Lue keskustelun säännöt.
Sanooko ihminen riidan aikana...
24.04.2019 |
Vihaisena totuuden mitä on mieltä riidan vastakohdasta vai sanooko sen minkä tietää toista loukkaavan eniten?
Avaan vähän. Mieheni (2v suhde, asutaan yhdessä) sanoo aina riidan aikana samat lauseet. "Lihava, läski, ruma" kaiken maailman muodoissa, kaikenlaisilla lauseilla.
Ennen en jotenkin välittänyt, ajattelin vain että riidassa lentäviä lauseita. Vaikka heti ekalla kerralla särähti korvaan kuinka lapsellista ja ala-arvoista. Mut en kuitenkaan ajatellut hänen näin minusta oikeesti ajattelevan. Nyt viimeisen parin riidan jälkeen tullut olo et näin hän minusta rehellisesti ajattelee.
Mitä te ajattelette?
Kommentit (43)
On se kumma, että noi sikamaisesti käyttäytyvät miehet on muka muuten niin ihania ja hyviä miehiä, ettei niistä erota voi. Paskat sanon minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä ei selvästikään ymmärretä, että ihmiset ovat syystä tai toisesta erilaisia.
Itselläni on sanallisen itsehillinnän kanssa joskus ongelmia, kun oikein jurppii. Toisilla itsehillinnän puute voi näkyä fyysisenä väkivaltana ja joillain taas mökötyksenä. Itse pidän näistä mieluiten tämän mikä minulla on. En koe olevani paha ihminen ja minut tuntevat kyllä tietävät puutteeni.
Luulen, että täällä kommentoijista moni on riitelijänä pahinta sorttia (jos nyt sen fyysisen väkivallan lukee pois) eli "ei halua" ymmärtää mitä toinen yrittää sanoa, vaikka normaalijärkisenä varmasti ymmärtääkin. Provosoi siis tahallaan (ylemmyyttään) ja on muutenkin passiivisagressiivinen.
Molempia. Totuudensiemen siellä on niinkun joku jo sano ja sitä sitten riidassa paisutellaan.
Kammottavaa! Tosi ihana mies varmasti, kun jatkuvasti saat kuulla tuollaista törkyä!
Itse sanoisin vielä kerran näin (ennen kuin lähtisin): Kun sanot tuollaisia asioita ihmiselle, jota muka rakastat, sitä voi verrata mukin rikkomiseen. Voit pyydellä anteeksi - se on kuin liimaisit mukin takaisin ehjäksi ja hyvässä tapauksessa se pitää yhä vettä, mutta täsmälleen sama muki se ei enää ole.
Mietipä millaista elämä olisi tämän ”miehen” kanssa sitten kun elämä alkaa toden teolla koetella teitä. Kun tulee ehkä lapsia (yövalvomista, sairautta, kiukuttelua), työttömyyttä tai työstressiä, taloushuolia, surua ja onnettomuutta... Näinkö toimii ihminen jonka pitäisi silloin olla sinun tukenasi ja lohtunasi?
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävissä parisuhteissa ihmiset ilmeisesti elävät. Meillä kyllä riidelläänkin, mutta ikinä ei kumpikaan sanoisi toisen olemuksesta tai ominaisuuksista jotain ilkeää. Riidoissa puidaan sitä, mitä toinen on tehnyt tai sanonut tai jättänyt tekemättä, ei sitä millainen hän on. Jos haukkuisin tai nimittelisin miestäni, hän varmasti lähtisi. Ei hän alentuisi kuuntelemaan haukkumasanoja. Ja sama toisin päin; jos hän alkaisi nimitellä minua rumaksi, läskiksi tms, en enää voisi arvostaa häntä enkä siis olla hänen kanssaan.
Sama mulla.. jos mies alkaisi haukkua noin, en voisi arvostaa. Maku menisi koko hommasta. Ei tekisi mieli olla idiootin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä ei selvästikään ymmärretä, että ihmiset ovat syystä tai toisesta erilaisia.
