Lue keskustelun säännöt.
Miksi katkeroitumisestani ei saa keskustella?
22.04.2019 |
Ihan ihme meininkiä, että pitää poistaa ihan suht asiallisella linjalla pysynyt keskustelu siitä miten uskoni naisen saamiseen ja naissukupuolen hyvyyteen alkaa hiipua.
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jankkaat ja jankkaat päivästä toiseen samaa miten naiset on tyhmiä ja arvottomia. Halveksunta paistaa pitkälle. Viet ihan turhaan tilaa noilla u l i noilla. Olen muuten varma, että itse poistatat aloittamasi ketjut, kun ei vastaukset sinua miellytä.
No enpä ole kyllä tuollaisia jankannut. Enkä ole muuten missään maininnut, että naiset on tyhmiä tai arvottomia. Olen vain todennut, että ikävät kokemukset naisista alkavat pikkuhiljaa katkeroittaa minua naissukupuolta kohtaan. Ja miksi poistattaisin ketjuni kun kuitenkin vastailen sellaisiinkin viesteihin, jotka ovat minua vastaan? Ap
Näkyy poistuneen havainto, että uli mies taas vauhdissa uhrautumisensa kanssa, kuten kunnon pAlsta persun voi olettaa. Vastaus jeesustelua ja paskan jauhamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä olet ap ilmeisesti kovasti yrittänyt. kyllä mä uskon että se elämässä aina kantaa hedelmää ja palkitaan tavalla tai toisella, usko pois. itsekin olent naisena kokenyt pettymyksia ihmisten ja miesten suhteen. siinä menee aikansa kerätä itsensä että jaksaa yrittää uudestaan. joskus tulee ajatelleeksi että on parempi olla yksin. silti ihmistä ei ole luotu olemaan yksin vaan jokainen tarvitsee toisia.
Juu, olen yrittänyt kovasti aina välistä asennoitua niin, että en tarvitse naista elämääni, mutta aina se naisen kaipuu kuitenkin jostain hiipii mieleen. Varsinkin jos joutuu olemaan onnellisten pariskuntien läheisyydessä ja näkemään miten ihanaa se parhaimmillaan voisi olla toisen ihmisen kanssa. Pitäisi varmaan vaan lukkiutua sisälle. Ap
Jatkat vaan yrittämistä, onni voi löytyä jo huomenna, ja sun täytyy vaan jatkaa sitä yrittämistä. välillä on hyvä puhua että väsyttää ja meinaa usko loppua, se on normaalia meille kaikille. sussa on ainesta vaikka mihin ja mä todella toivon että löydät tyttöystävän itsellesi joka rakastaa sua.
Vierailija kirjoitti:
Ap kommentoi omia juttujaan muka toisina kommentoijina.
Hei ap, tyylisi tunnistaa kyllä. Miksi viitsit?
Aika pimeää muuten katkeroitua puolta ihmiskuntaa kohtaan jos jotkut yksilöt ovat tehneet ap:lle jotain....mitä kyllä epäilen.
Jep. Ihme fakkiutunut hullu!
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ap et tee sitä virhettä, että avaudut vaikeuksistasi naisille. Muistan itse aikoinani miten valtava turn off oli, jos nuori mies alkoi kertoa elämänsä vaikeuksista kuten esim. vaikeasta lapsuudesta. Tuli sellainen pieni pakokauhu, että ei kai tuo luule että minusta tulee joku lohduttava ja kärsivällinen äitihahmo. Se että käytät ilmaisua "naisten hyvyys" kuulostaa myös vähän pelottavalta. Ei naiset ole mitenkään "hyviä" sukupuolensa perusteella vaan yksilöitä monipuolisine vikoineen kuten miehetkin.
Avautumisen aika on vasta sitten kun suhde on todella vakiintunut.
olen naisena tästä vähän eri mieltä. itse olen kokenut ihmissuhteen syventymisen kun on puhuttu oikeasti vaikeista asioista miehen kanssa. se lähentää meitä. myös ystävyyssuhteissa haluan tietää miten miehellä menee ja eräs ystävä avautui pinnallisesti koulukiusaamisestaan. rakastan hänen hyvää sydäntään ja olin häneen rakastunutkin joskus. meistä ei tullut paria ja hänellä on jo toinen kuten itselläkin.
