Miksi aina puhutaan erityislasten oikeuksista, mutta harvoin velvollisuuksista?

Erityislapsista tulee aikustuttuaan ns, eristyslapsia.

Laitokseen.

No minkäslaisia velvollisuuksia tarkoitat erityislapselle? Samaa mieltä olen sen kanssa, ettei väkivaltainen lapsi voi terrorisoida muita luokkalaisia, tai että erityistä opetusta tarvitseva ansaitsee sitä omassa luokassaan. Mutta että onko tämä inklusiivisuus sen erityislapsen omaa syytä kuten täällä jotkut viittaavat olevan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi tietää minkälaisia velvollisuuksia tarkoitat? Jos siis puhut sellaisista velvollisuuksista, jotka eivät koske kaikkia lapsia ja vanhempia, vaan ainoastaan erityislapsia.

Lähinnä sellaisia, että esimerkiksi vanhemmat laittaisivat lapsensa sellaisiin paikkoihin, mitkä on heille sopiviksi todettu. Edelleen löytyy vanhempia, jotka vaan änkeävät lapsiaan normikouluihin, vaikka paikka olisi ennemminkin suljetulla.

Koska joku on noin tietämätön, niin toistan asian jonka olen täällä ennenkin sanonut. Jos vanhempi haluaa kieltää lapselta tuen, niin se onnistuu vain tiettyyn pisteeseen. Lapsen voi siirtää pienryhmään ja pientä vaivaa näkemällä myös erityiskouluun, jos paikkoja on. Mutta jos vanhemmat haluavat lapselle apua ja tukea, niin pelkkä vanhempien kuuntelu riittää. Mitään muuta ei tarvitse tehdä. Kaikista tukitoimista päättää joku muu kuin vanhempi. Vanhempi ei päätä erityiskouluun pääsystä. Paikkoja on vähän ja opetus kunnalle kallista.

Vierailija kirjoitti:

Erityislapsista tulee aikustuttuaan ns, eristyslapsia.

Laitokseen.

Jos on vaikeasti vammainen tai sitten rikollinen niin varmaan tuleekin.

Erityislapsi lienee käsitteenä erittäin laaja. On aivan normaalia ja kannatettavaa, että suuri osa erityislapsista opiskelee tavallisessa koulussa tavallisten ihmisten keskuudessa. Sitten on niitä, jotka eivät tähän kykene, syystä tai toisesta. Mutta ei ns. erityislapsia voi niputtaa yhteen kokonaisuuteen ja todeta, että heidät kaikki pitäisi laittaa erityiskouluun tai jonnekin pois silmistä häiritsemästä normaalien ihmisten arkea.

Olen entinen erityislapsi, jolla on yo-tutkinto ja nyt ammattikorkeakoulututkinto. Äitini joutui kamppailemaan saadakseen minut pienluokkaan ja paikkakunnaltani löytyi vain yksi sellainen, siis YKSI. Käytiin kaikissa testeissä ja piti mennä toiselle paikkakunnalle, koska omalta ei löytynyt tiettyä asiantuntijaa. Kuitenkin  paikka vapautui yllättäen, eikä tietyn asiantuntijan lausuntoa tarvittu enää (minut olisi lisätty ylimääräisenä, jos olisimme käyneet hakemassa tämän lausunnon) Olin häirikkö 7-vuotiaana, mutta opettajat onnistuivat ns. kesyttämään minut, mikä ei olisi onnistunut normaalilla luokalla. Jos olisin joutunut normaaliluokkaan, olisin ollut siellä varmasti hankala.

