Lue keskustelun säännöt.
Rikosten sovittelu! Älkää ikinä sopiko väkivaltarikosta!
19.04.2019 |
Karemeaa että syyttäjä esittää väkivaltarikosten sovittelua. Sellaistenkin missä tullaan puskista pänttäämään kuin vierasta sikaa niin pitäisi vaan sopia ja pahoinpitelijä pääsee pälkähästä.
Ylipäätäänkin semmoinen väkivallan tekijä joka kehtaa pyytää sovittelua on sellainen jolle sitä ei pitäisi antaa.
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Tämä sovittelumenetelmä lähisuhdeväkivaltatapauksissa on ihan järjetöntä. Tähän ovat ottaneet kantaa monet lähisuhdeväkivallan uhrien kanssatyöskentelevät tahot, mm. Nollinja, Turvakodit, Riku jne.
Miksi ajattelit että sovittelu on järjetontä vain lähisuhdeväkivallasssa? Vai ymmärränkö sinua jotenkin väärin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sovittelun vielä ymmärtää omaisuusrikoksissa, että jos korjaa hajottamansa tavaran niin tuomio lievenee, mutta väkivallassa tuon ei pitäisi olla vaihtoehto jo ihan rikoksen uusimisen estämiseksi. Tuo on shаria lain alku.
Onko tämä väkivaltarikosten sovittelu siis sitä että tekijä maksaa rahallista korvausta uhrille oikeudenkäynnin sijaan?
Entä tuo että hakkaa jonkun henkihieveriin ja maksaa uhrille sovittelussa niin jääkö rikosrekisteriin mitään kuvausta, että mitä tekijä on tehnyt. Ei kai hän voi taas seuraavalla kertaa hakata toista puhtaalta pöydältä ensikertalaisena?
Vierailija kirjoitti:
En vaan ymmärrä anteeksiantoa vakavassa väkivallassa. Koston ja silmä silmästä -rangaistuksen ymmärrän jollakin tapaa. Ehkä niillä saa mielenrauhan. Mitä uhri muka saavuttaa anteeksiannolla? Eihän väkivaltaa pidä hyväksyä. Silloin olemme eläinten tasolla.
Unohtaa voi ja hyväksyä tapahtuneen ajan kanssa. Mutta väkivallan anteeksianto tuntuu yhtä pahalta kuin itse väkivaltakin. En vaan sovi uhrin rooliin mitenkään.
Miksi antaa anteeksi ja kantaa toisen syntejä?
Suomen valtio on "kätevä" institutio. Missä mahdollista niin ajaa aina omaa etuaan. Jos maksuun laitettu vero myöhästyy päivänkin, niin tulee viivästysmaksu ja korkolasku verottajalta, mutta jos riita on kansalaisten välinen niin tehdään kaikki viran puolesta että laineet tasoittuisi.
Väkivaltarikoksen sovittelu on yhteiskunnan uhrin eteen tuoma ansa, johon rikoksen uhri maanitellaan suostumaan. Henkisesti tässä on kaikkein pahinta se että uhri itse tekee päätöksen, jonka kanssa ei kykene elämään. Hän omin pikku kätösin allekirjoittamalla, vapauttaa vastuusta pahoinpitelijänsä ja sitten myöhemmin katuu asiaa:(
Väkivaltarikoksen uhrin pitää saada tekijä tuomiolle ja näin hän kokee saaneensa oikeutta, ja kykenee jatkamaan elämäänsä, ilman traumoja, jos mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä sovittelumenetelmä lähisuhdeväkivaltatapauksissa on ihan järjetöntä. Tähän ovat ottaneet kantaa monet lähisuhdeväkivallan uhrien kanssatyöskentelevät tahot, mm. Nollinja, Turvakodit, Riku jne.
Miksi ajattelit että sovittelu on järjetontä vain lähisuhdeväkivallasssa? Vai ymmärränkö sinua jotenkin väärin?
Kirjoitin lähisuhdeväkivallasta, mutta en missään nimessä, että vain niissä sovittelu on järjetöntä. Tosin, olen sitä mieltä, että joissain tapauksissa sovittelua voisi käyttää. Suomessa iso osa väkivaltatapauksista, jossa osapuolet ovat tuntemattomia toisilleen tapahtuu päihteiden vaikutuksenalaisena ja kumpikin osapuoli syyllistyy väkivaltaan. Toisin sanoen, humalaisten riita äityy fyysiseksi tappeluksi. Näissä tapauksissa sovittelu voi olla jopa ihan paikallaan, koska kumpikin osapuoli on sekä tekijä että uhri.
Lähisuhdeväkivaltatapauksissa sovittelu on kuitenkin aina järjetöntä, eikä sitä pitäisi hyväksyä.
Tuossa aiemmin joku kertoi omasta kokemuksestaan missä häntä suorastaan painostettiin sovitteluun, vaikka hän oli pitkää jatkuneen lähisuhdeväkivallan uhri. Tämä on valitettavan yleinen tarina Suomessa. Lähisuhdeväkivaltatapauksissa uhri on aina altavastaaja sovittelutilanteessa ja menetelmä on väkivallankierteen katkaisemiseksi tehoton.
