Onko kellään koskaan sellasta vahvaa tunnetta, että nyt kuolen.
Siis vaikka maatessa päiväunilla
Tulee sellainen hassu fiilis, että tähän se loppuu. Mutta kuitenkaan ei huolehdi miehen/lasten kohtalosta, niinkuin aikaisemmin olisi tehnyt.
Nautttii vaan rauhasta.
Ja sitten huomaa, ettei se matka vielä päättynytkään...
Kommentit (6)
Toivoin jo kuolevani. Aikani odotin, en kehdannut mennä sairaalaan, vaikka olin jo pyytämäisilläni miestä tilaamaan ambulanssin. Se meni sitten ajan kanssa ohi. Hutera olo kesti kyllä vielä jonkin aikaa.
Vierailija:
Toivoin jo kuolevani. Aikani odotin, en kehdannut mennä sairaalaan, vaikka olin jo pyytämäisilläni miestä tilaamaan ambulanssin. Se meni sitten ajan kanssa ohi. Hutera olo kesti kyllä vielä jonkin aikaa.
Ja miksi et olisi kehdannut mennä sairaalaan?
Ja ap:n kysymykseen. Kerran tai pari olen pelännyt kuolevani, migreenikohtauksen kourissa ja yhdessä synnytyksessä (ei mulla oikeastai hätää ollut, pelksin vain että kuolen ja vauva jää ilman äitiä)
Ajattelin etteivät ne happea kummempaa siihen osaa antaa ja happea sain olemalla ulkona. Se auttoi. Ehkä ne siihen helvetilliseen sydämmensykkeeseen olisivat jotain antaneet?? mutta se meni sitten ohi. Onneksi tajusin ajoissa että jotain oli vialla kun jalat meinasivat lähteä alta enkä luhistunut sinne kaasujen keskelle. Niin huonoksi meni olo, etten meinannut istumassa pysyä.
Vierailija:
Ajattelin etteivät ne happea kummempaa siihen osaa antaa ja happea sain olemalla ulkona. Se auttoi. Ehkä ne siihen helvetilliseen sydämmensykkeeseen olisivat jotain antaneet?? mutta se meni sitten ohi. Onneksi tajusin ajoissa että jotain oli vialla kun jalat meinasivat lähteä alta enkä luhistunut sinne kaasujen keskelle. Niin huonoksi meni olo, etten meinannut istumassa pysyä.
Eräskin maanviljelijä melkein kuoli navettaa siivotessaan niihin makkikaasuihin. Ei ihmisen ole tarkoitus hengittää mitään muuta kuin happea.
Mutta joskus kun olen kokenut voimakasta kipua, olen ollut varma, että nyt kuolen. Erehdyin. ;)