Syy sille, miksi nämä erityislapset ovat muiden luokalla, on juuri pienluokkien vähäinen määrä. En tiedä, miten isommilla kaupungeilla on, mutta erityislapsi ei välttämättä täysin suoraan luokalle pääse, jos on pitkät jonot. Sitten riippuu häiriön voimakkuudesta. Joillakin voi olla sen verran lievä, että pärjäävät normaalilla luokalla ja silloin ratkaisee opettajan suhtautuminen asiaan ja tietysti kasvuympäristö. Jos ne eivät ole sopivia, lieväkin häiriö voi muuttua oikein hallitsemattomaksi. Erityislapsi on laaja käsite, kuten joku jo sanoikin. Sitten on niitä vanhempia, jotka tietävät lapsensa olevan erityislapsi, mutta eivät usko niitä ja sen myötä eivät halua tehdä mitään. Tunnen opettajan, joka ajattelee, että pienluokka olisi lapselle paljon parempi, mutta vanhemmat eivät suostu uskomaan sitä. Aina vika ei ole opettajissa. Kaikki ei ole niin yksinkertaista aina, toki poikkeuksia on.

Miksi vain erityislapsilla on oikeuksia? Missä on muiden lasten oikeus rauhalliseen koulunkäyntiin? Ainiin, mutta ku meidän mussukkaa pitää ymmärtää ja kuunnella...

Meillä lapsella on adhd eli tarkkaavaisuushäiriö. Koulunkäynti on ollut ajoittain todella haasteellista hänelle itselleen ja meille vanhemmille, koulussa hän ei muita häiritse koska hänellä ei ole minkäänlaista käytöshäiriötä ja lääke tasaa pahimman levottomuuden.

En tiedä mitä velvollisuuksista ap tarkoittaa, koska itse näen tilanteen niin, että sekä lapsella että meillä vanhemmilla on ollut paljon enemmän velvollisuuksia ja vaateita kuin monessa muussa perheessä.

Koulunkäynti on vaatinut lapselta paljon panostusta, hän on usein myös todella kuormittunut ja pahimmillaan kaikki vapaa-aika menee koulupäivästä palautumiseen. Hän ei ole kyennyt harrastamaan kuten useat kaverinsa eikä hän jaksa välttämättä edes tavata kavereita koulupäivän jälkeen.

Meiltä vanhemmilta lapsen erityisyys on vaatinut myös paljon. Kasvatustyö on ollut todella vaativaa, lapsen koulunkäyntiin on mennyt paljon aikaa, työt ovat joutuneet joustamaan lapsen vuoksi ja uravalintoja on tehty sen mukaan miten perhetilanne sallii. Lisäksi tukiverkosto on heikko koska lasta ei ole voinut jättää kelle tahansa hoitoon. Lisäksi olemme joutuneet näkemään kohtuuttomasti vaivaa sen eteen että lapsi on saanut oikean diagnoosin, kuntoutusta ja tukea.

Mitä velvollisuuksia olemme ap:n mielestä vältelleet?

Vierailija kirjoitti:

Miksi vain erityislapsilla on oikeuksia? Missä on muiden lasten oikeus rauhalliseen koulunkäyntiin? Ainiin, mutta ku meidän mussukkaa pitää ymmärtää ja kuunnella...

Niin no, eipä meidän erityislapsellakaan ole näemmä oikeutta rauhalliseen oppimisympäristöön. Käy erityiskoulua ja luokalla on sekalainen kasa lapsia. Osa ihan tavallisia (diagnoosina tyyliin dysfasia kuten omalla lapsellani),  osa sitten niitä joiden paikka olisi aivan muualla. 

Minkäs teet, näillä mennään kun ei muutakaan voi. 

80- ja 90- luvulla ei ollut ollut erityislapsia. Oli normaalit ja tarkkislaiset.

Ei muuten ole totta kun väitetään erityisluokalla opetettavan samat asiat kuin normaaliluokassa.

