Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
autismi- ja adhd-lasten vanhemmat ja omaiset!
20.04.2019 |
Kummilapsella on nyt vahvat epäilyt päällä ja tutkimukset edessä. Diagnoosi ei yllättäisi minua eikä vanhempiaan mutta kaikenlaisia kokemuksia ja neuvoja haluaisin kuulla.
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Lapsesta tulee palstalla uliseva mies aikuisena. Otan osaa.
Ei kun nyt ihan oikeesti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ole omia autistilapsia, mutta olen ohjaajana autistisille tukiasumisessa. Mitä haluat tietää?
Ennen diagnooseja on toki tosi vaikea antaa mitään ohjeita. Riippuu niiin paljon siitä millaisesta autismin kirjosta on kyse ja onko muuta kehitysvammaa jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesta tulee palstalla uliseva mies aikuisena. Otan osaa.
Ei kun nyt ihan oikeesti
Runkkaa hentaille päivät pitkät ja kirjoittelee palstalle ja laudalle kuinka vihaa naisia.
Jos ei kehitysvammaa todeta ja on hyvätasoinen niin uskoisin että ihan suht normaalia elämää voi viettää.
Esikoisella adhd ja on nyt 15-vuotias. Nykyään oikeastaan add, ylivilkkaus näkyi lähinnä alle kouluikäisenä. Ihan normaalia koulua käy normiluokalla ylä-asteella. Suht suosittu oppilas niin oppilaiden kuin opettajien kesken. Opettajilta tulee hyvää palautetta ja menestyy keskinkertaisesti jos viitsii panostaa.
On ollut paljon kuntoutusta, mm toimintaterapiaa ja vuosien puheterapiaa puheen ymmärtämisen takia ja ilman niitä ei oltaisi tässä pisteessä. Lääkitys tarkkaavuuden häiriöön on käytössä ja siitä ollut nyt iso apu. Syönyt lääkettä vuoden verran.
Toisella lapsella adhd ja autismi.
Hän on nyt 11-vuotias ja lääkitys adhd:hen ollut 5-vuotiaasta saakka. Ilman ei pärjäisi ollenkaan! Ei pystyisi käymään koulua eikä normaaliin kanssakäymiseen muiden ihmisten kanssa.
On nyt siirtynyt pienluokalle ja siellä pärjää hyvin. Tosin mielestäni siellä on hyvin helpot kokeet ja saa olla joskus kirjakin mukana.
Kielet oppii helposti ja muisti on loistava!
Vanhemmiten alkanut tulla kuorestaan ja saanut kavereita ja jopa "tyttöystävän" normiluokalta 😊
Hänen tulevaisuus silti hieman huolettaa. Jatko-opiskelut siis lähinnä koska nyt siellä pienluokalla koulun vaihdon ja muuton myötä ja siellä oppiminen on ollut kuitenkin haastavampaa ja se ettei edetä kuten normaalit 5-luokkalaiset etenee. Miten voi pärjätä myöhemmin?
Hän on myös saanut kuntoutusta muttei niin laajaa kuin esikoinen ja kuntoutusmuodot olleet vääriä. Nyt on hyvä terapia ollut jo vuoden.
Arki sujuu täydellisesti niin kauan kun lääke vaikuttaa. Poika on sosiaalinen ja pystyy juttelemaan normaalisti. Ilman lääkettä pelkkää rääkymistä ja hulinaa.
Nyt iän myötä helpottaa mutta aika tiukoilla olin joskus aiemmin kun pojat oli pieniä.
Jos diagnoosit tulee niin suosittelen ehdottomasti sopeutumisvalmennuskursseja. Niissä saa tietoa ja vertaistukea.
Kuntoutus on tosi tärkeää ja sen puolesta kannattaa taistella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jatko-opiskelut siis lähinnä koska nyt siellä pienluokalla koulun vaihdon ja muuton myötä ja siellä oppiminen on ollut kuitenkin haastavampaa ja se ettei edetä kuten normaalit 5-luokkalaiset etenee. Miten voi pärjätä myöhemmin?
