkujärkytyksen jälkeen siitä miehestä tuli muuten maailman paras isä ja taistelupari maailmaa vastaan.
Ihanaa kuulla, että teillä on ilmeisesti käynyt hyvin. :) En nyt halua paljastaa, haluanko lapsen vai en, sillä se saattaisi vaikuttaa keskusteluun, mutta arvostan rehellistä ja todellisuudessa kiinniolevaa vastausta!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No esim. juuri oli lehdessä, että joku kunta maksaa kymppitonnin vauvarahan. Lisäksi monia uudistuksia on jo tehty, mm. äitiysloman ajalta kertyy eläkettä vaikka ei ole töissä. Keinoja kyllä löytyy, mutta ne eivät auta jos asenne on väärä.
Suurin muutos yhteiskunnassa pitäisi tehdä sukupuolien arvottamisessa. Tällä hetkellä naisia pidetään korkeassa arvossa pelkän olemassa olonsa vuoksi, koska heidän oletetaan synnyttävän lapsia. Miehet taas arvotetaan vain tehdyn työn ja yhteiskunnan rahoittamisen perusteella. Tällä hetkellä naiset ovat melkoisia vapaamatkustajia kun monikaan ei meinaa hankkia lapsia, mutta arvotus lasten hankinnan perusteella kyllä kelpaa. Lasten hankkiminen voisi alkaa kiinnostaa jos pitää pärjätä samalla arvotuksella kuin miestenkin.
Kymppitonnin vauvaraha on hyvä alku.
Eli ymmärränkö oikein:
- Mielestäsi saan arvostusta vain olemassaoloni perusteella
- Mielestäsi miehiä arvostetaan työn ja yhteiskunnan rahoittamisen perusteella
- Mielestäsi minun kuuluisi saada arvostusta vain, jos synnytän lapsiaKuitenkin naisten ja miesten työllisyys on suurinpiirtein sama. Ovatko naiset siis parempia ihmisiä, kun tekevät työtä vaikkei arvostuksen puolesta tarvitsisi? Riittäisi ihan vaan että oleilen.
Perustelusi vakuuttaa minut enemmänkin siihen, että naisena minun kannattaisi lopettaa työnteko ja nauttia paratiisimaisesta elämästäni. kuitenkin vaikutat hieman todellisuudesta harhautuneelta, joten täytynee vielä tarkistaa muualta, onko asia todella niin hyvin!! Vapaus ilman töitä, täältä tullaan!!
- Ap
Sitten kun erilaiset naisia suosivat sukupuolikiintiöt ja vastaavat erikoiskohtelut poistetaan. Naiset myös käyttävät ja heille myönnetään sekä lukumääräisesti ja rahamääräisesti eniten yhteiskunnan tukia. Maanpuolustuvelvollisuus varusmiespalveluksen muodossa koskee vain miehiä.
Epäkohtia on muitakin, mutta kunhan nuo poistetaan niin voidaan alkaa puhua siitä, että naiset pärjäävät itse ja omilla ansioillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun erilaiset naisia suosivat sukupuolikiintiöt ja vastaavat erikoiskohtelut poistetaan. Naiset myös käyttävät ja heille myönnetään sekä lukumääräisesti ja rahamääräisesti eniten yhteiskunnan tukia. Maanpuolustuvelvollisuus varusmiespalveluksen muodossa koskee vain miehiä.
Epäkohtia on muitakin, mutta kunhan nuo poistetaan niin voidaan alkaa puhua siitä, että naiset pärjäävät itse ja omilla ansioillaan.
https://www.kela.fi/tilastot-aiheittain
Sairaanhoitokorvauksiin menee rahaa enemmän miehille.
Työttömyysturvaetuuksiin enemmän rahaa miehille.
Eläke-etuudet ovat korkeampia miehille.
Vanheimpainpäivärahaa menee enemmän naisille.
Lastenhoidontukia menee enemmän naisille.
Opintotukea menee enemmän naisille.
Koulumatkatukea, Kelan kuntoutuspalveluja suunnilleen saman verran molemmille.
Mitä päättelisit näistä tilastoista?
Maanpuolustus on kokonaan toinen puheenaihe, siinä luultavasti olemme lähempänä samaa mieltä. En kyllä ymmärrä millä perusteella asia liittyy synnyttämiseen, eiköhän ole ihan oma asiansa.
Myöskään sukupuolikiintiöitä en ymmärrä. Kuitenkin jostain syystä tutkimusten mukaan tämä hyödyttää myös päteviä miehiä.
