Lue keskustelun säännöt.
Nainen +40-v kysyy, mitä teidän mielestä
24.04.2019 |
rakkaus on? Nyt yllättäen havahduin siihen, etten kaikista elämänvaiheista ja muista huolimatta ole rakastanut lasteni lisäksi ketään. Traumataustani selittää tämän, joten kiitos ei mitään negatiivista persoonani arvostelua. Minulla on terapeutti omia ongelmiani varten.
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
Minä koen rakkauden niin, että saa olla oma itsensä heikouksissa ja vahvuuksista. Se on anteeksi antamista ja armollista. Pankkitili, jonne lisätään yhdessä rakkautta kuin vain otettaisiin pois molempien toimesta. Hellyyttä, huumoria, fyysistä halua, mutta toista kunnioittaen.
Ehkä paras määritelmä, rakkaudesta, parisuhdeterapeutilta, ettei koe tarvetta rääpiä suhdetta kolmannen osapuolen kanssa. Asiat kyetään selvittämään yhdessä ja avoimesti, mutta se edellyttää myös nimenomaan tunnetta kokea olevan hyväksytty sellaisenaan.
Tämä on hyvä kirjoitus. Juuri tuo hyväksynnän puute on on ollut päällimmäisenä kaikissa suhteissa. Vaikka kuinka olen yrittänyt miellyttää, ei mikään ole koskaan riittänyt, aina on pitänyt hiipiä varpaillaan ja varoa. Lopulta sitten kyllästyy ja lakkaa yrittämästä. En ole koskaan osannut olla armollinen itselleni, eikä kukaan minulle. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä koen rakkauden niin, että saa olla oma itsensä heikouksissa ja vahvuuksista. Se on anteeksi antamista ja armollista. Pankkitili, jonne lisätään yhdessä rakkautta kuin vain otettaisiin pois molempien toimesta. Hellyyttä, huumoria, fyysistä halua, mutta toista kunnioittaen.
Ehkä paras määritelmä, rakkaudesta, parisuhdeterapeutilta, ettei koe tarvetta rääpiä suhdetta kolmannen osapuolen kanssa. Asiat kyetään selvittämään yhdessä ja avoimesti, mutta se edellyttää myös nimenomaan tunnetta kokea olevan hyväksytty sellaisenaan.
Tämä on hyvä kirjoitus. Juuri tuo hyväksynnän puute on on ollut päällimmäisenä kaikissa suhteissa. Vaikka kuinka olen yrittänyt miellyttää, ei mikään ole koskaan riittänyt, aina on pitänyt hiipiä varpaillaan ja varoa. Lopulta sitten kyllästyy ja lakkaa yrittämästä. En ole koskaan osannut olla armollinen itselleni, eikä kukaan minulle. Ap
Ehkä tuossa lauseessa piilee se että et koe rakastavasi ketään tai saa sitä vastarakkautta. Todellista rakkautta on jakaa hyviä asioita pyyteettömästi. Jos odotat saavasi aina vaa-an tasapainoon rakkauden teoissa se on jotain muuta kuin rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä koen rakkauden niin, että saa olla oma itsensä heikouksissa ja vahvuuksista. Se on anteeksi antamista ja armollista. Pankkitili, jonne lisätään yhdessä rakkautta kuin vain otettaisiin pois molempien toimesta. Hellyyttä, huumoria, fyysistä halua, mutta toista kunnioittaen.
Ehkä paras määritelmä, rakkaudesta, parisuhdeterapeutilta, ettei koe tarvetta rääpiä suhdetta kolmannen osapuolen kanssa. Asiat kyetään selvittämään yhdessä ja avoimesti, mutta se edellyttää myös nimenomaan tunnetta kokea olevan hyväksytty sellaisenaan.