Itävallassa lähisuhdevakivaltaan puututaan tehokkaasti. Mikäli väkivallan tekijä ja uhri asuvat saman katon alla ja poliisi joutuu tulemaan rauhoittamaan tilannetta, tekijän on muutettava välittömästi pois asunnosta. Viranomainen nostaa syytteen tekijää vastaan, eikä sovittelukäytäntöä tunneta. Sekä uhri, että tekijä eivät saa tavata toisiaan kahteen viikkoon. Jos jompikumpi rikkoo tätä kieltoa, hän joutuu maksamaan 500 €:n sakon. Lisäksi kumpikin velvoitetaan selvittämään tapausta sosiaalityöntekijän kanssa. Ammattilaisten avulla aletaan ratkomaan tekijän ja uhrin tulevaisuutta joko yhdessä tai erikseen.
Vähän eri tapa hoitaa asia kuin Suomessa, missä ensisijaisesti painostetaan sovitteluun ja annetaan väkivallankierteen jatkua.
Anteeksi voi antaa mutta rikoksesta pitää tästä huolimatta kärsiä tuomio. Voi anteeksiantokin helpottua kun on saanut oikeutta. Tuomio rikoKsesta ei ole mikään kosto vaan rangaistus tehdystä teosta.
Jos minut joku satunnainen ihminen pahoinpitelee niin voin antaa hänelle anteeksi, mutta hänen kuuluu siitä huolimatta kärsiä rangaistus teosta. Hän itsekin tämän tuomion hyväksyy, koska on kerran kyennyt mieltämään että on tehnyt väärin, kun anteeksi kerran pyytelee. Ei kai hän sen takia pyydä anteeksi että välttäisi tuomion?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vaan ymmärrä anteeksiantoa vakavassa väkivallassa. Koston ja silmä silmästä -rangaistuksen ymmärrän jollakin tapaa. Ehkä niillä saa mielenrauhan. Mitä uhri muka saavuttaa anteeksiannolla? Eihän väkivaltaa pidä hyväksyä. Silloin olemme eläinten tasolla.
Unohtaa voi ja hyväksyä tapahtuneen ajan kanssa. Mutta väkivallan anteeksianto tuntuu yhtä pahalta kuin itse väkivaltakin. En vaan sovi uhrin rooliin mitenkään.
Miksi antaa anteeksi ja kantaa toisen syntejä?
No niinpä. Kun en kuitenkaan ole mikään Jeesus.
Hyvää voi tehdä helpomminkin.
Vierailija kirjoitti:
Suomen valtio on "kätevä" institutio. Missä mahdollista niin ajaa aina omaa etuaan. Jos maksuun laitettu vero myöhästyy päivänkin, niin tulee viivästysmaksu ja korkolasku verottajalta, mutta jos riita on kansalaisten välinen niin tehdään kaikki viran puolesta että laineet tasoittuisi.
Väkivaltarikoksen sovittelu on yhteiskunnan uhrin eteen tuoma ansa, johon rikoksen uhri maanitellaan suostumaan. Henkisesti tässä on kaikkein pahinta se että uhri itse tekee päätöksen, jonka kanssa ei kykene elämään. Hän omin pikku kätösin allekirjoittamalla, vapauttaa vastuusta pahoinpitelijänsä ja sitten myöhemmin katuu asiaa:(
Väkivaltarikoksen uhrin pitää saada tekijä tuomiolle ja näin hän kokee saaneensa oikeutta, ja kykenee jatkamaan elämäänsä, ilman traumoja, jos mahdollista.
Tämän takia uhrin läheisten pitää olla uhrin tukena, kun lähdetään käymään oikeutta. Asianajajakin on tarpeen, mutta ei yksin riitä. Uhrien tukipuhelimet on myös hyvä juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä sovittelumenetelmä lähisuhdeväkivaltatapauksissa on ihan järjetöntä. Tähän ovat ottaneet kantaa monet lähisuhdeväkivallan uhrien kanssatyöskentelevät tahot, mm. Nollinja, Turvakodit, Riku jne.
Miksi ajattelit että sovittelu on järjetontä vain lähisuhdeväkivallasssa? Vai ymmärränkö sinua jotenkin väärin?
Kirjoitin lähisuhdeväkivallasta, mutta en missään nimessä, että vain niissä sovittelu on järjetöntä. Tosin, olen sitä mieltä, että joissain tapauksissa sovittelua voisi käyttää. Suomessa iso osa väkivaltatapauksista, jossa osapuolet ovat tuntemattomia toisilleen tapahtuu päihteiden vaikutuksenalaisena ja kumpikin osapuoli syyllistyy väkivaltaan.
Lähisuhdeväkivaltatapauksissa sovittelu on kuitenkin aina järjetöntä, eikä sitä pitäisi hyväksyä.
Tuossa aiemmin joku kertoi omasta kokemuksestaan missä häntä suorastaan painostettiin sovitteluun, vaikka hän oli pitkää jatkuneen lähisuhdeväkivallan uhri. Tämä on valitettavan yleinen tarina Suomessa. Lähisuhdeväkivaltatapauksissa uhri on aina altavastaaja sovittelutilanteessa ja menetelmä on väkivallankierteen katkaisemiseksi tehoton.
