Lue keskustelun säännöt.
Sosiaalinen fobia - miten käydä terapiassa?
18.04.2019 |
Sosiaalinen fobia, siis että pelkää ihmisiä. Miten sellainen pelkääjä voi käydä ammattiauttajalla? Siis lääkärillä tai terapeutilla. Kun onhan se ammattiauttajakin ihminen, joten se pelkääjä pelkää sitä ammattiauttajaakin. Minä ainakaan en uskalla. Mikä neuvoksi?
Kävin viimeksi päiväsaikaan ulkona vuonna 2016. Nykyään käyn ulkona vain öisin kun siellä on mahdollisimman vähän ihmisiä. Laitan aurinkolasit silmille, musiikkikuulokkeet korville ja musiikin kovalle, ja juoksen hädissäni lujaa luontoon, niin etäiseen paikkaan että siellä varmasti ei ole ketään. Siellä sitten rentoudun, tuntuu hyvältä olla raikkaassa ulkoilmassa. Pysyn ulkona luonnossa pitkään, mutta ennen aamua pitää palata kotiin, ennen kuin ihmisiä alkaa olla ulkona.
Olen aivan kuolettavan yksinäinen, itken sen vuoksi joka päivä. Mutta jos yritän lähestyä ihmisiä niin olen niin kauhuissani että tuntuu kuin halvaantuisin, minua oksettaa jä pyörryttää. Tulee kyyneleet silmiin ja hiki otsaan ja minun täytyy juosta pakoon.
Ehkä tämä ihmispelkoni johtuu siitä että vanhempani hakkasivat minua kun olin pikkulapsi. En muista miksi he hakkasivat minua, enkä muista minkä verran se hakkaaminen sattui, mutta muistan että pelkäsin silloin aivan kamalasti, huusin ja itkin silloin aivan hysteerisenä. Samalla lailla olen hysteerinen yhä ihmisten lähellä. Hakkaamisesta on jo yli 30 vuotta, mutta ehkä se traumatisoi minut. Ja enhän minä traumaterapiaankaan voi mennä koska pelkään ihmisiä.
Kunpa löytäisin jonkin keinon jolla lievittää yksinäisyyttäni. Silloin elämä ei olisi ihan niin älyttömän surullinen.
Kommentit (23)
Sun vaihtoehdot:
1. Vietä loppuelämäsi erakkona.
2. Vietä loppuelämäsi mielisairaalassa (vahvasti lääkittynä).
Erakkoelämä taitaa olla paljon parempi. Jossain vaiheessa sut saatetaan raahata väkisin mielisairaalaan ja se on sitten vielä kamalempi kohtalo kuin mitä sun elämä tähän mennessä on. Et ole vielä pohjalla. Jos saat nautintoa jostain, vaikka siitä luonnosta, niin ole siellä mahdollisimman paljon niin että elämässäsi on edes jotain hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten kukaan voi vastata julmasti tälle ap :lle ei voi ymmärtää!!!
Kuule ap sinulla on kaikki mahdollisuudet päästä peloistasi mutta tarviit jonkun alkuun auttamaan. Sinulla on vaan yksi elämä.
Voi jos olisin naapurissasi niin tulisin tueksesi alkuun edes. Käytäisiin yöllä vaikka ensin ulkona. Ja sitten ihan siististi vaan.
Muista että pelon v oittaa vaan menemällä sitä päin. Vain niin ja sitten kun saa sarjan onnistuneita kokemuksia alkaa pelittää.
Entäs jos repäiset tänään ja kuljet vaikka torin poikki alkuun? Katso miten käy ja kerro meille sitten tässä.
Haleja sulle, olet ihanan ja arvokas kun jaoit tämän meillekin. Tsemppii.
Voi sinua! Kyllä nuo lapsuuden kokemukset on varmasti aiheuttaneet tämän fobian. Tietysti voit olla luonnostaankin arempi, mutta epäinhimillinen kohtelu on varmasti aiheuttanut ylireagoinnin. Miten sulla sujuu esim. Kaupassa käynti? Et ilmeisesti ole töissä? Mitä mieltä olet koiran hankkimisesta, olisiko se mahdollista, vai koetko sen liian raskaana ja sitovana? Koirasta voisi nimittäin olla apua, sen takia olisi lähdettävä ulos, ja sen avulla voisi ehkä saada ystäviäkin?