Tämä on hyvä kirjoitus. Juuri tuo hyväksynnän puute on on ollut päällimmäisenä kaikissa suhteissa. Vaikka kuinka olen yrittänyt miellyttää, ei mikään ole koskaan riittänyt, aina on pitänyt hiipiä varpaillaan ja varoa. Lopulta sitten kyllästyy ja lakkaa yrittämästä. En ole koskaan osannut olla armollinen itselleni, eikä kukaan minulle. Ap
Ehkä tuossa lauseessa piilee se että et koe rakastavasi ketään tai saa sitä vastarakkautta. Todellista rakkautta on jakaa hyviä asioita pyyteettömästi. Jos odotat saavasi aina vaa-an tasapainoon rakkauden teoissa se on jotain muuta kuin rakkautta.
Ei ole kyse edes tasapainosta, vaan siitä, ettei toinen anna juuri mitään, vaan vaatii minulta kuun ja tähdet taivaalta. Ap
Tuo on täysin normaalia. Ei naiset rakasta miehiä. Miehet rakastaa naisia, naiset lapsia, lapset lemmikkiä.
Ihmisen pitää parisuhteessa olla tietynlainen, jotta saa rakkautta (eli pääosin hyväntuulinen, iloinen, leikkisä, hauska jne). Parisuhderakkaus on ehdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä koen rakkauden niin, että saa olla oma itsensä heikouksissa ja vahvuuksista. Se on anteeksi antamista ja armollista. Pankkitili, jonne lisätään yhdessä rakkautta kuin vain otettaisiin pois molempien toimesta. Hellyyttä, huumoria, fyysistä halua, mutta toista kunnioittaen.
Ehkä paras määritelmä, rakkaudesta, parisuhdeterapeutilta, ettei koe tarvetta rääpiä suhdetta kolmannen osapuolen kanssa. Asiat kyetään selvittämään yhdessä ja avoimesti, mutta se edellyttää myös nimenomaan tunnetta kokea olevan hyväksytty sellaisenaan.
Tämä on hyvä kirjoitus. Juuri tuo hyväksynnän puute on on ollut päällimmäisenä kaikissa suhteissa. Vaikka kuinka olen yrittänyt miellyttää, ei mikään ole koskaan riittänyt, aina on pitänyt hiipiä varpaillaan ja varoa. Lopulta sitten kyllästyy ja lakkaa yrittämästä. En ole koskaan osannut olla armollinen itselleni, eikä kukaan minulle. Ap
Ehkä tuossa lauseessa piilee se että et koe rakastavasi ketään tai saa sitä vastarakkautta. Todellista rakkautta on jakaa hyviä asioita pyyteettömästi. Jos odotat saavasi aina vaa-an tasapainoon rakkauden teoissa se on jotain muuta kuin rakkautta.
Ei ole kyse edes tasapainosta, vaan siitä, ettei toinen anna juuri mitään, vaan vaatii minulta kuun ja tähdet taivaalta. Ap
Olet p*skamagneetti. Jos sulla on sellaisia kumppaneita, joiden kanssa pitää hiipiä seiniä pitkin, jottei ne hypi seinille, niin ei ne oikeasti rakasta sinua. Pahoittelut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä koen rakkauden niin, että saa olla oma itsensä heikouksissa ja vahvuuksista. Se on anteeksi antamista ja armollista. Pankkitili, jonne lisätään yhdessä rakkautta kuin vain otettaisiin pois molempien toimesta. Hellyyttä, huumoria, fyysistä halua, mutta toista kunnioittaen.
Ehkä paras määritelmä, rakkaudesta, parisuhdeterapeutilta, ettei koe tarvetta rääpiä suhdetta kolmannen osapuolen kanssa. Asiat kyetään selvittämään yhdessä ja avoimesti, mutta se edellyttää myös nimenomaan tunnetta kokea olevan hyväksytty sellaisenaan.