Itävallassa lähisuhdevakivaltaan puututaan tehokkaasti. Mikäli väkivallan tekijä ja uhri asuvat saman katon alla ja poliisi joutuu tulemaan rauhoittamaan tilannetta, tekijän on muutettava välittömästi pois asunnosta. Viranomainen nostaa syytteen tekijää vastaan, eikä sovittelukäytäntöä tunneta. Sekä uhri, että tekijä eivät saa tavata toisiaan kahteen viikkoon. Jos jompikumpi rikkoo tätä kieltoa, hän joutuu maksamaan 500 €:n sakon. Lisäksi kumpikin velvoitetaan selvittämään tapausta sosiaalityöntekijän kanssa. Ammattilaisten avulla aletaan ratkomaan tekijän ja uhrin tulevaisuutta joko yhdessä tai erikseen.
Vähän eri tapa hoitaa asia kuin Suomessa, missä ensisijaisesti painostetaan sovitteluun ja annetaan väkivallankierteen jatkua.
Eikö lähisuhdeväkivalta sitten voi olla samoin humalaisten nahistelua? Puolisot naukkailevat viintä ja ajautuvat käsirysyyn? Yhtä hyvinhän tämmöisen nahistelun pitäisi olla oikeutettua sopia, kuten kuvasit tuon tuntemattomien toisillen humalassa tekemän väkivallan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä sovittelumenetelmä lähisuhdeväkivaltatapauksissa on ihan järjetöntä. Tähän ovat ottaneet kantaa monet lähisuhdeväkivallan uhrien kanssatyöskentelevät tahot, mm. Nollinja, Turvakodit, Riku jne.
Miksi ajattelit että sovittelu on järjetontä vain lähisuhdeväkivallasssa? Vai ymmärränkö sinua jotenkin väärin?
Kirjoitin lähisuhdeväkivallasta, mutta en missään nimessä, että vain niissä sovittelu on järjetöntä. Tosin, olen sitä mieltä, että joissain tapauksissa sovittelua voisi käyttää. Suomessa iso osa väkivaltatapauksista, jossa osapuolet ovat tuntemattomia toisilleen tapahtuu päihteiden vaikutuksenalaisena ja kumpikin osapuoli syyllistyy väkivaltaan. Toisin sanoen, humalaisten riita äityy fyysiseksi tappeluksi. Näissä tapauksissa sovittelu voi olla jopa ihan paikallaan, koska kumpikin osapuoli on sekä tekijä että uhri.
Lähisuhdeväkivaltatapauksissa sovittelu on kuitenkin aina järjetöntä, eikä sitä pitäisi hyväksyä.
Tuossa aiemmin joku kertoi omasta kokemuksestaan missä häntä suorastaan painostettiin sovitteluun, vaikka hän oli pitkää jatkuneen lähisuhdeväkivallan uhri. Tämä on valitettavan yleinen tarina Suomessa. Lähisuhdeväkivaltatapauksissa uhri on aina altavastaaja sovittelutilanteessa ja menetelmä on väkivallankierteen katkaisemiseksi tehoton.
Itävallassa lähisuhdevakivaltaan puututaan tehokkaasti. Mikäli väkivallan tekijä ja uhri asuvat saman katon alla ja poliisi joutuu tulemaan rauhoittamaan tilannetta, tekijän on muutettava välittömästi pois asunnosta. Viranomainen nostaa syytteen tekijää vastaan, eikä sovittelukäytäntöä tunneta. Sekä uhri, että tekijä eivät saa tavata toisiaan kahteen viikkoon. Jos jompikumpi rikkoo tätä kieltoa, hän joutuu maksamaan 500 €:n sakon. Lisäksi kumpikin velvoitetaan selvittämään tapausta sosiaalityöntekijän kanssa. Ammattilaisten avulla aletaan ratkomaan tekijän ja uhrin tulevaisuutta joko yhdessä tai erikseen.
Vähän eri tapa hoitaa asia kuin Suomessa, missä ensisijaisesti painostetaan sovitteluun ja annetaan väkivallankierteen jatkua.
Muuten upea systeemi, mutta Suomessa sossut on tunnetusti juuri sen väkivallan tekijän puolella. Varsinkin jos on komea mies. Tai uhkaa rasismikortilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä sovitelun lähtökohta olisi se että tekijä köytetään kiinni ja uhri saa takoa sitä kuin vierasta sikaa. Sen jälkeen ehkä voitaisiin neuvotella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä sovittelumenetelmä lähisuhdeväkivaltatapauksissa on ihan järjetöntä. Tähän ovat ottaneet kantaa monet lähisuhdeväkivallan uhrien kanssatyöskentelevät tahot, mm. Nollinja, Turvakodit, Riku jne.
Miksi ajattelit että sovittelu on järjetontä vain lähisuhdeväkivallasssa? Vai ymmärränkö sinua jotenkin väärin?