Mulla ei nyt oikein mitään ratkaisua ole tarjota, muuta kuin että vähitellen altistat itsesi ahdistaville tilanteille. Mä kyllä luulen ymmärtäväni suurin piirtein, miltä susta tuntuu, vaikka oma tilanne ei olekaan läheskään yhtä paha. Hyvä kun kirjoitit tänne!
Miten kukaan voi vastata julmasti tälle ap :lle ei voi ymmärtää!!!
Kuule ap sinulla on kaikki mahdollisuudet päästä peloistasi mutta tarviit jonkun alkuun auttamaan. Sinulla on vaan yksi elämä.
Voi jos olisin naapurissasi niin tulisin tueksesi alkuun edes. Käytäisiin yöllä vaikka ensin ulkona. Ja sitten ihan siististi vaan.
Muista että pelon v oittaa vaan menemällä sitä päin. Vain niin ja sitten kun saa sarjan onnistuneita kokemuksia alkaa pelittää.
Entäs jos repäiset tänään ja kuljet vaikka torin poikki alkuun? Katso miten käy ja kerro meille sitten tässä.
Haleja sulle, olet ihanan ja arvokas kun jaoit tämän meillekin. Tsemppii.
Minäkin sanoisin ap:lle, että koeta altistaa itseäsi pikkuhiljaa. Jos ulos meneminen valoisaan aikaan tuntuu vaikealta, niin kokeile ensin mennä ulos hämärään aikaan ja hetkeksi kerrallaan. Sitten kun se onnistuu ilman voimakasta ahdistusta, voit yrittää mennä ulos valoisaan aikaan. Itsensä kuntouttamisessa tarvitaan kärsivällisyyttä, kun tulokset ei välttämättä näy ihan heti, vaan vasta viikkojen tai kuukausien tai jopa vuosien päästä. Välillä voi tulla myös takapakkia. Sitten vaan yrittämään uudestaan. Näistä ongelmista on mahdollista päästä eroon. Aivot pitää tavallaan "ohjelmoida uudelleen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sä pysyt hengissä jos et voi poistua asunnostas?
Vierailija kirjoitti:
Miten sä pysyt hengissä jos et voi poistua asunnostas?
Sillä on kuitenkin miesystävä. Tollasilla usein on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vahva lääkitys auttaa. Pahalta vaikuttaa.
Sun pitää päästä lääkäriin. Tarvitset rauhoittavia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten sä pysyt hengissä jos et voi poistua asunnostas?
Tilaan pitsaa kotiin. Pitsahan on jo maksettu. Ovessa on lappu, että pitsan voi pudottaa postilaatikosta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Voi sinua! Kyllä nuo lapsuuden kokemukset on varmasti aiheuttaneet tämän fobian. Tietysti voit olla luonnostaankin arempi, mutta epäinhimillinen kohtelu on varmasti aiheuttanut ylireagoinnin. Miten sulla sujuu esim. Kaupassa käynti? Et ilmeisesti ole töissä? Mitä mieltä olet koiran hankkimisesta, olisiko se mahdollista, vai koetko sen liian raskaana ja sitovana? Koirasta voisi nimittäin olla apua, sen takia olisi lähdettävä ulos, ja sen avulla voisi ehkä saada ystäviäkin?
Mulla ei nyt oikein mitään ratkaisua ole tarjota, muuta kuin että vähitellen altistat itsesi ahdistaville tilanteille. Mä kyllä luulen ymmärtäväni suurin piirtein, miltä susta tuntuu, vaikka oma tilanne ei olekaan läheskään yhtä paha. Hyvä kun kirjoitit tänne!
Joskus käyn yöllä sellaisessa kaupassa missä on itsepalvelukassa. Joskus taas tilaan ruokaostokset kotiinkuljetuksella.
En käy töissä. Lukion kävin kokonaan, se loppui yli 15 vuotta sitten. Sen jälkeen yritin opiskella ja tehdä töitä ja ne yritykset menivät pieleen. Nyt olen jo pitkään vain ollut kotona. Rahaa saan Kelalta eli toimeentulotukea.
Koiraan minulla ei ole varaa. Eikä sen ulkoiluttamisestakaan kyllä mitään tulisi, koska en joka yö uskalla ulos. Enkä yhtään tiedä miten koirasta pidetään huolta. Enkä minä oikein ole koskaan koirista erityisesti välittänyt.