Tämä on hyvä kirjoitus. Juuri tuo hyväksynnän puute on on ollut päällimmäisenä kaikissa suhteissa. Vaikka kuinka olen yrittänyt miellyttää, ei mikään ole koskaan riittänyt, aina on pitänyt hiipiä varpaillaan ja varoa. Lopulta sitten kyllästyy ja lakkaa yrittämästä. En ole koskaan osannut olla armollinen itselleni, eikä kukaan minulle. Ap
Ehkä tuossa lauseessa piilee se että et koe rakastavasi ketään tai saa sitä vastarakkautta. Todellista rakkautta on jakaa hyviä asioita pyyteettömästi. Jos odotat saavasi aina vaa-an tasapainoon rakkauden teoissa se on jotain muuta kuin rakkautta.
Ei ole kyse edes tasapainosta, vaan siitä, ettei toinen anna juuri mitään, vaan vaatii minulta kuun ja tähdet taivaalta. Ap
Olet p*skamagneetti. Jos sulla on sellaisia kumppaneita, joiden kanssa pitää hiipiä seiniä pitkin, jottei ne hypi seinille, niin ei ne oikeasti rakasta sinua. Pahoittelut.
Nimitin itseäni pas*amagneetiksi jo yli kymmenen vuotta sitten. Ei tietenkään kumppanit rakasta, muutenhan tietäisin mitä rakkaus on. Ei sitä tarvitse sinun pahoitella. Kysyinkin, että mitä rakkaus on. Vastasit mitä se ei ole, sen tiedän jo muutenkin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole ap yksin tietämättömyytesi kanssa. Vastauksien vähyys kertoo, ettei muutkaan tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on täysin normaalia. Ei naiset rakasta miehiä. Miehet rakastaa naisia, naiset lapsia, lapset lemmikkiä.
Miten tämä miesten rakkaus naisia kohtaan ilmenee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on täysin normaalia. Ei naiset rakasta miehiä. Miehet rakastaa naisia, naiset lapsia, lapset lemmikkiä.
Miten tämä miesten rakkaus naisia kohtaan ilmenee?
Upeaa että olet omia lapsiasi kuitenkin rakastanut <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iso, laaja kysymys.
Rakkaus on mm. sitä, että Jeesus antoi henkensä, jotta me pääsisimme taivaaseen <3
Parisuhteessa se on minusta ennen kaikkea tahtoa tehdä toiselle hyvää, tekoja ja asennetta. Ylipäänsä lähimmäisenrakkaus on sitä, mikä on itsekkyyden vastakohta. Eli mietitään jotakuta muutakin kuin vain itseä ja omaa etua.
Helppoa? Ei.
Äidinrakkaus lapseen on minusta helpointa ja luonnollisinta ja pyyteettömintä. Puolisolle on aina jotain vaatimuslistaa, alitajuisestikin...
nim.merk. Äiti
R.A.K.K.A.U.S on yksi iso kusetus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on täysin normaalia. Ei naiset rakasta miehiä. Miehet rakastaa naisia, naiset lapsia, lapset lemmikkiä.
Valitettavan usein totta. Itse olen pitkästä aikaa ihastunut erääseen nuoreen naiseen työpaikalla. Eipä kyllä muista milloin viimeksi on näin käynyt. Varmaan vuosikymmeniä sitten
Minä koen rakkauden niin, että saa olla oma itsensä heikouksissa ja vahvuuksista. Se on anteeksi antamista ja armollista. Pankkitili, jonne lisätään yhdessä rakkautta kuin vain otettaisiin pois molempien toimesta. Hellyyttä, huumoria, fyysistä halua, mutta toista kunnioittaen.
Ehkä paras määritelmä, rakkaudesta, parisuhdeterapeutilta, ettei koe tarvetta rääpiä suhdetta kolmannen osapuolen kanssa. Asiat kyetään selvittämään yhdessä ja avoimesti, mutta se edellyttää myös nimenomaan tunnetta kokea olevan hyväksytty sellaisenaan.