Mitä tässä lukee?
Vierailija kirjoitti:
Jos ei kehitysvammaa todeta ja on hyvätasoinen niin uskoisin että ihan suht normaalia elämää voi viettää.
Esikoisella adhd ja on nyt 15-vuotias. Nykyään oikeastaan add, ylivilkkaus näkyi lähinnä alle kouluikäisenä. Ihan normaalia koulua käy normiluokalla ylä-asteella. Suht suosittu oppilas niin oppilaiden kuin opettajien kesken. Opettajilta tulee hyvää palautetta ja menestyy keskinkertaisesti jos viitsii panostaa.
On ollut paljon kuntoutusta, mm toimintaterapiaa ja vuosien puheterapiaa puheen ymmärtämisen takia ja ilman niitä ei oltaisi tässä pisteessä. Lääkitys tarkkaavuuden häiriöön on käytössä ja siitä ollut nyt iso apu. Syönyt lääkettä vuoden verran.Toisella lapsella adhd ja autismi.
Hän on nyt 11-vuotias ja lääkitys adhd:hen ollut 5-vuotiaasta saakka. Ilman ei pärjäisi ollenkaan! Ei pystyisi käymään koulua eikä normaaliin kanssakäymiseen muiden ihmisten kanssa.
On nyt siirtynyt pienluokalle ja siellä pärjää hyvin. Tosin mielestäni siellä on hyvin helpot kokeet ja saa olla joskus kirjakin mukana.
Kielet oppii helposti ja muisti on loistava!
Vanhemmiten alkanut tulla kuorestaan ja saanut kavereita ja jopa "tyttöystävän" normiluokalta 😊
Hänen tulevaisuus silti hieman huolettaa. Jatko-opiskelut siis lähinnä koska nyt siellä pienluokalla koulun vaihdon ja muuton myötä ja siellä oppiminen on ollut kuitenkin haastavampaa ja se ettei edetä kuten normaalit 5-luokkalaiset etenee. Miten voi pärjätä myöhemmin?
Hän on myös saanut kuntoutusta muttei niin laajaa kuin esikoinen ja kuntoutusmuodot olleet vääriä. Nyt on hyvä terapia ollut jo vuoden.
Arki sujuu täydellisesti niin kauan kun lääke vaikuttaa. Poika on sosiaalinen ja pystyy juttelemaan normaalisti. Ilman lääkettä pelkkää rääkymistä ja hulinaa.Nyt iän myötä helpottaa mutta aika tiukoilla olin joskus aiemmin kun pojat oli pieniä.
Jos diagnoosit tulee niin suosittelen ehdottomasti sopeutumisvalmennuskursseja. Niissä saa tietoa ja vertaistukea.
Kuntoutus on tosi tärkeää ja sen puolesta kannattaa taistella.
Kiitos täällä odotellaan tutkimuksia. Haluaisin olla hyvä kummi lapselle ja se vaatii nyt eskari-ikäisenä enemmän kuin ihan pikkulapsena, silloin riitti kun jaksoi leikkiä mukana. Äkkisilmäyksellä kovin lähellä kotiseutuani ei yhdistyksiä alalla toimi (asun syvällä maaseudulla) mutta jos järkevästi jollekin kurssille pääsen niin parashan sellainen on käydä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äkkisilmäyksellä kovin lähellä kotiseutuani ei yhdistyksiä alalla toimi (asun syvällä maaseudulla) mutta jos järkevästi jollekin kurssille pääsen niin parashan sellainen on käydä
Deliverance....
*banjon ääntä...
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole omia autistilapsia, mutta olen ohjaajana autistisille tukiasumisessa. Mitä haluat tietää?
