Kesäloma ja eroperheet

Voisi tehdä sinulle hyvää jos jo luovuttaisit tuon miehen suhteen... Ei se tule tuosta muuttumaan, jos ei sitä itse kovasti halua. Kehittele täysin välinpitämätön suhtautuminen tuon aivoitusten suhteen. Erostannekin taitaa olla jo aikaa, ja lapset isoja. Keskity enemmän omaan elämääsi ja joihinkin kivoihin juttuihin. (Ymmärrän toki että vituttaa, itseänikin eksän toilailut vituttavat.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustele lasten kanssa ja kysy, mitä he haluavat. Jos ei kiinnosta aika isän luona (ei isän kanssa), niin kerro se miehelle ja kysy, haluaako hän olla lapsille isänä ollenkaan. Jos ei halua, niin pyydä kertomaan se lapsille samantien. Ei tässä ole kyse sinusta, tässä on kyse isästä ja lapsista ja jos ei isä halua olla lastensa kanssa, niin hänen tehtävänsä on selittää asia lapsille.

Teinit kyllä kestävät sen, että isästä ei ole isäksi. Mutta laita mies itse sanomaan se.

Myös ap voisi haluta viettää muutaman päivän ilman lapsia... Vai onko se liikaa vaadittu?

Ap ei ilmaissut, että tämä 2 vko lomajakso on hänen jaksamiselleen ehdottoman tärkeä asia. Monessa perheessä teinien lomasta osa menee leireillä, joten oletin, että ap osaa itse järjestää lapsetonta aikaa itselleen, teinit kun yleensä on jo 13v täyttäneitä.

Miten niin monessa perheessä teinit ovat kesälomalla leireillä? Meidän kolmesta teinistä vain yksi menee viikon leirille heinäkuussa.

Se nyt on itsestään selvää, että ap haluaisi olla myös joskus muutaman päivän itsekseen ilman vastuuta, edes sen viikon pari vuodessa.

Jos minä haluan jotain, niin minä järjestän sen itse itselleni enkä oleta, että on olemassa joku muu, jolla on käsissään onneni avaimet!

Kirjotin oman tuttavapiirini kokemuksista eli iso osa teineistä 13-19v on kesällä erilaisilla harrasteleireillä tai töissä. Kaikki eivät ole, se on totta, mutta näistäkin osa menee mummolaan, kummilaan, erilaisille parin päivän retkille jne. eli koko kesän vain kotona oleva teini on minun maailmassani vähän epätavallisempi asia.

Toiseksi en ikinä ole ajatellut, että lasteni isän tulee järjestää minulle omaa aikaa. Omien lasten kanssa on jo ennen joulua keskusteltu heidän kesäsuunnitelmansa ja tehty tarvittavat varaukset eli soiteltu lasten kummeille sopimukset mökkeilystä, varattu matkat jne. En todellakaan kuvittele, että lasten isä varmistaa, että saan vapaata, ihan itse minä sen varmistan.

Ja olen lisäksi aina varautunut siihen, että vastavuoroisesti lasteni kummien jälkikasvu voi tulla meille lomalle.

On kyllä hyvin erikoinen ajattelu, että lasten kummien pitäisi hoitaa teini-ikäisiä lapsia mutta lasten isän ei itse tarvitse?

Missä kirjoitin, että tarvitsee? Meidän lapset on olleet kummeillaan pienestä pitäen enkä keksi yhtäkään syytä sille, miksi vanhempien avioeron jälkeen tämä ei voisi jatkua. Menettikö sinun lapsesi erossa ydinperheen lisäksi kummit ja sukulaiset? Ainakin meillä 14v lähtee ihan mielellään kummin ja tämän 14v:n kanssa reissuun enkä keksi, mitä pahaa siinä on. Teiniä ei tarvitse hoitaa ainakaan meillä, peräänkatsominen riittää.

Lasten isä saa puolestaan huolehtia omasta ajastaan ja yhteisestä ajasta lastensa kanssa, minä en siihen puutu. Mutta en todellakaan kuvittele, että lasten isän pitää mahdollistaa minulle teinivapaa aika!

Oletkin ulkoistanut isän vastuun kummeille, mikä kuulostaa tosi sairaalta järjestelyltä. Ovatko he helpommin sinun käskytettävissä?