Ja minä kun luulin, että minun elämäni on jotenkin surkeaa ja masentavaa... Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi totuus on aina naisille liian kova pala. Seksi on se suurin syy miksi naiset kiinostaa miehiä. Otetaan esim. naisten puheenaiheet. Ne on enimmäkseen niin tylsiä että niitä voisi hyödyntää unilääkkeinä. Tai pahimmillaan niin rasittavia että alkaa päätä särkeä vtutuksesta. Sitä kelaa miksi jaksan tämmöistä? Ai niin seksin takia.
Vierailija kirjoitti:
Ja minä kun luulin, että minun elämäni on jotenkin surkeaa ja masentavaa... Ap
Niinpä :) mutta onkohan kohteliasta verrata itseään ihmisiin joilla menee todella huonosti itsensä kanssa, huomiotahan he vain hakevat osaamallaan tavalla. me kaikki olemme joskus olleet pieniä lapsia jotka emme ole osanneet sanoittaa tunteitamme. antaa trollien opetella, uskon että he sitä pohjimmiltaan haluavat eivätkä mitään pahaa kellekään <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, laajenna sanavarastoasi ja ilmaisukykyäsi.
Hyviä: En saa naisystävää. En saa tyttöystävää. En saa parisuhdetta.
Parempia: En löydä naisystävää. En löydä tyttöystävää. En onnistu luomaan parisuhdetta.
Huonoja: En saa naista. En saa pillua.
Vierailija kirjoitti:
Yksi totuus on aina naisille liian kova pala. Seksi on se suurin syy miksi naiset kiinostaa miehiä. Otetaan esim. naisten puheenaiheet. Ne on enimmäkseen niin tylsiä että niitä voisi hyödyntää unilääkkeinä. Tai pahimmillaan niin rasittavia että alkaa päätä särkeä vtutuksesta. Sitä kelaa miksi jaksan tämmöistä? Ai niin seksin takia.[/quote
Etkö sä ole koskaan ollut ihastunut tai rakastunut johonkin naiseen? toki silloin sitä seksiä haluaa myös mutta mukana on kaikki tunteet. sehän on ihaninta ainakin mitä mä olen koskaan kokenut - ihastuminen ja rakastuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ap et tee sitä virhettä, että avaudut vaikeuksistasi naisille. Muistan itse aikoinani miten valtava turn off oli, jos nuori mies alkoi kertoa elämänsä vaikeuksista kuten esim. vaikeasta lapsuudesta. Tuli sellainen pieni pakokauhu, että ei kai tuo luule että minusta tulee joku lohduttava ja kärsivällinen äitihahmo. Se että käytät ilmaisua "naisten hyvyys" kuulostaa myös vähän pelottavalta. Ei naiset ole mitenkään "hyviä" sukupuolensa perusteella vaan yksilöitä monipuolisine vikoineen kuten miehetkin.
Avautumisen aika on vasta sitten kun suhde on todella vakiintunut.
olen naisena tästä vähän eri mieltä. itse olen kokenut ihmissuhteen syventymisen kun on puhuttu oikeasti vaikeista asioista miehen kanssa. se lähentää meitä. myös ystävyyssuhteissa haluan tietää miten miehellä menee ja eräs ystävä avautui pinnallisesti koulukiusaamisestaan. rakastan hänen hyvää sydäntään ja olin häneen rakastunutkin joskus. meistä ei tullut paria ja hänellä on jo toinen kuten itselläkin.
Vahvistat kaiken sanomani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut alkuperäistä ketjua, mutta tässä olisi pari ajatusta tuohon katkeroitumiseen:
Mitäpä jos vaihtaisit näkökulmaa? Ajattelisit "naisen saamisen" sijasta suhteen luomista jonkun ihmisyksilön kanssa, joka on nainen? Ja lakkaisit ajattelemasta, että kokonaisen sukupuolen olisi oltava mustavalkoisesti joko hyvä tai paha? Alkaisit ajattelemaan ihmisiä yksilöinä hyvine ja huonoine puolineen ja kohtelemaan heitä yksilöinä myös?
