Lue keskustelun säännöt.
Rikosten sovittelu! Älkää ikinä sopiko väkivaltarikosta!
19.04.2019 |
Karemeaa että syyttäjä esittää väkivaltarikosten sovittelua. Sellaistenkin missä tullaan puskista pänttäämään kuin vierasta sikaa niin pitäisi vaan sopia ja pahoinpitelijä pääsee pälkähästä.
Ylipäätäänkin semmoinen väkivallan tekijä joka kehtaa pyytää sovittelua on sellainen jolle sitä ei pitäisi antaa.
Kommentit (60)
Jos jollain on vielä aiheeseen joku tuore lähestymiskulma?
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitään sellaista sovittelua väkivaltarikoksessa ei saisi olla joka laskee tekijän tuomioita. Oikeastaan ihme että oikeuslaitos on antanut tämmöisen mahdollisuuden väkivaltarikoksiin.
Tämä on itse asiassa sama käytäntö, kuin oli erään uskonnollisen yhteisön käytäntö että uhrille annettiin mahdollisuus antaaa rikosen tekijälle anteeksi ja näin rikos sovittiin.
Yhteiskunta tekee tätä samaa ja kutsuu sitä rikoksen sovitteluksi vaikka todellisuudessa väkivaltarikollinen ei saa tuomiota rikoksestaan joka hänelle kuuluu.
Minusta ei ole ihme ottaen huomioon suomalaisen oikeusjärjestelmän hampaattomuuden ja rikollisten suosimisen. Ainut mistä saa kunnon rangaistukset ovat talousrikokset.
Vierailija kirjoitti:
En vaan ymmärrä anteeksiantoa vakavassa väkivallassa. Koston ja silmä silmästä -rangaistuksen ymmärrän jollakin tapaa. Ehkä niillä saa mielenrauhan. Mitä uhri muka saavuttaa anteeksiannolla? Eihän väkivaltaa pidä hyväksyä. Silloin olemme eläinten tasolla.
Unohtaa voi ja hyväksyä tapahtuneen ajan kanssa. Mutta väkivallan anteeksianto tuntuu yhtä pahalta kuin itse väkivaltakin. En vaan sovi uhrin rooliin mitenkään.
Ihmisillä tuntuu olevan erilaisia näkemyksiä siitä, mitä anteeksianto tarkoittaa. En ole koskaan ajatellut, että anteeksi antaminen olisi väkivallan/teon hyväksymistä - jos teon hyväksyisi, eihän siinä olisi mitään anteeksi annettavaakaan.
Anteeksianto tarkoittaa, että väärästä teosta huolimatta hyväksyy teon sijaan väärin tehneen ihmisen, eikä kanna hänelle kaunaa ja katkerana pyri kostamaan. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö väärin tehnyt ihminen edelleen olisi vastuussa tapahtuneesta ja velvollinen korvaamaan aiheuttamansa vahingon ja istumaan tuomion, jonka oikeuslaitos katsoo kohtuulliseksi. Toki anteeksi annettuaan voi halutessaan armahtaa toisen korvausvelvollisuudestakin, mutta se on asia aivan erikseen. Parhaimmillaan anteeksi saanut ihminen haluaa itse hyvittää tekonsa reilusti.
Täällä tuntuu puhuvan ihmiset, joilla ei ole käsitystä siitä mitä sovittelulla tarkoitetaan. Sovittelussa poikkeuksetta saa suuremmat korvaukset, kuin käräjillä ikinä ja tilanne tai tilaisuus on myös uhrille usein helpompi käydä lävitse.
Miehistä näkökulmaa jos toisi, niin varsinkin perheen sisällä tapahtuvia nukakointeja ja muksuja voisi ihan hyvin sopia ja antaa anteeksi, eikä alunperinkään ottaa viranomaisia osapuoliksi.
Eri juttu on perheen ulkopuolella tapahtuva väkivalta, jota ei ole syytä sopia, ellei sitten saa tuntuvaa rahallista korvausta. Silloin puhutaan kyllä tuhansista euroista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehistä näkökulmaa jos toisi, niin varsinkin perheen sisällä tapahtuvia nukakointeja ja muksuja voisi ihan hyvin sopia ja antaa anteeksi, eikä alunperinkään ottaa viranomaisia osapuoliksi.
Eri juttu on perheen ulkopuolella tapahtuva väkivalta, jota ei ole syytä sopia, ellei sitten saa tuntuvaa rahallista korvausta. Silloin puhutaan kyllä tuhansista euroista.
Samalla logiikalla varmaan toivot, että kumottaisiin raiskauksen määritteleminen rikokseksi avioliitossa.