Ja by the way - ei se ole yhtään sen enempää lasten äidinkään tehtävä järjestää lasten isälle teinivapaata aikaa. Ihan isän itse pitää se itselleen tällä sinun logiikalla järjestää, tai muuten saakin olla teineissä kiinni 24/7.

Höpöhöpö. Lähivanhemmalla on se vastuu, ja jos sitä ei halua, niin lapset sitten etälle asumaan, ja lähille vain ne tapaamiset. 

Kyllä se etävanhempi on lasten huoltaja kuten lähivanhempikin ja hoitovastuussa lapsista, toisin kuin ne kummit.

Paitsi ettei etällä ole hoitovastuuta. Etä voi milloin tahansa kieltäytyä ottamasta lapsia luokseen eikä siitä seuraa mitään muuta kuin pahaa mieltä lapselle. Sen sijaan se kenen luona lapsi virallisesti asuu niin on vastuussa myös silloin kun lapsi on etällä. Jos etä vaikka yhtäkkiä päättää ettei lapsi nyt voikaan olla sovittua aikaa hänen luonaan niin lähin on lapsi otettava huoltoonsa.

Tämän takia ei kannata viedä lapsia keneltä vaan. Työelämässä usein pomo antaa lomat mielivaltaisesti, joten lähivanhempana isä saisi päättää omista lomistaan paremmin. 

Mun bonuslapseni äiti tekee samaa. Lomakauden alussa jo pyrkii maksimoimaan lapsettoman lomansa keston. Bonus on jo sen verran iso, että tajuaa itsekin, ettei äitiä oikein hänen seuransa kiinnosta. Siksi asuukin enimmäkseen isällä. Mies tai minä emme asialle oikein mitään voi. On sanottu asiasta ilman tulosta. Se mitä voimme tehdä, on saada bonus tuntemaan itsensä tärkeäksi osaksi meidän perhettämme ja tuntemaan, ettei hän meidän kanssaan lomaillessa ole rasite kuten äidilleen on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Närkästyin kovin taas lukiessani aloituksen, ja kirosin jo mielessäni miten voikin olla noin huonoja miehiä. Kunnes aloin miettimään missä tilanteessa itse olen... meillä tämä uusperhe-helvetti kuvio pyörii täysillä ja tosiaan ajankohtaista on lomien sopiminen isän exän kanssa. Välit ovat erittäin hyvät kaikken kesken. Viikko-viikko asumista, kumpikin tyytyväisiä tilanteeseen ja isä rakastaa oikeasti lapsiaan ja yrittää olla hyvä isä.

Muttamutta. Heillä siis 2 alakoululaista lasta; mulla ja miehellä yksi yhteinen, josta minä olen vielä äitiyslomalla hetken. Noh isä miettii ja vatvoo lomiaan nyt, että miten saa maksimoitua ajankäytön OMIEN harrastusten suhteen. Ts. haluaa kesäkuussa käydä vähän lohestamassa (=viikko lomaa tätä ajatellen ja silloin kun ei ole lapsensa meillä) ja syksyllä metsästämään. Tämä on ollut ok mulle tähän asti koska harrastan samoja ja lapsettomana pidin aina suurimman osan lomista syys-lokakuussa. Eikä mulla nytkään mitään tuota vastaan ole.

Mutta eiväthän ne lapsiraukat siis meillä ollessaan nyt tietenkään siis vietä mitään perinteistä kesälomaa vanhemman kanssa, koska isä aikoo olla töissä. Lapset tulee ja vaan olla möllöttelevät täällä ne viikot. 😕 Kaikki menot optimoidaan niin, etteivät lapset ole silloin meillä. Isä ei siis vastusta yhtään ajatusta, että lapset ovat kesälomansa meillä, kuten normaalistikin, mutta ei myöskään suunnittele yhteistä ajanviettoa.

Sinänsä tämä ei kyllä ole minusta yhtään ihmeellistä (enkä koe jääneeni mistään itse paitsi) koska omassa lapsuudessani vanhempani olivat melkein aina töissä, pitivät harvoin lyhyitä lomia. Kesät hengailtiin ja touhuiltiin ite, kuten kuuluukin.

