17-vuotias tytär lihoo. Miten vois nätisti ohjata huolehtimaan itsestään?

Sinun pitää selvittää syy miksi lihoo. Onko lohtusyömistä tmv, ja mikä sen aiheuttaa jne.

Siihen ei ole kilttiä ja kaunista tapaa. Jos peili ei muuta mieltä ehkä vaaka ja mittanauha muuttavat. Kannattaa korostaa vaikutuksia terveyteen, jaksamiseen ja jos luonto kestää myös poikien suosioon. Mutta muistaa tsempata että helpommin läski lähtee ennen kuin on "kasvattanut juuret".

Ostaako itse herkut vai tuoko joku muu niitä kotiin? Lakkaisin tuomasta herkkuja tuohon malliin ja jos itse ostaa, sanoisin suoraan, etten hyväksy tuota karkkien jatkuvaa syömistä, koska ne ovat hyvin epäterveellisiä ja pilaavat hampaatkin.

Ei pidä sanoa mitään

Samaten tuohon liikkumattomuuteen, jos se korvataan telkkarilla ja peleillä, estäisin näiden mahdollisuuden jos koukuttavat liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Ostaako itse herkut vai tuoko joku muu niitä kotiin? Lakkaisin tuomasta herkkuja tuohon malliin ja jos itse ostaa, sanoisin suoraan, etten hyväksy tuota karkkien jatkuvaa syömistä, koska ne ovat hyvin epäterveellisiä ja pilaavat hampaatkin.

En osta kotiin. Lähinnä leipoo ja itse ostaa tarvikkeetkin, jos normi jauho/muna/sokeria enemmän kaipaa.

Mutta syö liikaa pastaa tms ja liikkuu liian vähän.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Sinun pitää selvittää syy miksi lihoo. Onko lohtusyömistä tmv, ja mikä sen aiheuttaa jne.

Ei ole lohtusyömistä. Poikaystävän kanssa herkuttelevat. Leipominen on tärkeä osa sitä. Eivät siis valmiita herkkuja niinkään osta.

Ap

Osallistu itse mukaan terveellisempään elämään. Ei kannata kuitenkaan ottaa täyttä nollatoleranssia herkuille. Esim. kysy mukaan lenkille, etsi uusia reseptejä ja kokatkaa yhdessä.

Onko tytön suhteet hyvin koulun/kavereiden/perheen kanssa? Onko raha huolia? Painon nousu voi johtua myös tunnesyömisestä, joten on hyvä, että myös henkisestä hyvinvoinnista pidetään huolta.

Itsellä paino nousi nuorena epäsäännöllisen ruokailun vuoksi. En koskaan syönyt aamupalaa, koulussa en kehdannut syödä niin paljoa kuin pitäisi, koska tiesin, että pitäisi laihduttaa. Kotona sitten söin kuin porsas kotiruokaa. Herkkuja söin vain viikonloppuna. Paino alkoi laskemaan, kun terkkari varasi ajan ravitsemusterapeutille ja sain ruokailut ja välipalat kuntoon. Liikuntaa en lisännyt. Kävin lenkeillä koiran kanssa joka päivä.

Sama meillä. 16v. tytär viis veisaa vaikka kiloja kertyy ja maha röllöttää. Vartalolla on ilkeän näköisiä punaisia raskausarpiakin runsaasti :( Inhoaa liikuntaa ja hikoilemista. Olen yrittänyt kannustaa liikkumaan yhdessä, itse liikun aktiivisesti ja monipuolisesti ja ottaisin hyvin mielelläni tyttäreni mukaan liikkumaan. Mutta ei, ei kuulemma kiinnosta.  Syömisestä kyllä tykkää, erityisesti herkkujen syömisestä. 

Harmittaa tytön puolesta, kun ei ymmärrä tekevänsä hallaa itselleen. Kohta on painoa niin paljon, että on vaikea saada ylimääräisiä pois. Niskat ja selkäkin on kipeät jatkuvasti, buranaa syö lähes joka päivä, kun lihaskunto on mitätön pelkästä makaamisesta. 

Olen tosi surullinen asian laidasta, mutta minkäs teet, kun tyttö ei halua ottaa neuvosta vaarin. 

Olemalla itse esimerkkinä. - Mutta toisaalta herää kysymys, että mistä nuori näitä herkkuja hankkii... Tarkoitan, että sen sijaan, että syyllistäisi herkkijen osatmisesta pelkästään, niin kannattaisi, ehkä varovaisesti lähestyä asiaa niin, että yrittäsi keskustella ja kuunnella nuorta, että mitä hän elämältään odottaa ja mihin hän haluaa edetä. Ja sitä miten näihin tavoitteisiin voisi mahdollsiesti edetä

Anna sen olla. 17-vuotias huolehtii jo itse painostaan, jos huolehtii.

Vierailija kirjoitti:

Anna sen olla. 17-vuotias huolehtii jo itse painostaan, jos huolehtii.