En ihan näe aukotonta logiikkaa perusteluissasi.
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun erilaiset naisia suosivat sukupuolikiintiöt ja vastaavat erikoiskohtelut poistetaan. Naiset myös käyttävät ja heille myönnetään sekä lukumääräisesti ja rahamääräisesti eniten yhteiskunnan tukia. Maanpuolustuvelvollisuus varusmiespalveluksen muodossa koskee vain miehiä.
Epäkohtia on muitakin, mutta kunhan nuo poistetaan niin voidaan alkaa puhua siitä, että naiset pärjäävät itse ja omilla ansioillaan.
Ovatko armeijasta vapautetut miehet myös velvollisia synnyttämään?
Entä koskeeko synnytysvelvollisuus vain naisia, jotka ovat hyötyneet sukupuolikiintiöstä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahin vankila äidille on vauvavuosi, joka nimensä mukaisesti kestää vaan vuoden.
Ei kaikille. Itse tykkäsin älyttömästi raskaudesta, synnytyksestä ja ekasta parista vuodesta. Sitten alkaa uhmat ja päiväkotirumbat ja pitää se sisaruskin olla ja sillä onkin kaikki mahdolliset allergiat ja koko alkuhuuma kaikkoaa ja hermot hermot menee ja huomaat olevasi jatkuvasti pettynyt puolisoosi kun ei se sitten kuitenkaan pysty oikeasti olemaan läsnä tässä lapsihärdellissä jne. Sitten ne on esikoululaisia ja koululaisia ja yllättäen ihan fiksuja eikä ilmeisesti ihan kauhean traumatisoituneita ja olet ihan, että huhhuh ja alat taas tosissasi nauttimaan elämästä ja itsestäsi ja kaikki on jonkin aikaa ihan tosi hyvin. Ja sitten tulee ekat esimurrosiän kriiseilyt, taas huomaat ettei puoliso ole ihan tässä mukana rinnalla, vanhat pettymykset nousee pintaan ja huomaat olevasi jossain hemmetin kesi-iän kriisissä itsekin ja ja ja... Ja sitten oletkin täys yh kun puolisolle iski vieläkin kipakampi kriisi ja siinä sitten uhraat loputkin voimavarasi saattaaksesi ihanat teinit täysipäisiksi aikuiseksi...
Jep. Minulle tämä on ollut mahtava seikkailu, enkä olisi se ihminen kuin nykyään olen ilman kaikkia koettelemuksia, mutta... Omille lapsille olen kyllä tähdentänyt, että lapsia ei todellakaan tarvitse tehdä ja kasvattavia kokemuksia ja haasteita on ihmiselämässä muutenkin. En odota innolla isovanhemmaksi tuloa. Odotan innolla nuorimmankin muuttamista kotoa. Odotan innolla mahdollisuutta elää omannäköistä elämää. Odotan innolla rauhaa ja yksin oloa.
Sori ap, tarkoitukseni oli painottaa lasten saannin positiivisia puolia, mutta ilmeisesti juuri tänään en pysty nostamaan niitä huonompien puolien yli.
Tulen tähän jatkoksi, joillain menee noin. Mun vankilani kesti jotakuinkin 17 vuotta. Myöhään diagnosoitu erityislapsi (nepsy), jota sai vetää ja työntää tuohon saakka kuin kivirekeä. Rakas kyllä, mutta raskas, ja onneksi ainoa, sillä eipä tämä äiti olisi jaksanut enempää. Näin jälkeenpäin, vauvavuoden lisäksi ikävuodet 6 ja 10-15 olivat viedä järjen, mutta selvittiin, kaikki. En tosiaan hiosta ketään synnyttämään. Ohis, anteeksi.
Mum arvaus on, että aloittaja on lastenhankinnan puolella koska miehensäkin on eikä ihmiset yleensä totisesti sitoudu joss tässä toiveet poikkeaa toisistaan.
Hyviä puolia vanhemmuudessa mm.:
Rakkaus, itse en henkilökohtaisesti voisi kuvitella rakastavani ketään yhtä paljon kuin omia lapsia. Oma lapsi vain on rakas ja täydellinen (vaikka olisi kuinka p*ska ja ärsyttävä teini) toki kaikki eivät näin koe... Miestäkin rakastan, mutta pistäisin vaihtoon jos rupeaisi apinoimaan ja rakkauskin voisi jossain tapauksessa loppua.
Vanhemmuus on (monille) antoisaa ja ihmeellistä. Saa kokea monta ihmettä mitä ei todellakaan koe elämällä tavis-vela-arkea. Toki elämässä on muitakin ihmeitä, muttei lapsi estä kokemasta niitä.