Jäin miettimään miten ne miehet voikin ajatella näistä niin hemmetin erikoisesti. Minun ja yhteisen lapsemme kanssa vietetään toki lomat yhdessä kulkien jne, kuten tapa on.

Odotettavissa on että jos tästä miehestäsi eroat, se teidän yhteinen lapsi kiinnostaa häntä tasan yhtä vähän kuin edelliset. Sinähän ne tällä hetkellä ilmeisesti sitten hoidat jos olet kotona ja mies töissä. Ilmainen lastenvahti.

Ööh no joo, varmaan. Mitä sitten? Tämän asian olen tiennyt kristallinkirkkaaksi jo kauan ennenkuin lapsen tein, ei mitään uutta auringon alla. En koe lastani rasitteeksi vaan mieluiten pidänkin itselläni täysin enkä haluaisi yhtään säätää mitään kenenkään muun kanssa...

Ja lukiko jossain että minä hoidan niitä toisia lapsia iskän tehdessä töitä koko kesän? Enhän hoida niitä sen kummemmin kuin nytkään iskän tehdessä töitä: isi kuskaa eestaas kouluun, hoitaa pipit ja synttärikierrokset jne. Minä kuljen kuten haluan mutta koska nyt kuitenkin omasta halustani vietän kotona suurimman osan ajastani, voin siinä samalla väkertää ruokaa KOKO perheelle enkä fanaattisesti vain vaikka vain itselleni, vauvalle ja ehkä miehelle. Jos se on kiltisti...

Perheeseni kuuluu kaikki jotka talossa asuvat, myös ne bonuslapset.

Tsiisus tätä palstaa. 🙄

Itse kannustaisin vastaavassa tilanteessa lapsia olemaan menemättä isälleen.

Miksi isän edes pitäisi saada olla lastensa kanssa, jos ei sitä selvästikään halua?

Tuon ikäisten lasten kohdalla lapset valitsevat itse, missä haluavat olla. Isä saa soittaa heille suoraan ja ehdottaa jotain yhteistä tekemistä, jos haluaa olla lasten kanssa. Lapset voivat sitten itse päättää, haluavatko mennä, vai jäävätkö kotiin mieluummin.

Kyllä moni nuori varmasti viettää mieluummin kesällä kotona omaa aikaa ja näkee kavereita, kuin menee jonnekin puolivieraan aikuisen luo pyörittelemään peukaloita.

Kakkahattutäti kirjoitti:

Itse kannustaisin vastaavassa tilanteessa lapsia olemaan menemättä isälleen.

Miksi isän edes pitäisi saada olla lastensa kanssa, jos ei sitä selvästikään halua?

Tuon ikäisten lasten kohdalla lapset valitsevat itse, missä haluavat olla. Isä saa soittaa heille suoraan ja ehdottaa jotain yhteistä tekemistä, jos haluaa olla lasten kanssa. Lapset voivat sitten itse päättää, haluavatko mennä, vai jäävätkö kotiin mieluummin.

Kyllä moni nuori varmasti viettää mieluummin kesällä kotona omaa aikaa ja näkee kavereita, kuin menee jonnekin puolivieraan aikuisen luo pyörittelemään peukaloita.

Koulusta lomaa on yhteensä 11 viikkoa, joten jos siitä yhden viikon pyörittelee peukaloita isän luona, se tuskin traumatisoi ketään. Varsinkin jos se isä asuu samassa kaupungissa, ja lapset voivat edelleen nähdä niitä kavereita.

Ei traumatisoi, mutta kyllä tuon ikäiset lapset osaavat jo itse päättää, milloin ja miten haluavat isäänsä nähdä.



Olen itse eroperheen lapsi, ja minulla oli turvallinen ja hyvä koti. Koskaan ei ollut sellaista tunnetta, että äiti haluaa työntää meidät isälle, jotta itse saisi olla rauhassa ja viettää lomaa.



En olisi suostunut sellaiseen, eikä tarvitse Ap:n lastenkaan suostua. Eivät lapset ole mitään heittopusseja.



Ei vanhemmilla voi olla lomaa lapsista. Kyllä lapsilla on oikeus asua omassa kodissaan ja viettää myös loma-ajat kotona, jos niin haluavat.