Toiseksi, jotkut ihmiset katkeroituvat helpommin ja jotkut vaikeammin kohdatessaan vastoinkäymisiä. Pystyisitkö ruokkimaan itsessäsi sellaisia piirteitä, jotka estävät katkeroitumista? Pystyisitkö ajattelemaan vähemmän mustavalkoisesti? Pystyisitkö iloitsemaan pienistä hyvistä asioista? Onko sinulla jokin luova kyky, jonka käyttämisestä voisit saada iloa?
No noin olenkin pyrkinyt ajattelemaan, mutta alkaa käydä vähän vaikeaksi kun aina kohtaa vastoinkäymisiä. Sitä joko ilkeästi sanotaan, että en kelpaa tai sitten aletaan antaa ymmärtää, että jotain olisi muka luvassa, mutta sitten vedetään matto jalkojen alta jossain vaiheessa. Tai sitten annetaan ymmärtää jotain enemmän, mutta friendzonetetaan heti kun alkaa ilmaista tunteitaan. Usko alkaa ihan tosiaan loppua tässä hommassa. Ap
Joo, ihmissuhteet ovat kyllä vaikeita, ei auta kuin yrittää, erehtyä ja olla kärsivällinen. Jopa niillä sosiaalisesti lahjakkailla ja seurallisilla se on isoksi osaksi rämpimistä. Mailttia vaan, ja viisautta erottaa toisistaan ne omat toiveet, omat mieltymykset, toisten vastaavat, toisten motiivit... Pystytkö hiukan irroittamaan katsetta siitä toivotusta päämäärästä (se suhde) ja havainnoimaan enempi, mitä siinä hetkessä tapahtuu?
Varmasti niillä sosiaalisesti lahjakkaillakin on vaikeaa, mutta että ihan aina menisi kaikki päin prinkkalaa? Sitä en usko. En nyt ihan tiedä ymmärsinkö mitä tarkoitit, mutta en paahda menemään parisuhteen kiilto silmissä, vaan pyrin aina tutustumaan naiseen ihmisenä ja sitä kautta hieman luotaamaan sitä, että kiinnostaako hän minua vai ei. Välillä minulla on kyllä suuria ongelmia havaita, että olenko kaveri vai halutaanko minusta enemmän, mutta siitä syytän kyllä naisiakin. Nykyään suhtaudun niin, että kaikki tuollaiset tapaukset tahtovat olla korkeintaan vain kavereita, koska niin se on tähänkin asti aina ollut. Ap
Joo, en tiennyt, mitä ihan tarkoitit, mutta nyt tiedän, kun kerroit.
Juu, eipä ota selvää, ei naisista eikä miehistä, ei aina edes toinen nainen tai mies, ei aina ihminen itsekään. :D Mukavaa, kun mietit tuossa jutellessa myös, millainen tyyppi se nainen siinä on ja kiinnostaisiko sinua itseäsi olla sen kanssa. Sillä lailla kehkeytyy niitä yhteisiä juttuja ja ehkä myös niitä tunteita. Tai sitten sen tuttavuuden kautta voi tavata uusia ihmisiä. Hitaasti alkavat suhteet ovat monella tapaa ihanteellisia. Jossain vaiheessa tietysti jomman kumman täytyy rohkaistua ja kysyä. (Tässä täytynee todeta, että itse en kyllä ole onnistunut tuollaisessa. On vain nopeasti alkaneita suhteita ja niistä on sitten tullut mitä nyt kulloinkin sattuu. Tästä eteenpäin voisi joku viisaampi neuvoa.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut alkuperäistä ketjua, mutta tässä olisi pari ajatusta tuohon katkeroitumiseen:
Mitäpä jos vaihtaisit näkökulmaa? Ajattelisit "naisen saamisen" sijasta suhteen luomista jonkun ihmisyksilön kanssa, joka on nainen? Ja lakkaisit ajattelemasta, että kokonaisen sukupuolen olisi oltava mustavalkoisesti joko hyvä tai paha? Alkaisit ajattelemaan ihmisiä yksilöinä hyvine ja huonoine puolineen ja kohtelemaan heitä yksilöinä myös?