Erityisluokalla leivotaan pullaa, kun normiluokalla tehdään kirjallisuusanalyysiä,

Erityislapsen kasvattaminen vaatii enemmän ponnistusta. Osa vanhemmista joutuu taistelemaan melkein uupumukseen asti saadakseen lapselleen paikan erityisluokalta, mikä ei ole yksinkertaista. Esim. joillakin paikkakunnilla ei ole sitä tarvittavaa asiantuntijaa vaan pitää mennä muualle. Kaikki vanhemmat eivät sitä jaksa, minkä vuoksi lapsen koulumenestys heikkenee ja sitten jotkut opettajat eivät ymmärrä. Onneksi nykyään on enemmän opettajia, joille opetetaan jo koulussa vähän erityislapsista. Minun äitini lapsuudessa oli opettaja (siihe aikaan melko iäkäs jo eli erilainen koulutus), joka vihasi erityislapsia yli kaiken ja haukkui niitä tyhmiksi. Yksi jopa repi yhden lapsen hienon piirrustuksen kasvojen edessä, koska ei uskonut, että poika oli piirtänyt sen itse... Sitten on toki vanhemmat, jotka eivät tee mitään.

No eihän niitä velvollisuuksia oikein ole.

Heti kun vammaislaki on takana niin tulee ne 300e erikoiskengät, 2000e erikoisrattaat ja 10 000e erikoissänky. Terapiat ja hoitojaksot tähän päälle, omaishoidontukea unohtamatta

Kunta maksaa kun vanhemmat eivät halunneet abortoida tätä uniikkia lumihiutaleita.

kikkeli Väinö-Paavollakin on myös velvollisuus eikä vain oikeus mutta mukavasti se velvollisuus oikeutensa kanssa yhteen nivoutuu. Nimittäin se velvolisuus on ryömiä silointälöin vampyyrin luolaan. Sinne se poika on hiipinyt monesti ja hiipii yhä. 

Meillä erityislapsi saa olla osan oppiaineista normaaliluokalla omasta ja vanhempien toiveesta. Siksi, koska pärjää joissain aineissa tosi hyvin ja normiluokassa saa mallia muilta sekä enemmän haastetta. Oli hirvee työ saada koulu puoltamaan tätä ja löytää ope joka suostuu ottaa erityislapsen luokalleen tietyiksi oppiaineiksi juurikin sen takia, kun heillä on joku outo stigma mitä kaikki tuntuu pelkäävän.

Ei kaikki erityislapset ole käytöshäiriöisiä hulluja. Tosi iso osa on jäänyt jälkeen jonkun sairauden tai kehitysviiveen vuoksi. Näillä ei ole mitään tekemistä huonon käytöksen tai kasvatuksen kanssa.

Opettaja olikin ihmeissään kuinka kultainen, kiltti ja hyvätapainen lapsi luokalle tuli. Ei kuulemma erotu muista lapsista yhtään ja yrittää tosi kovasti sekä pärjää hyvin, kun kyseessä on hänen lempiaine. Hänellä on diagnoosina mm. adhd, mutta lääkitys toimii niin hyvin, että eipä se arjessa näy juurikaan. Lähinnä uusissa ja ahdistavissa tilanteissa vaipuu ajatuksiin ja saattaa touhuta omiaan kuten kierrellä luokassa tai pyöriä tuolilla. Mutta ei ikinä kiroile, huuda tai lyö muita.

Vierailija kirjoitti:

No eihän niitä velvollisuuksia oikein ole.

Heti kun vammaislaki on takana niin tulee ne 300e erikoiskengät, 2000e erikoisrattaat ja 10 000e erikoissänky. Terapiat ja hoitojaksot tähän päälle, omaishoidontukea unohtamatta

Kunta maksaa kun vanhemmat eivät halunneet abortoida tätä uniikkia lumihiutaleita.

Niin totta.

Puheterapia kustannetaan, vaikka lapsi ei ikinä edes viitsi opetella siellä mitään, repii vaan terapeutin kirjat.

Ja ei-erityislapsien terapioihin "ei ole varaa". No ei kai, kun jotkut lypsää monen edestä.