Oksettaa nämä ”omaa aikaa” haluavat vanhemmat. Taitaa olla uusi kumppani ja laatuaika tärkeämpää...

Kakkahattutäti kirjoitti:

Ei traumatisoi, mutta kyllä tuon ikäiset lapset osaavat jo itse päättää, milloin ja miten haluavat isäänsä nähdä.

Olen itse eroperheen lapsi, ja minulla oli turvallinen ja hyvä koti. Koskaan ei ollut sellaista tunnetta, että äiti haluaa työntää meidät isälle, jotta itse saisi olla rauhassa ja viettää lomaa.

En olisi suostunut sellaiseen, eikä tarvitse Ap:n lastenkaan suostua. Eivät lapset ole mitään heittopusseja.

Ei vanhemmilla voi olla lomaa lapsista. Kyllä lapsilla on oikeus asua omassa kodissaan ja viettää myös loma-ajat kotona, jos niin haluavat.

Oksettaa nämä ”omaa aikaa” haluavat vanhemmat. Taitaa olla uusi kumppani ja laatuaika tärkeämpää...

Isällä saa olla vuoden jokaikine päivälapsivapaata, mutta auta armias, jos äiti sellaista toivoo? Kai tajuat, että se on lastenkin etu, että äiti saa edes joskus levätä ja, että suhdetta isään ylläpidetään (on lähivanhemman velvollisuus tukea etävanhemman vanhemmuutta). Se, ettei teiniä huvita mennä isän luo ja siihen taivutaan ei ole kovin kaukokatseista ellei isä ole kelvoton.

Onpa taas vääntöä ja ohi alkuperäsen aiheen. Lastenvalvojalla on sovittu, että lapset itseasiassa nuoret ovat isällään kaksi viikkoa. Miksi ei voi tyytyä tähän ratkaisuun? Miksi ap ei ottanut lastenvalvojalla esille asiaa, jos jokin mättää ratkaisussa.

Mehän emme tiedä isän taustaa lainkaan. Onko hänellä esim täydet kesälomat, pitääkö hän ne putkeen, onko hänellä esim. reissu varattuna tietylle ajankohdalle. Ei tiedetä, asia ei meille kuulu, mutta vääntää pitää.  

Miksi ei voida tyytyä ratkaisuun, joka on tehty ja ottaa siitä kaikki irti. Ap - anna teinien itse rakentaa mielikuvansa kahdesta viikosta, jotka viettävät isän kanssa kesällä. Ei tarvitse ruokkia tuollaista isää ei kiinnosta asennette. Miehet ja isät osoittavat mielenkiintonsa ja kiintymyksensä omalla tavallaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kakkahattutäti kirjoitti:

Itse kannustaisin vastaavassa tilanteessa lapsia olemaan menemättä isälleen.

Miksi isän edes pitäisi saada olla lastensa kanssa, jos ei sitä selvästikään halua?

Tuon ikäisten lasten kohdalla lapset valitsevat itse, missä haluavat olla. Isä saa soittaa heille suoraan ja ehdottaa jotain yhteistä tekemistä, jos haluaa olla lasten kanssa. Lapset voivat sitten itse päättää, haluavatko mennä, vai jäävätkö kotiin mieluummin.

Kyllä moni nuori varmasti viettää mieluummin kesällä kotona omaa aikaa ja näkee kavereita, kuin menee jonnekin puolivieraan aikuisen luo pyörittelemään peukaloita.

Koulusta lomaa on yhteensä 11 viikkoa, joten jos siitä yhden viikon pyörittelee peukaloita isän luona, se tuskin traumatisoi ketään. Varsinkin jos se isä asuu samassa kaupungissa, ja lapset voivat edelleen nähdä niitä kavereita.

Missä päin Suomea kesäloma on 11 viikkoa? Minun lapsillani se on 9 kokonaista viikkoa ja kolme päivää.

Kakkahattutäti kirjoitti:

Itse kannustaisin vastaavassa tilanteessa lapsia olemaan menemättä isälleen.

Miksi isän edes pitäisi saada olla lastensa kanssa, jos ei sitä selvästikään halua?