Itselläni on sanallisen itsehillinnän kanssa joskus ongelmia, kun oikein jurppii. Toisilla itsehillinnän puute voi näkyä fyysisenä väkivaltana ja joillain taas mökötyksenä. Itse pidän näistä mieluiten tämän mikä minulla on. En koe olevani paha ihminen ja minut tuntevat kyllä tietävät puutteeni.
Luulen, että täällä kommentoijista moni on riitelijänä pahinta sorttia (jos nyt sen fyysisen väkivallan lukee pois) eli "ei halua" ymmärtää mitä toinen yrittää sanoa, vaikka normaalijärkisenä varmasti ymmärtääkin. Provosoi siis tahallaan (ylemmyyttään) ja on muutenkin passiivisagressiivinen.
Jotenkin sain sinun kirjoituksestasi ylimielisen kuvan itsestäsi ja tavastasi riidellä. Selittelet itsellesi että oma tapasi olisi ikäänkuin parempi kuin muut.
Olet oikeassa siinä että mököttäminen on kamalaa, henkistä pahoinpitelyä, passiivisaggressiivinen käytös myöskin, fyysisestä väkivallasta puhumattakaan.
Mutta järjetön toisen solvaaminen on aivan yhtälailla kyvyttömyyttä hillitä omaa aggressiotaan kuin nuo edellisetkin, eikä täten ole mielestäni yhtään sen hyväksyttävämpää, vaan kertoo ihmisen kyvyistä käsitellä vihaansa.
Suhteen alkuvuosina määritellään pitkälti ne roolit, jotka teillä tulevat jatkossakin olemaan. Jos jo näin lyhyen yhdessäolon jälkeen toinen ei kunnioita sinua edes sen verran että pitäisi tuollaiset henkilöön käyvät haukkumasanat sisällään, olet jo antanut hänelle luvan alentaa ja nöyryyttää sinua jatkossakin.
Kaikki tuollaiset ikävät tavat pitää katkaista heti ensimmäisellä kerralla. Jos toinen yrittää jättää likaiset tiskit sinun hoidettavaksesi, on heti sanottava ettet ole toisen palvelija. Jos naureskelet ensimmäiselle tahalliselle pierulle, saat todennäköisesti elää löyhkässä jatkossakin. Jos ensimmäinen riita johtaa tönäisyyn, voit olla varma että viiden vuoden kuluttua otat jo turpaan, ellet pistä peliä saman tien poikki.
Omat rajat on vedettävä ajoissa tai se ei enää onnistu muuta kuin hankkiutumalla eroon koko ihmisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietipä ap näin päin. Olet äiti ja tyttäresi kertoo sinulle: ”poikaystäväni sanoo minulle joka kerta suuttuessaan, että olen ruma ja tyhmä ja lihava. Onko se ok?”
Mitä vastaisit tyttärellesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ei selvästikään ymmärretä, että ihmiset ovat syystä tai toisesta erilaisia.
Itselläni on sanallisen itsehillinnän kanssa joskus ongelmia, kun oikein jurppii. Toisilla itsehillinnän puute voi näkyä fyysisenä väkivaltana ja joillain taas mökötyksenä. Itse pidän näistä mieluiten tämän mikä minulla on. En koe olevani paha ihminen ja minut tuntevat kyllä tietävät puutteeni.
Luulen, että täällä kommentoijista moni on riitelijänä pahinta sorttia (jos nyt sen fyysisen väkivallan lukee pois) eli "ei halua" ymmärtää mitä toinen yrittää sanoa, vaikka normaalijärkisenä varmasti ymmärtääkin. Provosoi siis tahallaan (ylemmyyttään) ja on muutenkin passiivisagressiivinen.
Jotenkin sain sinun kirjoituksestasi ylimielisen kuvan itsestäsi ja tavastasi riidellä. Selittelet itsellesi että oma tapasi olisi ikäänkuin parempi kuin muut.
