25v nainen ihastunut 45v mieheen

No hitostako me sitä tiedetään kun ei tunneta niitä ihmisiä.

Voihan se toki toimia. - utta kannattanee selvittää mikä teitä yhdistää muutak kuin se, että olette eronneet ja kummallakin on lapsia. - Koska ikäeroa on "jo" niin paljon tai niin vähän että luulisi äkkiseltään olevan myös monta asiaa, jotka teitä saattaisi erottaa. - Yheisiä "sukupolvikäsityksiä" ja kokemuksia tuskin on kovinkaan montaa. Kaikki eivät niitä kaipaa mutta jotain yhteistä on kuitenkin on hyvä löytää ja olla, jotta suhde voisi toimia.     

Voi hyvinkin onnistua, ei se iästä riipu, vaan juuri elämäntilanteesta, että ovatko molemmat "samassa vaiheessa" elämää ikäerosta huolimatta esim molemmilla lapsia ja vietetään normaalia työ/perhe-elämää vai onko niin että 25v haluaa vielä elää nuoruuttaan ja ryypätä ja olla asettumatta aloilleen. Myös ajatusmaailman tulee olla tietyllä tavalla molemmilla samanlainen tai siis samat arvot ja tulevaisuuden haaveet niinku sellaisessakin parisuhteessa, jossa pieni ikäero osapuolten välillä. Tsemppiä<3

Vierailija kirjoitti:

Voihan se toki toimia. - utta kannattanee selvittää mikä teitä yhdistää muutak kuin se, että olette eronneet ja kummallakin on lapsia. - Koska ikäeroa on "jo" niin paljon tai niin vähän että luulisi äkkiseltään olevan myös monta asiaa, jotka teitä saattaisi erottaa. - Yheisiä "sukupolvikäsityksiä" ja kokemuksia tuskin on kovinkaan montaa. Kaikki eivät niitä kaipaa mutta jotain yhteistä on kuitenkin on hyvä löytää ja olla, jotta suhde voisi toimia.     

Yllättävän paljon yhteistä on, vaikka aluksi epäilin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan se toki toimia. - utta kannattanee selvittää mikä teitä yhdistää muutak kuin se, että olette eronneet ja kummallakin on lapsia. - Koska ikäeroa on "jo" niin paljon tai niin vähän että luulisi äkkiseltään olevan myös monta asiaa, jotka teitä saattaisi erottaa. - Yheisiä "sukupolvikäsityksiä" ja kokemuksia tuskin on kovinkaan montaa. Kaikki eivät niitä kaipaa mutta jotain yhteistä on kuitenkin on hyvä löytää ja olla, jotta suhde voisi toimia.     

Yllättävän paljon yhteistä on, vaikka aluksi epäilin. Ap

Siitä se lähtee. - Kaiken ei tietenkään kaiken pidä olla yhteistä. Niin ja vielä viisastelen se kun on helppoa näin ulkopuolisenaja ikisinkkuna, että onko teillä myös tulevaisuuden suhteen uyhteisä samanlaisia, tai edes samantapaisia haaveita ja unelmia?  

Kunhan muistaa, että mies voisi olla hänen isänsä ja alamäki on aika raju, todennäköisesti hyvin pian jo tuon ikäisellä miehellä. Onko noin nuori nainen valmis elämään aika pian jo esim. omaishoitajana, seksittömänä ym.

Uskon että voi toimia, mutta ei kaikilla. Hyvin paljon riippuu ihmisistä. Jos noin suurella ikäerolla päätyy suhteeseen, on aika todennäköistä, ettei kumpikaan ole ihmisenä kovin kapeakatseinen. Esimerkiksi eroavat sukupolvikäsityksetkin voivat olla tällöin rikkaus.

Vierailija kirjoitti:

Kunhan muistaa, että mies voisi olla hänen isänsä

Että tätä jaksetaan hokea. Entäpä se enemmistö ihmisistä, joilla on puolisonsa kanssa pieni ikäero, kumppanihan voisi olla hänen sisaruksensa! Kun on lähes saman ikäinen! Hui!

Mutta kun ei ole veli, sisko, isä tai äiti, vaan ihminen johon on rakastunut tai ihastunut, iästä viis.