Tuon ikäisten lasten kohdalla lapset valitsevat itse, missä haluavat olla. Isä saa soittaa heille suoraan ja ehdottaa jotain yhteistä tekemistä, jos haluaa olla lasten kanssa. Lapset voivat sitten itse päättää, haluavatko mennä, vai jäävätkö kotiin mieluummin.

Kyllä moni nuori varmasti viettää mieluummin kesällä kotona omaa aikaa ja näkee kavereita, kuin menee jonnekin puolivieraan aikuisen luo pyörittelemään peukaloita.

Kyseessä on teinit ja erosta vasta noin 2 vuotta aikaa. Miten toinen vanhempi muuttuu tuon ikäisille parissa vuodessa puolivieraaksi? Olen kuitenkin samaa mieltä siitä, että teinit voivat jo itsekin päättää, haluavatko mennä etävanhemman luokse vai eivät. 

Vierailija kirjoitti:

Et oikein mitään mahda, jos exäsi on tuollainen. Lapset pärjäävät kyllä teineinä sen viikon keskenään, ja se joka tästä ratkaisusta eniten kärsii myöhemmin on exäsi. Lapset kyllä vaistoavat ja ymmärtävät sen, että miksi järjestely on tällainen, ja miksi isä viettää mieluummin lomansa yksin.

Melkein samanlainen kuin mun ex, jolta kysyin lomasuunnitelmia niin vastaus oli ettei hänellä ole perinteisessä mielessä lomia ollenkaan eikä voi niihin itse vaikuttaa (= on opettaja joka on koko kesän opetuksettomalla jaksolla jota ei tietenkään saa kutsua lomaksi)

Tuo vastaus on niin rasittava. Minä ja mieheni ollaan kumpikin opettajia, mutta minä teen myös muuta työtä, eli olen koulun kesälomallakin päivät enimmäkseen töissä. Olen siis liikunnan ope ja vedän sen lisäksi ryhmäliikuntoja ja olen pt.

Just eilen sanoin, että meidän pitää nyt sumplia se kesä, että käydäänkö jossain reissussa yms, että minä voisin sopia kesän työt siihen ympärille. Mies vastasi just noin, että eihän meillä ole perinteisessä mielessä lomaa niin ei hän osaa sanoa mitään. No ei sitten. Jos päätät yhtäkkiä, että haluatkin lähteä ulkomaille niin voit mennä lasten kanssa kolmestaan, minä sovin kuntosalin kanssa kesän ryhmäliikuntatuntini ja jatkan asiakkaitteni kanssa normaalisti ja lähden mukaan, jos pääsen. Joka kesä sama juttu. "En minä tiedä." Sitten se keksii, että Hei olis kuitenki kiva lähteä johonkin ja loukkaantuu, kun mulla on töitä. Jos olis voinut päättää silloin keväällä, kun kesän kurssiaikataulu laaditaan tältäkin olis vältytty.

Se nyt on oikeastaan aivan sama, mitä siinä sopimuksessa lukee. Etävanhemmalla ei ole minkäänlaista velvoitetta ottaa lapsia luokseen, vaikka minkälaisesta sopimuksesta olisi kyse. Lähivanhemman on kuitenkin pakko lapset päästää etävanhemman luokse sopimuksen mukaan.

Tässä tapauksessa lapset ovat niin vanhoja, että saisivat itse päättää, haluavatko lähteä etävanhemman luokse silloin, kun vanhemmat ovat siitä yhdessä sopineet - tai etävanhempi asiasta ilmoittanut. Jos eivät halua, sitten eivät mene. Ei siinä sen enempää draamaa tarvita.

Ap n kirjoituksen lukiessani tajusin että eihän minullakaan ole toivoakaan saada kesällä yhtään lomaa ilman lapsia. Siis minulle ja exällä 3 alle kouluikäistä lasta. Eron tulessa sanoin hänelle, kun hän haki omaa asuntoa, että ottaa sen kokoisen kämpän, että voi ottaa lapsia esim. Viikonlopuiksi. Mutta mitä tekee exä. Hän sai kaksi asuntotarjousta samasta talosta, toinen minimaalisen pieni kaksio ja toinen hyvän kokoinen kolmio. Hänhän siis otti tämän mini poikamies kaksion, perustellen että kolmion makuuhuoneisiin paistaa aurinko. Hän siis tulee aina minun luokseni tapaamaan lapsia eli jos haluan vapaa aikaa tulee minun lähteä jonnekki kotoani. Ehdotin hänelle myös asunto vaihtareita eli, että hän tulisi esim joka toinen vkl katsomaan lapsia minun luokseni ja minä voisin mennä sitten hänen asunnolleen lepäämään. Tämähän ei tietenkään exälle sopinut. Ei perustellut edes, että miksi ei. Kyllä ottaa niin päähän, kun tiedän, että ex otti tarkoituksella sen pienemmän asunnon ettei tarvitsisi lapsia hoitaa kuin max päivä kerrallaan, jos sitäkään.