Ennen diagnooseja on toki tosi vaikea antaa mitään ohjeita. Riippuu niiin paljon siitä millaisesta autismin kirjosta on kyse ja onko muuta kehitysvammaa jne.
Ihan alkeista alkaen yleisiä neuvoja kaikkeen kanssakäymiseen, kohtaamiseen, mitä pitää tietää, mitä pitää tehdä, mitä pitää osata varoa. Sen tiedän että ilmiö on hyvin moninainen ja ei pidä luottaa stereotyyppeihin ja omiin luuloihinsa mutta juuri muuta en sitten tosissaan tiedkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein lapsi saa ensidiagnoosina autisminkirjon häiriö diagnoosin. Se ei ole autismia perinteisessä mielessä. Eli lapsen diagnoosi kattaa monenlaista persoonallista piirrettä ja haastetta.
Persoonasta, kuntoutuksesta ja vanhemmistakin riippuu miten pärjää elämässä ja koulussa. Saman diagnoosin sisällä jokainen on yksilö, jolla heikkoudet ja vahvuudet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole omia autistilapsia, mutta olen ohjaajana autistisille tukiasumisessa. Mitä haluat tietää?
Ennen diagnooseja on toki tosi vaikea antaa mitään ohjeita. Riippuu niiin paljon siitä millaisesta autismin kirjosta on kyse ja onko muuta kehitysvammaa jne.
Ihan alkeista alkaen yleisiä neuvoja kaikkeen kanssakäymiseen, kohtaamiseen, mitä pitää tietää, mitä pitää tehdä, mitä pitää osata varoa. Sen tiedän että ilmiö on hyvin moninainen ja ei pidä luottaa stereotyyppeihin ja omiin luuloihinsa mutta juuri muuta en sitten tosissaan tiedkään.
Kommunikointi hyvin selväsanaisena.
"Sosiaaliset tarinat" on hyvä juttu, eli paperilla on kuvina mitä tapahtuu. Tämä tietty konkreettisempana jos on jo diagnoosi.
Mutta autistia auttaa hirmuisesti, että seuraavat tapahtumat on sanoitettu kuvin (tähän löytyy ihan tietokoneohjelmia). Esim. että: Tänään maanantaina mennään Linnanmäelle. Siellä on hauskaa. Voidaan ajaa laitteissa. Ostetaan hattaraa tai popcornia. Linnanmäellä ollaan klo kolmeen saakka ja sitten palataan kotiin. Kotona on välipala ja sitten aikaa iPadilla.
Tässä jokaista vaihetta on olemassa kuva: maanantai, mennään, Linnanmäki, on hauskaa, ajetaan, huvipuistolaitteissa, ostetaan, hattara TAI popcorn.
Päivässä, viikossa ja kuukaudessa on hyvä olla järjestys, struktuuri. Siitä katsotaan yhdessä mitä tapahtuu seuraavaksi tai jos on levoon, mitä tapahtuu vaikka seuraavan viikon aikana.
Mutta nää on kyllä enemmän ihan vanhemmille. Jollain kummitädillä ihan vaan se, että toimii päiväjärjestyksen mukaan ja että kommunikointi on todella selkeää ja suoraviivaista: "Mennään kävelemään metsälenkki" (=joku lenkki, jonka ohjattava tietää ja muistaa ja on selkeästi hahmotettavissa päiv'ohjelmaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi Linnanmäki -juttu toimisi mun mielestä hyvin myös lapsille. Ihan vaan just se, että päiväjärjestys on tiedossa ja paperilla, mieluiten kuvina.
Autismin kirjon lapsi tarvitsee tiettyjä rutiineja, jotka toistuu just samana. Jos hän on keksinyt haluta joskus kalapuikkojen päälle hunajaa, hän ei ehkä pysty syömään kalapuikkoja ilman, että niiden päällä on hunajaa. Hunajan tilalla voi olla vaikka ketsuppi, mutta sama asia toistuu. On ihan turha selittää, että hunaja ei toimi kalapuikkojen kanssa - sillä saa vain kaaoksen ja rauhattomuuden aikaan. Toki tietenkin sitten vanhempi tai ohjaaja laittaa sitä hunajaa hiukan. Yleensä se riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole omia autistilapsia, mutta olen ohjaajana autistisille tukiasumisessa. Mitä haluat tietää?