Kirjoitin lähisuhdeväkivallasta, mutta en missään nimessä, että vain niissä sovittelu on järjetöntä. Tosin, olen sitä mieltä, että joissain tapauksissa sovittelua voisi käyttää. Suomessa iso osa väkivaltatapauksista, jossa osapuolet ovat tuntemattomia toisilleen tapahtuu päihteiden vaikutuksenalaisena ja kumpikin osapuoli syyllistyy väkivaltaan.
Lähisuhdeväkivaltatapauksissa sovittelu on kuitenkin aina järjetöntä, eikä sitä pitäisi hyväksyä.
Tuossa aiemmin joku kertoi omasta kokemuksestaan missä häntä suorastaan painostettiin sovitteluun, vaikka hän oli pitkää jatkuneen lähisuhdeväkivallan uhri. Tämä on valitettavan yleinen tarina Suomessa. Lähisuhdeväkivaltatapauksissa uhri on aina altavastaaja sovittelutilanteessa ja menetelmä on väkivallankierteen katkaisemiseksi tehoton.
Itävallassa lähisuhdevakivaltaan puututaan tehokkaasti. Mikäli väkivallan tekijä ja uhri asuvat saman katon alla ja poliisi joutuu tulemaan rauhoittamaan tilannetta, tekijän on muutettava välittömästi pois asunnosta. Viranomainen nostaa syytteen tekijää vastaan, eikä sovittelukäytäntöä tunneta. Sekä uhri, että tekijä eivät saa tavata toisiaan kahteen viikkoon. Jos jompikumpi rikkoo tätä kieltoa, hän joutuu maksamaan 500 €:n sakon. Lisäksi kumpikin velvoitetaan selvittämään tapausta sosiaalityöntekijän kanssa. Ammattilaisten avulla aletaan ratkomaan tekijän ja uhrin tulevaisuutta joko yhdessä tai erikseen.
Vähän eri tapa hoitaa asia kuin Suomessa, missä ensisijaisesti painostetaan sovitteluun ja annetaan väkivallankierteen jatkua.
Eikö lähisuhdeväkivalta sitten voi olla samoin humalaisten nahistelua? Puolisot naukkailevat viintä ja ajautuvat käsirysyyn? Yhtä hyvinhän tämmöisen nahistelun pitäisi olla oikeutettua sopia, kuten kuvasit tuon tuntemattomien toisillen humalassa tekemän väkivallan?
No nämähän ne juurikin sietäisi erottaa toisistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä sovittelumenetelmä lähisuhdeväkivaltatapauksissa on ihan järjetöntä. Tähän ovat ottaneet kantaa monet lähisuhdeväkivallan uhrien kanssatyöskentelevät tahot, mm. Nollinja, Turvakodit, Riku jne.
Miksi ajattelit että sovittelu on järjetontä vain lähisuhdeväkivallasssa? Vai ymmärränkö sinua jotenkin väärin?
Kirjoitin lähisuhdeväkivallasta, mutta en missään nimessä, että vain niissä sovittelu on järjetöntä. Tosin, olen sitä mieltä, että joissain tapauksissa sovittelua voisi käyttää. Suomessa iso osa väkivaltatapauksista, jossa osapuolet ovat tuntemattomia toisilleen tapahtuu päihteiden vaikutuksenalaisena ja kumpikin osapuoli syyllistyy väkivaltaan. Toisin sanoen, humalaisten riita äityy fyysiseksi tappeluksi. Näissä tapauksissa sovittelu voi olla jopa ihan paikallaan, koska kumpikin osapuoli on sekä tekijä että uhri.
Lähisuhdeväkivaltatapauksissa sovittelu on kuitenkin aina järjetöntä, eikä sitä pitäisi hyväksyä.
Tuossa aiemmin joku kertoi omasta kokemuksestaan missä häntä suorastaan painostettiin sovitteluun, vaikka hän oli pitkää jatkuneen lähisuhdeväkivallan uhri. Tämä on valitettavan yleinen tarina Suomessa. Lähisuhdeväkivaltatapauksissa uhri on aina altavastaaja sovittelutilanteessa ja menetelmä on väkivallankierteen katkaisemiseksi tehoton.
Itävallassa lähisuhdevakivaltaan puututaan tehokkaasti. Mikäli väkivallan tekijä ja uhri asuvat saman katon alla ja poliisi joutuu tulemaan rauhoittamaan tilannetta, tekijän on muutettava välittömästi pois asunnosta. Viranomainen nostaa syytteen tekijää vastaan, eikä sovittelukäytäntöä tunneta. Sekä uhri, että tekijä eivät saa tavata toisiaan kahteen viikkoon. Jos jompikumpi rikkoo tätä kieltoa, hän joutuu maksamaan 500 €:n sakon. Lisäksi kumpikin velvoitetaan selvittämään tapausta sosiaalityöntekijän kanssa. Ammattilaisten avulla aletaan ratkomaan tekijän ja uhrin tulevaisuutta joko yhdessä tai erikseen.
Vähän eri tapa hoitaa asia kuin Suomessa, missä ensisijaisesti painostetaan sovitteluun ja annetaan väkivallankierteen jatkua.
