Kuinka suhtautua psyykkisesti kipeään mieheen?

Tunnen erään nuoren miehen ja on sillee huippuälykäs tyyppi mutta taipumusta sekoiluun. Yrittää pyörittää kaikki oman sekoilevan päänsä mukaan. On alistanut täydellisesti tyttöystävänsä ja suuttuu sikana jos kuulee totuuksia itsestään. Taipumusta väkivaltaan, hajottaa paikkoja, ja ottaa hyödyn sieltä mistä saa.

Oksettavaksi asian tekee että tyttelin vauva otettiin pois ja koirakin läx. Ainoa juttu mikä pitää tän parisuhteettomuuden kasassa on seksi. Tyhmä tytteli levittää kiltisti ja poika senkun porskuttaa.

Tunnen tyypin ja tiedän perheensä mielenterveyspäihdeongelmat. Etsii heikkoja joita tuhota, pyörittää tai käyttää rappusina.

Sisukas, lahjakas, taiteilijasielu. Rikki ja rikottava. Haluaa haastaa. Ja voittaa. Addikti.
Huutaa kämpässään ja muuallakin. Suorastaan kirkuu, itse asiassa.

Psyyke nyt vaan ei ole kasassa.

Ja selkärankahan siis puuttuu nähdäkseni kokonaan.

Välillä ajattelen että pitäs pelastaa. Mut sitte menee siperiankylmät väreet selkäpiissä.

Voinko tehdä jotain, kuvio on sairas...