Pääseekö mt-diagnooseista koskaan eroon?

Mulla on ollut tuo ja nykyäänkin lisäksi kolme muuta diagnoosia, ei niistä kauheasti haittaa ole ollut. Toki en voi ryhtyä miksikään Supon agentiksi tai ydinvoimalan turvamieheksi. Masennus on niin yleinen vaiva.

Pääsee, jos olet käynyt yksityisellä ilman lähetettä, et ole antanut lupaa tallettaa tietojasi terveydenhuollon kanta-järjestelmään, etkä ostanut sairauden hoitoon reseptillä lääkkeitä ja maksanut kaikki kulut ilman kela-korvausta.

Ei pääse. Loppuikäsi tulet törmäämään diagnoosiin eri yhteyksissä mutta mitä kauemmin aikaa kulunut ja mitä pidempään olet ollut terve, sitä vähemmän joudut enää selittelemään.

Mulla on vaikean masennuksen lisäksi kolme muuta diagnoosia. Kaipa ne voivat ajan saatossa lähteä, mutta minulla tuntuu löytyvän joka vuosi jokin uusi taas. Toisaalta en tiedä paremmasta, kun olen ollut sairas lapsesta saakka.

T. 26v eläkeläinen

Diagnoosi ei katoa koskaan, mutta lääkäri voi myöhemmin todeta sut parantuneeksi. Se tosin edellyttää kalliiksi käyviä yksityislääkärin tutkimuksia tai korvaavaa diagnoosia, koska julkisella puolella ei ole resursseja "turhien" erotusdiagnoosien tekemiseen.

Sinulla ei ole oikeutta tulla unohdetuksi, mitä tulee terveystietoihin. Vaikea-asteinen psykoottinen masennus on kuitenkin usein ohimenevä tila oletusarvoisesti, eivätkä lääkärit pidä sinua välttämättä kroonisesti sairaana.

Minulla sen sijaan on skitsofrenia ollut jo kymmenen vuotta diagnoosina. Se kieltämättä häiritsee. Vastaanotolla  sönkötetään asian tullessa puheeksi usein jotain "asiantuntevaa" skitsofrenian perinnöllisyydestä ja kysellään, onko suvussa skitsofreniaa ja joudun aina tuottamaan pettymyksen, että ei ole. 

Kysellään usein myös, että tunnistanko psykoottisten oireiden alkamisen ja osaanko silloin hakea apua ihan ja mieleni tekisi sanoa, että oli kieltämättä erittäin huono idea hakea apua silloin kymmenen vuotta sitten, kun hain apua psykososiaaliseen traumaan ja että en kiitos ei, en aio toistaa sitä virhettä uudestaan. Olen lopettanut Kanta-järjestelmän käytön tämän vuoksi ja pidän huolta, ettei arvauskeskuksen väki saa tietää mitään sairaushistoriastani. Erityisesti hammaslääkärit tuntuvat tarvitsevan erityisen paljon tietoa potilaidensa psykiatrisista häiriöistä paikatessaan hampaita. Minusta olisi hyvä, että ihmisiä ei leimattaisi turhilla, stigmatisoivilla diagnooseilla, jotka perustuvat tulkinnanvaraisiin näkemyksiin ihmisen oireista lyhyellä aikavälillä. 

Ei mielenterveyden ongelmat ole mitenkään huonompia kuin muutkaan sairaudet, näissä on syynsä miksi näkyvät tiedossa, jos elämäntilanne muuttuu ja saat oireita, niin lääkäri pystyy auttamaan sinua heti vaikka määrällä sairaslomaa. Moni sairaus pysyy pois oikealla hoidolla mutta saatua diagnooseja ei pyyhitä pois sokeritauti on aina olemassa vaikka lääkitys pitäisi sen kurissa, sama toimii mielenterveyden kannalta.

Jos paranet, jää se tiedoksi tyyliin, sairastanut vakavan masennuksen vuosina 2012-2014. Ihan samoin merkattaisi, jos sinulla olis ollu esim. syöpä. Älä tee itse diagnoosista ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Pääsee, jos olet käynyt yksityisellä ilman lähetettä, et ole antanut lupaa tallettaa tietojasi terveydenhuollon kanta-järjestelmään, etkä ostanut sairauden hoitoon reseptillä lääkkeitä ja maksanut kaikki kulut ilman kela-korvausta.

Tämän vuoksi ei kannata repiä pelihousujaan, enkä ole edes varma apteekkien rekisterien tiedoista, mutta ylipäätään ihmisten kesken mikään ei pysy salassa jos tiedon jakaa useampi.

