Lue keskustelun säännöt.
Missä vika kun rakentava keskustelu ei onnistu?
Epätoivoinen ja onneton vaimo
23.04.2019 |
Olemme olleet mieheni kanssa naimisissa yli 20 vuotta. Meidän "riidat" on sellaisia, että pidetään mykkäkoulua. Kumpikaan ei pysty asiallisesti puhumaan, jos on mielestään tullut loukatuksi. Mykkäkoulu saattaa jatkua muutaman päivän, tai vähemmän, asiaa ei koskaan pystytä selvittämään, vaan painuu taka-alalle. Olen itse aina se, joka aloittaa keskustelun, tai yritän, mutta ei se johda mihinkään. Nyt en enää jaksa, mies ei koskaan myönnä itsessään mitään vikaa, tai että olisi käsittänyt asian väärin. Ja minä olen tähän niin väsynyt ja kypsä, etten jaksa olla se, joka haluaa asian selvittää, kun se ei selviä. Ja ei, mieheni ei yksin ole tähän syypää, meillä on lapsuudessa ehkä molemmilla ollut vaikeaa, ja selvittämättömiä asioita on sieltäkin, eli malli on tullut varmastikin vanhempien parisuhteesta. Rakastan miestäni, mutta en vain nyt oikein enää jaksa. Parisuhdeterapia ehkä auttaisi, JOS mieheni myöntäisi että tämä ei ole normaali tapa käsitellä (eli olla käsittelemättä) asioita/erimielisyyksiä. Silloin kun meillä menee hyvin, niin menee tosi hyvin, näitä mykkäkouluja nyt vaan on alkanut olla useammin ja useammin. Olemme jotenkin umpikujassa. Olisiko kenelläkään mitään vinkkejä/omia kokemuksia tällaisesta, voiko tästä tulla mitään?
Kommentit (28)
Kaikkien kanssa keskusteleminen ei vaan onnistu. Olen elämässäni tavannut n. viisi ihmistä, joiden kanssa ei halusta ja tarpeesta huolimatta saanut minkäänlaista keskustelua syntymään. Oli vain tuon toisen puhe. Ja jos siihen jotain vastasin tai kommentoin, niin toinen oli kuin en olisi sanonut mitään ja jatkoi taas omaa puhettaan.
Krskustelua ei syntynyt, minä en tullut kuulluksi, olin kuin ilmaa. Katsoin parhaaksi olla olematta tekemisissä.
Näitä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeilkaapa nyt ihan aluksi olla hiukan erillänne. Tehkää jotakin ihan eri tavalla kuin ennen. Menkää kesän lomareissuille erikseen. Jos teillä on mökki, älkää lähtekö yhdessä vaan yksin. Tee jotain oman ystäväsi kanssa - varaa matka jos sinulla on rahaa. Ottakaa aikalisä parisuhteelle. On turha odottaa että mikään muuttuu jos kaikki jatkuu kuten ennenkin.
Vierailija kirjoitti:
Mistä ne teidän riitanne alkavat? Siis mitkä ovat syitä teidän riitoihinne? Kannattaa minusta aloittaa ensin niiden purkamisesta.
Mistä milloinkin, pieniä asioita ja isompia asioita. Jos haluan niistä puhua, mies saattaa sanoa mielipiteensä painokkaasti (joka on aina se oikea), ja poistuu paikalta, eli ei oikeastaan halua kuulla minun näkökantaani asiasta, tai syytä miksi olen loukkaantunut, eikä myöskään kerro miksi on itse jostain loukkaantunut. Mykkäkoulu jatkuu tästä, tai sitten loppuu pikkuhiljaa ja unohtuu. Pikkuasioita nyt onkin varmaan turha vatvoa loputtomiin, mutta esimerkiksi luottamuspula on sellainen asia josta mielestäni pitäisi puhua. Ja tuon hänen reaktionsa takia minun on todella vaikea aloittaa keskutelua mistään asiasta, en vaan pysty. Ja hän ei aloitetta keskusteluun tee koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Kokeilkaapa nyt ihan aluksi olla hiukan erillänne. Tehkää jotakin ihan eri tavalla kuin ennen. Menkää kesän lomareissuille erikseen. Jos teillä on mökki, älkää lähtekö yhdessä vaan yksin. Tee jotain oman ystäväsi kanssa - varaa matka jos sinulla on rahaa. Ottakaa aikalisä parisuhteelle. On turha odottaa että mikään muuttuu jos kaikki jatkuu kuten ennenkin.