Lähisuhdeväkivaltakin paljon johtuu siitä että puolisot nauttii alkoholia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä sovittelumenetelmä lähisuhdeväkivaltatapauksissa on ihan järjetöntä. Tähän ovat ottaneet kantaa monet lähisuhdeväkivallan uhrien kanssatyöskentelevät tahot, mm. Nollinja, Turvakodit, Riku jne.
Miksi ajattelit että sovittelu on järjetontä vain lähisuhdeväkivallasssa? Vai ymmärränkö sinua jotenkin väärin?
Kirjoitin lähisuhdeväkivallasta, mutta en missään nimessä, että vain niissä sovittelu on järjetöntä. Tosin, olen sitä mieltä, että joissain tapauksissa sovittelua voisi käyttää. Suomessa iso osa väkivaltatapauksista, jossa osapuolet ovat tuntemattomia toisilleen tapahtuu päihteiden vaikutuksenalaisena ja kumpikin osapuoli syyllistyy väkivaltaan.
Lähisuhdeväkivaltatapauksissa sovittelu on kuitenkin aina järjetöntä, eikä sitä pitäisi hyväksyä.
Tuossa aiemmin joku kertoi omasta kokemuksestaan missä häntä suorastaan painostettiin sovitteluun, vaikka hän oli pitkää jatkuneen lähisuhdeväkivallan uhri. Tämä on valitettavan yleinen tarina Suomessa. Lähisuhdeväkivaltatapauksissa uhri on aina altavastaaja sovittelutilanteessa ja menetelmä on väkivallankierteen katkaisemiseksi tehoton.
Itävallassa lähisuhdevakivaltaan puututaan tehokkaasti. Mikäli väkivallan tekijä ja uhri asuvat saman katon alla ja poliisi joutuu tulemaan rauhoittamaan tilannetta, tekijän on muutettava välittömästi pois asunnosta. Viranomainen nostaa syytteen tekijää vastaan, eikä sovittelukäytäntöä tunneta. Sekä uhri, että tekijä eivät saa tavata toisiaan kahteen viikkoon. Jos jompikumpi rikkoo tätä kieltoa, hän joutuu maksamaan 500 €:n sakon. Lisäksi kumpikin velvoitetaan selvittämään tapausta sosiaalityöntekijän kanssa. Ammattilaisten avulla aletaan ratkomaan tekijän ja uhrin tulevaisuutta joko yhdessä tai erikseen.
Vähän eri tapa hoitaa asia kuin Suomessa, missä ensisijaisesti painostetaan sovitteluun ja annetaan väkivallankierteen jatkua.
Eikö lähisuhdeväkivalta sitten voi olla samoin humalaisten nahistelua? Puolisot naukkailevat viintä ja ajautuvat käsirysyyn? Yhtä hyvinhän tämmöisen nahistelun pitäisi olla oikeutettua sopia, kuten kuvasit tuon tuntemattomien toisillen humalassa tekemän väkivallan?
Etkö ihan oikeasti näe eroa näiden kahden asian välillä, vai haluatko vain provota?
Kaksi ennestään tuntematonta ihmistä äityvät vaikka juurikin siinä nakkikiskan jonossa tuuppimaan toisiaan. Seurauksena toisella on murtunut nenä ja toisella pari tikkiä vaatinut auennut silmäkulma. Jos kumpikin seuraavana päivänä haluavat sopia riidan ilman raskasta oikeusprosessia, niin mielestäni siinä ei ole mitään ongelmaa.
Kun taas pariskunta riitelee jälleen kerran humalapäissään ja vaikka fyysiset seuraamukset olisivat yhtäläiset edellisen esimerkin kanssa, seuraavalla kerralla näin ei välttämättä ole. Miksi nämä ihmiset pitäisi painostaa sovitteluun ja päästää jatkamaan täysin epätervettä käyttäytymistään? Kuinka tämä käytäntö palvelee väkivallan kierteen katkaisemista?
Vierailija kirjoitti:
Olin lähisihdeväkivallan uhri. Sen viimeisen kerran kutsuin paikalle poliisit, tein rikosilmoituksen ja päätin viedä asian loppuun asti.
Jo kuulusteluissa kysyttiin sovitteluhalukkuudesta. Kieltäydyin jyrkästi. Myöhemmin tutkinnanjohtaja soitti ja yritti vielä selväsanaisesti painostaa minua sovitteluun.
Eikä se vielä tähänkään loppunut. Istunnon aluksi tuomari myös valitteli, kun yhteiskunnan resursseja hukataan tällaisen jutun käsittelyyn, ja "vaati" meitä vielä neuvottelemaan sovinnosta käräjäsalin ulkopuolella.
Lopputuloksena jutusta mies tuomittiin pahoinpitelystä. Ei edes lievästä. Tätä kaikkea yritettiin painostaa viimeiseen asti painamaan villaisella. Kyseessä on kuitenkin vielä julkisen syytteen alainen rikos.
Petyin oikeusjärjestelmään pahasti, vaikka tuomio loppuviimein pahoinpitelijälle saatiinkin. Kaikki tämä samalla kun julkisuudessa puhutaan siitä, kuinka parisuhdeväkivaltaan pitää suhtautua vakavasti.
