Oletko joutunut luopumaan lempiruokasi valmistamisesta kumppanisi vuoksi, koska hän ei siitä pidä?

Joo, mutta teen niitä sitten itselleni (ja mahdollisesti lapsille). 

Mikä hemmetin logiikka tuossa nyt sitten on? Olkoot syömättä jos ei maistu.

Miksi hitossa luopuisin sen tekemisestä itselleni miehen vuoksi? Oli se sitten läskisoosia ja mies on mushlimi tai jotain muuta herkkua!

No en ole, enkä aiokaan.

Vierailija kirjoitti:

Mikä hemmetin logiikka tuossa nyt sitten on? Olkoot syömättä jos ei maistu.

No en mä nyt ainakaan tee koko perheen ruuaksi sellaista, joka ei missään nimessä maistu jollekulle. Teen kaksi ruokaa, jos on sellaista, mitä joku ei syö.

Minun ei tarvitse syödä vaimon lempiruokaa eikä hänen minun, jos se on inhokki. Osaamme molemmat tehdä ruokaa, eikä saman ruuan syöminen ole mikään onnellisen liiton tae.

Kyllä, valitettavasti. Vaimoni ei voi sietää sisäelimiä, ja omat ehdottomat lempiruokani ovat maksa ja munuaiset, ja veri (-letut, -makkara, jne.) tulee heti niiden jälkeen seuraavana. Mutta koska minä laitan meillä ruoat, enkä halua laittaa yhdelle aterialle kuin yhdet sapuskat, niin sisäelinten syönti rajoittuu niihin (melko harvoihin) kertoihin, kun vaimoni ei ole syömässä, tai ollaan ravintolassa ja listalla on esim. vasikanmaksaa, eikä aina edes silloin ole syystä tai toisesta tilaisuutta. Eli itse söisin sisäelimiä ainakin kerran viikossa, mutta nyt korkeintaan kerran parissa kuukaudessa.

Jos ei miehelle jokin ruokaa kelpaa niin olkoon syömättä tai tehköön itse ruokansa - jos osaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, valitettavasti. Vaimoni ei voi sietää sisäelimiä, ja omat ehdottomat lempiruokani ovat maksa ja munuaiset, ja veri (-letut, -makkara, jne.) tulee heti niiden jälkeen seuraavana. Mutta koska minä laitan meillä ruoat, enkä halua laittaa yhdelle aterialle kuin yhdet sapuskat, niin sisäelinten syönti rajoittuu niihin (melko harvoihin) kertoihin, kun vaimoni ei ole syömässä, tai ollaan ravintolassa ja listalla on esim. vasikanmaksaa, eikä aina edes silloin ole syystä tai toisesta tilaisuutta. Eli itse söisin sisäelimiä ainakin kerran viikossa, mutta nyt korkeintaan kerran parissa kuukaudessa.

Mun mielestä se kahden ruuan tekeminen kerralla ei ole ongelma, kun suunnittelee jotkut sopivat ruuat, esim. niin, että ruuassa on yhteiset ja erilliset osat, tai sitten niin, että suurin osa raaka-aineista on samoja. Vaikkapa kahden erilaisen keiton keittäminen kerrallaan on helppoa. Tai sitten tekee edellisenä päivänä niin paljon ruokaa, että sitä riittää toiselle seuraavaksikin päiväksi. Mä teen ihan säännöllisesti näin, koska mieheni ei syö esim. kalaa, mitä me muut perheenjäsenet syömme.

Osta vaikka nakkipaketti, niin voi syödä suurimpaan nälkäänsä siitä, jos oikea ruoka ei kelpaa. On kiva huomioida kumppania edes sen verran, että on jotain ruokaa jokaiselle.

