Missä vika kun rakentava keskustelu ei onnistu?

Mikä sinussa on sellaista, että jos pitäisi valita puoliso uudelleen, miehesi päätyisi juuri sinuun? Ja toisin päin: valitsisitko vielä hänet, ja jos, niin miksi?

Kumpikaan teistä ei taida oikein pitää toisesta juuri nyt. Voisitko sinä niellä ylpeytesi ja ottaa projektiksi salaa lämmittää taas parisuhdettanne? Ottaisit vaikka jonkun aikarajan (esim. 6 kk), jonka ajan päättäisit olla mahdollisimman ihana ja rakastava kumppani; sellainen, jonka miehesi aikanaan valitsi lastensa äidiksi. Vaikka toinen olisi tökerö, jatkaisit silti koska olet päättänyt tehdä niin.

Aikarajan mentyä tarkastele tilannetta kriittisesti. Muuttuiko mikään? Jos ei niin mitä kannattaa tehdä? Voithan sen jälkeen päättää vaikka kokeilla asumuseroa, jotta miehen silmät aukenisivat.

Vierailija kirjoitti:

Mikä sinussa on sellaista, että jos pitäisi valita puoliso uudelleen, miehesi päätyisi juuri sinuun? Ja toisin päin: valitsisitko vielä hänet, ja jos, niin miksi?

Kumpikaan teistä ei taida oikein pitää toisesta juuri nyt. Voisitko sinä niellä ylpeytesi ja ottaa projektiksi salaa lämmittää taas parisuhdettanne? Ottaisit vaikka jonkun aikarajan (esim. 6 kk), jonka ajan päättäisit olla mahdollisimman ihana ja rakastava kumppani; sellainen, jonka miehesi aikanaan valitsi lastensa äidiksi. Vaikka toinen olisi tökerö, jatkaisit silti koska olet päättänyt tehdä niin.

Aikarajan mentyä tarkastele tilannetta kriittisesti. Muuttuiko mikään? Jos ei niin mitä kannattaa tehdä? Voithan sen jälkeen päättää vaikka kokeilla asumuseroa, jotta miehen silmät aukenisivat.

Hmmm.. meidän parisuhde on mielestäni lämmin, ja seksiäkin on riittävästi, siis silloin kun ei ole riitaa tai mykkäkoulua. Mutta tiedän että minun ei tarvitse tehdä kuin yksi kosketus, tai yksi ystävällinen sana, niin tämä tilanne laukeaa siihen, mutta kun minusta ongelma ei ratkea sillä. Toivoisin keskustelua, mutta en itsekään osaa aloittaa sitä rakentavasti niin etten heti loukkaa/syyttele toista. Vaikka miten mietin että asettelen sanani niin etten syytä, niin mies ottaa sen syyllistävänä. 

Rakastuimme yli 20 vuotta sitten ensisilmäyksellä (olimme parisuhteissa tahoillamme) palavasti, ja tuntuu että silloin keskustelukin vielä sujui. Ja se sama tunne on vieläkin olemassa, mutta kun tuntuu ettei se nyt pelkästään riitä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sinussa on sellaista, että jos pitäisi valita puoliso uudelleen, miehesi päätyisi juuri sinuun? Ja toisin päin: valitsisitko vielä hänet, ja jos, niin miksi?

Kumpikaan teistä ei taida oikein pitää toisesta juuri nyt. Voisitko sinä niellä ylpeytesi ja ottaa projektiksi salaa lämmittää taas parisuhdettanne? Ottaisit vaikka jonkun aikarajan (esim. 6 kk), jonka ajan päättäisit olla mahdollisimman ihana ja rakastava kumppani; sellainen, jonka miehesi aikanaan valitsi lastensa äidiksi. Vaikka toinen olisi tökerö, jatkaisit silti koska olet päättänyt tehdä niin.

Aikarajan mentyä tarkastele tilannetta kriittisesti. Muuttuiko mikään? Jos ei niin mitä kannattaa tehdä? Voithan sen jälkeen päättää vaikka kokeilla asumuseroa, jotta miehen silmät aukenisivat.