Järkyttävää! Sun pitäisi kirjoittaa kokemuksistasi Hesarin mielipidepalstalle, sinnekin voi kirjoittaa anonyymisti.
Suomessa suojellaan perheväkivallan tekijöitä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä sovittelumenetelmä lähisuhdeväkivaltatapauksissa on ihan järjetöntä. Tähän ovat ottaneet kantaa monet lähisuhdeväkivallan uhrien kanssatyöskentelevät tahot, mm. Nollinja, Turvakodit, Riku jne.
Miksi ajattelit että sovittelu on järjetontä vain lähisuhdeväkivallasssa? Vai ymmärränkö sinua jotenkin väärin?
Kirjoitin lähisuhdeväkivallasta, mutta en missään nimessä, että vain niissä sovittelu on järjetöntä. Tosin, olen sitä mieltä, että joissain tapauksissa sovittelua voisi käyttää. Suomessa iso osa väkivaltatapauksista, jossa osapuolet ovat tuntemattomia toisilleen tapahtuu päihteiden vaikutuksenalaisena ja kumpikin osapuoli syyllistyy väkivaltaan.
Lähisuhdeväkivaltatapauksissa sovittelu on kuitenkin aina järjetöntä, eikä sitä pitäisi hyväksyä.
Tuossa aiemmin joku kertoi omasta kokemuksestaan missä häntä suorastaan painostettiin sovitteluun, vaikka hän oli pitkää jatkuneen lähisuhdeväkivallan uhri. Tämä on valitettavan yleinen tarina Suomessa. Lähisuhdeväkivaltatapauksissa uhri on aina altavastaaja sovittelutilanteessa ja menetelmä on väkivallankierteen katkaisemiseksi tehoton.
Itävallassa lähisuhdevakivaltaan puututaan tehokkaasti. Mikäli väkivallan tekijä ja uhri asuvat saman katon alla ja poliisi joutuu tulemaan rauhoittamaan tilannetta, tekijän on muutettava välittömästi pois asunnosta. Viranomainen nostaa syytteen tekijää vastaan, eikä sovittelukäytäntöä tunneta. Sekä uhri, että tekijä eivät saa tavata toisiaan kahteen viikkoon. Jos jompikumpi rikkoo tätä kieltoa, hän joutuu maksamaan 500 €:n sakon. Lisäksi kumpikin velvoitetaan selvittämään tapausta sosiaalityöntekijän kanssa. Ammattilaisten avulla aletaan ratkomaan tekijän ja uhrin tulevaisuutta joko yhdessä tai erikseen.
Vähän eri tapa hoitaa asia kuin Suomessa, missä ensisijaisesti painostetaan sovitteluun ja annetaan väkivallankierteen jatkua.
Eikö lähisuhdeväkivalta sitten voi olla samoin humalaisten nahistelua? Puolisot naukkailevat viintä ja ajautuvat käsirysyyn? Yhtä hyvinhän tämmöisen nahistelun pitäisi olla oikeutettua sopia, kuten kuvasit tuon tuntemattomien toisillen humalassa tekemän väkivallan?
Etkö ihan oikeasti näe eroa näiden kahden asian välillä, vai haluatko vain provota?
Kaksi ennestään tuntematonta ihmistä äityvät vaikka juurikin siinä nakkikiskan jonossa tuuppimaan toisiaan. Seurauksena toisella on murtunut nenä ja toisella pari tikkiä vaatinut auennut silmäkulma. Jos kumpikin seuraavana päivänä haluavat sopia riidan ilman raskasta oikeusprosessia, niin mielestäni siinä ei ole mitään ongelmaa.
Kun taas pariskunta riitelee jälleen kerran humalapäissään ja vaikka fyysiset seuraamukset olisivat yhtäläiset edellisen esimerkin kanssa, seuraavalla kerralla näin ei välttämättä ole. Miksi nämä ihmiset pitäisi painostaa sovitteluun ja päästää jatkamaan täysin epätervettä käyttäytymistään? Kuinka tämä käytäntö palvelee väkivallan kierteen katkaisemista?
Siinä olet ihan oikeassa etten empaattisena ihmisenä halua nähdä mitään eroa väkivaltatapauksissa. Minulle ei ole olemassa väkivaltaa ja sitten taas parempaa väkivaltaa. Minulle ei tulisi mieleenkään alkaa erottelemaan erilaisia väkivaltatapauksia tosistaan. Lisäksi oikein hakemalla haet syytä ja esimerkkejä sille kuinka puskista tulevalle pänttääjälle pitäisi antaa anteeksi, mutta perheen kesken juopottelun tuloksena syntyvää väkivaltaa ei pitäisi sovitella.
Sinulle ei oikein tunnu käyvän kaiken väkivallan tuomitseminen. On heikko kohtasi ja logiikkasi pettää.
"Kaksi ennestään tuttua ihmistä äityvät vaikka juurikin siinä kotisohvallaan tuuppimaan toisiaan. Seurauksena toisella on murtunut nenä ja toisella pari tikkiä vaatinut auennut silmäkulma. Jos kumpikin seuraavana päivänä haluavat sopia riidan ilman raskasta oikeusprosessia, niin mielestäni siinä ei ole mitään ongelmaa."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä sovittelumenetelmä lähisuhdeväkivaltatapauksissa on ihan järjetöntä. Tähän ovat ottaneet kantaa monet lähisuhdeväkivallan uhrien kanssatyöskentelevät tahot, mm. Nollinja, Turvakodit, Riku jne.