Olet oikeassa siinä että mököttäminen on kamalaa, henkistä pahoinpitelyä, passiivisaggressiivinen käytös myöskin, fyysisestä väkivallasta puhumattakaan.
Mutta järjetön toisen solvaaminen on aivan yhtälailla kyvyttömyyttä hillitä omaa aggressiotaan kuin nuo edellisetkin, eikä täten ole mielestäni yhtään sen hyväksyttävämpää, vaan kertoo ihmisen kyvyistä käsitellä vihaansa.
Eikös hän viestissään jo myöntänyt vikansa ja puutteensa itsehillinnässään? Hän ei selvästikään voi sille mitään ja on hyväksynyt, että sen kanssa on vain tultava toimeen. Totesi, että noista vaihtoehdoista se on hänen mielestään paras. En näe ylimielisyyttä viestissä. Ihme taivastelua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietipä ap näin päin. Olet äiti ja tyttäresi kertoo sinulle: ”poikaystäväni sanoo minulle joka kerta suuttuessaan, että olen ruma ja tyhmä ja lihava. Onko se ok?”
Mitä vastaisit tyttärellesi?
Aivan totta. Enhän edes kehtaa kavereilta asiasta kysyä ku tiedän vastauksen, vaan tänne piti tulla asiaa ihmettelemään.
AP
Vierailija kirjoitti:
Täällä ei selvästikään ymmärretä, että ihmiset ovat syystä tai toisesta erilaisia.
Luulen, että täällä kommentoijista moni on riitelijänä pahinta sorttia (jos nyt sen fyysisen väkivallan lukee pois) eli "ei halua" ymmärtää mitä toinen yrittää sanoa, vaikka normaalijärkisenä varmasti ymmärtääkin
Ahaa. Pitäisi siis ymmärtää, mitä toinen tarkoittaa kun sanoo, että olen typerä ruma läski. Nyt täytyy kyllä tunnustaa, että mielikuvitus loppuu. Lienee liian vähän kokemusta riitelystä pyykkimuijien kanssa. Miten sanat ”ruma läski” siis pitäisi ymmärtää tulkita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riidan aikana sanotaa sitä, mitä sillä hetkellä halutaan sanoa. Mykkäkoulu on paljon kamalampi asia kuin toisen haukkuminen läskiksi. Ole iloinen, että miehesi pystyy rehellisesti kertomaan tunteensa sen sijaan, että vaikenisi ja patoaisi kaiken sisälleen.
Eli mielestäsi on hyvä, että ap:n mies on vain rehellisesti pukenut sanoiksi sen, että ap on hänen mielestään läski ja ruma.
Ap, kyseessä EI ole hyvä mies jos käyttäytyy noin silloin kun olette sukset ristissä. Kaikki ihmiset ovat mukavia silloin kun haluavat olla, ristiriitatilanteissa punnitaan ihmisen itsehillintä. Minulta ei ainakaan ikinä unohtuisi, jos mieheni menisi henkilökohtaisuuksiin loukatakseen minua. Ylipäätään naurettava ajatus, että hän pyrkusi loukkaamaan minua tai minä häntä.
P.S. Oma tapasi uhkailla erolla on ihan yhtä kammottava. Käy miehesi kanssa rauhallinen keskustelu jossa sinä lupaat olla uhkailematta erolla jos et tarkoita sitä ja mies lupaa olla haukkumatta sinua enää koskaan. Jos ette pysty tähän, erotkaa ja etsikää itsellenne jotkut ihmiset, joista oikeasti välitätte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ihmetyttää tässä lähinnä se, mistä ihmeestä tuore, lapseton avopari riitelee koko ajan niin rajusti, että toinen loukkaa niin lujaa kuin pystyy ja toinen uhkaa erolla.
Mitä suhteessanne oikein tapahtuu, jos tällainen toistuu jo nyt noin usein ja noin vakavana? Eihän teillä ole edes mitään perinteisiä parisuhteen koetuskiviä koettuna.