Toiseksi, jotkut ihmiset katkeroituvat helpommin ja jotkut vaikeammin kohdatessaan vastoinkäymisiä. Pystyisitkö ruokkimaan itsessäsi sellaisia piirteitä, jotka estävät katkeroitumista? Pystyisitkö ajattelemaan vähemmän mustavalkoisesti? Pystyisitkö iloitsemaan pienistä hyvistä asioista? Onko sinulla jokin luova kyky, jonka käyttämisestä voisit saada iloa?
No noin olenkin pyrkinyt ajattelemaan, mutta alkaa käydä vähän vaikeaksi kun aina kohtaa vastoinkäymisiä. Sitä joko ilkeästi sanotaan, että en kelpaa tai sitten aletaan antaa ymmärtää, että jotain olisi muka luvassa, mutta sitten vedetään matto jalkojen alta jossain vaiheessa. Tai sitten annetaan ymmärtää jotain enemmän, mutta friendzonetetaan heti kun alkaa ilmaista tunteitaan. Usko alkaa ihan tosiaan loppua tässä hommassa. Ap
Joo, ihmissuhteet ovat kyllä vaikeita, ei auta kuin yrittää, erehtyä ja olla kärsivällinen. Jopa niillä sosiaalisesti lahjakkailla ja seurallisilla se on isoksi osaksi rämpimistä. Mailttia vaan, ja viisautta erottaa toisistaan ne omat toiveet, omat mieltymykset, toisten vastaavat, toisten motiivit... Pystytkö hiukan irroittamaan katsetta siitä toivotusta päämäärästä (se suhde) ja havainnoimaan enempi, mitä siinä hetkessä tapahtuu?
Varmasti niillä sosiaalisesti lahjakkaillakin on vaikeaa, mutta että ihan aina menisi kaikki päin prinkkalaa? Sitä en usko. En nyt ihan tiedä ymmärsinkö mitä tarkoitit, mutta en paahda menemään parisuhteen kiilto silmissä, vaan pyrin aina tutustumaan naiseen ihmisenä ja sitä kautta hieman luotaamaan sitä, että kiinnostaako hän minua vai ei. Välillä minulla on kyllä suuria ongelmia havaita, että olenko kaveri vai halutaanko minusta enemmän, mutta siitä syytän kyllä naisiakin. Nykyään suhtaudun niin, että kaikki tuollaiset tapaukset tahtovat olla korkeintaan vain kavereita, koska niin se on tähänkin asti aina ollut. Ap
Joo, en tiennyt, mitä ihan tarkoitit, mutta nyt tiedän, kun kerroit.
Juu, eipä ota selvää, ei naisista eikä miehistä, ei aina edes toinen nainen tai mies, ei aina ihminen itsekään. :D Mukavaa, kun mietit tuossa jutellessa myös, millainen tyyppi se nainen siinä on ja kiinnostaisiko sinua itseäsi olla sen kanssa. Sillä lailla kehkeytyy niitä yhteisiä juttuja ja ehkä myös niitä tunteita. Tai sitten sen tuttavuuden kautta voi tavata uusia ihmisiä. Hitaasti alkavat suhteet ovat monella tapaa ihanteellisia. Jossain vaiheessa tietysti jomman kumman täytyy rohkaistua ja kysyä. (Tässä täytynee todeta, että itse en kyllä ole onnistunut tuollaisessa. On vain nopeasti alkaneita suhteita ja niistä on sitten tullut mitä nyt kulloinkin sattuu. Tästä eteenpäin voisi joku viisaampi neuvoa.)
Hyvin sanottu, olet hyvä mies. Mua kiinnostaa tosi paljon mitä miehet miettii ja kiitän sinua kun avaudut. Kiitos
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ap et tee sitä virhettä, että avaudut vaikeuksistasi naisille. Muistan itse aikoinani miten valtava turn off oli, jos nuori mies alkoi kertoa elämänsä vaikeuksista kuten esim. vaikeasta lapsuudesta. Tuli sellainen pieni pakokauhu, että ei kai tuo luule että minusta tulee joku lohduttava ja kärsivällinen äitihahmo. Se että käytät ilmaisua "naisten hyvyys" kuulostaa myös vähän pelottavalta. Ei naiset ole mitenkään "hyviä" sukupuolensa perusteella vaan yksilöitä monipuolisine vikoineen kuten miehetkin.