Hmmm.. meidän parisuhde on mielestäni lämmin, ja seksiäkin on riittävästi, siis silloin kun ei ole riitaa tai mykkäkoulua. Mutta tiedän että minun ei tarvitse tehdä kuin yksi kosketus, tai yksi ystävällinen sana, niin tämä tilanne laukeaa siihen, mutta kun minusta ongelma ei ratkea sillä. Toivoisin keskustelua, mutta en itsekään osaa aloittaa sitä rakentavasti niin etten heti loukkaa/syyttele toista. Vaikka miten mietin että asettelen sanani niin etten syytä, niin mies ottaa sen syyllistävänä. 

Rakastuimme yli 20 vuotta sitten ensisilmäyksellä (olimme parisuhteissa tahoillamme) palavasti, ja tuntuu että silloin keskustelukin vielä sujui. Ja se sama tunne on vieläkin olemassa, mutta kun tuntuu ettei se nyt pelkästään riitä..

Miksi sitä ystävällistä sanaa ei kannata sanoa?

Luulisi, että jos mykkäkoulun voi lopettaa noin helposti, se olisi molempien etu.

Mistä oikein haluat keskustella? Hieman vaikeaa ymmärtää, mikä tilanteessa nyt oikeasti hiertää. Mitä toivoisit miehesi sanovan sinulle? Mitä haluaisit sanoa hänelle ja miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä ne teidän riitanne alkavat? Siis mitkä ovat syitä teidän riitoihinne? Kannattaa minusta aloittaa ensin niiden purkamisesta.

Mistä milloinkin, pieniä asioita ja isompia asioita. Jos haluan niistä puhua, mies saattaa sanoa mielipiteensä painokkaasti (joka on aina se oikea), ja poistuu paikalta, eli ei oikeastaan halua kuulla minun näkökantaani asiasta, tai syytä miksi olen loukkaantunut, eikä myöskään kerro miksi on itse jostain loukkaantunut. Mykkäkoulu jatkuu tästä, tai sitten loppuu pikkuhiljaa ja unohtuu. Pikkuasioita nyt onkin varmaan turha vatvoa loputtomiin, mutta esimerkiksi luottamuspula on sellainen asia josta mielestäni pitäisi puhua. Ja tuon hänen reaktionsa takia minun on todella vaikea aloittaa keskutelua mistään asiasta, en vaan pysty. Ja hän ei aloitetta keskusteluun tee koskaan. 

Tähän voi olla ainakin kaksi syytä. Ensiksi on tietysti mahdollista että miehesi ei ihan oikeasti halua kuulla mitään vastaväitteitä. Tämä kuitenkin kuulostaa aika lailla jo luonnevikaiselta käytökseltä joten se ei ehkä ole se todennäköisin jos miehesi on riitojen ulkopuolella kuitenkin normaalisti kommunikoiva ja empatia tunteva ihminen.

Toinen ja todennäköisempi vaihtoehto on taas se että hän ei jostain syystä koe että asioista syntyisi tasapuolinen ajatuksenvaihto. Hän saattaa esim. kokea sinut verbaalisesti kyvykkäämpänä ja kokea siksi että sinun näkemyksesi jyrää tai sivuuttaa lopulta hänen mielipiteensä jos jatkatte keskustelua. Eikä tämä tarkoita että oikeasti jyräisit vaan että hän ehkä kokee että ei osaa ilmaista itseään niin että siitä syntyisi oikeasti sellainen lopputulos jossa hän tulee täysin kuulluksi. Ei siis ehkä osaa itsekään ilmaista itseään niin kuin haluaisi ja jää sen takia jotenkin keinottomaksi riitatilanteessa.

Miehesi on siis saattanut juuttua toimintamalliin jossa "heittää" sen oman mielipiteensä sinulle ja pakenee paikalta odottaen ehkä sen mykkäkoulun ajan että sulattelisit sitä miehen ajatusta ilman että heti annat siihen oman vastaväitteesi. Hän jopa saattaa kokea tämän tavan omalla tavallaan toimivaksi. Eihän se tasapuolinen ole mutta joku logiikka siinä miehesi kannalta on ja kannattaisi pohtia että mikä se on ja miten sitä voisi muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sinussa on sellaista, että jos pitäisi valita puoliso uudelleen, miehesi päätyisi juuri sinuun? Ja toisin päin: valitsisitko vielä hänet, ja jos, niin miksi?