Ei vapaata koskaan kirjoitti:

Ap n kirjoituksen lukiessani tajusin että eihän minullakaan ole toivoakaan saada kesällä yhtään lomaa ilman lapsia. Siis minulle ja exällä 3 alle kouluikäistä lasta. Eron tulessa sanoin hänelle, kun hän haki omaa asuntoa, että ottaa sen kokoisen kämpän, että voi ottaa lapsia esim. Viikonlopuiksi. Mutta mitä tekee exä. Hän sai kaksi asuntotarjousta samasta talosta, toinen minimaalisen pieni kaksio ja toinen hyvän kokoinen kolmio. Hänhän siis otti tämän mini poikamies kaksion, perustellen että kolmion makuuhuoneisiin paistaa aurinko. Hän siis tulee aina minun luokseni tapaamaan lapsia eli jos haluan vapaa aikaa tulee minun lähteä jonnekki kotoani. Ehdotin hänelle myös asunto vaihtareita eli, että hän tulisi esim joka toinen vkl katsomaan lapsia minun luokseni ja minä voisin mennä sitten hänen asunnolleen lepäämään. Tämähän ei tietenkään exälle sopinut. Ei perustellut edes, että miksi ei. Kyllä ottaa niin päähän, kun tiedän, että ex otti tarkoituksella sen pienemmän asunnon ettei tarvitsisi lapsia hoitaa kuin max päivä kerrallaan, jos sitäkään.

Miten ne lapset eivät kaksiossa voi viikonloppua olla..? Ei mahdu 3 patjaa lattialle? Jo on pieni kaksio.

Vierailija kirjoitti:

Ei vapaata koskaan kirjoitti:

Ap n kirjoituksen lukiessani tajusin että eihän minullakaan ole toivoakaan saada kesällä yhtään lomaa ilman lapsia. Siis minulle ja exällä 3 alle kouluikäistä lasta. Eron tulessa sanoin hänelle, kun hän haki omaa asuntoa, että ottaa sen kokoisen kämpän, että voi ottaa lapsia esim. Viikonlopuiksi. Mutta mitä tekee exä. Hän sai kaksi asuntotarjousta samasta talosta, toinen minimaalisen pieni kaksio ja toinen hyvän kokoinen kolmio. Hänhän siis otti tämän mini poikamies kaksion, perustellen että kolmion makuuhuoneisiin paistaa aurinko. Hän siis tulee aina minun luokseni tapaamaan lapsia eli jos haluan vapaa aikaa tulee minun lähteä jonnekki kotoani. Ehdotin hänelle myös asunto vaihtareita eli, että hän tulisi esim joka toinen vkl katsomaan lapsia minun luokseni ja minä voisin mennä sitten hänen asunnolleen lepäämään. Tämähän ei tietenkään exälle sopinut. Ei perustellut edes, että miksi ei. Kyllä ottaa niin päähän, kun tiedän, että ex otti tarkoituksella sen pienemmän asunnon ettei tarvitsisi lapsia hoitaa kuin max päivä kerrallaan, jos sitäkään.

Miten ne lapset eivät kaksiossa voi viikonloppua olla..? Ei mahdu 3 patjaa lattialle? Jo on pieni kaksio.

Isä voisi myös aivan hyvin ostaa lapsille vaikka kerrossängyn. Kannattaa käydä lastenvalvojalla sopimassa viralliset tapaamiset, niin tältä veivaamiselta välttyy.