No, kesän lomareissu on jo varattu joten sille on nyt lähdettävä perheenä. Ja juuri siitä näitä riitoja syntyy mm. että minulla on omia menoja enemmän kuin hänellä. Lomat toki vietämme yhdessä. Päässäni pyörii nyt koko ajan se, että tuleeko tästä ikinä sellaista että minua ei pelottaisi puhua miltä minusta tuntuu, pelkään konfliktitilanteita, vaikka mies ei todellakaan ole väkivaltainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeilkaapa nyt ihan aluksi olla hiukan erillänne. Tehkää jotakin ihan eri tavalla kuin ennen. Menkää kesän lomareissuille erikseen. Jos teillä on mökki, älkää lähtekö yhdessä vaan yksin. Tee jotain oman ystäväsi kanssa - varaa matka jos sinulla on rahaa. Ottakaa aikalisä parisuhteelle. On turha odottaa että mikään muuttuu jos kaikki jatkuu kuten ennenkin.
No, kesän lomareissu on jo varattu joten sille on nyt lähdettävä perheenä. Ja juuri siitä näitä riitoja syntyy mm. että minulla on omia menoja enemmän kuin hänellä. Lomat toki vietämme yhdessä. Päässäni pyörii nyt koko ajan se, että tuleeko tästä ikinä sellaista että minua ei pelottaisi puhua miltä minusta tuntuu, pelkään konfliktitilanteita, vaikka mies ei todellakaan ole väkivaltainen.
Ei tässä nyt mies näytä muuttuvan lähitulevaisuudessa. Joten jos sinä haluat jotain muutosta elämääsi, niin sinun on se ihan itse tehtävä. Tai sitten olet hiljaa ja kärsit niin kuin aikaisemminmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeilkaapa nyt ihan aluksi olla hiukan erillänne. Tehkää jotakin ihan eri tavalla kuin ennen. Menkää kesän lomareissuille erikseen. Jos teillä on mökki, älkää lähtekö yhdessä vaan yksin. Tee jotain oman ystäväsi kanssa - varaa matka jos sinulla on rahaa. Ottakaa aikalisä parisuhteelle. On turha odottaa että mikään muuttuu jos kaikki jatkuu kuten ennenkin.
No, kesän lomareissu on jo varattu joten sille on nyt lähdettävä perheenä. Ja juuri siitä näitä riitoja syntyy mm. että minulla on omia menoja enemmän kuin hänellä. Lomat toki vietämme yhdessä. Päässäni pyörii nyt koko ajan se, että tuleeko tästä ikinä sellaista että minua ei pelottaisi puhua miltä minusta tuntuu, pelkään konfliktitilanteita, vaikka mies ei todellakaan ole väkivaltainen.
Ei tässä nyt mies näytä muuttuvan lähitulevaisuudessa. Joten jos sinä haluat jotain muutosta elämääsi, niin sinun on se ihan itse tehtävä. Tai sitten olet hiljaa ja kärsit niin kuin aikaisemminmin.
En pysty muuttamaan kuin itseäni, mutta auttaako se meitä? Jos toinen ei näe itsessään mitään vikaa, tai ehkä näkeekin, mutta ei pysty myöntämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyisitkö kirjoittamaan miehelle kirjeen? Joskus asioista on helpompi kirjoittaa kuin puhua suullisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeilkaapa nyt ihan aluksi olla hiukan erillänne. Tehkää jotakin ihan eri tavalla kuin ennen. Menkää kesän lomareissuille erikseen. Jos teillä on mökki, älkää lähtekö yhdessä vaan yksin. Tee jotain oman ystäväsi kanssa - varaa matka jos sinulla on rahaa. Ottakaa aikalisä parisuhteelle. On turha odottaa että mikään muuttuu jos kaikki jatkuu kuten ennenkin.
