Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mikä mielialalääke on teillä toiminut parhaiten ahdistukseen ja pakko-oireisiin?
18.04.2019 |
Entä mitä sivuoireita siitä tuli? Vai tuliko mitään? Haluaisin kauheasti elämäni takaisin näiltä oireilta, mutta en niitä muita vaikutuksia mitä käyttämästäni lääkkeestä tuli (hikoilu, lihominen, jatkuva väsymys - ei jaksanut mitään, tinnitus,narskuttelu, verensokerin heittely tms) jotka huononsivat elämää ihan yhtä paljon. Eikä se lääkekään paljon auttanut.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei auta lääkitykset pakko-oireisiin. Lääkitykset korkeintaan turruttaa sen verran ettei kiinnosta enää mikään.
Pakko-oireisiin ja ahdistukseen auttaa kognitiivinen käyttäytymisterapia , ALTISTUS,
omien tunteiden ja pelkojen käsittely.
Tosin liiallinen pohtiminen ei auta pakko-oireista, apu tulee tekemisen kautta ja altistuksella.
Stressi pahentaa oireita.
Terveelliset elämäntavat , uni 8h oikeaan aikaan, päivänvalo heti aamusta /aamupäivästä, liikunta, stressin hallinta, puhdas ja hyvin kasvisvoittoinen ruokavalio, säännöllinen syöminen.
Se että ylipäänsä tekee asioita vaikka on pelkoja ja rajoituksia , ettei jää yksin kotiin pyörimään kehää.
Sokeria ei yhtään eikä muuta roskaa! Suolisto kuntoon!
Maitotuotteet myös pois ihan kokonaan.
Nämä pitäneet minulla olon erittäin siedettävänä.
Etsi mielenkiinnon kohteita luonnosta leipomiseen, ihan mitä vaan.
Oikeanlainen terapia ehdottomasti.T. Toinen pakko-oireinen yleisahdistuja
Nämä ovat hyviä ohjeita ja olen aika pitkälle samaa mieltä. Yhteen aikaan sainkin pidettyä oireitani aika hyvin kurissa ihan ajatustyöllä kun tilanne oli saatu rauhoitettua mielialalääkkeellä ja rauhoittavilla. Kun huomasin jotain pakko-oireita alkavan ilmaantua osasin tarttua siihen heti. Mutta sitten p_ska niin sanotusti osui tuulettimeen ja tapahtui liian paljon kaikkea, elämä meni ihan sekaisin enkä saanut stressiä enää kontrolliin ja pakko-oireet jäivät ja pahenivat. Tässä vaiheessa en enää käyttänyt opamoxia ja mielialalääke (cipralex) tuntui menettäneen ihan täysin tehonsa, paitsi mainitsemani haittavaikutukset. Nyt tuntuu siltä että tarvitsisin jotain lääkkeellistä apua tähän kun omat keinot on käytetty. Joka kerta kun saan edes vähän jotain kontrolliin tulee ulkoa joku superstressaava juttu, ja kaikki hajoaa taas. Mutta sitten kun luen noita lääkkeiden sivuvaikutuslistoja niin ne pelottavat. En halua taas lihoa, narskutella hampaitani jatkuvaan päänsärkyyn asti enkä hikoilla koko ajan. Sitten on vielä pelottavampiakin vaikutuksia niissä listoissa, jotain veriulosteita ja virtsanpidätyskyvyttömyyttä. Eihän niitä suurimmalle osalle tule, mutta pelottaa että jos kokeilen, olen juuri se jolle tulee.
Ap
Minä olen kokeillut Cipralexiä. Mielestäni oli paljon tehottomampi kuin Venlafaxin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä perus propraali auttaa ahdistukseen ja paniikkikohtauksiin. Sivuoireita ei oo muuta kuin väsymys johon tavallaan oon tottunut.
Oxamin toimii hyvin jännittyneisyyteen ja nukahtamisvaikeuksiin, mutta sitä ei tietenkään saa käyttää kaiken aikaa. Diapam ei minulla ole vaikuttanut millään tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Mulla tuli venlafaxinista lääkepsykoosi
Anteeksi pelottelu, mutta mulle siis määrättiin burnouttiin.