Ap vastailee kaikille: tsekkasin paperit ja niinhän siellä luki, että 2 viikkoa koulujen kesälomalla. Itse olin ajatellut tämän väärin. En tietenkään ole lapsille tästä paasannut ja voivat ihan vapaasti mennä isälleen tai olla menemättä. Mutta mahdollisuus tuohon 2 viikkoon heille annetaan.

Lapset eivät ole minulle mikään taakka ja mielellään heidän kanssa olen lomallani. Me teemme paljon yhdessä ja viihdymme keskenään. Mutta olen kyllä sitä mieltä, että jokaisella vanhemmalla niin äidillä kuin isälläkin pitäisi olla omaakin aikaa. Oli sitten kyse eroperheestä tai ydinperheestä. Ihmetyttää paljon ajatus, että vain isillä olisi siihen oikeus. Tai että vain huono äiti haluaa joskus olla muutaman päivän yksin.

Mitään uusia suhteita ja kumppaneita ei tähän kuvioon liity, vaikka sellaistakin täällä on epäily.

Vierailija kirjoitti:

Miksi teette lapsia jos ette ymmärrä, että vastuu lapsista on 24/7 seuraavat 18 vuotta ja usein sen ylikin? 

Niin.. Meille oli ihan selvää, että haluamme ison perheen ja elämme ns. normaalia perhe elämää. Empä osannut arvata, että miehen käsitys oli hieman eri perhe elämästä. Mies ei osallistunut arkeen ollenkaan. Hänen mielestään riitti, että käy töissä. Sitten hän sai tarpeekseen suurperheestä ja lähti. Hommasi naisen, jolla ei ole lapsia. Nyt hän on huomannut, että olisikin halunnut olla lapseton. Elää ihan itselleen ja naisystävälleen. Lapsia näkee silloin tällöin. Kesälomaa ei aio tuhlata lapsenlikkana oloon.

Eihän kukaan lapseton nainen halua "hoitaa" miehensä lapsia kesälomallaan. Minulle sama ja se. Nautin edelleen perhe elämästä ja annan lapsille kaikkeni. Niin kauan, kuin olen äiti ollut, olen kaikki lomani lasten kanssa viettänyt. Mies puolestaan vietti aina lomansa kavereiden ja harrastusten parissa.

Ex vaimo tekee tätä samaa ja joskus tuntuu että pitää lapsia vain sen takia, että ei näytä muiden silmissä huonolta.

Ei vapaata koskaan kirjoitti:

Ap n kirjoituksen lukiessani tajusin että eihän minullakaan ole toivoakaan saada kesällä yhtään lomaa ilman lapsia. Siis minulle ja exällä 3 alle kouluikäistä lasta. Eron tulessa sanoin hänelle, kun hän haki omaa asuntoa, että ottaa sen kokoisen kämpän, että voi ottaa lapsia esim. Viikonlopuiksi. Mutta mitä tekee exä. Hän sai kaksi asuntotarjousta samasta talosta, toinen minimaalisen pieni kaksio ja toinen hyvän kokoinen kolmio. Hänhän siis otti tämän mini poikamies kaksion, perustellen että kolmion makuuhuoneisiin paistaa aurinko. Hän siis tulee aina minun luokseni tapaamaan lapsia eli jos haluan vapaa aikaa tulee minun lähteä jonnekki kotoani. Ehdotin hänelle myös asunto vaihtareita eli, että hän tulisi esim joka toinen vkl katsomaan lapsia minun luokseni ja minä voisin mennä sitten hänen asunnolleen lepäämään. Tämähän ei tietenkään exälle sopinut. Ei perustellut edes, että miksi ei. Kyllä ottaa niin päähän, kun tiedän, että ex otti tarkoituksella sen pienemmän asunnon ettei tarvitsisi lapsia hoitaa kuin max päivä kerrallaan, jos sitäkään.

Minä ja kaksi lasta asumme tuollaisessa kaksiossa, eikä tee edes tiukkaa. Et varmaankaan äänestänyt vihreitä, eikä ilmastonmuutos hetkauta sinua mihinkään? Ei tuo asuntojen vaihtaminen minulle kävisi, vaikka exä asustelee omakotitalossa. Anteeksi mutta kuulostat vähän vaikealta ihmiseltä kun haluat puuttua exäsi asuntoonkin. Sinähän tiedät paremmin.