Miksi ajattelit että sovittelu on järjetontä vain lähisuhdeväkivallasssa? Vai ymmärränkö sinua jotenkin väärin?
Kirjoitin lähisuhdeväkivallasta, mutta en missään nimessä, että vain niissä sovittelu on järjetöntä. Tosin, olen sitä mieltä, että joissain tapauksissa sovittelua voisi käyttää. Suomessa iso osa väkivaltatapauksista, jossa osapuolet ovat tuntemattomia toisilleen tapahtuu päihteiden vaikutuksenalaisena ja kumpikin osapuoli syyllistyy väkivaltaan.
Lähisuhdeväkivaltatapauksissa sovittelu on kuitenkin aina järjetöntä, eikä sitä pitäisi hyväksyä.
Tuossa aiemmin joku kertoi omasta kokemuksestaan missä häntä suorastaan painostettiin sovitteluun, vaikka hän oli pitkää jatkuneen lähisuhdeväkivallan uhri. Tämä on valitettavan yleinen tarina Suomessa. Lähisuhdeväkivaltatapauksissa uhri on aina altavastaaja sovittelutilanteessa ja menetelmä on väkivallankierteen katkaisemiseksi tehoton.
Itävallassa lähisuhdevakivaltaan puututaan tehokkaasti. Mikäli väkivallan tekijä ja uhri asuvat saman katon alla ja poliisi joutuu tulemaan rauhoittamaan tilannetta, tekijän on muutettava välittömästi pois asunnosta. Viranomainen nostaa syytteen tekijää vastaan, eikä sovittelukäytäntöä tunneta. Sekä uhri, että tekijä eivät saa tavata toisiaan kahteen viikkoon. Jos jompikumpi rikkoo tätä kieltoa, hän joutuu maksamaan 500 €:n sakon. Lisäksi kumpikin velvoitetaan selvittämään tapausta sosiaalityöntekijän kanssa. Ammattilaisten avulla aletaan ratkomaan tekijän ja uhrin tulevaisuutta joko yhdessä tai erikseen.
Vähän eri tapa hoitaa asia kuin Suomessa, missä ensisijaisesti painostetaan sovitteluun ja annetaan väkivallankierteen jatkua.
Eikö lähisuhdeväkivalta sitten voi olla samoin humalaisten nahistelua? Puolisot naukkailevat viintä ja ajautuvat käsirysyyn? Yhtä hyvinhän tämmöisen nahistelun pitäisi olla oikeutettua sopia, kuten kuvasit tuon tuntemattomien toisillen humalassa tekemän väkivallan?
Etkö ihan oikeasti näe eroa näiden kahden asian välillä, vai haluatko vain provota?
Kaksi ennestään tuntematonta ihmistä äityvät vaikka juurikin siinä nakkikiskan jonossa tuuppimaan toisiaan. Seurauksena toisella on murtunut nenä ja toisella pari tikkiä vaatinut auennut silmäkulma. Jos kumpikin seuraavana päivänä haluavat sopia riidan ilman raskasta oikeusprosessia, niin mielestäni siinä ei ole mitään ongelmaa.
Kun taas pariskunta riitelee jälleen kerran humalapäissään ja vaikka fyysiset seuraamukset olisivat yhtäläiset edellisen esimerkin kanssa, seuraavalla kerralla näin ei välttämättä ole. Miksi nämä ihmiset pitäisi painostaa sovitteluun ja päästää jatkamaan täysin epätervettä käyttäytymistään? Kuinka tämä käytäntö palvelee väkivallan kierteen katkaisemista?
Siinä olet ihan oikeassa etten empaattisena ihmisenä halua nähdä mitään eroa väkivaltatapauksissa. Minulle ei ole olemassa väkivaltaa ja sitten taas parempaa väkivaltaa. Minulle ei tulisi mieleenkään alkaa erottelemaan erilaisia väkivaltatapauksia tosistaan. Lisäksi oikein hakemalla haet syytä ja esimerkkejä sille kuinka puskista tulevalle pänttääjälle pitäisi antaa anteeksi, mutta perheen kesken juopottelun tuloksena syntyvää väkivaltaa ei pitäisi sovitella.
Sinulle ei oikein tunnu käyvän kaiken väkivallan tuomitseminen. On heikko kohtasi ja logiikkasi pettää.
"Kaksi ennestään tuttua ihmistä äityvät vaikka juurikin siinä kotisohvallaan tuuppimaan toisiaan. Seurauksena toisella on murtunut nenä ja toisella pari tikkiä vaatinut auennut silmäkulma. Jos kumpikin seuraavana päivänä haluavat sopia riidan ilman raskasta oikeusprosessia, niin mielestäni siinä ei ole mitään ongelmaa."