Avautumisen aika on vasta sitten kun suhde on todella vakiintunut.
olen naisena tästä vähän eri mieltä. itse olen kokenut ihmissuhteen syventymisen kun on puhuttu oikeasti vaikeista asioista miehen kanssa. se lähentää meitä. myös ystävyyssuhteissa haluan tietää miten miehellä menee ja eräs ystävä avautui pinnallisesti koulukiusaamisestaan. rakastan hänen hyvää sydäntään ja olin häneen rakastunutkin joskus. meistä ei tullut paria ja hänellä on jo toinen kuten itselläkin.
Vahvistat kaiken sanomani.
en ihan ymmärtänyt sanomaasi, jos haluat voit tarkentaa sitä, kuulen sen mielelläni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi totuus on aina naisille liian kova pala. Seksi on se suurin syy miksi naiset kiinostaa miehiä. Otetaan esim. naisten puheenaiheet. Ne on enimmäkseen niin tylsiä että niitä voisi hyödyntää unilääkkeinä. Tai pahimmillaan niin rasittavia että alkaa päätä särkeä vtutuksesta. Sitä kelaa miksi jaksan tämmöistä? Ai niin seksin takia.
Voin kuvitella. Naisesi puhuu taukoamatta käsilaukuista ja ripsienpidennyksistä ja sinä taas et halua kuulla mistään muusta kuin jääkiekosta ja formuloista. Onneksi on seksi.
Feministi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut alkuperäistä ketjua, mutta tässä olisi pari ajatusta tuohon katkeroitumiseen:
Mitäpä jos vaihtaisit näkökulmaa? Ajattelisit "naisen saamisen" sijasta suhteen luomista jonkun ihmisyksilön kanssa, joka on nainen? Ja lakkaisit ajattelemasta, että kokonaisen sukupuolen olisi oltava mustavalkoisesti joko hyvä tai paha? Alkaisit ajattelemaan ihmisiä yksilöinä hyvine ja huonoine puolineen ja kohtelemaan heitä yksilöinä myös?
Toiseksi, jotkut ihmiset katkeroituvat helpommin ja jotkut vaikeammin kohdatessaan vastoinkäymisiä. Pystyisitkö ruokkimaan itsessäsi sellaisia piirteitä, jotka estävät katkeroitumista? Pystyisitkö ajattelemaan vähemmän mustavalkoisesti? Pystyisitkö iloitsemaan pienistä hyvistä asioista? Onko sinulla jokin luova kyky, jonka käyttämisestä voisit saada iloa?
No noin olenkin pyrkinyt ajattelemaan, mutta alkaa käydä vähän vaikeaksi kun aina kohtaa vastoinkäymisiä. Sitä joko ilkeästi sanotaan, että en kelpaa tai sitten aletaan antaa ymmärtää, että jotain olisi muka luvassa, mutta sitten vedetään matto jalkojen alta jossain vaiheessa. Tai sitten annetaan ymmärtää jotain enemmän, mutta friendzonetetaan heti kun alkaa ilmaista tunteitaan. Usko alkaa ihan tosiaan loppua tässä hommassa. Ap
Joo, ihmissuhteet ovat kyllä vaikeita, ei auta kuin yrittää, erehtyä ja olla kärsivällinen. Jopa niillä sosiaalisesti lahjakkailla ja seurallisilla se on isoksi osaksi rämpimistä. Mailttia vaan, ja viisautta erottaa toisistaan ne omat toiveet, omat mieltymykset, toisten vastaavat, toisten motiivit... Pystytkö hiukan irroittamaan katsetta siitä toivotusta päämäärästä (se suhde) ja havainnoimaan enempi, mitä siinä hetkessä tapahtuu?