No, kesän lomareissu on jo varattu joten sille on nyt lähdettävä perheenä. Ja juuri siitä näitä riitoja syntyy mm. että minulla on omia menoja enemmän kuin hänellä. Lomat toki vietämme yhdessä. Päässäni pyörii nyt koko ajan se, että tuleeko tästä ikinä sellaista että minua ei pelottaisi puhua miltä minusta tuntuu, pelkään konfliktitilanteita, vaikka mies ei todellakaan ole väkivaltainen.
Ei tässä nyt mies näytä muuttuvan lähitulevaisuudessa. Joten jos sinä haluat jotain muutosta elämääsi, niin sinun on se ihan itse tehtävä. Tai sitten olet hiljaa ja kärsit niin kuin aikaisemminmin.
En pysty muuttamaan kuin itseäni, mutta auttaako se meitä? Jos toinen ei näe itsessään mitään vikaa, tai ehkä näkeekin, mutta ei pysty myöntämään.
Teille on 20 vuoden aikana muodostunut tietyt roolit, joihin olette jämähtäneet. On hyvä tajuta, että rooli syntyy kahdesta asiasta: toisen odotuksista ja siitä, miten vastaat näihin odotuksiin.
Nyt et ole enää tyytyväinen elämäänne. Haluat muutosta muttet tiedä, miten. Kun lähdet muuttamaan jotakin asiaa omassa toiminnassasi, se aiheuttaa väistämättä muutosta myös toisessa. Hän ei ehkä pysty näkemään nyt vikaa itsessään; se on ihan normaalia. Ehkä sinullakin on vastaavia sokeita pisteitä oman itsesi suhteen?
Sinun pitää nyt kuitenkin tehdä jotakin eri tavalla kuin ennen, jos haluat että jokin muuttuu. Olet jo kokeillut keskustelua eikä siitä ollut apua. Mitä voisit tehdä seuraavaksi? Mikä lisäisi sinun hyvinvointiasi? Kuinka voisit kääntää katseen pois miehesi vioista ja tehdä jotakin muuta, mikä tekisi sinut iloiseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmän imutusta ja vähemmän mussutusta, toimii.
Tarkoitatko ettei miehesi hyväksy sinun menojasi? Haluaisiko hän siis mieluummin tehdä jotakin yhdessä sinun kanssasi? Mitä? Sopisiko se sinulle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pystyisitkö kirjoittamaan miehelle kirjeen? Joskus asioista on helpompi kirjoittaa kuin puhua suullisesti.
Tätäkin joskus aiemmin kokeillut, ei kommentoi. Ei vastaa. Mökötys jatkuu.
Minkä neuvon itse antaisit siskollesi tai ystävällesi, jos hänen miehensä käyttäytyisi samalla tavalla kuin sinun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitatko ettei miehesi hyväksy sinun menojasi? Haluaisiko hän siis mieluummin tehdä jotakin yhdessä sinun kanssasi? Mitä? Sopisiko se sinulle?
Aiemmin tämä ei ole ollut ongelma, mutta nyt viimeisen vuoden sisällä on tullut ongelmaksi. Tehdään kyllä yhdessäkin jotain reissuja, mutta olen kyllästynyt siihen, että minä olen aina se, joka niitä järjestää. Meillä on ihan eri kaveripiirit, mies tapaa kavereitaan korkeintaan muutaman kerran vuodessa, minä useammin omiani, yhteisiä kavereita ei ole. Mutta ei tämä ole se ainoa asia mistä riitaa tulee, mutta tämä nyt viimeisimpänä mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Minkä neuvon itse antaisit siskollesi tai ystävällesi, jos hänen miehensä käyttäytyisi samalla tavalla kuin sinun?
En oikein tiedä. Ajattelen tämän jotenkin niin että vika ei ole vain miehessä, vaan myös minussa. Kommunikointi ei vaan toimi, ja on meille tosi vaikeaa. Minun mielestäni mies on hyvin mustavalkoinen tyyppi, en tiedä millainen itse olen vaikkapa mieheni mielestä. Ei ole koskaan sanonut.
