Lue keskustelun säännöt.
Muita maaseudulta duunariympyröistä kaupunkiin muuttaneita, koulutuksen hankkineita jotka ei enää pysty viettämään aikaa kotiseudulla?
22.04.2019 |
Tänä pääsiäisenä tuntui, että tämä on nyt se ihan vihoviimeinen kerta. Kymmenisen vuotta pk-seudulla ja en ole tavannut YHTÄKÄÄN ihmistä, joka olisi vähätellyt tai pilkannut maalaisuutta, duunariutta tai maanviljelyä. Aina on oltu lähinnä kiinnostuneita tai välinpitämättömiä, moni on maalta itsekin täällä.
Sitten kun kotimehtä siintää, niin vieressä on eka sukulainen tai tuttava tarkistamassa, että onko sitä tultu leuhkaksi. Jos sanon jotain, mitä he ei ihan ymmärrä, siis epähuomiossa (tyyliin rautis rautatieasemana) niin olen koppava ja leuhka. He kyllä saa sanoa Nesteen huoltamoa Pihtiöksi siinä 1950-luvulla toimineen kaupan mukaan, ja muualta tulleita katsotaan silmät vilkkuen, kun puhutaan Pihtiöstä ja ollaan oikein ylpeitä tämmöisestä erikoissanastosta.
Tulin kerran kaverin kanssa käymään, jota sitten kyräiltiin kylillä ja kojuilla ja pohdittiin että ei taida kaupunkilaisflikka tietää mikä on hirven etupää takapäästä saati miten se ammutaan, mutta kun flikka sattui olemaan maalaisemmasta Suomesta kuin meidän kylältä ykskään, sittenhän se olikin kunnon flikka..
AAARggHHH
Tuntuu että olisin onnellisempi, jos en vain olisi koskaan tutustunut tähän huonoon itsetuntoon joka heissä kaikissa on. Vaikka toki jo kaupunkiin mennessäni olin ennakkoluuloja täynnä ja osasin käyttäytyä itsekin muutaman ekan vuoden ajan todella typerästi luullen, että minua vähätellään jne. Kiitos kasvatuksen.
Muilla samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (44)
Heikompi aines vain jäi sinne kotiin kuten he jäävät täällä kaupungissakin. Siksi tuon näkee niin selvästi. Ne fiksut maalaiset ovat kaupungeissa töissä jos eivät ole saaneet itseään työllistettyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukusuositus: Saara Turusen Rakkaudenhirviö. Siinä on todella osuvasti kuvattu tuollainen heikon itsetunnon Suomi
Minusta on vapauttavaa päästä kaupungista ja akateemisista ympyröistä kotiseudulle saunomaan vanhojen kavereiden kanssa, juomaan keskiolutta, juttelemaan autoista ja hevosista ja vuodenkiertoon kuuluvista töistä. Myöskin kylällä tavatut ikääntyvät moikata ja vaihdetaan kuulumiset. Kotiseutu voi olla voimavara mutta minä olinkin nuoruuteni asiallisesti eikä pahoja juoruja kylillä kerrota. Tiedän että joistakin kerrotaan täälläkin, ansaittuja ja aiheettomia.
Vanhin sukulaiseni on vain kansaopiston ja sihteerikoulun 1940-luvulla käynyt ja en tiedä suvaitsevampaa ihmistä. Ikää 89v. Mutta yleensä koulutus antaa perspektiiviä elämään ja auttaa sivistämään. Ei toki kaikkia.