Unessa levitoiminen
Näen toistuvasti sellaisia unia, joissa kohoan vuoteeltani ja lentelen asunnossani. Näen näitä unia yleensä aamulla, kun olen jo yhden kerran herännyt yöllä tai aamulla ja tällainen uni tulee viimeiseksi aamulla. Tätä on jatkunut noin vuoden ajan. Unet eivät ole pelottaneet minua mutta kyllä ihmetyttäneet. En näe itseäni nukkumassa vuoteessa kun olen yläilmoissa eli tämä ei muistuta ruumiista irtoamiskokemusta.
Näissä unissa olen kohonnut nopeasti ylös kattoon, koittanut lentää seinän läpi (se ei onnistunut vaan kova seinä tuli vastaan), lennellyt vaan huoneessa ja sitten olen laskeutunut alas vuoteeseen. Siihen uni päättyy että laskeudun takaisin sänkyyn. Ajatuksia? Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (9)
Pistä tussi kirjahyllyn päälle korkealle. Tarkista aamulla oletko yöllä piirrellyt kattoon.
Näen joskus lentounia. Se tunne4 6 on käsittämättömän hieno, kun tajuaa pysyvänsä ilmassa. Tunne on myös hyvin fyysinen, ehkä fyysisin mitä olen unissani kokenut.
Mä en lentele asunnossa, vaan muualla. Ihan parhaita unia.
Kyse voi olla valveunesta eli tarkemmin hypnopompisesta hallusinaatiosta.
Näin lapsena ja nuorena usein unia, joissa liidän korkealla ilmassa, ja se tuntui helpolta ja luonnolliselta. Minulla ei ollut siipiä, vaan lähdin lentoon pitkiä loikkia ottamalla.
Aikuisena olen nähnyt kerran tuollaisen unen kuin ap. Kohosin unessa sänkyni yläpuolelle, ja jokin veti minua vasemmalle katonrajaan, kirjahyllyn yläpuolelle. En pystynyt hallitsemaan liikkeitäni, vaan tuntui että minua viskottiin ilmassa, koin pyörryttävää paineen tunnetta. Samana aamuna juuri ennen heräämistä koin vielä aikuisikäni ainoan unihalvauksen. Siihen liittyi tiettyjä pelottavia elementtejä sekä tunne kuin toisessa korvassani olisi vettä, sellainen kutittava ja pulputtava tuntemus.
Tuon korvatuntemuksen takia pidän mahdollisena, että minulla kyse oli jonkinlaisesta tasapainoelimen toimintahäiriöstä. Tasapainoelin sijaitsee korvassa.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Faith kirjoitti:
Näin lapsena ja nuorena usein unia, joissa liidän korkealla ilmassa, ja se tuntui helpolta ja luonnolliselta. Minulla ei ollut siipiä, vaan lähdin lentoon pitkiä loikkia ottamalla.
Aikuisena olen nähnyt kerran tuollaisen unen kuin ap. Kohosin unessa sänkyni yläpuolelle, ja jokin veti minua vasemmalle katonrajaan, kirjahyllyn yläpuolelle. En pystynyt hallitsemaan liikkeitäni, vaan tuntui että minua viskottiin ilmassa, koin pyörryttävää paineen tunnetta. Samana aamuna juuri ennen heräämistä koin vielä aikuisikäni ainoan unihalvauksen. Siihen liittyi tiettyjä pelottavia elementtejä sekä tunne kuin toisessa korvassani olisi vettä, sellainen kutittava ja pulputtava tuntemus.
Tuon korvatuntemuksen takia pidän mahdollisena, että minulla kyse oli jonkinlaisesta tasapainoelimen toimintahäiriöstä. Tasapainoelin sijaitsee korvassa.
Olin ihan varma, että perseessä.
Mä olen myös lentänyt tai leijunut unissani ties kuinka monesti. Just leijuessa ilmavirta tai jonkun ihmisen tönäisy laittaa johonkin suuntaan. Ihmiset katsoo niissä unissa ihmeissään monestii suu auki ja luulevat taikatempuksi.
Sekin on käynyt niin monesti että herään ja tuntuu että samantien unohdan sen niksin miten pystyy lentämään. Osa lentounista on ihan hallittua lentämistä. Koputtelen autoilijoiden ikkunaan pilailuna ja kaikenlaista hauskaa.
Se linnunradan liftarin keino ei ainakaan vielä ole toiminut. Heittäydytään maata kohti ja koitetaan olla osumatta siihen. Luulen että se neuvo on puhdasta fiktiota.
Olen monesti lentänyt unessa. Jossain vaiheessa korkeus alkaa pudota, ja lopulta räpiköin ilmassa kuin yksisiipinen varis taistellen samaan aikaan heräämistä ja putoamista vastaan.
Ja sitten herään kiukkuisena.
Up