Mutta päätös kannattaa toki tehdä harkiten. Pärjäisitkö yksin lapsen kanssa (jos mies esim kuolee), onko mies ylipäänsä oikea mies, uskotko rakkauden tuovan niin suuren onnen, että se menee oman mukavuuden edelle jnejnejne...
Koska epäilen, että lapsenteko on suunnitteilla, niin ehdottomasti perehdyttävä lantionpohjan treenaamiseen. Kegelien lisäksi KYYKKYJÄ koska perseen kunto on oleellinen lantionpohjan kannalta. Pelkät ylikireät lantionpohjanlihakset eivät kestä rasitusta jos pakarat on surkeat ja seuraavaksi sinäkin valitat palstalla, että on tena pöksyssä loppu elämän. Eli vatsa, pakarat ja lantionpohja kuntoon ja toivotan onnea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahin vankila äidille on vauvavuosi, joka nimensä mukaisesti kestää vaan vuoden.
Ei kaikille. Itse tykkäsin älyttömästi raskaudesta, synnytyksestä ja ekasta parista vuodesta. Sitten alkaa uhmat ja päiväkotirumbat ja pitää se sisaruskin olla ja sillä onkin kaikki mahdolliset allergiat ja koko alkuhuuma kaikkoaa ja hermot hermot menee ja huomaat olevasi jatkuvasti pettynyt puolisoosi kun ei se sitten kuitenkaan pysty oikeasti olemaan läsnä tässä lapsihärdellissä jne. Sitten ne on esikoululaisia ja koululaisia ja yllättäen ihan fiksuja eikä ilmeisesti ihan kauhean traumatisoituneita ja olet ihan, että huhhuh ja alat taas tosissasi nauttimaan elämästä ja itsestäsi ja kaikki on jonkin aikaa ihan tosi hyvin. Ja sitten tulee ekat esimurrosiän kriiseilyt, taas huomaat ettei puoliso ole ihan tässä mukana rinnalla, vanhat pettymykset nousee pintaan ja huomaat olevasi jossain hemmetin kesi-iän kriisissä itsekin ja ja ja... Ja sitten oletkin täys yh kun puolisolle iski vieläkin kipakampi kriisi ja siinä sitten uhraat loputkin voimavarasi saattaaksesi ihanat teinit täysipäisiksi aikuiseksi...
Jep. Minulle tämä on ollut mahtava seikkailu, enkä olisi se ihminen kuin nykyään olen ilman kaikkia koettelemuksia, mutta... Omille lapsille olen kyllä tähdentänyt, että lapsia ei todellakaan tarvitse tehdä ja kasvattavia kokemuksia ja haasteita on ihmiselämässä muutenkin. En odota innolla isovanhemmaksi tuloa. Odotan innolla nuorimmankin muuttamista kotoa. Odotan innolla mahdollisuutta elää omannäköistä elämää. Odotan innolla rauhaa ja yksin oloa.
Sori ap, tarkoitukseni oli painottaa lasten saannin positiivisia puolia, mutta ilmeisesti juuri tänään en pysty nostamaan niitä huonompien puolien yli.
Tulen tähän jatkoksi, joillain menee noin. Mun vankilani kesti jotakuinkin 17 vuotta. Myöhään diagnosoitu erityislapsi (nepsy), jota sai vetää ja työntää tuohon saakka kuin kivirekeä. Rakas kyllä, mutta raskas, ja onneksi ainoa, sillä eipä tämä äiti olisi jaksanut enempää. Näin jälkeenpäin, vauvavuoden lisäksi ikävuodet 6 ja 10-15 olivat viedä järjen, mutta selvittiin, kaikki. En tosiaan hiosta ketään synnyttämään. Ohis, anteeksi.
Kiitos näistä vastauksista. Ei todellakaan ole ohis. Olen itse lähipiirissäni nähdä tapauksen, jossa monilapsiseen perheeseen syntyi vaikea erityislapsi. Isä katosi kuvioista. Näkee vain "normaaleja" lapsiaan. Tottakai on paljon miehiä, jotka eivät noin toimisi mutta riski se on sekin.
Riskit on hyvä tietää, vaikkei pelossa eläisikään.
Olet tehnyt todella suuren työn! Nostan hattua.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Mum arvaus on, että aloittaja on lastenhankinnan puolella koska miehensäkin on eikä ihmiset yleensä totisesti sitoudu joss tässä toiveet poikkeaa toisistaan.