Minä taas näkisin, että 17 on viimeinen ikä, kun vanhempi voi tähän kunnolla vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Olemalla itse esimerkkinä. - Mutta toisaalta herää kysymys, että mistä nuori näitä herkkuja hankkii... Tarkoitan, että sen sijaan, että syyllistäisi herkkijen osatmisesta pelkästään, niin kannattaisi, ehkä varovaisesti lähestyä asiaa niin, että yrittäsi keskustella ja kuunnella nuorta, että mitä hän elämältään odottaa ja mihin hän haluaa edetä. Ja sitä miten näihin tavoitteisiin voisi mahdollsiesti edetä

Yritän olla esimerkkinä enkä keliaakikkona myöskään osallistu leipomusten syömiseen.

Ihan onnelliselta tytär vaikuttaa. Ja enemmänkin tuo leipominen ja herkuttelu on hänellä sellaista elämästä nauttimista kuin mitään tunteisiin syömistä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun pitää selvittää syy miksi lihoo. Onko lohtusyömistä tmv, ja mikä sen aiheuttaa jne.

Ei ole lohtusyömistä. Poikaystävän kanssa herkuttelevat. Leipominen on tärkeä osa sitä. Eivät siis valmiita herkkuja niinkään osta.

Ap

Raskaana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun pitää selvittää syy miksi lihoo. Onko lohtusyömistä tmv, ja mikä sen aiheuttaa jne.

Ei ole lohtusyömistä. Poikaystävän kanssa herkuttelevat. Leipominen on tärkeä osa sitä. Eivät siis valmiita herkkuja niinkään osta.

Ap

Raskaana?

Kauhea ajatus, mutta kaikkihan on mahdollista. 100% ehkäisyä ei ole. Toisaalta, musta maha näyttää löysältä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun pitää selvittää syy miksi lihoo. Onko lohtusyömistä tmv, ja mikä sen aiheuttaa jne.

Ei ole lohtusyömistä. Poikaystävän kanssa herkuttelevat. Leipominen on tärkeä osa sitä. Eivät siis valmiita herkkuja niinkään osta.

Ap

Voisitko keskustella hänen kanssaan siitä, mitä liiallinen hiilihydraattien saanti tekee ihmiselle? Koittakaa yhdessä etsiä terveellisempiä herkkureseptejä, niitä varmasti löytyy. Ja tuohon että syö liikaa pastaa, tyttö voisi täyttää puolet lautasesta ensin kasviksilla ja vasta sitten pastat yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna sen olla. 17-vuotias huolehtii jo itse painostaan, jos huolehtii.

Minä taas näkisin, että 17 on viimeinen ikä, kun vanhempi voi tähän kunnolla vaikuttaa.

Ap:han on yrittänyt hyvin keinoin ja silti tyttö syö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemalla itse esimerkkinä. - Mutta toisaalta herää kysymys, että mistä nuori näitä herkkuja hankkii... Tarkoitan, että sen sijaan, että syyllistäisi herkkijen osatmisesta pelkästään, niin kannattaisi, ehkä varovaisesti lähestyä asiaa niin, että yrittäsi keskustella ja kuunnella nuorta, että mitä hän elämältään odottaa ja mihin hän haluaa edetä. Ja sitä miten näihin tavoitteisiin voisi mahdollsiesti edetä

Yritän olla esimerkkinä enkä keliaakikkona myöskään osallistu leipomusten syömiseen.

Ihan onnelliselta tytär vaikuttaa. Ja enemmänkin tuo leipominen ja herkuttelu on hänellä sellaista elämästä nauttimista kuin mitään tunteisiin syömistä.

Ap

Tämäkin kuin meillä. Tytär syö herkkuja, koska se on hänelle elämästä nauttimista. 

Olen yrittänyt nätisti ohjata häntä terveellisempään elämään, mutta hän kokee, että huomauttelen hänelle ikävästi painosta. En halua, että hän aikuisena muistelee sitä, että äiti ei ollut hänen ulkonäköönsä tyytyväinen ja vain huomautteli siitä. Todella vaikea löytää enää keinoja. Hän ikään kuin pikemminkin haluaa elää eri tavalla kuin minä; itse syön terveellisesti ja liikun ahkerasti, enkä ole koskaan ollut ylipainoinen. Hänen iässään itse painoin ainakin 15kg vähemmän, vaikka olemme saman mittaisia :(

Terveellisesti elävät vanhemmat ovat paras kannuste. Ihan sama mitä vanhemmat puhuvat mutta jos eivät elä puheiden mukaisesti niin se on aivan turhaa.

Oma äitini on ollut aina liikunnallinen - suurperheen äitinä kaivoi jostain ajan käydä joka ilta 5-10km kävelyllä. Lisäksi hän on aina syönyt terveellisesti. Isäni kuoli ollessani parivuotias joten siitä en osaa sanoa mitään. Itse en ollut mitenkään innostunut liikunnasta lapsena. Kuitenkin äidin esimerkki sai minut innostumaan liikunnasta ja terveistä elämäntavoista. Painotus sanalla elämäntavoista; terveelliset elämäntavat ovat ytimessä :)

Paljonko tyttö painaa (noin silmämääräsesti)? Alko kiinnostaa