Mun äitini ei jättänyt mitään perinnöksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihis ne vanhempiesi perinnöt menee?

Ei niillä ole mitään perittävää. Äiti on kuollut, ei jäänyt perittävää. Isää asuu vuokralla, ei jää perittävää.

Eli sama tilanne kuin sinulla kun sinullakaan ei ole mitään perinnöksi jätettävää ? Miksi teit aloituksen?

Kuinka paljon niitä ahneita lapsia loppujen lopuksi on? Suurempana määränä pitäisin niitä vanhempia jotka istuvat rahakasojensa päällä kuin Roope Ankka konsanaan eivätkä pysty nauttimaan elämästään kun rahaa pitää haalia loppuun asti. Haalia kenelle ja miksi??? Näin meillä.

Meidän suvussa eletään pitkään. Isoäiti on 92v ja äiti 73v ja vielä tekee täyttä työpäivää yrityksessään kirjanpitäjänä.

Ahne sukupolvi.

Itse en tule perimään mitään, enkä edes haluaisi. Pärjään ihan hyvin omilla tuloillanikin. Kuitenkin edeltävä sukupolvi (siis mummoni & pappani) jättivät perinnöksi omakotitalot, jne, joten vanhempani ovat kuluttaneet enemmän kuin ovat tienanneet. Yksilötasolla ei ole väliä, mutta minusta tuntuu että tämä on aika yleistä meidän maassa tuossa ikäryhmässä. Kaiken lisäksi valtion ja kuntienkin velat ovat nouseet, joten velaksi syöminen on tapahtunut myös tuota kautta.

Enkä ole varma onko minunkaan sukupolveni yhtään parempi. Tuntuu että ei viitsitä säästää ja olla ahkeria, kun maksut voi jättää lapsille. 

Vierailija kirjoitti:

Ahne sukupolvi.

Kumpi? Se joka odottaa perintöä vai se joka istuu rahakasan päällä?

Toinen vanhemmistani on perinyt sekä omat vanhempansa että lapsettoman tätinsä, ei mitään miljoonia mutta reippaasti kuitenkin omaisuutta jonka eteen ei ole itse tehnyt mitään., Ei puhettakaan että antaisi mitään kenellekään, ei koskaan edes kysy että tarviiko mun lapset jotain tms.

Pidän häntä ahneena.

Itse en ole vielä saanut perintöä, mutta sisareni kanssa olemme saaneet vanhemmilta muita lahjoituksia. Mitään isoa ei ole tulissa mutta asuntoa ja metsapalstaa kuitenkin. Itsellä 1 lapsi ja kyllä ihan selvillä mitä toivon hänelle pystyväni jättämään perinnöksi. Muutama asunto vuokrattavaksi että pystyy ylläpitämään vapaa-ajanasunnon. Ja ensiasunnon pyrin ostamaan lapselle aikanaan.

Vierailija kirjoitti:

Tämän takia suomalaiset pysyvät köyhinä toisin kuin ruotsalaiset. Kaikki hassataan menemään ja jokainen aloittaa alusta tyhjätaskuna. Itse aion jättää ihan muhkean perinnön lapselleni.

Ruotsissa peritään lähinnä velkaa, kun siellä asuntolainoja ei ole tarkoituskaan maksaa takaisin.

Meillä isän perinnön saa asianajajat.

En ole nähnyt äitini testamenttia, mutta koska tiedän, että hän on jo vuosia sitten muuttanut palvelutaloon ja siinä yhteydessä kirjoittanut omakotitalon veljelleni ja kesämökin siskolleni kun taas minä en ole saanut mitään missään muodossa, niin tyhmempikin tajuaa, että mitään ei ole tulossa hänen kuoltuaankaan. Joten en odota mitään, ja hyvä näin, koska ei ole sitten mitään velvollisuuksiakaan.

Emme koskaan puhu asiasta, en edes ajattele sitä. Itselläni on asiat kunnossa niin ei tähän elämään kenenkään muiden varoja tarvittaisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Molemmat vanhempani saivat ennakkoperinnöt ja lopulta isot perinnöt, mutta senttiäkään eivät niistä halua jakaa lapsilleen. Ahneita nuo suuret sukupolvelaiset.

Isäni on saanut aikoinaan varsin mittavan perinnön. Isänsä jakoi omaisuutensa lapsilleen jo eläessään. Ei ole näköjään perinnöllistä. Isä on aina ollut nuuka rahoistaan, siis sillä tavalla että ei käytä rahaa kenenkään muun hyväksi, itselle kyllä ostelee mitä haluaa ja näyttää onnistuvan hukkaamaan koko perityn omaisuuden omana elinaikanaan, vaikka on itsekkin ollut hyvätuloinen. Ei raski käydä edes lapsillaan ja lapsenlapsillaan kylässä kun junalla matkustaminen on niin kallista. Kun isästä aika jättää niin jos häneltä jotain jaettavaa jää, niin en ota vastaan.

Isoäitini aina sanoi että hänen kuolemastaan ei tarvitse murhetia, sillä säästää kyllä arkku- ja hautajaisrahat valmiiksi. No sitten tuli muistisauraus ja kuollessaan ei ollut penniäkään rahaa tilillä, mutta ulosotossa sen sijaan oli lasku jos toinenkin.  Omaisuuden läpikäyminen oli kyllä jännää, kun rahaa löytyi mm. paperinkeräyspussissa olleen lehden välistä.

Vierailija kirjoitti:

Isoäitini aina sanoi että hänen kuolemastaan ei tarvitse murhetia, sillä säästää kyllä arkku- ja hautajaisrahat valmiiksi. No sitten tuli muistisauraus ja kuollessaan ei ollut penniäkään rahaa tilillä, mutta ulosotossa sen sijaan oli lasku jos toinenkin.  Omaisuuden läpikäyminen oli kyllä jännää, kun rahaa löytyi mm. paperinkeräyspussissa olleen lehden välistä.

Isäni sairastui Alzheimeriin. Hänen jäljittää seteleitä löytyi mm.

kumisaappaista.

Rahakasojen päällä istuva sukupolvi pitää jälkeläisiään ahneina, koska ovat sitä itse olleet. Ja meitä nuorempia ei voisi vähempää kiinnostaa. Palkka juoksee, on jo talot ja autot. Kesämökit ja muut vapaa-ajalla ylläpidettävät -evvk. Mihin sitä perintöä siis tarvitsee??

Minun vanhemmiltani ei jää perinnöksi muuta kuin rapistuva omakotitalo keskellä ei-mitään. Eli sillä ei ole muuta arvoa kuin verotusarvo. Kaupaksi se ei tule menemään.

Hankkikaa omat rahanne!

Joissakin perheissä raha sanelee kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Hankkikaa omat rahanne!

Noin voisi suuret ikäluokat sanoa jotka eivät hoitaneet meitä itse, menivät ekaan palkkatyöhön tuosta noin vain, järjestivät itselleen isot eläkkeet ja veivät mukanaan hyvinvointiyhteiskuntansa eläkepäivilleen. Tämä sama sakki ihmettelee kun nuorempi sukupolvi ei selviydy laskuistaan.