Olinkin sitten osastolla kun lääke teki minusta itsetuhoisen psykoosipotilaan joka kertoi outoja. Mulle heiteltiin lääkkeitä laidasta laitaan, mikään ei auttanut vaan tuli samat oireet kaikista. Kunnes lääkäri keksi sähköhoidon....
Onneksi pääsin pois ja lopetin lääkkeet ja ylläripylläri kaikki oireet hävisi. Joten sähköhoitokin lopetettiin kun puolivuotta kinusin sitä. Lääkäri halusi jatkaa sähköä "jos oireet palaa" eikä vieläkään usko, ettei mulla ole masennusta.
Pääsin vihdoin tämän lääkärin määräämille psykologisiin testeihin, koska hän epäili minulla persoonallisuushäiriötä .... Ei ollu häiriöitä eikä masennusta eikä miyään muutakaan mutta ADD löytyi.
Harmi että tuo lääkäri vaihtui ennen näitä tuloksia.
(Luin jonkun jutun että jos on add niin voi käydä juuri noin että masennuslääkkeet vaikuttaa tuolleen)
Muuten hyvä, mutta sähköhoito tuhosi muistini. Pitkäaikainen muisti on super hyvä, mutta lyhyt tuhoutui.
Pystynpähän katsoo lempisarjoja uudelleen kun ne unohtuu!! Ei tarvitse keksii mitä sitä katsoisi.
(Onneksi en tappanut itseäni lääkehuuruissa osastolla se oli monta kertaa tosi lähellä... Mm. Maalasin omalla verellä kun löysin jostain fysioterapeutin lattialta nuppineulan..)
Mutta voin sanoa että on ihan sairasta se että itse joutuu lääkärille sanomaan ettei todellakaan ole itsetuhoinen eikä masentunut vaan lääkkeet teki susta sellaisen, ja lääkäri ei usko...
Sitten varsin sua luullaan hulluksi.
Mulla on ens viikolla toi uusi lääkäri enkä tiedä haluunko kertoo tuota asiaa hänelle vaikka se kyllä tiedoissa näkyy että syytän lääkkeitä silloisesta olosta..
Mutta itsensä puolustaminen tämmöisessä asiassa on pepusta, kun tollaiset psyk.puolen diagnoosit voi vaikuttaa tulevaisuuden ammatteihin yms.
Mutta toisaalta ei oo lääkärit uskoneet niin uskooko kukaan lääkäri.
Sori romaani, innostuin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei auta lääkitykset pakko-oireisiin. Lääkitykset korkeintaan turruttaa sen verran ettei kiinnosta enää mikään.
Pakko-oireisiin ja ahdistukseen auttaa kognitiivinen käyttäytymisterapia , ALTISTUS,
omien tunteiden ja pelkojen käsittely.
Tosin liiallinen pohtiminen ei auta pakko-oireista, apu tulee tekemisen kautta ja altistuksella.
Stressi pahentaa oireita.
Terveelliset elämäntavat , uni 8h oikeaan aikaan, päivänvalo heti aamusta /aamupäivästä, liikunta, stressin hallinta, puhdas ja hyvin kasvisvoittoinen ruokavalio, säännöllinen syöminen.
Se että ylipäänsä tekee asioita vaikka on pelkoja ja rajoituksia , ettei jää yksin kotiin pyörimään kehää.
Sokeria ei yhtään eikä muuta roskaa! Suolisto kuntoon!
Maitotuotteet myös pois ihan kokonaan.
Nämä pitäneet minulla olon erittäin siedettävänä.
Etsi mielenkiinnon kohteita luonnosta leipomiseen, ihan mitä vaan.