Jos he haluavat suhteen, jossa toinen ehtii olla eläkkeellä yli 20 vuotta ennen toista. Sitten kun nainen aikoinaan pääsee eläkkeelle, mies on lähes 90-vuotias eli siinä ei enää yhdessä paljon elämästä nautita.

Vierailija kirjoitti:

Jos he haluavat suhteen, jossa toinen ehtii olla eläkkeellä yli 20 vuotta ennen toista. Sitten kun nainen aikoinaan pääsee eläkkeelle, mies on lähes 90-vuotias eli siinä ei enää yhdessä paljon elämästä nautita.

Kas täällä varsinainen matemaatikko. katsoppa tämä linkki

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan se toki toimia. - utta kannattanee selvittää mikä teitä yhdistää muutak kuin se, että olette eronneet ja kummallakin on lapsia. - Koska ikäeroa on "jo" niin paljon tai niin vähän että luulisi äkkiseltään olevan myös monta asiaa, jotka teitä saattaisi erottaa. - Yheisiä "sukupolvikäsityksiä" ja kokemuksia tuskin on kovinkaan montaa. Kaikki eivät niitä kaipaa mutta jotain yhteistä on kuitenkin on hyvä löytää ja olla, jotta suhde voisi toimia.     

Yllättävän paljon yhteistä on, vaikka aluksi epäilin. Ap

Siitä se lähtee. - Kaiken ei tietenkään kaiken pidä olla yhteistä. Niin ja vielä viisastelen se kun on helppoa näin ulkopuolisenaja ikisinkkuna, että onko teillä myös tulevaisuuden suhteen uyhteisä samanlaisia, tai edes samantapaisia haaveita ja unelmia?  

Näyttää olevan, ne kerrat kun ollaan aiheesta keskusteltu niin haaveet näyttää menevän todella yksiin. Kumpaakaan ei hirveästi kiinnosta uusi avioliitto tai yhdessä asuminen, vaan pysyttäisiin mielellään omissa osoitteissa. Sillä tavalla lapsiakaan ei tarvitse pakottaa mihinkään hankalaan uusperhekuvioon, eikä arki mullistuisi yhtään enempää kuin on pakko. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan muistaa, että mies voisi olla hänen isänsä

Että tätä jaksetaan hokea. Entäpä se enemmistö ihmisistä, joilla on puolisonsa kanssa pieni ikäero, kumppanihan voisi olla hänen sisaruksensa! Kun on lähes saman ikäinen! Hui!

Mutta kun ei ole veli, sisko, isä tai äiti, vaan ihminen johon on rakastunut tai ihastunut, iästä viis.

Komppaan. Mitä se oikein auttaa että koko ajan muistellaan että ikänsä puolesta voisi olla isä/tytär? Varmaan auttaa parisuhdetta tosi paljon tommoinen kauhistelu. Ja jos oikein hakemalla hakee niin siihenhän voi kuvitella ihan minkälaisia sukulaisuussuhteita tahansa. 

Vierailija kirjoitti:

Kunhan muistaa, että mies voisi olla hänen isänsä ja alamäki on aika raju, todennäköisesti hyvin pian jo tuon ikäisellä miehellä. Onko noin nuori nainen valmis elämään aika pian jo esim. omaishoitajana, seksittömänä ym.

Jos mies 45v ja pitää itsestään huolta, niin helposti ainakin 20 vuotta  edessä tervettä elämää, niin yksilöstä kiinni.  Omaishoitoikään voi olla 40 vuotta, ehkä enemmänkin. Tunnen virkeitä ysikymppisiä.  Yleisesti, ei näitä kannata etukäteen murehtia. Myös saman ikäisen kanssa suhde saattaa jatkua joko pitkään tai loppua lyhyeen.  Olennaista on tarttua hetkeen ja olla kiitollinen jokaisesta hyvästä vuodesta. Muut asiat siis ratkaisevat kuin ikäero, mutta siitäkin on hyvä puhua. Jos suhde sitten loppuu, niin mitä sitten? Taas on eletty ja saatu nauttia monista hyvistä hetkistä. Ihastua voi vaikka joka päivä, mutta rakkaus on harvinaista. Ei  siis kannata jäädä sängyn pohjalle odottelemaan "sopivampaa", voi olla ettei koskaan tule.