Lisäksi vielä että tämä keskusteluhan alkoi viestistä jonka ilmeisesti sinä laitoit esiin:
http://
Vierailija kirjoitti:
Tämä sovittelumenetelmä lähisuhdeväkivaltatapauksissa on ihan järjetöntä. Tähän ovat ottaneet kantaa monet lähisuhdeväkivallan uhrien kanssatyöskentelevät tahot, mm. Nollinja, Turvakodit, Riku jne.
Elikkä sinulla on jonkinlainen rooli perheväkivalta prosesseissa? Aika huolestuttavaa että näin on, ja haluat ryhmitellä väkivaltaa pahempaan ja ei niin pahaan väkivaltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä sovittelumenetelmä lähisuhdeväkivaltatapauksissa on ihan järjetöntä. Tähän ovat ottaneet kantaa monet lähisuhdeväkivallan uhrien kanssatyöskentelevät tahot, mm. Nollinja, Turvakodit, Riku jne.
Miksi ajattelit että sovittelu on järjetontä vain lähisuhdeväkivallasssa? Vai ymmärränkö sinua jotenkin väärin?
Kirjoitin lähisuhdeväkivallasta, mutta en missään nimessä, että vain niissä sovittelu on järjetöntä. Tosin, olen sitä mieltä, että joissain tapauksissa sovittelua voisi käyttää. Suomessa iso osa väkivaltatapauksista, jossa osapuolet ovat tuntemattomia toisilleen tapahtuu päihteiden vaikutuksenalaisena ja kumpikin osapuoli syyllistyy väkivaltaan.
Lähisuhdeväkivaltatapauksissa sovittelu on kuitenkin aina järjetöntä, eikä sitä pitäisi hyväksyä.
Tuossa aiemmin joku kertoi omasta kokemuksestaan missä häntä suorastaan painostettiin sovitteluun, vaikka hän oli pitkää jatkuneen lähisuhdeväkivallan uhri. Tämä on valitettavan yleinen tarina Suomessa. Lähisuhdeväkivaltatapauksissa uhri on aina altavastaaja sovittelutilanteessa ja menetelmä on väkivallankierteen katkaisemiseksi tehoton.
Itävallassa lähisuhdevakivaltaan puututaan tehokkaasti. Mikäli väkivallan tekijä ja uhri asuvat saman katon alla ja poliisi joutuu tulemaan rauhoittamaan tilannetta, tekijän on muutettava välittömästi pois asunnosta. Viranomainen nostaa syytteen tekijää vastaan, eikä sovittelukäytäntöä tunneta. Sekä uhri, että tekijä eivät saa tavata toisiaan kahteen viikkoon. Jos jompikumpi rikkoo tätä kieltoa, hän joutuu maksamaan 500 €:n sakon. Lisäksi kumpikin velvoitetaan selvittämään tapausta sosiaalityöntekijän kanssa. Ammattilaisten avulla aletaan ratkomaan tekijän ja uhrin tulevaisuutta joko yhdessä tai erikseen.
Vähän eri tapa hoitaa asia kuin Suomessa, missä ensisijaisesti painostetaan sovitteluun ja annetaan väkivallankierteen jatkua.
Eikö lähisuhdeväkivalta sitten voi olla samoin humalaisten nahistelua? Puolisot naukkailevat viintä ja ajautuvat käsirysyyn? Yhtä hyvinhän tämmöisen nahistelun pitäisi olla oikeutettua sopia, kuten kuvasit tuon tuntemattomien toisillen humalassa tekemän väkivallan?
Etkö ihan oikeasti näe eroa näiden kahden asian välillä, vai haluatko vain provota?
Kaksi ennestään tuntematonta ihmistä äityvät vaikka juurikin siinä nakkikiskan jonossa tuuppimaan toisiaan. Seurauksena toisella on murtunut nenä ja toisella pari tikkiä vaatinut auennut silmäkulma. Jos kumpikin seuraavana päivänä haluavat sopia riidan ilman raskasta oikeusprosessia, niin mielestäni siinä ei ole mitään ongelmaa.
Kun taas pariskunta riitelee jälleen kerran humalapäissään ja vaikka fyysiset seuraamukset olisivat yhtäläiset edellisen esimerkin kanssa, seuraavalla kerralla näin ei välttämättä ole. Miksi nämä ihmiset pitäisi painostaa sovitteluun ja päästää jatkamaan täysin epätervettä käyttäytymistään? Kuinka tämä käytäntö palvelee väkivallan kierteen katkaisemista?
Eikö sinulle tule mieleen että nämä nakkikioskilla toisiaan törkeästi pahoinpitelevät lyövät seuraavalla viikolla jotain toista ihmistä, ja ihan puhtaaltä pöydältä. Sovittelun tuloksena putipuhdas rekisteri?
Ei missään nimessä mitään sovittelua! Oikeastaan tulisi olla myös uhrin päätettävissä, haluaako hän korvausten (joita ei tule mahdollisesti koskaan edes saamaan) sijaan että tekijä lähtee lusimaan. Eli esim. tuomiovaihtoehdot olisi jossain tapauksessa 3000€ korvauksia + 12kk ehdollista, tai koko tuomio ehdottomana.
Monestihan nuo korvaukset on lähinnä uhrin kiusaamista.