Oletko nyt ihan varma, että toivot itsellesi tuollaista elämää tuollaisen kumppanin rinnalla? Olet varmaan vielä nuori ja ehtisit elää elämäsi sellaisen ihmisen rinnalla, joka kunnioittaa sinua eikä pyri haavoittamaan.
Molemmat uhkailee erolla, minä tosin lopetin sen jo tovi sitten, hän pakkasi laukkunsa viime riidassakin.. Sanoin niin ettei tästä tule vaan mies haukkumis ketjua (jätä se sika) vaan haluan tietää sanotaanko asioita riidoissa mitä ei tarkoita ja miten te riitelette. Lapsia en saa, ikää on kyllä jo molemmilla. Mutta molemmilla ollu rankat viime vuodet, ei suhteesta johtuvia vaan omia asioita molemmilla et kyllä meitä on koeteltu ja hyvin niissä toisiamme tuetaan ja ollaan parissa vuodessa todella läheisiksi myöskin siksi tultu. Siksi en myös halua olla niin jyrkkä, ja ymmärrän et on ollut tiukkaa stressin kanssa.
Eikä me riidellä koko ajan, itseasiassa harvoin.
Mut sitten kun riidellään näin käy
Ap
Meillä ei sanoja säästellä, ollaan silti onnellisia noin niin kuin muuten. Riidat räjäyttää plakin pois. Riidaton suhde on ummehtunut ja haiseva vanhoihin kaavoihin kangistunut.
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää tässä lähinnä se, mistä ihmeestä tuore, lapseton avopari riitelee koko ajan niin rajusti, että toinen loukkaa niin lujaa kuin pystyy ja toinen uhkaa erolla.
Mitä suhteessanne oikein tapahtuu, jos tällainen toistuu jo nyt noin usein ja noin vakavana? Eihän teillä ole edes mitään perinteisiä parisuhteen koetuskiviä koettuna.
Oletko nyt ihan varma, että toivot itsellesi tuollaista elämää tuollaisen kumppanin rinnalla? Olet varmaan vielä nuori ja ehtisit elää elämäsi sellaisen ihmisen rinnalla, joka kunnioittaa sinua eikä pyri haavoittamaan.
vauva oletukset huipussaan! Misä ap on sanonut et jatkuvasti riidellään? mitä sinä tiedät toisten koetuskivistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää tässä lähinnä se, mistä ihmeestä tuore, lapseton avopari riitelee koko ajan niin rajusti, että toinen loukkaa niin lujaa kuin pystyy ja toinen uhkaa erolla.
Mitä suhteessanne oikein tapahtuu, jos tällainen toistuu jo nyt noin usein ja noin vakavana? Eihän teillä ole edes mitään perinteisiä parisuhteen koetuskiviä koettuna.
Oletko nyt ihan varma, että toivot itsellesi tuollaista elämää tuollaisen kumppanin rinnalla? Olet varmaan vielä nuori ja ehtisit elää elämäsi sellaisen ihmisen rinnalla, joka kunnioittaa sinua eikä pyri haavoittamaan.
vauva oletukset huipussaan! Misä ap on sanonut et jatkuvasti riidellään? mitä sinä tiedät toisten koetuskivistä?
Olihan täällä monta kertaa ap maininnut, että on alkanut toistua samanlaisina nuo riidat, joten ei se voi yksi tai kaksi kertaa olla kun on haukuttu ja uhattu erota.
Aloituksessa sanottiin, että on parisen vuotta tunnettu, eikä lapsia mainittu olevan. Niinpä ne ”perinteiset parisuhteen koetinkivet”, jotka aiheuttavat useimmiten repiviä riitoja, ovat vielä kokematta: naimisiin meno (häästressi ja siihen liittyvät riidat), talon ostaminen/rakentaminen/remontointi, raskauden yritys, raskaus, koliikkivauva jne., seitsemännen aviovuoden kriisi, pitkän liiton myötä tulevat kyllästymiset ja ihastumiset ulkopuolisiin...