Varmasti niillä sosiaalisesti lahjakkaillakin on vaikeaa, mutta että ihan aina menisi kaikki päin prinkkalaa? Sitä en usko. En nyt ihan tiedä ymmärsinkö mitä tarkoitit, mutta en paahda menemään parisuhteen kiilto silmissä, vaan pyrin aina tutustumaan naiseen ihmisenä ja sitä kautta hieman luotaamaan sitä, että kiinnostaako hän minua vai ei. Välillä minulla on kyllä suuria ongelmia havaita, että olenko kaveri vai halutaanko minusta enemmän, mutta siitä syytän kyllä naisiakin. Nykyään suhtaudun niin, että kaikki tuollaiset tapaukset tahtovat olla korkeintaan vain kavereita, koska niin se on tähänkin asti aina ollut. Ap
Joo, en tiennyt, mitä ihan tarkoitit, mutta nyt tiedän, kun kerroit.
Juu, eipä ota selvää, ei naisista eikä miehistä, ei aina edes toinen nainen tai mies, ei aina ihminen itsekään. :D Mukavaa, kun mietit tuossa jutellessa myös, millainen tyyppi se nainen siinä on ja kiinnostaisiko sinua itseäsi olla sen kanssa. Sillä lailla kehkeytyy niitä yhteisiä juttuja ja ehkä myös niitä tunteita. Tai sitten sen tuttavuuden kautta voi tavata uusia ihmisiä. Hitaasti alkavat suhteet ovat monella tapaa ihanteellisia. Jossain vaiheessa tietysti jomman kumman täytyy rohkaistua ja kysyä. (Tässä täytynee todeta, että itse en kyllä ole onnistunut tuollaisessa. On vain nopeasti alkaneita suhteita ja niistä on sitten tullut mitä nyt kulloinkin sattuu. Tästä eteenpäin voisi joku viisaampi neuvoa.)
Hyvin sanottu, olet hyvä mies. Mua kiinnostaa tosi paljon mitä miehet miettii ja kiitän sinua kun avaudut. Kiitos
Apua! Annoinko itsestäni sen kuvan, että olen mies? (Se selittäisi monta juttua...) Olen nainen kyllä, mutta aika outo. Siis toi, joka äsken kirjoitti, ei siis ap. Mutta sanoit kyllä kauniisti, kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäinen aloitus oli normaali ja mukava katselmus siitä mitä eräälle suomaiselle nuorelle miehelle kuuluu. sen poistaminen oli luultavasti näppäilyvirhe moderaattorilta, sillä mitään muuta syytä en keksi sen poistolle. mikäli tämäkin ketju poistetaan herää epäily että se on tahallista.
täten kysymys kuuluu, miksi mies ei saa keskustella asiallisesti vauvapalstalla tunteistaan?
Taidat olla ensimmäistä kertaa täällä? Ketjuja poistetaan täällä oli aihe mikä tahansa.
Feministi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ap et tee sitä virhettä, että avaudut vaikeuksistasi naisille. Muistan itse aikoinani miten valtava turn off oli, jos nuori mies alkoi kertoa elämänsä vaikeuksista kuten esim. vaikeasta lapsuudesta. Tuli sellainen pieni pakokauhu, että ei kai tuo luule että minusta tulee joku lohduttava ja kärsivällinen äitihahmo. Se että käytät ilmaisua "naisten hyvyys" kuulostaa myös vähän pelottavalta. Ei naiset ole mitenkään "hyviä" sukupuolensa perusteella vaan yksilöitä monipuolisine vikoineen kuten miehetkin.
Avautumisen aika on vasta sitten kun suhde on todella vakiintunut.
olen naisena tästä vähän eri mieltä. itse olen kokenut ihmissuhteen syventymisen kun on puhuttu oikeasti vaikeista asioista miehen kanssa. se lähentää meitä. myös ystävyyssuhteissa haluan tietää miten miehellä menee ja eräs ystävä avautui pinnallisesti koulukiusaamisestaan. rakastan hänen hyvää sydäntään ja olin häneen rakastunutkin joskus. meistä ei tullut paria ja hänellä on jo toinen kuten itselläkin.
Vahvistat kaiken sanomani.
en ihan ymmärtänyt sanomaasi, jos haluat voit tarkentaa sitä, kuulen sen mielelläni.
Sinusta ei tullut paria miehen kanssa joka avautui vaikeuksistaan mutta ah, rakastat häntä niin ystävänäsi. Juuri näin ap:lle käy ihan jatkuvasti.
Auttoiko?