Onpa hämmentävää, kun yhdessä kommentissa sanotaan että joka ilta täytyisi olla pyllistelemässä ja toisessa että kannattaa varautua elämään seksittömänä :D päättäkääs nyt trollit kummin menee. Mitenkäs sellaiset parisuhteet jossa kumpikin osapuoli on samanikäinen, loppuuko niilläkin seksi siinä 45v-rajapyykin jälkeen? Ap

Vierailija kirjoitti:

Onpa hämmentävää, kun yhdessä kommentissa sanotaan että joka ilta täytyisi olla pyllistelemässä ja toisessa että kannattaa varautua elämään seksittömänä :D päättäkääs nyt trollit kummin menee. Mitenkäs sellaiset parisuhteet jossa kumpikin osapuoli on samanikäinen, loppuuko niilläkin seksi siinä 45v-rajapyykin jälkeen? Ap

Mitäs luulet,lue tätä palstaa niin huomaat että 90% samanikäisistä ei ole seksiä tai ainakaan hyvää sellaista.

En nuorena naisena veisi pieniä lapsiani vanhan miehen kiukuttelua kuuntelemaan.

Elin sellaisessa perheessä lapsena.

Jjj kirjoitti:

Voi hyvinkin onnistua, ei se iästä riipu, vaan juuri elämäntilanteesta, että ovatko molemmat "samassa vaiheessa" elämää ikäerosta huolimatta esim molemmilla lapsia ja vietetään normaalia työ/perhe-elämää vai onko niin että 25v haluaa vielä elää nuoruuttaan ja ryypätä ja olla asettumatta aloilleen. Myös ajatusmaailman tulee olla tietyllä tavalla molemmilla samanlainen tai siis samat arvot ja tulevaisuuden haaveet niinku sellaisessakin parisuhteessa, jossa pieni ikäero osapuolten välillä. Tsemppiä<3

Kiitos tsempeistä <3 on kyllä jännittävä tilanne kerrassaan. Yletön ryyppääminen ei ole oikein meidän kummankaan juttu, voidaan käydä yhdessä lasillisella tai parilla mutta siihen se jää. Samat arvot on todellakin, ei oltaisi muuten varmaan alun perinkään löydetty toisiamme saatika ihastuttu. Miehen lapset ovat hiukkasen vanhempia kuin minun (yksi) lapseni, mutta aika lailla samassa paatissa ollaan noin elämäntilanteen osalta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa hämmentävää, kun yhdessä kommentissa sanotaan että joka ilta täytyisi olla pyllistelemässä ja toisessa että kannattaa varautua elämään seksittömänä :D päättäkääs nyt trollit kummin menee. Mitenkäs sellaiset parisuhteet jossa kumpikin osapuoli on samanikäinen, loppuuko niilläkin seksi siinä 45v-rajapyykin jälkeen? Ap

Mitäs luulet,lue tätä palstaa niin huomaat että 90% samanikäisistä ei ole seksiä tai ainakaan hyvää sellaista.

No eihän sitten kenenkään kannata ryhtyä parisuhteeseen ikinä, jos seksi kerran loppuu teki mitä teki tai oli minkä ikäinen tahansa. Ap

Vierailija kirjoitti:

En nuorena naisena veisi pieniä lapsiani vanhan miehen kiukuttelua kuuntelemaan.

Elin sellaisessa perheessä lapsena.

En ole muuttamassa miehen kanssa yhteen. Ja mikäli hän ryhtyy kiukuttelemaan niin menee kyllä vaihtoon. Sellaista katsele itsekään. Ap

Itse olin pidemmän aikaa suhteessa lähes samalla ikäerolla ja hyvin meillä meni. Suhde kaatui ihan muihin juttuihin kun ikäeroon, ja ollaan nykyään ystäviä. Ei se ota jos ei annakkaan eli suosittelen kokeilemaan jos ne paljon puhutut kemiat kohtaa. Tsemppiä ja hyvää kevättä sinulle!