Toki kaikenlaista muuta koettelemusta voi yksilönä ja miksei yhdessäkin varmasti olla taustalla, eihän sitä kukaan väittänytkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ei selvästikään ymmärretä, että ihmiset ovat syystä tai toisesta erilaisia.
Itselläni on sanallisen itsehillinnän kanssa joskus ongelmia, kun oikein jurppii. Toisilla itsehillinnän puute voi näkyä fyysisenä väkivaltana ja joillain taas mökötyksenä. Itse pidän näistä mieluiten tämän mikä minulla on. En koe olevani paha ihminen ja minut tuntevat kyllä tietävät puutteeni.
Luulen, että täällä kommentoijista moni on riitelijänä pahinta sorttia (jos nyt sen fyysisen väkivallan lukee pois) eli "ei halua" ymmärtää mitä toinen yrittää sanoa, vaikka normaalijärkisenä varmasti ymmärtääkin. Provosoi siis tahallaan (ylemmyyttään) ja on muutenkin passiivisagressiivinen.
Jotenkin sain sinun kirjoituksestasi ylimielisen kuvan itsestäsi ja tavastasi riidellä. Selittelet itsellesi että oma tapasi olisi ikäänkuin parempi kuin muut.
Olet oikeassa siinä että mököttäminen on kamalaa, henkistä pahoinpitelyä, passiivisaggressiivinen käytös myöskin, fyysisestä väkivallasta puhumattakaan.
Mutta järjetön toisen solvaaminen on aivan yhtälailla kyvyttömyyttä hillitä omaa aggressiotaan kuin nuo edellisetkin, eikä täten ole mielestäni yhtään sen hyväksyttävämpää, vaan kertoo ihmisen kyvyistä käsitellä vihaansa.
Eikös hän viestissään jo myöntänyt vikansa ja puutteensa itsehillinnässään? Hän ei selvästikään voi sille mitään ja on hyväksynyt, että sen kanssa on vain tultava toimeen. Totesi, että noista vaihtoehdoista se on hänen mielestään paras. En näe ylimielisyyttä viestissä. Ihme taivastelua...
Et näe, vaikka kirjoitat itsekin hänen sanoneen tämän olevan paras vaihtoehto? Kenen kannalta?
En näe mitään syytä sille miksi omaa väkivaltaa pitää arvottaa...
Niinkuin moni teki esim. Mykkäkouluketjussa. Moni heistä perusteli omaa valintaansa jotenkin parempana vaihtoehtona kuin haukkumista. Sitä vaan ei tajuta, että kaikilla on sama ongelma. Kyvyttömyys hallita omaa kiukkua!!
Ja jos suhtautuu omaan väkivaltaansa niin, ettei voi tehdä asialle mitään, olen vain tällainen... hym!
Kaikki meistä voi oppia hallitsemaan kiukkuaan, se joka muuta väittää, oikeuttaa itselleen toisen julman kohtelun.
On käsittämätöntä miten moni aikuinen suhtautuu omaan aggressioonsa näin.
Mielestäni sekoitus molempia, on siellä yleensä totuuden siemen, jota sitten kärjistetään toisen loukkaamiseksi. Itse en voi sietää tätä tapaa riidellä ja olen hyvin tarkka siitä, etten vahingossakaan käytä riidellessä haukkumasanoja tai muutenkaan sano mitään mitä en tarkoita tai mitä katuisin.
Puolisoni taas on oppinut tämän vastenmielisen tavan ja aika kaameaa settiä sieltä alkuaikoina tulikin, joskaan ei koskaan ulkonäöstäni mutta muutoin kyllä "kehityskohdistani".
Jälkikäteen aina sanoi ettei tarkoittanut eikä ole oikeasti sitä mieltä mutta kyllähän minä niistä itseni tunnistin. Olin erotakin ihan vain tästä syystä mutta mies on onneksi kehittynyt riitelijänä, jos niin voi sanoa, ja haukkumasanat on onneksi jääneet historiaan. Ei sellaista pitkällä tähtäimellä jaksa, kertoo kunnioituksen puutteesta.