Mua kiinnostaa tietää, oletko tosiaan ihan suhdepohjalla tutustumassa naisiin? Voin sanoa, että jos on yhtään epätoivoa ilmassa, niin vastapuoli aistii sen välittömästi ja suksii karkuun. On käynyt itsellenikin, ihan nainen olen.
Kuulostaa myös vähän erikoiselta, että kaikki ystävyys- ja muut suhteet naisten kanssa ovat kariutuneet johonkin epämääräiseen "draamaan" tms. Siis anna nyt jotain esimerkkejä varsinaisista tilanteista, jotka ovat johtaneet välirikkoihin tai välien kylmenemiseen? Muuten vaikuttaa siltä, että sysäät kaiken syyn naisten hartioille kollektiivisesti, mutta emme oikeasti tiedä yhtään, mitä on tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haukuitko ketjussa siis naiset yleisesti jollakin tavalla huonoiksi? Millaisia kuvauksia ja analyyseja naisista teit?
Tein suht pitkän avautumisen, mutta tiivistettynä totesin, että saan naisilta osakseni joko ikävää kohtelua tai sitten minua käytetään hyväksi jos yritän tehdä tuttavuutta. Tämän vuoksi uskoni kumppanin löytymisen ja naisten hyvyyden suhteen alkaa olla koetuksella. En nimitellyt ketään tai mielestäni muutenkaan erityisen törkeästi puhunut kenestäkään. Ap
Oletko siis lähestynyt valtaosaa kaikista maailman naisista ja saanut pakit jokaiselta, vai millä perusteella uskosi kokonaisen sukupuolen hyvyyteen on uhattuna?
No varmaan voi jo melkein sanoa, että olen lähestynyt valtaosaa. Yli kymmenen vuotta yrittänyt lähestyä naisia sekä lähialueelta, että jopa epätoivoissani ulkomailtakin. Kehnoa on ollut menestys. Ulkomailta itseasiassa tuntuu parhaiten pääsevän juttuun naisten kanssa, mutta syynä ehkä on "ekstoottinen" alkuperäni. Suomalaisen naisen kyllä ihan mieluiten tahtoisin. Lähialueen naisia kohtaan olen alkanut jo kasvattamaan päälleni suojamuuria, pelkkää hyväksikäyttöä ja ilkeilyä on tosiaan varsinkin siltä suunnalta tullut.
Luulisi, että jos kymmenenkin vuotta yrittää itselleen löytää kumppania niin pitäisi jo alkaa tärppäämään, mutta ei näköjään. Valitettavan harvassa tuntuu olevan sellaisetkin naiset, jotka pysyisivät edes hyvinä ystävinä. Aina pitää alkaa järjestämään jotain draamaa, tai sitten minulle lankeaa joku viihdyttäjän ja hovipalvelijan rooli, ja jos roolia en toteuta niin alkaa taas joku draama siitä miten minussa on jokin vikana.
En sitten tiedä onnistunko aina löytämään jotain sekopäitä, vai onko ihan kaikki naiset oikeasti tuollaisia. Ap
Maailmassa on suunnilleen 3,5 miljardia naista ja sinä väität pokkana lähestyneesi heistä valtaosaa?? Just niin. Vietätkö kaiken valveillaoloaikasi lähestyen jokaikistä naissukupuoleen kuuluvaa, johon missään törmäät, vai miten muuten väitteesi voisi pitää paikkansa?
Minulla on sellainen tunne että sanavalintojen tärkeydestä on kerrottu sinulle jo aika monta kertaa. Se, että et ota onkeesi, kertoo kyllä joistakin puutteista oppimiskyvyssäsi tai sitten asenteessasi.
Keskity oikein todella siihen että et käytä sanontoja joista voi ymmärtää että näet naiset hyödykkeinä joita annetaan tai otetaan tai sitten "saadaan". Olet varmaan tietoinen siitä että "naisen saaminen" tarkoittaa yleisessä kielenkäytössä pelkkää seksiä. Jos et tarkoita pelkkää seksiä, älä sano, että "en saa naista". Vaikka sinä et tarkoittaisi sitä, muut eivät tiedä että et tarkoita sitä. Miten ihmeellisen vaikea tätä on ymmärtää?