Itse törmäsin vanhaan diagnoosiin lääkärissä kun hain apua iskiaskipuun. Lääkärihän katseli tietoja ja kysyi sitten voisiko kivut johtua masennuksesta. Särkylääkettä ehdotti ja lepoa. Apu löytyi kun löysin hyvän jäsenkorjaajan joka laittoi si-nivelen kohdalleen.

mielen sairaudet eivät parane koskaan, oireet voivat lievittyä, mutta silloinkin tauti jää loppu elämäksi

psykologi kirjoitti:

mielen sairaudet eivät parane koskaan, oireet voivat lievittyä, mutta silloinkin tauti jää loppu elämäksi

No ei pidä paikkansa. Osa sairauksista ei parane koskaan, kute bipo, skitsofrenia, persoonallisuushäiriöt yms. Masennus sen sijaan voi kyllä parantua ihan täysin.

Vierailija kirjoitti:

Ei mielenterveyden ongelmat ole mitenkään huonompia kuin muutkaan sairaudet, näissä on syynsä miksi näkyvät tiedossa, jos elämäntilanne muuttuu ja saat oireita, niin lääkäri pystyy auttamaan sinua heti vaikka määrällä sairaslomaa. Moni sairaus pysyy pois oikealla hoidolla mutta saatua diagnooseja ei pyyhitä pois sokeritauti on aina olemassa vaikka lääkitys pitäisi sen kurissa, sama toimii mielenterveyden kannalta.

Mielenterveysongelmista, jopa vakavistakin, voi kyllä myös parantua. Ei silloin ole kyse siitä että sairaus pysyy pois oikealla hoidolla jos ihminen on terve vuosikausia ilman mitään hoitoa tai lääkityksiä.

Kävin lääkärissä ja siinä yhteydessä tuli puheeksi, että olen ollut masentunut (yli kymmenen vuotta sitten). Luin myöhemmin kanta.fistä, että lääkäri oli kirjoittanut, että minulla on masennustausta. Voiko siitä olla jotain haittaa, vaikka en käynyt lainkaan lääkärissä silloin kun olin masentunut, enkä siis silloin saanut diagnoosiakaan?

En ole kovin huolissani asiasta, kunhan uteliaisuudesta kysyn.

Vierailija kirjoitti:

psykologi kirjoitti:

mielen sairaudet eivät parane koskaan, oireet voivat lievittyä, mutta silloinkin tauti jää loppu elämäksi

No ei pidä paikkansa. Osa sairauksista ei parane koskaan, kute bipo, skitsofrenia, persoonallisuushäiriöt yms. Masennus sen sijaan voi kyllä parantua ihan täysin.

Skitsofrenia voi joissakin tapauksissa parantua. Esim. lääkäri Carol Northin skitsofrenia parani dialyysihoidolla. Mutta skitsofrenia ei johdu kaikilla samoista syistä, joten kaikkia ei dialyysi auta.

Ei noissa sairauksissa ole mitään hävettävää. Miksei ne saisi tiedoissa näkyä? Hyvä että näkyy.

Ei taida päästä. Juuri tämän takia en halunnut diagnoosia tai apua, vaikka koulupsykologi joskus lukioaikoina epäili mulla masennusta ja kysyi, haluanko jatkotutkimuksia. Koulupsykologille puhumaan pääsi kuka vain, joten keskusteluapuun en tarvinnut diagnoosia. Olin aina ollut kunnianhimoinen ja älykäs nuori, ja ymmärsin, että vaikka en kovin todennäköisesti sellaisiin hommiin päätyisikään, niin aina on varmaa, että sellainen diagnoosi sulkee jonkin oven eikä katoa ikinä täysin, kun lääkereseptitkin tallentuvat nykyään. Masennus ei ollut niin paha, ettenkö olisi sen kanssa pärjäillyt, ja lisäksi se johtui ulkoisista elämäntapahtumista joiden vaikutuksen arvelin ajan kanssa haipuvan, joten päätin pärjätä ja hoitaa itseäni. 

En saanut hyvää hoitoa päivystyksessä kun tiedoissani luki ahdistus, masennus.

Kunnon K-PÄÄ nuori mieslääkäri oli kunnon asenteella ja kohtutulehdusta piti sukupuolitautina.

Kyllä koen että mielenterveysdiagnoosit eivät tarvitse näkyä kuin mielenterveyttä hoitaville psykiatreille.

Vierailija kirjoitti:

Ei noissa sairauksissa ole mitään hävettävää. Miksei ne saisi tiedoissa näkyä? Hyvä että näkyy.

Kuka on sanonut, että kyse olisi häpeästä? Mielenterveysdiagnoosit, kuten vaikka ap:n vaikea psykoottinen masennus, ovat usein sen verran "rankkoka", että psykiatriaan erikoistumattomat lääkärit ei helposti osaa toimia niiden kanssa. Somaattisia vaivojq laitetaan psykiatristen sairauksien piikkiin ja "vanhoja" diagnooseja kaivellaan esiin silloinkin, kun ne ovat jo todellakin vanhoja.