Vierailija kirjoitti:
Miehistä näkökulmaa jos toisi, niin varsinkin perheen sisällä tapahtuvia nukakointeja ja muksuja voisi ihan hyvin sopia ja antaa anteeksi, eikä alunperinkään ottaa viranomaisia osapuoliksi.
Eri juttu on perheen ulkopuolella tapahtuva väkivalta, jota ei ole syytä sopia, ellei sitten saa tuntuvaa rahallista korvausta. Silloin puhutaan kyllä tuhansista euroista.
Näin, kiitos todistuksesta. Tästä syystä lievimmätkin väkivaltarikokset ovat nykyään yleisen syytteen alaisia. Sovittelulla koitetaan himmentää tätä lakimuutosta ja palata aikaan, jolloin perhettä sai surutta hakata. Kyllä pistää vihaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin lähisihdeväkivallan uhri. Sen viimeisen kerran kutsuin paikalle poliisit, tein rikosilmoituksen ja päätin viedä asian loppuun asti.
Jo kuulusteluissa kysyttiin sovitteluhalukkuudesta. Kieltäydyin jyrkästi. Myöhemmin tutkinnanjohtaja soitti ja yritti vielä selväsanaisesti painostaa minua sovitteluun.
Eikä se vielä tähänkään loppunut. Istunnon aluksi tuomari myös valitteli, kun yhteiskunnan resursseja hukataan tällaisen jutun käsittelyyn, ja "vaati" meitä vielä neuvottelemaan sovinnosta käräjäsalin ulkopuolella.
Lopputuloksena jutusta mies tuomittiin pahoinpitelystä. Ei edes lievästä. Tätä kaikkea yritettiin painostaa viimeiseen asti painamaan villaisella. Kyseessä on kuitenkin vielä julkisen syytteen alainen rikos.
Petyin oikeusjärjestelmään pahasti, vaikka tuomio loppuviimein pahoinpitelijälle saatiinkin. Kaikki tämä samalla kun julkisuudessa puhutaan siitä, kuinka parisuhdeväkivaltaan pitää suhtautua vakavasti.
en ikinä uskonut tätä, mutta sinuna yrittäisin tarjota tuota kokemusta jollekin lehdelle ihan muiden uhrien auttamisen vuoksi. En suosittele iltapäivälehtiä, mutta ihan alkuun jotain menaisia, annaa tai tällaista..
Itse suostuin sovitteluun aikoinaan, kun ex veti turpaan. Ajattelin että pääsisin helpommalla, sillä ex uhkasi tehdä elämästäni hyvin hankalaa (tappouhkauksia ym.) jos veisin asian oikeuteen asti. Toivoisin todella että sovittelukäytännöstä luovuttaisiin pahoinpitelykeisseissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehistä näkökulmaa jos toisi, niin varsinkin perheen sisällä tapahtuvia nukakointeja ja muksuja voisi ihan hyvin sopia ja antaa anteeksi, eikä alunperinkään ottaa viranomaisia osapuoliksi.
Eri juttu on perheen ulkopuolella tapahtuva väkivalta, jota ei ole syytä sopia, ellei sitten saa tuntuvaa rahallista korvausta. Silloin puhutaan kyllä tuhansista euroista.
Näin, kiitos todistuksesta. Tästä syystä lievimmätkin väkivaltarikokset ovat nykyään yleisen syytteen alaisia. Sovittelulla koitetaan himmentää tätä lakimuutosta ja palata aikaan, jolloin perhettä sai surutta hakata. Kyllä pistää vihaksi.
Surutta sitä vierastakin saatetaan pahoinpidellä. Se ei näemmä sitten kuitenkaan ole yhtä vakavaa, vaan sopisi hyvin sovittavaksi.
Totta ihmeessä on hyvä sovitella parisuhdeväkivaltakin. Esim. miehet eivät edes viitsi viedä mihinkään käsittelyyn jotain naisten tekemiä juttuja vaan antavat anteeksi. Helppo antaa kun on avara sydän ja katsanto ja empaattisuus kohdillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä sovittelumenetelmä lähisuhdeväkivaltatapauksissa on ihan järjetöntä. Tähän ovat ottaneet kantaa monet lähisuhdeväkivallan uhrien kanssatyöskentelevät tahot, mm. Nollinja, Turvakodit, Riku jne.
Miksi ajattelit että sovittelu on järjetontä vain lähisuhdeväkivallasssa? Vai ymmärränkö sinua jotenkin väärin?