Ennen diagnooseja on toki tosi vaikea antaa mitään ohjeita. Riippuu niiin paljon siitä millaisesta autismin kirjosta on kyse ja onko muuta kehitysvammaa jne.
Ihan alkeista alkaen yleisiä neuvoja kaikkeen kanssakäymiseen, kohtaamiseen, mitä pitää tietää, mitä pitää tehdä, mitä pitää osata varoa. Sen tiedän että ilmiö on hyvin moninainen ja ei pidä luottaa stereotyyppeihin ja omiin luuloihinsa mutta juuri muuta en sitten tosissaan tiedkään.
Neuvoja kohtaamiseen? Onko se lapsi jotenkin muuttunut nyt toiseksi sen diagnoosin takia? Etkö ole ollut hänen kanssaan tekemisissä jo koko hänen elämäänsä? Jo on kysymyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole omia autistilapsia, mutta olen ohjaajana autistisille tukiasumisessa. Mitä haluat tietää?
Ennen diagnooseja on toki tosi vaikea antaa mitään ohjeita. Riippuu niiin paljon siitä millaisesta autismin kirjosta on kyse ja onko muuta kehitysvammaa jne.
Ihan alkeista alkaen yleisiä neuvoja kaikkeen kanssakäymiseen, kohtaamiseen, mitä pitää tietää, mitä pitää tehdä, mitä pitää osata varoa. Sen tiedän että ilmiö on hyvin moninainen ja ei pidä luottaa stereotyyppeihin ja omiin luuloihinsa mutta juuri muuta en sitten tosissaan tiedkään.
Neuvoja kohtaamiseen? Onko se lapsi jotenkin muuttunut nyt toiseksi sen diagnoosin takia? Etkö ole ollut hänen kanssaan tekemisissä jo koko hänen elämäänsä? Jo on kysymyksiä.
Mun mielestä ihan asiallisia kysymyksiä. Siis että muuttaa omaa toimintaa sillä lailla, että se lapsi ymmärtää paremmin. Ehkä tässä on ollut haasteita? Kyllä omaa käyttäytymistä kannattaa mukauttaa, jos lapsella on diagnoosi ja on aiemmin ollut ongelmia vaikka sosiaalisissa tilanteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole omia autistilapsia, mutta olen ohjaajana autistisille tukiasumisessa. Mitä haluat tietää?
Ennen diagnooseja on toki tosi vaikea antaa mitään ohjeita. Riippuu niiin paljon siitä millaisesta autismin kirjosta on kyse ja onko muuta kehitysvammaa jne.
Ihan alkeista alkaen yleisiä neuvoja kaikkeen kanssakäymiseen, kohtaamiseen, mitä pitää tietää, mitä pitää tehdä, mitä pitää osata varoa. Sen tiedän että ilmiö on hyvin moninainen ja ei pidä luottaa stereotyyppeihin ja omiin luuloihinsa mutta juuri muuta en sitten tosissaan tiedkään.
Neuvoja kohtaamiseen? Onko se lapsi jotenkin muuttunut nyt toiseksi sen diagnoosin takia? Etkö ole ollut hänen kanssaan tekemisissä jo koko hänen elämäänsä? Jo on kysymyksiä.
No minä nyt en muutenkaan ole mikään kokenut mestari lasten kanssa toimimisessa, ja erityispiirteistä on hyvä hankkia tietoa että osaa ottaa huomioon -ap
Alue: Aihe vapaa
Lapsesta tulee palstalla uliseva mies aikuisena. Otan osaa.