Kumpikaan teistä ei taida oikein pitää toisesta juuri nyt. Voisitko sinä niellä ylpeytesi ja ottaa projektiksi salaa lämmittää taas parisuhdettanne? Ottaisit vaikka jonkun aikarajan (esim. 6 kk), jonka ajan päättäisit olla mahdollisimman ihana ja rakastava kumppani; sellainen, jonka miehesi aikanaan valitsi lastensa äidiksi. Vaikka toinen olisi tökerö, jatkaisit silti koska olet päättänyt tehdä niin.

Aikarajan mentyä tarkastele tilannetta kriittisesti. Muuttuiko mikään? Jos ei niin mitä kannattaa tehdä? Voithan sen jälkeen päättää vaikka kokeilla asumuseroa, jotta miehen silmät aukenisivat.

Hmmm.. meidän parisuhde on mielestäni lämmin, ja seksiäkin on riittävästi, siis silloin kun ei ole riitaa tai mykkäkoulua. Mutta tiedän että minun ei tarvitse tehdä kuin yksi kosketus, tai yksi ystävällinen sana, niin tämä tilanne laukeaa siihen, mutta kun minusta ongelma ei ratkea sillä. Toivoisin keskustelua, mutta en itsekään osaa aloittaa sitä rakentavasti niin etten heti loukkaa/syyttele toista. Vaikka miten mietin että asettelen sanani niin etten syytä, niin mies ottaa sen syyllistävänä. 

Rakastuimme yli 20 vuotta sitten ensisilmäyksellä (olimme parisuhteissa tahoillamme) palavasti, ja tuntuu että silloin keskustelukin vielä sujui. Ja se sama tunne on vieläkin olemassa, mutta kun tuntuu ettei se nyt pelkästään riitä..

Miksi sitä ystävällistä sanaa ei kannata sanoa?

Luulisi, että jos mykkäkoulun voi lopettaa noin helposti, se olisi molempien etu.

Mistä oikein haluat keskustella? Hieman vaikeaa ymmärtää, mikä tilanteessa nyt oikeasti hiertää. Mitä toivoisit miehesi sanovan sinulle? Mitä haluaisit sanoa hänelle ja miksi?

No, haluaisin että hän myöntäisi ylireagoineensa, ja pyytäisi anteeksi, mutta en muista kertaakaan niin tapahtuneen. Ja jos kosketan, hän olettaa että kaikki on nyt ok, eikä asiasta tarvitse puhua, ja olenhan minäkin siinä tilanteessa helpottunut, enkä haluaisi sitä konfliktia. 

http://Olemme olleet mieheni kanssa naimisissa yli 20 vuotta. Meidän "riidat" on sellaisia, että pidetään mykkäkoulua. Kumpikaan ei pysty asiallisesti puhumaan, jos on mielestään tullut loukatuksi. Mykkäkoulu saattaa jatkua muutaman päivän, tai vähemmän, asiaa ei koskaan pystytä selvittämään, vaan painuu taka-alalle.

Olen itse aina se, joka aloittaa keskustelun, tai yritän, mutta ei se johda mihinkään. Nyt en enää jaksa, mies ei koskaan myönnä itsessään mitään vikaa, tai että olisi käsittänyt asian väärin. Ja minä olen tähän niin väsynyt ja kypsä, etten jaksa olla se, joka haluaa asian selvittää, kun se ei selviä.

Ja ei, mieheni ei yksin ole tähän syypää, meillä on lapsuudessa ehkä molemmilla ollut vaikeaa, ja selvittämättömiä asioita on sieltäkin, eli malli on tullut varmastikin vanhempien parisuhteesta. Rakastan miestäni, mutta en vain nyt oikein enää jaksa. Parisuhdeterapia ehkä auttaisi, JOS mieheni myöntäisi että tämä ei ole normaali tapa käsitellä (eli olla käsittelemättä) asioita/erimielisyyksiä.

Silloin kun meillä menee hyvin, niin menee tosi hyvin, näitä mykkäkouluja nyt vaan on alkanut olla useammin ja useammin. Olemme jotenkin umpikujassa. Olisiko kenelläkään mitään vinkkejä/omia kokemuksia tällaisesta, voiko tästä tulla mitään?