Kirjoitin lähisuhdeväkivallasta, mutta en missään nimessä, että vain niissä sovittelu on järjetöntä. Tosin, olen sitä mieltä, että joissain tapauksissa sovittelua voisi käyttää. Suomessa iso osa väkivaltatapauksista, jossa osapuolet ovat tuntemattomia toisilleen tapahtuu päihteiden vaikutuksenalaisena ja kumpikin osapuoli syyllistyy väkivaltaan. Toisin sanoen, humalaisten riita äityy fyysiseksi tappeluksi. Näissä tapauksissa sovittelu voi olla jopa ihan paikallaan, koska kumpikin osapuoli on sekä tekijä että uhri.
Lähisuhdeväkivaltatapauksissa sovittelu on kuitenkin aina järjetöntä, eikä sitä pitäisi hyväksyä.
Tuossa aiemmin joku kertoi omasta kokemuksestaan missä häntä suorastaan painostettiin sovitteluun, vaikka hän oli pitkää jatkuneen lähisuhdeväkivallan uhri. Tämä on valitettavan yleinen tarina Suomessa. Lähisuhdeväkivaltatapauksissa uhri on aina altavastaaja sovittelutilanteessa ja menetelmä on väkivallankierteen katkaisemiseksi tehoton.
Itävallassa lähisuhdevakivaltaan puututaan tehokkaasti. Mikäli väkivallan tekijä ja uhri asuvat saman katon alla ja poliisi joutuu tulemaan rauhoittamaan tilannetta, tekijän on muutettava välittömästi pois asunnosta. Viranomainen nostaa syytteen tekijää vastaan, eikä sovittelukäytäntöä tunneta. Sekä uhri, että tekijä eivät saa tavata toisiaan kahteen viikkoon. Jos jompikumpi rikkoo tätä kieltoa, hän joutuu maksamaan 500 €:n sakon. Lisäksi kumpikin velvoitetaan selvittämään tapausta sosiaalityöntekijän kanssa. Ammattilaisten avulla aletaan ratkomaan tekijän ja uhrin tulevaisuutta joko yhdessä tai erikseen.
Vähän eri tapa hoitaa asia kuin Suomessa, missä ensisijaisesti painostetaan sovitteluun ja annetaan väkivallankierteen jatkua.
On kyllä kumma juttu miten jotkut ei vaan voi tuomita kaikkea väkivaltaa. Se näköjään pätee useimpiin ihmisiin taustasta ja ammattiasemasta huolimatta. Jos jotain potkaistaan hyppupotkulla ja on oikein kuvamateriaalia asiasta ja uhri peräti erinäisten käänteiden kautta kuolee niin kuitenkaan potkua ei vaan voi suoraan tuomita vaan pitää esittää samalla jotain lieventäviä seikkoja potkijan kannalta.
Samoin sinäkin näet väkivallan jotenkin siten että on olemassa tuomittavampaa väkivaltaa ja taas vähemmän tuomittavaa väkivaltaa, sellaista jonka voi vaan sopia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehistä näkökulmaa jos toisi, niin varsinkin perheen sisällä tapahtuvia nukakointeja ja muksuja voisi ihan hyvin sopia ja antaa anteeksi, eikä alunperinkään ottaa viranomaisia osapuoliksi.
Eri juttu on perheen ulkopuolella tapahtuva väkivalta, jota ei ole syytä sopia, ellei sitten saa tuntuvaa rahallista korvausta. Silloin puhutaan kyllä tuhansista euroista.
Näin, kiitos todistuksesta. Tästä syystä lievimmätkin väkivaltarikokset ovat nykyään yleisen syytteen alaisia. Sovittelulla koitetaan himmentää tätä lakimuutosta ja palata aikaan, jolloin perhettä sai surutta hakata. Kyllä pistää vihaksi.
Miestä suojaa avioliitoissa se että ovat fyysisesti vahvempia ja näin kykenevät puolustamaan itseään. Miestä ei niinkään suojaa aviopuolison hyvä tahto:)
Minä esim. olen sanonut vaimolleni että jos sukupuolet olisi toisinpäin, niin aivan varmasti hän pahoinpitelisi minua. Sen verran hänellä silmissä mustenee ja olisi ilmeisiä haluja käydä kimppuun.
No entäpä tällainen: aggressiivisluontoinen mies heittää naisen yllä olevan kauniin ja kalliin puvun päälle jotain ainetta, mikä turmelee sen lopullisesti. Tästä järkyttyneenä nainen antaa miehelle korvatillikan tai läpsäisee häntä johonkin. Onko tämä väkivaltaa jota ei saisi sovitella?..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanotaan vielä että tätä pukua on etsitty vaivalla todella kauan. Pitääkö naisen tässä tilanteessa maksaa miehelle vahingonkorvausta?...