Joku muu tässä keskustelussa sanoi jotain sellaista että olen varmaan nainen ja mulla varmaan on miesystävä joka auttaa mua. Mutta olen mies ja minulla ei ole koskaan ollut ainuttakaan ystävää ja kukaan ei auta minua. En ole vuosiin puhunut kenellekään sanaakaan tai koskenut toiseen ihmiseen tai ollut toisen ihmisen kanssa kasvotusten. Rappukäytävässä en tervehdi moikkaavia naapureita vaan kiirehdin vain äkkiä ohi. Ruokakaupassa en tervehdi moikkaavia työntekijöitä vaan kiirehdin vain äkkiä pakoon.
Muihin kysymyksiin vastaan ehkä joskus myöhemmin kun jaksan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en kyllä todellakaan usko että terapia auttaa! Siis sua hakattiin kun olit pikkulapsi? Kuinka pieni? Alle kouluikäinen? Alle tarhaikäinen? Ja siitä on jo yli 30 vuotta? Ei ole mitenkään mahdollista että se on jäänyt vain traumaksi ja fobiaksi. Kyllä se on jo aivan täysin varmasti integroitunut syvälle osaksi sun persoonaa. Eli sulle on kehittynyt persoonallisuushäiriö. Sille ei kukaan mahda mitään, yhdestäkään ammattiauttajasta tai lääkkeestä ei ole hyötyä. Ainoa mitä voit tehdä on järjestää elämäsi sillä lailla että kärsit mahdollisimman vähän. Et enää voi muuttaa itseäsi. Voit muuttaa elämän järjestelyjäsi, asuinpaikkaasi, jne.
Yksinäisyyttä voisit vähentää hankkimalla koiran tai muun lemmikin. Tai etsi joku ihminen joka on samanlainen kuin sinä. Varmaan ainut keino löytää sellanen on internet. Varmasti Suomessa on muitakin samanlaisia ihmisiä. Ja japanissahan samanlaisia ihmiisä on vaikka kuinka paljon. Mutta ei kai niistä japanilaisista hyötyä ole jos et japaniin asti pysty matkustamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää päästä lääkäriin. Tarvitset rauhoittavia
Ei taideta myöntää rauhoittavia nykypäivänä - ainakaan kovin helposti.
En ehdi nyt enää paljon kirjoittaa, mutta toivon todella sinulle kaikkea hyvää. Voisiko joku keskustelu apu auttaa jos löytyisi sellainen sopiva ihminen? Ei ole mukavaa, että joudut kärsimään niin paljon. Itse asun maaseudulla eli täällä voi rauhassa ulkoilla ilman pelkoa. Itselläkin joskus ollut vaikeaa.
Terapia voisi hyvinkin auttaa. Itse olen käynyt pitkän traumaterapian aikuisiällä ja saanut siitä avun vaikka mihin pelkoihin ja ongelmiini. Diagnoosina minulla siis traumaperäinen dissosiaatiohäiriö.
Jos itse terapeuttikin pelottaa, niin entä etäterapia? Eli olette terapeutin kanssa yhteydessä netin kautta kameraa ja mikkiä apuna käyttäen? Tuntuisiko se helpommalta ainakin alkuun? Ainakin Helsingissä sitä kuulemma on, mutta saattaisi onnistua saamaan etäyhteys myös omalle paikkakunnalle, jos et siellä asu.
Ja tsemppiä! Uskon että sinulle löytyy apua jotakin kautta.
Älä hanki koiraa tuossa tilassa.
Voitko puhua puhelimessa? Jos sitä kautta saisit terapiaa. Olen lääkekriittinen, mutta nyt lääkkeestä voisi olla apua. Ainakin alkuun. Voi lisätä toki itse tuhoisuutta.
Väärinkäytös kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää päästä lääkäriin. Tarvitset rauhoittavia
Ei taideta myöntää rauhoittavia nykypäivänä - ainakaan kovin helposti.
Jos aloittaja sanoo että on viimeksi poistunut kotoa päiväsaikaan 2016 niin aivan 100% varmasti saa rauhoittavia!
Lääkkeet. Ne turruttaa niin että hysteria sammuu. Sit sua voidaan yrittää terapioida. En kyllä usko että terapia toimii.