Oikeanlainen terapia ehdottomasti.T. Toinen pakko-oireinen yleisahdistuja
Nämä ovat hyviä ohjeita ja olen aika pitkälle samaa mieltä. Yhteen aikaan sainkin pidettyä oireitani aika hyvin kurissa ihan ajatustyöllä kun tilanne oli saatu rauhoitettua mielialalääkkeellä ja rauhoittavilla. Kun huomasin jotain pakko-oireita alkavan ilmaantua osasin tarttua siihen heti. Mutta sitten p_ska niin sanotusti osui tuulettimeen ja tapahtui liian paljon kaikkea, elämä meni ihan sekaisin enkä saanut stressiä enää kontrolliin ja pakko-oireet jäivät ja pahenivat. Tässä vaiheessa en enää käyttänyt opamoxia ja mielialalääke (cipralex) tuntui menettäneen ihan täysin tehonsa, paitsi mainitsemani haittavaikutukset. Nyt tuntuu siltä että tarvitsisin jotain lääkkeellistä apua tähän kun omat keinot on käytetty. Joka kerta kun saan edes vähän jotain kontrolliin tulee ulkoa joku superstressaava juttu, ja kaikki hajoaa taas. Mutta sitten kun luen noita lääkkeiden sivuvaikutuslistoja niin ne pelottavat. En halua taas lihoa, narskutella hampaitani jatkuvaan päänsärkyyn asti enkä hikoilla koko ajan. Sitten on vielä pelottavampiakin vaikutuksia niissä listoissa, jotain veriulosteita ja virtsanpidätyskyvyttömyyttä. Eihän niitä suurimmalle osalle tule, mutta pelottaa että jos kokeilen, olen juuri se jolle tulee.
Ap
Pakko -oireisen häiriön taudinkuvaan kuuluu nimenomaan hyvien ja huonojen kausien vaihtelu. Joskus toisista pieneltä tuntuva asia voi laukaista oireilun. Ocd -ihmisen mieli on joustamaton ja kompromisseihin ei pysty helposti, mieli tuottaa koko ajan uusia ajatuksia ja pelkoja.
Sen sijaan, että lähtisi mukaan niihin ajatuksiin ja pelkoihin , tulisi vain antaa niiden tulla ja mennä. "Minulle tuli nyt tällainen ajatus , minkä mieleni tuotti" olipa hassua. Ajatuksillesi et voi MITÄÄN , mutta voit olla toimimatta niiden perusteella.
Sen sijaan että vastoinkäymisen kohdatessasi takerrut ajatuksiin "kaikki on pilalla, en pysty tähän " voisit ajatella asiaa toiselta kannalta ja pyrkiä kohti tavotteitasi omaan tahtiisi.
Mitkä ovat tavoitteesi ja elämänarvosi?
Mitä haluat tulevaisuudelta ja elämältäsi?
Vain tekojen kautta voit päästä tavoitteitasi kohti. Pakko-oireita ei pysty rationaalisesti "ajatella" pois.
Esim. "Tuon ikkunan on pakko olla kiinni koska en ole tänään avannut sitä"
Älä koita väkisin estää pakko-oireita. Hyväksy, että niitä on ja niihin menee jonkin aikaa.
Etsi jotain kivaa tekemistä itsellesi jolloin pakko-oireet ovat sen aikaa poissa ja saat hengähdystauon.
Huono ruokavalio, sokeri ja univelka ovat erittäin huono juttu pakko-oireiselle. Suolistobakteerit ovat myös avainasemassa välittäjäaineiden muodostuksessa.
Altistus pitää aloittaa hyvin pienestä ja voit tehdä sen ilman terapeuttiakin.
Esim. Jos olet kotona jumittaja niin altistat itsesi sillä tavalla, että päätät joka päivä koittaa päästä omaan pihapiiriin kävelylle 15 minuuttia. Joskus onnistut, joskus et. Jos et onnistu, et soimaa itseäsi siitä vaan yrität toisena päivänä/myöhemmin uudestaan.
Et tavoittele tunnin hikilenkkiä, vaan 15min pyörimistä omalla piha-alueella.
Joskus voi käydä niin, että oletkin siellä pihalla enemmän kuin sen 15min.
Pakko-oireet väsyttävät ja vievät aikaa, mutta kaikkein huonoin vaihtoehto on jäädä yksin ja kotiin ja olla tekemättä mitään. Vain tekojen kautta pakko-oireet alkavat väistyä.
Toimi arvojesi mukaan ja tavoitteitasi kohti, pakko-oireista huolimatta.
Tsemppiä. Meitä on muitakin.
Alue: Aihe vapaa
Muuten siis ihan hyvä tyyppi, mutta vituttaa kuunnella selityksiä miten kaikki mielialalääkkeiden käyttäjät muuttuvat tunne-elämältään zombeiksi, hän on ollut niin työssään havaitsevinaan. Välillä tuntuu kuin tyyppi olisi enemmän hoidon tarpeessa kuin mitä itse on.