NäinMeillä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä ne teidän riitanne alkavat? Siis mitkä ovat syitä teidän riitoihinne? Kannattaa minusta aloittaa ensin niiden purkamisesta.

Mistä milloinkin, pieniä asioita ja isompia asioita. Jos haluan niistä puhua, mies saattaa sanoa mielipiteensä painokkaasti (joka on aina se oikea), ja poistuu paikalta, eli ei oikeastaan halua kuulla minun näkökantaani asiasta, tai syytä miksi olen loukkaantunut, eikä myöskään kerro miksi on itse jostain loukkaantunut. Mykkäkoulu jatkuu tästä, tai sitten loppuu pikkuhiljaa ja unohtuu. Pikkuasioita nyt onkin varmaan turha vatvoa loputtomiin, mutta esimerkiksi luottamuspula on sellainen asia josta mielestäni pitäisi puhua. Ja tuon hänen reaktionsa takia minun on todella vaikea aloittaa keskutelua mistään asiasta, en vaan pysty. Ja hän ei aloitetta keskusteluun tee koskaan. 

Tähän voi olla ainakin kaksi syytä. Ensiksi on tietysti mahdollista että miehesi ei ihan oikeasti halua kuulla mitään vastaväitteitä. Tämä kuitenkin kuulostaa aika lailla jo luonnevikaiselta käytökseltä joten se ei ehkä ole se todennäköisin jos miehesi on riitojen ulkopuolella kuitenkin normaalisti kommunikoiva ja empatia tunteva ihminen.

Toinen ja todennäköisempi vaihtoehto on taas se että hän ei jostain syystä koe että asioista syntyisi tasapuolinen ajatuksenvaihto. Hän saattaa esim. kokea sinut verbaalisesti kyvykkäämpänä ja kokea siksi että sinun näkemyksesi jyrää tai sivuuttaa lopulta hänen mielipiteensä jos jatkatte keskustelua. Eikä tämä tarkoita että oikeasti jyräisit vaan että hän ehkä kokee että ei osaa ilmaista itseään niin että siitä syntyisi oikeasti sellainen lopputulos jossa hän tulee täysin kuulluksi. Ei siis ehkä osaa itsekään ilmaista itseään niin kuin haluaisi ja jää sen takia jotenkin keinottomaksi riitatilanteessa.

Miehesi on siis saattanut juuttua toimintamalliin jossa "heittää" sen oman mielipiteensä sinulle ja pakenee paikalta odottaen ehkä sen mykkäkoulun ajan että sulattelisit sitä miehen ajatusta ilman että heti annat siihen oman vastaväitteesi. Hän jopa saattaa kokea tämän tavan omalla tavallaan toimivaksi. Eihän se tasapuolinen ole mutta joku logiikka siinä miehesi kannalta on ja kannattaisi pohtia että mikä se on ja miten sitä voisi muuttaa.

Luultavasti olet aika lähellä totuutta, eli tuo kakkosvaihtoehto on varmasti lähellä oikeaa. Itse haluaisin että se puitaisi kerralla loppuun asti ja sitten siihen ei enää tarvitsisi palata. Mutta niin, ratkaisua minulla ei kyllä tähän ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitatko ettei miehesi hyväksy sinun menojasi? Haluaisiko hän siis mieluummin tehdä jotakin yhdessä sinun kanssasi? Mitä? Sopisiko se sinulle?

Aiemmin tämä ei ole ollut ongelma, mutta nyt viimeisen vuoden sisällä on tullut ongelmaksi. Tehdään kyllä yhdessäkin jotain reissuja, mutta olen kyllästynyt siihen, että minä olen aina se, joka niitä järjestää. Meillä on ihan eri kaveripiirit, mies tapaa kavereitaan korkeintaan muutaman kerran vuodessa, minä useammin omiani, yhteisiä kavereita ei ole. Mutta ei tämä ole se ainoa asia mistä riitaa tulee, mutta tämä nyt viimeisimpänä mielessä. 

Jos olet kyllästynyt järjestämään reissuja, niin älä sitten järjestä niitä.