En, olen vaan yleensä ilmottanut aikaisemmin päivällä että aattelin tehdä pinaattikeittoa tänään, jotta mies tietää että kehittelee oman ruokansa (Olen paljon nyrpeämpi ruuan suhteen, mutta pinaattikeitto on sellaista jota mies ei ole edes suostunut maistamaan)

Meilläö ruuan laittaja päättää, mitä syödään. En todellakaan tee kahta eri ruokaa. Jos mies jostain syystä ärsyttää, niin erityisesti silloin teen just sitä ruokaa, josta mies tykkää vähiten.

Miksi ihmeessä olisin joutunut? Ei hänen ole pakko syödä sitä. Sama homma lasten kanssa, olkoon syömättä jos ei kelpaa.

Toki teen jonkun inhokkiruokaa silloin, kun hän ei itse ole paikalla ja vastaavasti herkkuruokia silloin kun niistä pitävät ovat syömässä.

Kahden ruuan tekeminen ei ole ongelma minullekaan, mutta sen toisen ruuan tekee joku muu. Tai sitten hän lämmittää jotain edellisen päivän tähteitä. Sekin on mahdollista, että jätetään laittamatta ruokaan joku sellainen aines, jota joku syöjistä inhoaa kuten sipuli tai sienet, jos se ei ole jotenkin välttämätön osa juuri siinä ruokalajissa. Mutta enhän minä silloin sieniruokaa tee, kun syömässä on joku sieniä inhoava vaan silloin, kun hän syö jossakin muualla.

Vierailija kirjoitti:

Osta vaikka nakkipaketti, niin voi syödä suurimpaan nälkäänsä siitä, jos oikea ruoka ei kelpaa. On kiva huomioida kumppania edes sen verran, että on jotain ruokaa jokaiselle.

Jos ei puoliso edes nakkipakettia saa itse kaupasta, niin olkoon syömättä niin oppii.

Vierailija kirjoitti:

En, olen vaan yleensä ilmottanut aikaisemmin päivällä että aattelin tehdä pinaattikeittoa tänään, jotta mies tietää että kehittelee oman ruokansa (Olen paljon nyrpeämpi ruuan suhteen, mutta pinaattikeitto on sellaista jota mies ei ole edes suostunut maistamaan)

Ei pinaattikeitto ole pääruokaa, vaan alkukeitto.

varmasti tääkin menee niin että miehen pitää luopua suosikkiruoistaan naisen mieliksi mutta toisin päin ei ikinä :--d

vmp

Mies vegaani, minä ja lapset sekasyöjiä, mutta mitään ongelmia ei ole. Jos haluan esim. lihapullia, niin otan pakastimesta miehelle kasvispihvejä. Ja sama toisinpäin, tosin voimme kyllä olla ilman lihaakin, ei sitä joka päivä tarvitse syödä.

Myöntää täytyy. Helpompi tyytyä "yhteisiin" ruokiin kuin katsella kärsivän kohteliasta mussutusta.

En siksi, etten siitä pidä vaan siksi, että seuraavan yön pieren avioliittoni pilalle. Ja mieheni ei parista ilmavaivasta välitä, saan vaan ihan hillittömät vaivat. Työmatkalla sitten petän miestäni hotellihuoneessa tämän ihanuuden kanssa ja seuraava yö menee näissä merkeissä. Aamulla olen yleensä jo kunnossa.

No joo, tavallaan. Mieheni vatsa ei kestä enää vahvasti maustettuja ruokia, mutta esimerkiksi viimeksi tein minulle ja lapsille vahvasti maustetun Intialaistyyppisen ruuan ja mieheltä jätin vahvat mausteet pois. Kaikki olivat tyytyväisiä.

Mieheni ei myöskään välitä makkara-jauhelihamakaronilaatikosta, mutta minä ja teinit tykkäämme siitä ihan hurjasti, joten teen sitä vain meille neljälle jättisatsin ja mies syö muuta.

Myös minulla on ruokia, mistä en välitä, mutta perhe tykkää ja teen niitä ihan mielelläni perheelle.

Ei meillä asia ole mikään ongelma.