Miehesi ei taida rakastaa sinua enää, eikä saa sanotuksi sitä sinulle. (= odottaa, että sinä lähdet suhteesta)
Vierailija kirjoitti:
Miehesi ei taida rakastaa sinua enää, eikä saa sanotuksi sitä sinulle. (= odottaa, että sinä lähdet suhteesta)
Tätä en kyllä itse ole tullut ajatelleeksi ollenkaan. Kuten aloituksessani sanoin, silloin kun ei riitaa ole, meillä on hauskaa yhdessä. Miten saisin asian selville, koska hän ei sitä saa sanotuksi varmastikaan vaikka suoraan kysyisin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeilkaapa nyt ihan aluksi olla hiukan erillänne. Tehkää jotakin ihan eri tavalla kuin ennen. Menkää kesän lomareissuille erikseen. Jos teillä on mökki, älkää lähtekö yhdessä vaan yksin. Tee jotain oman ystäväsi kanssa - varaa matka jos sinulla on rahaa. Ottakaa aikalisä parisuhteelle. On turha odottaa että mikään muuttuu jos kaikki jatkuu kuten ennenkin.
No, kesän lomareissu on jo varattu joten sille on nyt lähdettävä perheenä. Ja juuri siitä näitä riitoja syntyy mm. että minulla on omia menoja enemmän kuin hänellä. Lomat toki vietämme yhdessä. Päässäni pyörii nyt koko ajan se, että tuleeko tästä ikinä sellaista että minua ei pelottaisi puhua miltä minusta tuntuu, pelkään konfliktitilanteita, vaikka mies ei todellakaan ole väkivaltainen.
Ei tässä nyt mies näytä muuttuvan lähitulevaisuudessa. Joten jos sinä haluat jotain muutosta elämääsi, niin sinun on se ihan itse tehtävä. Tai sitten olet hiljaa ja kärsit niin kuin aikaisemminmin.
En pysty muuttamaan kuin itseäni, mutta auttaako se meitä? Jos toinen ei näe itsessään mitään vikaa, tai ehkä näkeekin, mutta ei pysty myöntämään.
Teille on 20 vuoden aikana muodostunut tietyt roolit, joihin olette jämähtäneet. On hyvä tajuta, että rooli syntyy kahdesta asiasta: toisen odotuksista ja siitä, miten vastaat näihin odotuksiin.
Nyt et ole enää tyytyväinen elämäänne. Haluat muutosta muttet tiedä, miten. Kun lähdet muuttamaan jotakin asiaa omassa toiminnassasi, se aiheuttaa väistämättä muutosta myös toisessa. Hän ei ehkä pysty näkemään nyt vikaa itsessään; se on ihan normaalia. Ehkä sinullakin on vastaavia sokeita pisteitä oman itsesi suhteen?
Sinun pitää nyt kuitenkin tehdä jotakin eri tavalla kuin ennen, jos haluat että jokin muuttuu. Olet jo kokeillut keskustelua eikä siitä ollut apua. Mitä voisit tehdä seuraavaksi? Mikä lisäisi sinun hyvinvointiasi? Kuinka voisit kääntää katseen pois miehesi vioista ja tehdä jotakin muuta, mikä tekisi sinut iloiseksi?
Niin, haluan muutosta, mutta riitaa tuntuu syntyvän jo siitä, kun teen itse omia juttuja kavereiden kanssa, en tiedä onko kyseessä mustasukkaisuus, vai kontrolloinnin tarve.
Niin, ja varmasti minullakin on sokeita pisteitä, enkä niitä välttämättä näe, ja siitähän tässä alunperin olikin kyse, kun ei onnistuta puhumaan, minä en uskalla ottaa puheeksi vaikeita asioita, koska miehenikään ei selvästi niistä halua puhua. Niin kauan kun mistään ei puhuta, kaikki kulkee omalla painollaan, mutta kyllä jotenkin on silti tunne, että ne selvittämättömät asiat painaa, ainakin minua.
Mistä ne teidän riitanne alkavat? Siis mitkä ovat syitä teidän riitoihinne? Kannattaa minusta aloittaa ensin niiden purkamisesta.