Hyviä puolia vanhemmuudessa mm.:
Rakkaus, itse en henkilökohtaisesti voisi kuvitella rakastavani ketään yhtä paljon kuin omia lapsia. Oma lapsi vain on rakas ja täydellinen (vaikka olisi kuinka p*ska ja ärsyttävä teini) toki kaikki eivät näin koe... Miestäkin rakastan, mutta pistäisin vaihtoon jos rupeaisi apinoimaan ja rakkauskin voisi jossain tapauksessa loppua.
Vanhemmuus on (monille) antoisaa ja ihmeellistä. Saa kokea monta ihmettä mitä ei todellakaan koe elämällä tavis-vela-arkea. Toki elämässä on muitakin ihmeitä, muttei lapsi estä kokemasta niitä.
Mutta päätös kannattaa toki tehdä harkiten. Pärjäisitkö yksin lapsen kanssa (jos mies esim kuolee), onko mies ylipäänsä oikea mies, uskotko rakkauden tuovan niin suuren onnen, että se menee oman mukavuuden edelle jnejnejne...
Koska epäilen, että lapsenteko on suunnitteilla, niin ehdottomasti perehdyttävä lantionpohjan treenaamiseen. Kegelien lisäksi KYYKKYJÄ koska perseen kunto on oleellinen lantionpohjan kannalta. Pelkät ylikireät lantionpohjanlihakset eivät kestä rasitusta jos pakarat on surkeat ja seuraavaksi sinäkin valitat palstalla, että on tena pöksyssä loppu elämän. Eli vatsa, pakarat ja lantionpohja kuntoon ja toivotan onnea!
Kiitos, hyviä pointteja!
En todellakaan tiedä pärjäisinkö yksin. Mistä sen voi tietää? Siis taloudellisesti kyllä ja tämän hetkisillä henkisillä voimilla jne. Mutta jos vaikka mies kuolisi, kai siinä voisi romahtaa totaalisesti. Todella vaikeaa tietää moista etukäteen.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kivaa, jos tulevaisuudessa täällä olisi myös alkuperäisiä suomalaisiakin, eikä pelkkiä tulijoita
Ymmärrettävä näkökulma. Millä perustelisit, että juuri minä synnyttäisin lisää suomalaisia?
-Ap
Hirveä vaiva perustella jo kuitenkin kantansa päättäneelle velalle, joka mylkyttää vastaan eikä kelpuuta yhtään perustelua.
Älä tee lapsia, mutta tarvitseeko siihen kelkkaan olla jatkuvasti agiteeraamassa muita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikki tai edes suurin osa ajattelee, että kyllä joku muu synnyttää niin siinä käy siten ettei niitä vauvoja teekään kukaan. ("Tiedätkö ketään 'joku muu' -nimistä...?") Vaikka kaikki hedelmällisessä iässä olevat naiset hankkisivat nyt lapsen, niin silti väestön ikärakenne ja kantasuomalaisten määrä on menossa edelleen huonoon suuntaan.
Siksi.
Kiitos mielipiteestäsi. Vastaisitko sitten vielä viestin numero 53 kysymyksiin.
No esim. juuri oli lehdessä, että joku kunta maksaa kymppitonnin vauvarahan. Lisäksi monia uudistuksia on jo tehty, mm. äitiysloman ajalta kertyy eläkettä vaikka ei ole töissä. Keinoja kyllä löytyy, mutta ne eivät auta jos asenne on väärä.
Suurin muutos yhteiskunnassa pitäisi tehdä sukupuolien arvottamisessa. Tällä hetkellä naisia pidetään korkeassa arvossa pelkän olemassa olonsa vuoksi, koska heidän oletetaan synnyttävän lapsia. Miehet taas arvotetaan vain tehdyn työn ja yhteiskunnan rahoittamisen perusteella. Tällä hetkellä naiset ovat melkoisia vapaamatkustajia kun monikaan ei meinaa hankkia lapsia, mutta arvotus lasten hankinnan perusteella kyllä kelpaa. Lasten hankkiminen voisi alkaa kiinnostaa jos pitää pärjätä samalla arvotuksella kuin miestenkin.
Tähän lisänä , että naiset nauttivat ikivanhasta yhteiskuntasopimuksesta, jonka ovat saaneet juuri elämänantajana. Vanhat pakanauskonnot pitivät naista jumalaisena juuri hedelmällisyyden vuoksi.