Huhuu missä vastaukset näihin viimeisiin kysymyksiin?...
Ehdottivat sovittelua jopa toistuvan lähisuhdeväkivallan yhteydessä. En suostunut. Seuraavakin piestiin ja pääsi varmaan oikeudessa vähän helpomalla kun aiemmuutta oli.
Se on tämä liian paapova nyky-yhteiskunnan systeemi. Missä on uhrin oikeudet? Ihan oikeasti. Eräässä kurssissa sanottiin että ainoastaan lähisuhde-väkivalta on sellaista mitä ei kannata sopia sovittelulla. No ei mun mielestä mitään väkivaltaa, koska väkivaltahan on jo eettisesti ja lain silmissä väärin.
Anteeksipyyntö ei toimi parisuhdeväkivallassa. Sillä ei varsinkaan ole minkäänlaista merkitystä jos partnerit eivät koskaan ole tekemisissä toistensa kanssa - molemmat elävät niin sanotusti omaa elämäänsä eikä muka tarvitse ajatella asiaa...
Minä olen päätynyt sellaiseen tilanteeseen että olen huolissani minut pahoinpidelleestä... tunnen suunnatonta ahdistusta ja epäilen että hän voi yhtä huonosti jos ei vielä huonommin... ja paskalle on elämät rakennettu... meillä jopa kolmas pyörä yhä kuvioissa...
Olen yrittänyt saada häntä puhumaan... minulla kova halu selvittää mistä kaikesta ollut kysymys... kausittain olen tehnyt yhteydenottoyrityksiä kun tuntunut sietämättömän vaikealta... mutta ne eivät johda mihinkään... yhdessä vaiheessa ryhdyin oikein tositoimiin kun oli ilmoittanut järjestävänsä minut oikeuteen ja vankilaan... siis minä olen sellaisen väkivallan uhri että olisin luultavasti voinut kuolla siihen ja olin vielä raskaana... ja tämä kummittelee päässäni ja tunnen kaikkien iskujen yhä menevän kehoni läpi kuin ne olisi eilen isketty...
Homma päätyi sitten siihen että minä sain tuomion kotirauhan häritisemisestä ja HERJAUKSESTA=VÄITTÄÄ ETTÄ ON TEHNYT JOTAIN MITÄ EI OLE TEHNYT... Pitäisikö minun ajatella että elän jossain harhoissa että minut on pahoinpidelty vaikka ei ole... ihan sairasta... oikeudessa esitettiin sepitetty tarina ja valehtelijat 'todistajina'... sitten minut tehtiin vielä joksikin nk ravintolatutuksi... eli eikö oikeuslaitoksella ole edes silmiä päässä eikä mitään ihimistuntemusta ja kokemusta väkivaltaa tehneestä kovakasvosta...
Ongelma tässä myös se että väkivallanteko oli vanhentunut eli en itse sitä voinut oikeuteen viedä vaikka sen olisin halunnut tehdä. Toinen ongelma mahdollisesti että tyyppi oli noina aikoina jossain määrin jonkunlainen 'julkisuuden' henkilö... mutta minä se vasta 'julkisuuden henkilö' olisinkin jos vanhanajan mittapuut olisivat voimassa... ja vielä asianajajan tytär jolla Suomen pahimmat rikostapaukset... isäni oli tuolloin jo kuollut ja en koskaan ollut kertonut tästä kodissani... noihin aikoihin väkivaltarikos oli myös nk asianomistajarikos eli ei yleisen syytteen alainen...
TÄMÄ ON SELLAISTA PASKAA ETTÄ OKSAT POIS... Olen sitä mieltä, että sellaiset väkivallanteot jotka olisivat voineet edes teoriassa johtaa kuolemaan tai edes vammautumiseen - fyysisesti tai henkisesti - ovat sellaisia että NE EIVÄT SAISI IKINÄ VANHENTUA SELLAISINA...
25.04.2024
Yhden asian käsittely sovittelutoimistossa maksaa yhteiskunnalle n. 500 €, ja koko
prosessin kesto n. 2,5 kk. On asiakaslähtöistä eikä systeemilähtöistä.
Sitten taas sanovat että formaalin oikeuden ongelmia ovat hitaus, kalleus, stressaavuus, korvausten saaminen epävarmaa. Epävarmat tulokset uusintarikollisuuden suhteen; pelotevaikutuskin tulee pitkälti
kiinnijäämisriskistä. Mutta Miten sovittelu sitten ratkaisisi asian?
Paksu tukko seteleitä on ihan ok.
Uhri saa hyvityksen.