Ei heimon/yhteiskunnan puolustusvelvoitetta ja lainsäädäntö turvaamassa henkilökohtaista koskemattomuutta. Eihän nämä 100% toimi, mutta kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Automaatio tulee viemään merkittävän osan työpaikoista. Jos se ei iske terveydenhuoltoon, sinne riittää kyllä jodi-mikkoja.
Jos robotiikka iskee myös terveydenhuoltoon niin vastaus on "kuolen sänkyyn sidottuna ja huumattuna", siinä ei mielikuvituskaveria tarvita.
Ohimennen mainittuna: esimerkiksi japanissa on niin huono tilanne, että vanhukset tekevät rikoksia päästäkseen vankilaan. Eikä kyse ole siitä riittääkö siellä työntekijät.
Mikä on jodi-mikko?
eräänlainen puoskari. Hoitaja tai vastaava joka ei haluaisi olla hoitaja mutta kun opo sanoi että sieltä löytyy töitä eikä nyt muutakaan ole tarjolla koska automaatio kehittyi vauhtilla 2020-2050.
Aika optimisista ajatella että hoitajia riittää, edes noita epämotivoituneita, kun se työ tulee olemaan koko ajan enemmän syvältä. Niistäkin, jotka sille tielle lähtevät, moni uupuu. Itse en lähtisi vanhusten hoitajaksi vaikka maksettaisiin kymppitonni kuussa. Puhumattakaan siitä, että palkka ei ole lähellekään sitä. :D
Kyllä lähtisin 10 000e:llä vanhuksia hoitamaan. Olen hoitanut ilmaiseksikin, tai opintotuella työharjoittelussa. Nyt palkkani on myyntialalla 5000e, kyllä sen tuplaaminen kiinnostaa. Sitä paitsi pidin siitä työstä. Vaipanvaihto nyt oli vähän kurjaa, mutta muuten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun erilaiset naisia suosivat sukupuolikiintiöt ja vastaavat erikoiskohtelut poistetaan. Naiset myös käyttävät ja heille myönnetään sekä lukumääräisesti ja rahamääräisesti eniten yhteiskunnan tukia. Maanpuolustuvelvollisuus varusmiespalveluksen muodossa koskee vain miehiä.
Epäkohtia on muitakin, mutta kunhan nuo poistetaan niin voidaan alkaa puhua siitä, että naiset pärjäävät itse ja omilla ansioillaan.
https://www.kela.fi/tilastot-aiheittain
Sairaanhoitokorvauksiin menee rahaa enemmän miehille.
Työttömyysturvaetuuksiin enemmän rahaa miehille.
Eläke-etuudet ovat korkeampia miehille.Vanheimpainpäivärahaa menee enemmän naisille.
Lastenhoidontukia menee enemmän naisille.
Opintotukea menee enemmän naisille.Koulumatkatukea, Kelan kuntoutuspalveluja suunnilleen saman verran molemmille.
Mitä päättelisit näistä tilastoista?
Maanpuolustus on kokonaan toinen puheenaihe, siinä luultavasti olemme lähempänä samaa mieltä. En kyllä ymmärrä millä perusteella asia liittyy synnyttämiseen, eiköhän ole ihan oma asiansa.
Myöskään sukupuolikiintiöitä en ymmärrä. Kuitenkin jostain syystä tutkimusten mukaan tämä hyödyttää myös päteviä miehiä.
En ihan näe aukotonta logiikkaa perusteluissasi.
Kuka jaksaa tuon linkin kautta suodattaa nuo tiedot? Laita ne suoraan. Kuka tahansa voi heittää linkin tuonne ja esittää omia väittämiä, sillä ei niitä kukaan jaksa tarkistaa. Toistaiseksi siis todistusarvo 0 .
Maanpuolustus ja synnyttäminen ovat nimenomaan käsikädessä. Ikivanha yhteiskuntasopimus. On pyritty pitämään uuden elämän synnyttäjät elossa. Jos ei naiset voisi synnyttää, niin olisihan teidät jo aikoja sotkettu suohon tai pistetty miinoja polkemaan, ihan vain vahvemman oikeudella. Väärin se on tietenkin, mutta niinkin aina tehty heikommalle.
Kuka ja minkälainen ihminen on vapaamatkustaja?
Aika optimisista ajatella että hoitajia riittää, edes noita epämotivoituneita, kun se työ tulee olemaan koko ajan enemmän syvältä. Niistäkin, jotka sille tielle lähtevät, moni uupuu. Itse en lähtisi vanhusten hoitajaksi vaikka maksettaisiin kymppitonni kuussa. Puhumattakaan siitä, että palkka ei ole lähellekään sitä. :D